Kun paha olo kiehuu yli...

Narsistit parisuhteessa/avioliitossa. Täällä voit keskustella kaikista parisuhteeseen, avioliittoon yms. liittyvistä asioista.

Valvojat: Karju, Notavictim

Alueen säännöt
Keskustelufoorumin ylläpitäjä (NUT ry.) ei ole vastuussa foorumin sisällöstä, vaan jokainen kirjoittaja vastaa oman viestinsä sisällöstä.

Asiaton tai loukkaava kirjoittelu keskustelupalstalla tai yksityisviestein ei ole sallittua. Mikäli joudut loukkaavan kirjoittelun kohteeksi tai huomaat sellaista, tee siitä ilmoitus valvojille.
Asiattomasta tai toisia loukkaavasta viestityksestä seuraa varoitus. Mikäli varoituksen jälkeen häiriköinti jatkuu, käyttäjä poistetaan keskustelufoorumista. Ylläpidolla on oikeus sulkea törkeästi käyttäytyvän kirjoittajan käyttäjätunnukset ilman varoitusta. Toisten kirjoittajien ala-arvoinen nimittely ja haukkuminen johtaa välittömästi käyttäjätunnuksen poistoon.

Yritysten, yhteisöjen sekä henkilöiden nimien mainitseminen kirjoituksissa on kiellettyä. Keskustelu käydään yleisellä tasolla, voidaan puhua ”esimiehestä, alaisesta tms” nimiä mainitsematta. Henkilöt ja organisaatiot eivät saa olla tunnistettavissa kirjoituksesta. Säännön rikkomisesta seuraa kirjoituksen poisto sekä varoitus.

Tekstin suora kopioiminen muista julkaisuista on kiellettyä. Viestit, joihin on kopioitu koko artikkeli tai pitkä lainaus, poistetaan.Linkit ja sitaatit ovat sallittuja. Toisilta sivustoilta löydettyjä tekstejä saa siteerata omassa tekstissä kohtuullisesti, kunhan mainitsee lähteen. Muistathan,että sanoituksia, runoja ym. suojaa tekijänoikeus, laista tarkemmin http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1961/19610404.
Keskustelujen linkittäminen toisille foorumeille ei ole suotavaa foorumin luonteen vuoksi.
Foorumin tekstejä ei saa kopioida tai käyttää opinnäytetyön, artikkelin tai muun julkaisun materiaalina ilman lupaa. Aineiston keruuta varten, ota yhteys ylläpitoon, sillä jokaiselta kirjoittajalta pitää saada suostumus erikseen.
sätkynukke100
Viestit: 171
Liittynyt: 31 Heinä 2017, 21:26

Re: Kun paha olo kiehuu yli...

Viesti Kirjoittaja sätkynukke100 » 12 Huhti 2018, 09:38

Jep Milla. Viranomaiset ei oikein voi tehdä mitään (voivat jopa pahentaa, jos eivät tajua kunnolla tilannetta).. Suuri taakka on pelkästään sun harteillas.. ja siinä sitä onkin sitten.. että tietää miten toimia ja tehdä.. Sinä tiedät tilanteesi parhaiten. Tsemppiä..

NeitiK
Viestit: 164
Liittynyt: 15 Joulu 2015, 22:54

Re: Kun paha olo kiehuu yli...

Viesti Kirjoittaja NeitiK » 13 Huhti 2018, 13:01

Milla kirjoitti:
09 Huhti 2018, 11:27
Hei, Awake ja muut samaa sanovat. Olen ollut yhteydessä viranomaisiin, mutta he eivät ole voineet tarjota apua tilanteeseeni. Onko täällä joku, jolla on tai on ollut sellainen mies kuin minulla ja on saanut siihen jotain apua viranomaisilta? Millaista apua olette saaneet? Ehkä en vain osaa kysyä oikeasta paikasta. Minulle on tarjottu vain mahdollisuutta hakea lähestymiskieltoa, mutta sehän on vain paperilappu, joka ei auta mitään, vaan toimii tällaisessa tapauksessa sodanjulistuksena. Mitä muita vaihtoehtoja on?

Minä kyllä itse pääsen äijästä ongelmitta eroon viidessä minuutissa, mutta lapseni eivät. Nuoremmat lapseni rakastavat isäänsä ja he ovat hänen silmäteränsä. Miten te muut olette tällaisen lapsi-vanhempi-suhteen saaneet katkaistua? Oletteko kertoneet lapsille kaikki likaiset jutut ja manipuloineet heidät vihaamaan ja inhoamaan toista vanhempaansa, jotta he eivät omin päin pitäisi häneen yhteyttä? Ovatko sosiaaliviranomaiset ja muut viranomaiset (esim. tuomarit) hyväksyneet sen? Tarkoitan, että yleensähän heidän kantansa kai on se, ettei lapsia saisi manipuloida toista vanhempaansa vastaan. Kyllä mä tätäkin mietin, vaikka se on sataprosenttisesti kaikkia periaatteinani vastaan ja minun on vaikea kuvitella, että koskaan olisin sellaiseen kykenevä. Lapseni ovat minulle elämäni tärkein asia, ja tärkeintä on aina se, että he ovat onnellisia ja heillä on kaikki hyvin. Minulla itselläni ei ole väliä muuten, mutta oma kuntoni ja jaksamiseni vaikuttaa myös lapsiin, ja siksi on tärkeää, että huolehdin myös omasta jaksamisestani.
En suosittele lasten manipuloimista tai isän mustamaalaamista, sillä loppujen lopuksi se tuhoaa eniten sinun ja lasten välistä suhdetta. Olen itse ollut aikoinani tuossa lapsen asemassa, puolustin kovasti narsistista vanhempaani. Ei-narsistinen vanhempani antoi kuitekin minulle tarvitsemani emotionaalisen tuen, joka ei olisi ollut yhtä lailla mahdollista, jos hän olisi ns. päättänyt minun tunteistani yläpuoleltani, rikkonut rajojani, eli päättänyt ketä kohtaan saan tuntea ja mitä (sitähän tuo manipulointi olisi). Vaikka joku voisi kuvitella, että se on vain käytännöllinen uhraus, se on lopulta aika syvä rikkomus, enkä suosittele sitä. Tärkeintä tässä tilanteessa on se, mitä pystyt itse olemaan lapsillesi, vähättelemättä myöskään esimerkin merkitystä. Mieti myös tosissasi erilaisia lasten suojelemisen muotoja (virallisia siis), mikä teidän tilanteeseenne sopii.

Viranomaiset ovat välillä (tai monesti) kädettömiä, mutta mitä enemmän tilanteita kertyy, sitä enemmän sinulla on todistusaineistoa. Älä lopeta kontaktia viranomaisiin kuitenkaan, varsinkaan kuvitellen, että pystyisit itse hallitsemaan tilannetta jotenkin. Nro 1 syy sille, miksi monet tilanteet kärjistyvät pahoiksi on se, että uhri (tai mitä sanaa haluat käyttää) on siinä illuusiossa, että hän kykenee hallitsemaan arvaamatonta ihmistä (esim. käyttäytymällä tietyllä tavalla, pitämällä hänet tietyllä etäisyydellä tyytyväisenä tms.). Nämä hallintakeinot eivät toimi, arvaamaton ihminen on aina arvaamaton, hän vain välillä vaikuttaa olevan "hallittavissa", tämän haluan sanoa tässä suoraan. Tämä intermittent reinforcement -ilmiö näkyy tässä niin kuin traumasidoksessakin, eli vaikka tilanne on todellisuudessa sattumanvarainen, aivot alkavat kuvitella, että jotenkin voisivat hallita sitä. Ymmärrän, että tilanteesi on hankala, ja ymmärrettävää on sekin, ettei oikeusvaltiossa voi pakkorajoittaa ketään ilman kovia todisteita. Olen itsekin yrittänyt etsiä neuvoa tämänkaltaisiin tilanteisiin, ja paras kuulemani on toistaiseksi se, että murehtimisesta ei ole apua silloin, kun asioihin ei voi vaikuttaa. Tee kaikki voitavasi mitä voit (minkä koet järkeväksi tilanteessasi), suunnittele, suojaa itsesi ja lapsesi niin hyvin kun pystyt, ja yritä sen jälkeen keskittyä omaan elämääsi. Helpommin sanottu kuin tehty, mutta lopulta aika tärkeä asia kuitenkin. Älä anna hänen hallita tilannetta siten, että et ryhdy toimiin hänen uhkaustensa takia. Yleensä se mitä tämänkaltainen ihminen haluaa, on valtaa, ja joskus hän pyrkiikin vain juuri siihen, että lamaannut hänet uhkauksistaan. Älä siis torppaa niitä yksinhuoltajuus ja muita mahdollisuuksia.

Milla
Viestit: 34
Liittynyt: 04 Huhti 2014, 15:23

Re: Kun paha olo kiehuu yli...

Viesti Kirjoittaja Milla » 02 Kesä 2019, 20:07

Hei taas, Millan tarina jatkuu... ;)
Aika ajoin tulee tarve vertaistuelle ja nyt lienee taas se aika. Mies oli talven pois etsimässä sitä haaveilemaansa hyväpalkkaista duunia (siis oikeammin bisneksiä, sillä palkkatyöhön mies ei ryhdy), mutta palasi aivan yllättäen kuukausi sitten kotiin kuulemma vain ramadania viettämään. Siitä asti elämä on ollut nurin niskoin ja huoleni on suurempi kuin koskaan ennen. Meillä voi kohta olla suuri hätä ja nähtäväksi jää kuka ja kuinka siitä pelastuu...

Aivan ensimmäiseksi mies pisti teini-ikää lähestyvät tyttömme kuriin. Vaatteista suuri osa siirtyi kiellettyjen listalle kauhean saarnaamisen siivittämänä, kännykät viesteineen joutuvat vähän väliä tarkkaan syyniin, ulos ei enää ole asiaa muuta kuin kouluun ja kauppaan, kauheaa paasaamista kun rukouksia ym. on päässyt unohtumaan. Tytöt, jotka ennen ihailivat isäänsä, ovat alkaneet inhota ja pelätä häntä ihan vain muutaman viikon kokemuksen jälkeen. Heihin ei enää mene läpi se isän aina käyttämä taktiikka, kun hän raivoamisen jälkeen yrittää lepytellä ja naurattaa heitä ikäänkuin mitään ei olisi tapahtunut. Molemmat sanovat olevansa erittäin pettyneitä isään ja toivovansa, että hän lähtisi nopeasti pois. He ripustautuvat minuun ja kehuvat koko ajan kuinka minun kanssani on niin hyvä olla, kun saa olla oma itsensä eikä minua tarvitse pelätä, vaan minulle voi puhua kaikesta. Olen surullinen heidän puolestaan, mutta toisaalta minulle on helpotus, että he ovat nyt itse nähneet ja tajunneet millainen isä oikeasti on, joten heidän on helpompi ymmärtää minun käytöstäni. Ennenhän he moittivat minua mm. siitä, että vetäydyn pois isän luota enkä esim. katso yhdessä hänen kanssaan televisiota, mutta nyt he ymmärtävät syyn ja yrittävät raukat itsekin selvitä niiden samojen ongelmia kanssa, joista itse vuosikausia kärsin.

Kaikkein huolestuttavinta tässä kuitenkin on se, että isä on alkanut puhua lapsille asioita, joita lapsille ei saa puhua. Hän yrittää vakuuttaa heitä siitä, että äiti ei välitä heistä eikä rakasta heitä, vaan välittää vain itsestään. Hän haukkuu minua jatkuvasti, päivittäin, aina kun olen poissa paikalta. Olen kuulemma hirveän huono äiti ja teen kaiken ihan väärin ja itsekkäistä syistä. Hän sanoo lapsille aikovansa hankkia heille uuden äidin. Hän kertoo vievänsä heidät pian jonnekin oman kulttuurinsa maahan eikä heidän sitten kuulemma ikinä enää tarvitse tulla edes käymään Suomessa äitiä katsomassa, vaan jos äiti heitä vielä haluaa nähdä niin tulkoon katsomaan heitä sinne. Siellä jossain sitten ei olisi internettiä eikä tarvittaisi kännyköitäkään (eli yhteydenpito äitiin edes Whatsappin kautta olisi mahdotonta). Tytöt ovat näistä puheista syystäkin kauhuissaan ja niin olen minäkin. Taas on menty yksi askel syvemmälle suohon.

Näiden muutaman viikon aikana tytöt ovat kovan kontrollin ja äidin haukkumisen lisäksi saaneet nähdä millaista arki isän kanssa todellisuudessa on. Kuinka ei uskalla mitään sanoa, kun ei tiedä miten isä siihen reagoi. Hän saattaa raivostua aivan pienestä, vaikka siitä, kun toinen huokaisee. Hän voi läimäyttää tai potkaistakin aivan olemattomasta syystä, vaikka vain siksi, kun toinen ei tiedä vastausta tai itkee. Hän on aivan arvaamaton ja dominoi pelottavalla olemuksellaan koko ilmapiiriä kotona. Kaikki haluvat vain paeta jonnekin, omaan huoneeseen, vessaan, ulos kauppaan. Tytöt eivät todellakaan halua enää muuttaa hänen kanssaan minnekään!

Vanhimmalla lapsellani, täysi-ikäisellä pojallamme, on myös ollut kovat ajat. Hän on (toisin kuin tytöt) ollut tietoinen isänsä sairaasta käytöksestä aivan pienestä saakka, mutta on kehittänyt täysin viilipyttymäisen strategian, jolla on tullut isänsä kanssa toimeen. Hän ei ole ikinä sanonut isäänsä vastaan yhtäkään lausetta, vaan on ollut aivan uskomattoman "kiltti" aina. Isä luulee, että poika on hänen puolellaan ja on aina puhunut kaikki törkeydet hänelle. Hän menee pojan huoneeseen ja paasaa siellä joskus monta tuntiakin haukkuen minua, suomalaisia ja ties mitä. Viikko sitten pojalla sitten vihdoin paloi pinna ja hän sanoi ensimmäistä kertaa isälleen vastaan. Hän sanoi rohkeasti suoraan, että isä on väärässä, että äiti rakastaa meitä lapsia tosi paljon ja on hyvä meille ja että sinä isä se tässä se kauhea olet, jota kaikki pelkää, ja että tytötkin menevät aina äidin luokse siksi, kun pelkäävät isää. Isä oli tietenkin ollut hyvin järkyttynyt ja heidän välillään on jatkunut kiistaa siitä asti, kun isä yhä uudelleen ja uudelleen puhuu ne samat asiat ja yrittää vakuuttaa poikaa siitä kuinka kauhea ja itsekäs heidän äitinsä on. Poika sanoi mielenkiintoisesti huomanneensa, että isä on kuin teflonseinä: jos sanot jotain, se ei mene läpi eikä tartu, vaan valuu seinää pitkin alas ilman mitään vaikutusta. Jos hänelle yrittää selittää jotain, hän ei kuuntele vaan tarttuu yhteen epäolennaiseen sanaan ja alkaa puhua siitä ja vie keskustelun aivan muualle kuin mitä se toinen oli selittämässä. Näinhän narsistit aina toimivat.

Pojalle oli sitten isä vielä raivonnut, että hänellä ei ole elämässä kuin yksi ainoa päämäärä ja se on viedä tytöt pois sinne oman kulttuurinsa maahan (maalla ei ole väliä, kunhan se on jokin arabimaa) ja "pelastaa" heidät länsimaiselta kulttuurilta/vapaudelta. Hän oli lisäksi erittäin vakuuttavasti kuvaillut, kuinka - jos äiti yrittää häntä estää - hän ottaa pisimmän veitsen, minkä löytää ja katkaisee sillä äidin kaulan. Ymmärrätte varmaan, että poikani on äärimmäisen ahdistunut ja peloissaan nyt! Hän tietää ja on samaa mieltä, että meidän on toimittava jotenkin pelastaaksemme pikkusiskot kauhealta kohtalolta elää äärimmäisen kontrolloivan ja mieleltään häiriintyneen, aggressiivisen isän kiusattavana, mutta samalla hän on erittäin peloissaan turvallisuuteni vuoksi. Hän tietää samoin kuin minä tiedän, että sinä päivänä kun minä eroan miehestä ja "vien lapset", miehellä ei ole mitään muuta päämäärää kuin tappaa minut. Elä nyt siinä sitten tällainen pelko takaraivossa...

Minulla on nyt kuitenkin suunnitelmia. En aio kertoa niistä tässä yleisellä palstalla, kun ikinä ei tiedä kuka näitä lukee, mutta sen sanon, että en aio antaa pelolle valtaa. Narsistin keino on hallita pelolla ja sitä tämä mies totisesti on osannut hyvin tehdä yli 20v. Nyt saa riittää ja minä aion nousta rohkeasti häntä vastaan! Hyvä on se, että en tunne enää kostonjanoa, en vihaa, en katkeruutta, vaan minulla on vain yksi päämäärä: minulla ja lapsilla ON OIKEUS ELÄÄ ONNELLISTA ELÄMÄÄ! Aivan tavallista onnellista elämää. Siinä ei ole mitään pahaa eikä hävettävää eikä anteeksipyydeltävää. Kun ryhdyn toimiin itseni ja lasteni suojelemiseksi, en tee sitä peloissani tai epävarmana, vaan pää pystyssä härkää sarvista tarttuen! En pakene minnekään. Tulkoon ja yrittäköön tappaa... aion olla siihen varautunut!

Leimu
Viestit: 8
Liittynyt: 21 Huhti 2018, 22:19

Re: Kun paha olo kiehuu yli...

Viesti Kirjoittaja Leimu » 22 Heinä 2019, 04:44

Milla, huh mikä tarina. Olet kyllä sitkeä nainen. Kirjoitat hyvin, kunhan pääset eroon tuosta tilanteesta, kirjoita tarinastasi kirja. Julkaise sitten salanimellä.

Toivon että saat pian rauhallisen elämän lastesi kanssa. Itse aina toivon, että mieheni rakastuisi uuteen naiseen. Se olisi lottovoitto.

Ja saman havainnon olen tehnyt kuin poikasikin, narsistit ovat kuin teflonia.

Vastaa Viestiin