Sivu 1/1

Vihdoin eroon -tuntoja ja muistumia

Lähetetty: 21 Helmi 2019, 14:56
Kirjoittaja Aino
Olen eronnut hiljattain narsistisia piirteitä omaavasta miehestä, josta olen kirjoittanut tänne aiemminkin.
Nyt jälkeenpäin nousee paljon tunteita ja muistoja pintaan. Huomaan myös syyllistäväni itseäni ja miettiväni, mitä itse olen tehnyt menneessä suhteessa väärin?
Meillähän oli pitkä välimatka, joten kommunikoimme paljon puhelimitse. Yleensä kun soitin hänelle, hän sanoi ”ystävällisesti”, että puhelin soi aina eri tavalla hätäisesti kun minä soitan. Muiden soittaessa näin ei kuulemma käynyt. ;)
Mieleen on myös noussut muutamia tilanteita, jotka jaan mielelläni, koska ne kertovat karun totuuden siitä, että minä todellakin olin nainen numero: 2 tälle miehelle, joka oli aiemmin seurustellut 15 vuotta erään itseään 7-vuotta nuoremman naisen kanssa.
Olen katsonut Facebookista tämän ex-kihlattuni entisen pitkäaikaisen avopuolison profiilin ja sen perusteella tiedän tästä henkilöstä jotain. Mies ei koskaan pystynyt puhumaan naisesta juuri mitään, joka on hälyttävä merkki siitä, että hän ei ole päässyt suhteesta yli. Heidän erostaan on nyt kulunut 6-vuotta, aloittaessamme seurustelun olivat olleet erossa 3v.
Tässä muutamia esimerkkitilanteita:
-Ehdotteli minulle suhteen alkuaikoina, että alkaisin harrastamaan joogaa. Hänen ex-avokkinsa harrasti joogaa. Itse en ole ideologisista syistä kiinnostunut joogasta, jonka ilmaisin miehelle. Kysyin häneltä, miksi minun pitäisi alkaa joogata, oliko hänellä hyviä kokemuksia kyseisestä asiasta ym? Vastausta en saanut.
-Tulimme kerran raveista, jotka sattuivat olemaan paikkakunnalla, jossa mies oli tavannut exänsä aikoinaan. Yöllä tämä iltauninen mies katsoi ”silmä tarkkana” Jukolan viestiä, joka tuli sinä vuonna paikkakunnalta, jossa exä silloin asui. Nainen harrasti suunnistusta… Ihmettelin tuolloin, miksi mies katsoo suunnistusta kun ei ollut koskaan vihjannut kiinnostuksestaan lajiin, mutta myöhemmin tajusin, että todennäköisesti yritti pongata exäänsä sieltä. :shock:
-Olimme kerran ulkomaanlennolla ja koneeseen astui nainen, joka oli minustakin aivan miehen exän näköinen. Mies tuijotti herkeämättä naista. Kysyin häneltä hetken päästä, oliko tuo nainen hänen tuttunsa, hän näytteli täysin tietämätöntä. Ei myöntänyt edes katsoneensa ketään, vaikka tuijotus oli suorastaan hypnoottista.
-Marjapoimuri: olimme lähdössä keräämään mustikoita ja mies sanoi, että hänellä on minullekin poimuri. Hetken päästä hän tuli ok-talon yläkerrasta poimuri kädessään ja juoksi alakertaan poimuri kädessään ohitseni ja meni keittiöön ”putsaamaan” poimuria. Kun putsaus oli loppunut, poimuriin oli ilmestynyt minun nimikirjaimet vanhojen nimikirjainten päälle. Mies antoi poimurin minulle sanomatta mitään. Myöhemmin sanoin miehelle, että tajusin kyllä, että poimuri oli hänen exänsä vanha. Asian olisi voinut kertoa minulle, ei se olisi minua haitannut, mutta koska hän toimi näin ostin itselleni oman poimurin, enkä koskaan enää käyttänyt tätä hänen exänsä poimuria.
Jos joku näiden kertomieni perusteella ajattelee, että olen mustasukkainen ja olen kuvitellut kaikki kuvaamani tilanteet, niin mustasukkainen en ole. Olen ollut aiemmin aviossa narskumiehen kanssa, joka ramppasi yksin baarissa monena iltana viikossa. Minulla ei ollut mitään syytä ajatella, että hän olisi etsinyt sieltä jotain minun tilalleni.
Näiden ja monien muiden vastaavien tilanteiden myötä minulle tuli jotenkin hyvin ikävä olo. Minusta ihmisen ei pitäisi ryhtyä suhteeseen toisen kanssa, jos ei ole käsitellyt vanhoja asioita tai sitten pitäisi ainakin sanoa uudelle tuttavuudelle, että vanha suola vielä janottaa, ota tai jätä!
Pitkään meni, ennekuin pääsin irti tästä miehestä. Vuoden mietin suhteen lopettamista ja lopulta sen tein. Olen lukenut paljon narsisteista ja huomannut, että monilla on vaikeuksia irrottautua suhteista tällaisiin ihmisiin. Narsisti pitää uhriaan ”löyhässä hirressä”. Ihmiselle, joka on hänen kanssaan suhteessa, tulee olo, että hän on syyllinen ja paha, jos lähtee henkisesti lamaannuttavasta kissa-hiiri-leikistä pois.
Meillä oli 280 km välimatkaa. Mies kävi satunnaisesti luonani ja viipyi yön tai kaksi, itse ajoin hänen luokseen aina useaksi päiväksi. Hänellä oli aina kuitenkin kädet täynnä töitä, kun menin hänen luokseen, joten ajoin tavallaan turhaan tuon yli 500 km edestakaisin. Minulla oli vaaleanpunaiset silmälasit. Ajattelin, että kaikki vielä muuttuu…
Miehen luonteenpiirteistä:
-puhui aina vain itsestään ja omista asioistaan
-kontrolloi tekemisiäni. Huomautteli tyylistä kuinka suljen jääkaapin oven, tai miten teen ruokaa, tai pesen pyykkiä ym.
-henkinen väkivalta: naljailu, ilkeät kommentit, puheideni vähättely, valehtelu ja ikävystyttävän pinnalliset puheenaiheet
-harrasti itse maatilallaan ties mitä, minä en saanut ottaa koiraani mukaan, kun menin hänen luokseen ja koira piti viedä hoitoon, kun hän tuli luokseni. Hän oli kuulemma sille allerginen, vaikka todellisuudessa inhosi sitä. Hän siis sai harrastaa ja minun piti hyväksyä kaikki mitä hän teki, mutta minun tärkein harrastukseni piti eliminoida. Lisäksi hän joskus ystävällisesti sanoi, että haisen koiran ”ulolle” ja se on hänestä epämiellyttävää.
Tässä pieni purkaus menneestä elämästäni. Onko kenelläkään vastaavia kokemuksia?

Re: Vihdoin eroon -tuntoja ja muistumia

Lähetetty: 26 Maalis 2019, 17:34
Kirjoittaja mikonniemi18
Täysin samaa 20 v. Nyt ero menossa. Helvetti siis jatkuu...