Kun paha olo kiehuu yli...

Narsistit parisuhteessa/avioliitossa. Täällä voit keskustella kaikista parisuhteeseen, avioliittoon yms. liittyvistä asioista.

Valvojat: Karju, Notavictim

Alueen säännöt
Keskustelufoorumin ylläpitäjä (NUT ry.) ei ole vastuussa foorumin sisällöstä, vaan jokainen kirjoittaja vastaa oman viestinsä sisällöstä.

Asiaton tai loukkaava kirjoittelu keskustelupalstalla tai yksityisviestein ei ole sallittua. Mikäli joudut loukkaavan kirjoittelun kohteeksi tai huomaat sellaista, tee siitä ilmoitus valvojille.
Asiattomasta tai toisia loukkaavasta viestityksestä seuraa varoitus. Mikäli varoituksen jälkeen häiriköinti jatkuu, käyttäjä poistetaan keskustelufoorumista. Ylläpidolla on oikeus sulkea törkeästi käyttäytyvän kirjoittajan käyttäjätunnukset ilman varoitusta. Toisten kirjoittajien ala-arvoinen nimittely ja haukkuminen johtaa välittömästi käyttäjätunnuksen poistoon.

Yritysten, yhteisöjen sekä henkilöiden nimien mainitseminen kirjoituksissa on kiellettyä. Keskustelu käydään yleisellä tasolla, voidaan puhua ”esimiehestä, alaisesta tms” nimiä mainitsematta. Henkilöt ja organisaatiot eivät saa olla tunnistettavissa kirjoituksesta. Säännön rikkomisesta seuraa kirjoituksen poisto sekä varoitus.

Tekstin suora kopioiminen muista julkaisuista on kiellettyä. Viestit, joihin on kopioitu koko artikkeli tai pitkä lainaus, poistetaan.Linkit ja sitaatit ovat sallittuja. Toisilta sivustoilta löydettyjä tekstejä saa siteerata omassa tekstissä kohtuullisesti, kunhan mainitsee lähteen. Muistathan,että sanoituksia, runoja ym. suojaa tekijänoikeus, laista tarkemmin http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1961/19610404.
Keskustelujen linkittäminen toisille foorumeille ei ole suotavaa foorumin luonteen vuoksi.
Foorumin tekstejä ei saa kopioida tai käyttää opinnäytetyön, artikkelin tai muun julkaisun materiaalina ilman lupaa. Aineiston keruuta varten, ota yhteys ylläpitoon, sillä jokaiselta kirjoittajalta pitää saada suostumus erikseen.
Milla
Viestit: 32
Liittynyt: 04 Huhti 2014, 15:23

Re: Kun paha olo kiehuu yli...

Viesti Kirjoittaja Milla » 07 Huhti 2018, 12:38

Tarvitsen taas tätä purkautumisväylää. Eilen illalla miehelle tuli kymmenen aikoihin pari kaveria kylään ja pitivät sellaista meteliä, että olisi ollut hankala katsoa yläkerrassa filmiä läppäriltä, ellei olisi ollut tekstitystä. Ei mua itseäni haitannut, mutta naapureita murehdin. Nukahdinkin helposti, koska olin kuolemanväsynyt, mutta heräsin moneen kertaan siihen nauruhuutoon. Lopulta nousin katsoakseni kelloa ja kun se näytti klo 1.10 yöllä ja kylässä oleva äitinikin sanoi, että aivan kuin jotkut juoppojuhlat olisi menossa, niin päätin rohkaistua ja sanoa jotain. Menin ylätasanteelle, josta sanoin alakertaan päin melko kirjaimellisesti näin: "Täällä on ihmisiä, jotka haluavat nukkua, olisitteko vähän hiljempää? Kello on jo yksi yöllä". En voi itse kulttuurisyistä näyttäytyä mieheni vieraiden edessä pyjamassa ja siksi siis huikin "nurkan takaa". Mielestäni äänensävyni oli tilanteeseen nähden aivan normaali ja puhuin kielellä, jota vieraat eivät ymmärrä. Mieheni huusi vihaisesti ylös: "Mitä tämä on olevinaan?" Sitten yksi vieraista lähti ja mieheni tuli yäkertaan raivoamaan minulle. On kuulemma oma päähänpistoni, että perjantaiyönä ei muka saisi metelöidä. Sanoin, että se on ihan laki, ettei saa.

Sitten seurasi kaikki tutut kuviot haukkumisineen ja uhkailuineen. Yritin kuulemma käyttää määräysvaltaa häneen, koska asunto on minun nimissäni, mutta sitten, kun ollaan hänen asunnossaan hän tulee "näyttämään mulle", ja samoin aikoo näyttää mulle sitten, kun minulla on joku nainen kylässä. Ajoin kuulemma hänen vieraansa häpeällisesti ulos. Vieras, joka on perhetuttumme, ei kuulemma varmaan ikinä enää päästä minua kylään luokseen, koska oli niin kauhean järkyttynyt todella ala-arvoisesta käytöksestäni. Kolme kertaa mies sanoi, että löisi minua muuten, mutta ei halua liata käsiään tällaiseen paskakasaan (yksi kerroista oli aikuisen poikamme kuullen). Aivan uutena juttuna tuli nyt 22 aviovuoden jälkeen huorittelu. Kahdesti haukkui suoraan sanoilla "sinä olet huora", mikä on sinänsä erikoista, koska arabikulttuurissa mies loukkaa syvästi itseään sanoessaan näin eivätkä he tapaa näin sanoa omasta vaimostaan. Se osoittaa luullakseni sen, ettei hän sisimmässään miellä minua enää vaimokseen. Viimeisen huorittelun jälkeen sanoin hänelle, että pakkaa laukkusi ja häivy. En ole muistaakseni koskaan sanonut hänelle noin, koska tiedän kuinka vakavana hän sitä pitää, mutta nyt vain lipsahti, kun se huoraksi haukkuminen jotenkin satutti liikaa. Hän kuulemma tosiaan pakkaa pian laukkunsa ja vie LAPSET mennessään. Tämä on ihan vakiouhkaus joka ikisen riidan yhteydessä ja tiedän sen jo bluffiksi, mutta silti se vihlaisee joka kerta syvältä.

Vanha äitini näki ja kuuli koko jutun ja oli aivan järkyttynyt. Hän ymmärtää nyt paremmin kuin koskaan ennen, mitä tarkoitan, kun sanon, ettei miehelleni voi sanoa mitään. Hänelle ei siis todellakaan voi. Hän ei siedä pienintäkään kritiikkiä tai huomautusta. Tiesin tämän, ja eilenkin odotin kolme tuntia yhteen asti yöllä ennenkuin sanoin jotain ja otin melkoisen riskin sanoessani. Vanhassa elämässä hän olisi eilen pahoinpidellyt minua, mutta nyt tässä elämässä hän ei uskalla.

Kata1975
Viestit: 12
Liittynyt: 04 Huhti 2018, 19:43

Re: Kun paha olo kiehuu yli...

Viesti Kirjoittaja Kata1975 » 08 Huhti 2018, 18:21

Näitä Sinun tekstejä lukiessa omat murheet kyllä pienenee...😢
Minäkin olen sitä mieltä että Sinun pitäisi kääntyä viranomaisten puoleen!Olet kuitenkin Suomessa!!
En oikein ymmärrä miten mies on voinut päästä muuttamaan sinne uuteen asuntoon perässä,kun siinä on ollut se turvakotikin välissä,en oikein ymmärrä miten semmoisen pystyisi kieroilemaan...
Kirjoituksesi mukaan et myöskään ole miehestä taloudellisesti riippuvainen...
Voimia Sinulle ❤Toivon että pystyisit löytämään jonkun hyvän ratkaisun!
Ymmärräthän kuinka traumaattista tuo tilanne lapsille on?

Milla
Viestit: 32
Liittynyt: 04 Huhti 2014, 15:23

Re: Kun paha olo kiehuu yli...

Viesti Kirjoittaja Milla » 09 Huhti 2018, 01:21

Kiitos Kata. Ihana aina, kun joku vastaa. Se muuttojuttu oli tosiaan omituinen. Olin siis ollut turvakodissa eri paikkakunnalla kuin missä olimme aiemmin asuneet ja uusi asuntoni, johon aioin lasten kanssa muuttaa, oli kolmannella paikkakunnalla, ei kuitenkaan kovin kaukana entisestä kotipaikastamme. Olin ollut yli kaksi kuukautta turvakodissa ja sinä aikana mies oli päässyt kanssani jo niin pitkälle, että puhuimme paljon puhelimessa ja vein viikonloppuisin lapsia tapaamaan häntä. Hän esitti muuttunutta miestä, joka on ymmärtänyt virheensä ja valmis korjaamaan ne. En uskonut häntä, mutta tilanne oli sellainen, että en voinut olla julma ihmistä kohtaan, joka sillä hetkellä käyttäytyi ihan siivosti, yritti parhaansa ja oli huolissaan lapsistaan. Jos kyse olisi ollut vain minusta ja hänestä, en olisi enää ikinä katsonutkaan hänen suuntaansa, mutta lasten takia oli pakko. Hän tiesi, että olin saanut asunnon ja halusi antaa minulle kaikki huonekalumme. Olin kyllä aikonut hankkia uudet kamat, mutta hän vaatimalla vaati, että ottaisin ainakin lasten tavarat. Suostuin lopulta, ja sitten hän riemastuneena pyysi avaimen, että voisi viedä ne tavarat sinne asuntoon ennenkuin tulemme. En olisi halunnut, mutta... tiedätte kyllä kuinka siinä kävi. Kun sitten lopulta lasten kanssa saavuin onnellisena uuteen kotiini, hyytyi hymyni jo ovella, kun huonekalujen lisäksi asunnossa odotti mieskin. Sain hänet lähtemään kotiinsa, mutta hän palasi seuraavana päivänä ja sitten joka päivä. Hän toi kukkia ja oli niin mielinkielin. Paha siinä isäänsä ripustautuneiden lasten nähden mennä poiskaan ajamaan. Parin viikon päästä hän alkoi ärsyyntyä ja kysyi, kuinka kauan mä vielä teen "tätä" hänelle (siis sitä, että hänen pitää mennä yöksi entiseen kotiimme). Hän oli jo irtisanonut vanhan asuntomme ja piti itsestäänselvänä, että saisi muuttaa uuteen asuntoomme, kunhan olisin "kiduttanut" häntä mielestäni tarpeeksi. Kun en antanut periksi, hän otti minut autoajelulle, vänkäsi ja uhkasi ajaa kolarin, ja silloin vihaisena suostuin, että tulkoon asumaan. Että silleen.

Tuosta turvakotiajasta puhuttaessa on hyvä pitää mielessä, että en silloin sanonut hänelle, että olen lähdössä lopullisesti, enkä sitä aikonutkaan. Tarkoitukseni oli saada hänet ymmärtämään ongelmamme ja muuttumaan edes vähän. Lastensuojelu vaati häntä menemään terapiaan, minne hän lopulta pakon edessä jopa meni. Kun hän kysyi, rakastanko häntä vielä, sanoin aina, että rakkauden puu on kuollut, mutta sen juuri elää ja voit herättää sen vielä henkiin kohtelemalla minua hyvin. Annoin siis koko ajan hänelle toivoa, että voimme palata vielä yhteen. Pakkokin oli, sillä muuten hänestä olisi tullut vaarallinen.

Milla
Viestit: 32
Liittynyt: 04 Huhti 2014, 15:23

Re: Kun paha olo kiehuu yli...

Viesti Kirjoittaja Milla » 09 Huhti 2018, 02:11

Jatkan vielä toissailtana alkanutta episodia. Mieshän siis raivosi mulle, että hänen kaverinsa (meidän perhetuttumme) loukkaantui ja suuttui uskomattoman ala-arvoisesta käytöksestäni niin paljon, ettei minulla ole heille enää mitään asiaa. Seuraavana päivänä ajaa hurautin yksin kenellekään kertomatta (sanoin meneväni kauppaan) näiden perhetuttujemme luo ja puhuin asian selväksi. Kävi ilmi, ettei tuttavamies ollut suuttunut lainkaan, vaan oli itsekin tajunnut, että oli jo kovin myöhä ja he pitivät liikaa meteliä perheellisessä kodissa. Oli kuulemma halunnut koko ajan lähteä ulos (kuten he yleensä aina tekevät), mutta mieheni oli välttämättä halunnut istua meillä kotona. Samalla selvisi vähän muutakin mieheeni liittyvää ja sain tuoda hieman omaakin näkökulmaa esille. En tietenkään ole niin tyhmä, että kertoisin asioistamme mieheni kaverille ja kuvittelisin hänen menevän minun puolelleni tms., mutta jotain yleisiä suuntaviivoja omista tavoitteista saatoin toki kertoa. Hän kun esitti jotenkin niin, että vaimon tehtävä on kulkea miehen suunnitelmien perässä (mieheni esittää siis homman aina niin, että hänen suunnitelmansa eivät toteudu, koska minä en seuraa häntä), niin saatoin sanoa, että minun mielestäni mieheni suunnitelmat eivät toteudu siksi, etten minä niitä seuraisi, sillä olen tehnyt ja mennyt aina sinne minne hän on käskenyt, vaan ne eivät onnistu siksi, että me emme koskaan suunnittele mitään yhdessä. Kaveri ei nyt varmasti tiedä ketä uskoa ja tuskin muuttaa sovinistia näkemyksiään, mutta silti keskustelusta jäi itselle hyvä mieli. Jos ei mitään muuta, niin näkipä ainakin, että minun kanssani VOI keskustella normaalisti ja rauhallisesti (toisin kuin hänen kaverinsa eli mieheni kanssa ja toisin kuin mitä mieheni minusta väittää).

Tiesin jo tottumuksesta, että sen mieheni raivarin jälkeen seuraa monen viikon mykkäkoulu. Me nyt emme muutenkaan ihmeitä juttele, mutta näiden mykkäkoulujen aikana hän menee niin pitkälle, ettei edes tervehdi, ei vastaa kutsuun tulla ruokapöytään eikä syö kanssamme, vaan näyttelee oikein kärjistetysti olevansa äärimmäisen loukkaantunut ja välinpitämätön minua kohtaan. Se voi näkyä vaikka sellaisena, että hän aamulla kävelee ilman hyviähuomenia ohitseni kuin olisin ilmaa, mutta lapsen nähdessään toivottaa tälle hyväähuomenta oikein ylitsevuotavasti halaillen ja suukotellen. Tuo ruokajuttu on häneltä myös aika iso juttu, koska hän tulee eräänlaisesta ruokakulttuurista, jossa yhteiset ateriat ovat aivan ehdottomat, ja mies on meillä juuri se, joka niitä yhteisaterioita eniten tarvitsee ja vaatii. Me muut kyllä ollaan ihan fine, vaikka otettaisiin omat lautasemme ja mentäisiin kukin omaan huoneeseen syömään, mutta juuri miehen takia katan aina pöydän ja syömme yhdessä. Nyt sitten, kun hän ei tule pöytään ollenkaan, vaan lämmittää itselleen jotain tähteitä, kun en ole näkemässä, niin se on ihan silkkaa ja puhdasta kiusantekoa nimenomaan HÄNEN tekemänään.

Hän juonii nyt varmasti jotain kostoa ja on tänään kollannut kummallisella tavalla kaappeja kuin etsien jotain. Olisiko vaikka pakkaamassa? Minun on rehellisesti myönnettävä, että nämä mykkäkoulut ovat minulle helpotus. Silloin olen varma, että voin mennä alakertaan puuhaamaan jotain keittiössä ilman pelkoa, että mies tulisi puhumaan jotain ja haastamaan riitaa. Kun yleensä sulkeudun päivät pitkät komerooni yläkerrassa, niin mykkäkoulujen aikana voin liikkua hieman vapaammin. Eikö tämäkin ole yksi merkki siitä, että meillä ei ole kaikki aivan normaalia? Ei kai ole normaalia kokea helpotusta, kun toinen viettää mykkäkoulua?

Awake
Viestit: 48
Liittynyt: 17 Joulu 2017, 17:19

Re: Kun paha olo kiehuu yli...

Viesti Kirjoittaja Awake » 09 Huhti 2018, 08:37

Viranomaiset kehiin. Et tule menettämään lapsiasi.

Älä enää tuhlaa kallisarvoista aikaasi ja elämääsi tuollaiseen. Anna myös äidillesi helpotus, kun saa vihdoin sen varmuuden, ettet enää ole tuollaisen miehen kanssa, joka ei todellakaan ole henkisesti stabiili.

Mitä nopeammin ryhdyt toimeen, sitä nopeammin pääset aloittamaan alusta mielekkäämmän elämän.

Milla
Viestit: 32
Liittynyt: 04 Huhti 2014, 15:23

Re: Kun paha olo kiehuu yli...

Viesti Kirjoittaja Milla » 09 Huhti 2018, 11:27

Hei, Awake ja muut samaa sanovat. Olen ollut yhteydessä viranomaisiin, mutta he eivät ole voineet tarjota apua tilanteeseeni. Onko täällä joku, jolla on tai on ollut sellainen mies kuin minulla ja on saanut siihen jotain apua viranomaisilta? Millaista apua olette saaneet? Ehkä en vain osaa kysyä oikeasta paikasta. Minulle on tarjottu vain mahdollisuutta hakea lähestymiskieltoa, mutta sehän on vain paperilappu, joka ei auta mitään, vaan toimii tällaisessa tapauksessa sodanjulistuksena. Mitä muita vaihtoehtoja on?

Minä kyllä itse pääsen äijästä ongelmitta eroon viidessä minuutissa, mutta lapseni eivät. Nuoremmat lapseni rakastavat isäänsä ja he ovat hänen silmäteränsä. Miten te muut olette tällaisen lapsi-vanhempi-suhteen saaneet katkaistua? Oletteko kertoneet lapsille kaikki likaiset jutut ja manipuloineet heidät vihaamaan ja inhoamaan toista vanhempaansa, jotta he eivät omin päin pitäisi häneen yhteyttä? Ovatko sosiaaliviranomaiset ja muut viranomaiset (esim. tuomarit) hyväksyneet sen? Tarkoitan, että yleensähän heidän kantansa kai on se, ettei lapsia saisi manipuloida toista vanhempaansa vastaan. Kyllä mä tätäkin mietin, vaikka se on sataprosenttisesti kaikkia periaatteinani vastaan ja minun on vaikea kuvitella, että koskaan olisin sellaiseen kykenevä. Lapseni ovat minulle elämäni tärkein asia, ja tärkeintä on aina se, että he ovat onnellisia ja heillä on kaikki hyvin. Minulla itselläni ei ole väliä muuten, mutta oma kuntoni ja jaksamiseni vaikuttaa myös lapsiin, ja siksi on tärkeää, että huolehdin myös omasta jaksamisestani.

Awake
Viestit: 48
Liittynyt: 17 Joulu 2017, 17:19

Re: Kun paha olo kiehuu yli...

Viesti Kirjoittaja Awake » 09 Huhti 2018, 13:40

Oletko kertonut viranomaisille, millainen miehesi on? Entä sosiaalityöntekijöille? Näkisin, että jostain sun on nyt apua saatava tuohon tilanteeseen.

Suosittelen, että olet seuraavaksi yhteydessä paikkakuntasi sosiaaliviranomaisiin ja tapaatte miehesi tietämättä. Kerrot heille faktat ja ettet halua menettää lapsiasi miehellesi. Suomessa äideillä on todella hyvät oikeudet varsinkin tämän tyyppisessä tilanteessa, josta olet tänne forumille kirjoittanut.

Venica
Viestit: 316
Liittynyt: 12 Tammi 2017, 09:12

Re: Kun paha olo kiehuu yli...

Viesti Kirjoittaja Venica » 10 Huhti 2018, 00:09

Pyydä apua lastensuojelusta ja poliisilta. Kumman asunto on. Jos on sun, ja toisen lähtiessä vaihdatat lukot ja etkä enää päästä sisälle. Tällaiset ohjeet mä sain poliisilta aikanaan.

Kun ukkos tulee hakemaan tavaroita sun luota pyydät poliisit vahtimaan muuttoa et se suoriutuu ilman tappelua.

sätkynukke100
Viestit: 171
Liittynyt: 31 Heinä 2017, 21:26

Re: Kun paha olo kiehuu yli...

Viesti Kirjoittaja sätkynukke100 » 11 Huhti 2018, 16:26

Milla kirjoitti:
09 Huhti 2018, 11:27
Hei, Awake ja muut samaa sanovat. Olen ollut yhteydessä viranomaisiin, mutta he eivät ole voineet tarjota apua tilanteeseeni. Onko täällä joku, jolla on tai on ollut sellainen mies kuin minulla ja on saanut siihen jotain apua viranomaisilta? Millaista apua olette saaneet? Ehkä en vain osaa kysyä oikeasta paikasta. Minulle on tarjottu vain mahdollisuutta hakea lähestymiskieltoa, mutta sehän on vain paperilappu, joka ei auta mitään, vaan toimii tällaisessa tapauksessa sodanjulistuksena. Mitä muita vaihtoehtoja on?

Minä kyllä itse pääsen äijästä ongelmitta eroon viidessä minuutissa, mutta lapseni eivät. Nuoremmat lapseni rakastavat isäänsä ja he ovat hänen silmäteränsä. Miten te muut olette tällaisen lapsi-vanhempi-suhteen saaneet katkaistua? Oletteko kertoneet lapsille kaikki likaiset jutut ja manipuloineet heidät vihaamaan ja inhoamaan toista vanhempaansa, jotta he eivät omin päin pitäisi häneen yhteyttä? Ovatko sosiaaliviranomaiset ja muut viranomaiset (esim. tuomarit) hyväksyneet sen? Tarkoitan, että yleensähän heidän kantansa kai on se, ettei lapsia saisi manipuloida toista vanhempaansa vastaan. Kyllä mä tätäkin mietin, vaikka se on sataprosenttisesti kaikkia periaatteinani vastaan ja minun on vaikea kuvitella, että koskaan olisin sellaiseen kykenevä. Lapseni ovat minulle elämäni tärkein asia, ja tärkeintä on aina se, että he ovat onnellisia ja heillä on kaikki hyvin. Minulla itselläni ei ole väliä muuten, mutta oma kuntoni ja jaksamiseni vaikuttaa myös lapsiin, ja siksi on tärkeää, että huolehdin myös omasta jaksamisestani.
Kuinkahan tämän sanoisin..

Tiedän ihmisen, joka oli samassa tilanteessa.. Oli aika karmiva loppu, kun yritti lapsien takia olla tekemisissä viimeiseen asti, että niillä olisi isä jne.. Hän ei ole enää kertomassa lapsilleen yhtään mitään.. eikä lapsilla ole kumpaakaan vanhempaa enää elämässä. Kun on kyse vaarallisesta ihmisestä, sun ainoo tie olis tässä vaiheessa muuttaa pois ja salaiset osoitetiedot. Edellämainitulla ihmisellä oli lähestymiskielto haettuna.. mitä siitä on hyötyä? Ei yhtään mitään. Kamalia tapahtui, vaikka sellainen onkin... Joku ratkaisu tos tilanteessa olis tehtävä sun ja lasten turvallisuuden takia.. Voin kirjoitella sun kanssa tarkemmin asioista yksityisviestinä, jos haluat. En viitsi tässä kaikkee kirjotella..
Se tuli vielä mieleen.. jos olet siinä vaikutuspiirissä ja lapset.. ne kärsii siitä. Vähemmän kärsii yhden kunnollisen kasvattajan kanssa.. muuten voi olla, ettei niillä tosiaan ole kohta enää ketään.. sairas kun on toinen vanhempi ja vaarallinen.

Sen tulin vielä tähän lisäämään... että karmivien tapahtumien ansiosta lapset saivat siltikin tasaisemman elämän.. kun seurata vanhempien järkyttävää touhua päivästä ja viikosta toiseen. Vaikka menettivät molemmat..

Milla
Viestit: 32
Liittynyt: 04 Huhti 2014, 15:23

Re: Kun paha olo kiehuu yli...

Viesti Kirjoittaja Milla » 11 Huhti 2018, 21:05

Minäkin tiedän täällä meidän tuttavapiirissä meitä muistuttavan tapauksen, jossa äiti ei ole enää kertomassa kokemuksistaan. Päinvastoin kuin Sätkynuken ystävä hän toimi kuitenkin viranomaisten suositusten mukaan, erosi, hankki yksinhuoltajuuden, jne, ja silti ex puukotti kuoliaaksi. Viranomaisten käsivarsi on kovin lyhyt näiden vaarallisten exien suhteen, kuten jokainen tietää, joka rikosuutisia lukee.

Kuten aiemmin sanoin, minulla on myös viranomaisyhteyksiä. Olen pyytänyt apua, mutta juuri minun tilanteeseeni sitä ei ole voitu tarjota. Olen myös puhunut pitkään asiantuntevan asianajajan kanssa, ja tiedän että oikeuslaitos toimii lopulta eri säännöin kuin vaikka sosiaaliviranomaiset. Siellä pitää lyödä kovia faktoja pöytään ja ne faktat on todistettava. Edes sitä jonninjoutavaa lähestymiskieltoa ei saa sillä perusteella, että itseä pelottaa, vaan vaara on pystyttävä todistamaan. Ei sillä, että nyt muutenkaan olisin suinpäin käyttämässä tätä keinoa, mutta haluan vain sanoa, että olen tietenkin jo ottanut selvää kaikista mahdollisista vaihtoehdoista. En ole huvikseni valinnut sitä selviytymiskeinoa, jota tällä hetkellä käytän, vaan se on ollut tarjolla olevista vaihtoehdoista toistaiseksi se paras.

Suomalaisilla on aivan uskomaton luottamus viranomaisiin, mikä on sinänsä toki kiitettävää. Kun aikoinaan olin jumissa ulkomailla ja mainitsin siitä jossain keskustelupalstalla, niin lukemattomat henkilöt kirjoittivat, että minun pitäisi ottaa yhteyttä ulkoministeriöön ja he kyllä järjestävät kaiken ja hoitavat minut kotiin. Tosiasia on, että olin jo kontaktissa ulkoministeriöön ja ties minne, mutta heidän vastaus oli, etteivät he voi auttaa, koska heillä ei ole toimivaltaa ulkomailla. Uskokaa huviksenne: viranomaiset eivät ole jumalia, jotka voivat taikasauvaa heilauttamalla ratkaista ongelmasi! Virkaroolissaan heidän on tietenkin pakko valaa asiakkaisiin luottamusta heidän toimintaansa, mutta jos tunnet henkilökohtaisesti vaikka jonkun poliisin, niin saat kenties kuulla sen raadollisen totuuden vaikkapa juuri lähestymiskieltojen toimivuudesta.

Arvostan toki kaikki kommenttejanne ja ymmärrän, että tarinaani lukiessa voi nousta huoli puolestani ja mitäpä muutakaan sitä voi tuntemattomalle netissä neuvoa kuin että ottaa yhteyttä viranomaisiin. Niin minäkin teen. Vakuutan kuitenkin, että syytä niin suureen huoleen ei ole. Voin kokonaisuudessa aivan hyvin, pidämme molemmat tahollamme hyvää huolta lapsista ja mieheni on vaaraton tässä nykyisessä tilanteessa (vaikka hankala onkin). Vaarallinen hän on vasta, jos hän kokee määräysvaltansa lapsiin uhatuksi. Se on vain tämä yksi asia. Vain tämä ainoa, mistä tässä on kyse ja mistä minun on ensisijaisesti pidettävä huolta, ettei sellaista uhkaa hänelle pääse syntymään.

Vastaa Viestiin