Aina vaan halunnut pois

Narsistinen vanhempi voi aiheuttaa lapsilleen puutteita itsetunnossa, itseluottamuksessa ja selviytymisestä elämässä aikuisiässä sekä haasteita luottaa toisiin ihmisiin.

Valvojat: Karju, Notavictim

Alueen säännöt
Keskustelufoorumin ylläpitäjä (NUT ry.) ei ole vastuussa foorumin sisällöstä, vaan jokainen kirjoittaja vastaa oman viestinsä sisällöstä.

Asiaton tai loukkaava kirjoittelu keskustelupalstalla tai yksityisviestein ei ole sallittua. Mikäli joudut loukkaavan kirjoittelun kohteeksi tai huomaat sellaista, tee siitä ilmoitus valvojille.
Asiattomasta tai toisia loukkaavasta viestityksestä seuraa varoitus. Mikäli varoituksen jälkeen häiriköinti jatkuu, käyttäjä poistetaan keskustelufoorumista. Ylläpidolla on oikeus sulkea törkeästi käyttäytyvän kirjoittajan käyttäjätunnukset ilman varoitusta. Toisten kirjoittajien ala-arvoinen nimittely ja haukkuminen johtaa välittömästi käyttäjätunnuksen poistoon.

Yritysten, yhteisöjen sekä henkilöiden nimien mainitseminen kirjoituksissa on kiellettyä. Keskustelu käydään yleisellä tasolla, voidaan puhua ”esimiehestä, alaisesta tms” nimiä mainitsematta. Henkilöt ja organisaatiot eivät saa olla tunnistettavissa kirjoituksesta. Säännön rikkomisesta seuraa kirjoituksen poisto sekä varoitus.

Tekstin suora kopioiminen muista julkaisuista on kiellettyä. Viestit, joihin on kopioitu koko artikkeli tai pitkä lainaus, poistetaan.Linkit ja sitaatit ovat sallittuja. Toisilta sivustoilta löydettyjä tekstejä saa siteerata omassa tekstissä kohtuullisesti, kunhan mainitsee lähteen. Muistathan,että sanoituksia, runoja ym. suojaa tekijänoikeus, laista tarkemmin http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1961/19610404.
Keskustelujen linkittäminen toisille foorumeille ei ole suotavaa foorumin luonteen vuoksi.
Foorumin tekstejä ei saa kopioida tai käyttää opinnäytetyön, artikkelin tai muun julkaisun materiaalina ilman lupaa. Aineiston keruuta varten, ota yhteys ylläpitoon, sillä jokaiselta kirjoittajalta pitää saada suostumus erikseen.
Vastaa Viestiin
Venica
Viestit: 316
Liittynyt: 12 Tammi 2017, 09:12

Re: Aina vaan halunnut pois

Viesti Kirjoittaja Venica » 19 Elo 2018, 09:25

Juu saa laittaa :)

krizz
Viestit: 128
Liittynyt: 24 Joulu 2017, 05:18

Re: Aina vaan halunnut pois

Viesti Kirjoittaja krizz » 23 Elo 2018, 20:24

Siis tää on niin kuin tämmöinen mielen vankila. Tai oikeastaan vaan vankila.

Kävin ulkona kahvilassa ja apteekissa, bussilla menin. Siis liikuin yksin ulkona. ÄIti tuli sillä välin töistä kotiin, ja kun en ollut kotona, niin soitti että "missä olet, miksi, mitä sä siellä, ööö jooo o". Sitten lopetettiin puhelu, ja ei mennyt kauaakaan kun tuli tekstiviesti: "Ettet vaan oo huumeita ostamassa".

Siis olen 25-vuotias mies, ja saan tuollaisia viestejä, ja tuolla lailla muhun luotetaan. Ei kovin tervettä.

Samaa tapahtuu, jos käyn lähimetsässä kävelemässä. Kotiin tullessa äiti alkaa haastaa riitaa: "kävitkö polttamassa marijuanaa, mä näen sen sun silmistä. Sä valehtelet".

Tai jos olen käynyt äitin autolla omassa kodissani katsomassa postin jne, "missä sä oikein kävit yöllä", ja kun kerron että omassa kodissani, niin "mitä sä siellä? No en kyllä ymmärrä, mitä sä oikein siellä kävit"

Tai jos käyn kauppakeskuksessa, niin saa taas samaa "miksi sä siellä, kummallista".

Ja jos ei tuollaista epäsuoraa vihjailua, niin sitten tuollaista suoraa epäluottamusta.

Täähän se hajottaa pään, kun en "saa" käydä ulkona täältä asunnosta. Siis en ymmärrä miten asiat eteni tähän pisteeseen. Tuntuu kuin välillä vain seuraisin vierestä tätä sirkusta. SIis en saa 25-vuotiaana poistua asunnosta ilman "hyvää syytä".

Ja vieläpä juuri eilen vannotin itselleni, että seuraavan kerran, kun tulee jokin selkkaus, niin lähden saman tien täältä. En vaan saa aikaiseksi lähdettyä.

Ai niin ja sitten on myös sellaisia, että äiti on ennen töihin lähtöään johonkin klo 7 aikoihin aamulla yhtäkkiä seissyt täällä huoneessani. Olen nukkunut koiran unta, ja herännyt siihen, kun joku avaa huoneen ovea ja kävelee täällä. Sitten kun olen silmäni saanut auki, niin äiti on vain seissyt huoneessani ja tuijottnut. Nukahdin silloin saman tien, en saanut edes kysyttyä että mitä tapahtuu. Mutta sitten myöhemmin päivällä muistin tuon aamuisen jutun, ja kysyin äitiltä, että miksi tuli huoneeseeni aamulla ja seisoi ja tuijotti. Hänen vastaukseni oli vain: en tiedä.

krizz
Viestit: 128
Liittynyt: 24 Joulu 2017, 05:18

Re: Aina vaan halunnut pois

Viesti Kirjoittaja krizz » 24 Elo 2018, 18:35

Eiii hele taas toi tilttas. Menin lopuksi suihkuun (turvaan), niin se avas suihkun oven ja sinnekin vielä lätisi niitä lorujaan.

Outo kun oon aina pelännyt äitiä enemmän kuin poliisia tmv, pelottaa se sen raivoaminen, arvaamatonta ja hirveää. Outoa, että vaikka se kuinka raivoaa, niin oon aiva rauhallinen, ehkä se on joku defenssi vaan. Sydän hakkas kauheena, mutta silti oli rauhallinen olo päässä. Oon nyt 2 viikkoa vienyt aina öisin tavaroita sinne omaan kotiin, ja luulin viime yönä että viimeisiä viedään. Mutta kauheasti kirjoja jne olisi vielä vietävänä. Ärsyttää tää saamamattomuuteni, kun mulla on aivan selvä suunnitelma että mitä aion tehdä (siis muuttaa täältä). En vaan kykene. Ai niin yksi syy siihen oli se, mistä tänään tuli vähän esimakua jo tuossa äsken. Kaikki se mustamaalaus ja kiristäminen. Niitä pelkään, ja niitä varmasti tulee tapahtumaan vielä enemmän sitten kun muutan täältä pois. Ärsyttää tuollainen uhkailu, että esim. aikoo ottaa yhteyden lääkäriin ja läpä läpä mustamaalata minua.

Huvittavaa kyllä, että mun äiti vaan toistaa ja toistaa että "muutoksen on tapahduttava" (kuulostaa aiva mielipuoliselta kontekstista irroitettuna), kun sitähän mä oon yrittämässä tehdä kun muutan täältä pois.

krizz
Viestit: 128
Liittynyt: 24 Joulu 2017, 05:18

Re: Aina vaan halunnut pois

Viesti Kirjoittaja krizz » 27 Elo 2018, 01:38

Huh huh. Nyt tajusin mitä se gaslighting tarkoittaa.

Tänään äitini sanoi, että "laitosasumiseen sä kuulut". Pari viikkoa sitten sanoi että "sä kuulut psykiatriselle osastolle". Niin ja on sanonut, että "sä kuulut mielenterveysryhmään, jossa opiskellaan arkea, eli miten herätä aikaisin, miten tehdä ruokaa, miten elää normaalia elämää".

Jännä sinällään, kun en oo mitenkään mieleltäni sairas. Tuntuu, että se puhumalla yrittää saada sitä todeksi, että alkaisin itsekin uskoa, ja jotenkin "antautusin". Mutta siis sitähän gaslighting just tarkoittaa, että uhria pyritään uskottelemaan, että tämä on mieleltään sekaisin. Käyttääköhän nuo noita taktiikoitaan ihan tietoisesti, vai tulevatkohan ne vain jostakin sisältä?

Venica
Viestit: 316
Liittynyt: 12 Tammi 2017, 09:12

Re: Aina vaan halunnut pois

Viesti Kirjoittaja Venica » 27 Elo 2018, 20:49

Multakin.piti diagnosoida kaiken maailman taudit ja oireet. Oli synnytyksen jälkeinen masennus.ja kuuluisin hullujen huoneelle

krizz
Viestit: 128
Liittynyt: 24 Joulu 2017, 05:18

Re: Aina vaan halunnut pois

Viesti Kirjoittaja krizz » 28 Elo 2018, 03:42

Venica kirjoitti:
27 Elo 2018, 20:49
Multakin.piti diagnosoida kaiken maailman taudit ja oireet. Oli synnytyksen jälkeinen masennus.ja kuuluisin hullujen huoneelle
:( Mitä teit, lopetitko yhteydenpidon vaii?

Venica
Viestit: 316
Liittynyt: 12 Tammi 2017, 09:12

Re: Aina vaan halunnut pois

Viesti Kirjoittaja Venica » 28 Elo 2018, 07:12

Ei kun mehän.oltiin yhdessä siihen asti kun tyttö oli melkein yksi vuotta.tein eroa siihen vuoden päivät. Hän aina manipuloi ettei tarvitse lähteä mun asunnosta. Toisin sanoen hän on mieshuora. Hän asuu muiden nurkissA ja että on enemmän rahaa ryypätä.

Harmaus
Viestit: 166
Liittynyt: 06 Helmi 2017, 21:16

Re: Aina vaan halunnut pois

Viesti Kirjoittaja Harmaus » 28 Elo 2018, 14:54

Krizz, toi on tyypillistä narsistivanhempaa tai semmosta "hoivaavaa" narsistityyppiä oikeestaan. Kyseenalaistaa sun mielenterveyden heti jos kyseenalaistat hänet tai uhkaat lähteä. "Et sä pysty huolehtimaan ittestäsi" ja jos sulla on huono itsetunto, pelottelu toimii koska jää väkisinkin miettimään "mitä jos en pystykään"/"mitä jos se olikin oikeessa?" (mikä on tervettä realistisuutta mutta narsku pelaa sillä tunteella) ja sit jos oikeen härskiksi rupeaa, hän voi vielä koettaa lavastaa tilanteita niin että tää toteutuu ja alat epäilemään kykyäsi selvitä yksin. Jos oot jonkun mielenterveyteen liittyvän diagnoosin saanut, sit narsistivanhempi voi koettaa manipuloida virkavaltaa juuri sen diagnoosin kautta - narsistihan "on vain huolissaan ettei sulle tapahdu mitään/ettet tee mitään itellesi" mutta kun tavoite on saavutettu, hän jatkaa sun kontrollointia eikä anna sun elää omaa elämääsi juuri ollenkaan. Se on osa eristämistä myös. Ajetaan kaikki muut pois ja kun kukaan ei usko mitään mitä sanot, narsistista tulee ainut tuki ja turva, sitten henkinen vankila onkin valmis.

Ittelläni ahdistuneisuus ja ajoittainen masennus ovat olleet ongelmia jo pidemmän aikaa. Tässä kun historiaa yhteistyöstä eri tahojen kanssa on kertynyt, oon alkanut huomaamaan että kaikki tuppaavat näkemään sussa eri sairauden nykypäivänä vaikka koettasit vaan pyytää neuvoa millä sais ahdistukseen liittyviä ajatussolmuja auki. Viimeksi puhuin huonon itsetunnon kanssa elämisestä ja hankaluuksista sosiaalsissa suhteissa, ja sieltä tuli taas uusi diagnoosiarvaus. :D Tähän asti sairaanhoitajilta on tullu koko klusterien kirjo, "skitsotyyppinen", "estynyt persoonallisuus", "epävakaahko" ja vielä päälle mahdollinen aspergeri pelkkien haastattelujen ja muutaman keskustelun perusteella. Yksi näistä oli vielä semmonen joka halusi diagnosoida mulla vaikeamman häiriön, ei sen takia että kriteeristö täyttyisi vaan sen takia että elinikäisistä tuista mitä sillon saisin, olis mulle enemmän hyötyä.Vaikka hän saattoi tarkottaa hyvää ja olis voinut haluta parantaa mun elämänlaatua, musta on väärin diagnosoida ihmsiellä yhtään mitään jos hän ei ihmisenä kumminkaan ole semmoinen että kriteeristö oikeasti täyttyisi. En usko että hän vois seistä aidosti sen diagnoosin takana sillon. Kummiskaan psykologit tai psykiatrit ei oo voinut diagnosoida näistä mitään muuta kuin sen ahdistuneisuuden ja masennusta samoin. Välillä väkisinkin miettii, kannattaako luottaa kenenkään muun mielipiteisiin ja näkemyksiin kuin omaani... vaikka sitten siinä on vaarana että luo itelleen illuusion siitä että on aina oikeassa ja pidemmällä tähtäimellä meno on samanlaista kuin narsistilla. Eikä kukaan välttis haluu olla kuin keisari ilman vaatteita. :D


Noita teijän kuvaamia kommentteja on tullu myös äidiltä pitkin mun teini-ikää. Oli totta että mulla oli ongelmia, mutta äiti odotti jotain täydellistä alistumista ja omien tarpeitteni huomiotta jättämistä. Kaikki piti vaan "kestää hiljaa". Silloin kun vielä asuin kotona, äiti saattoi haukkua hulluksi jo siitä että korotin ääntäni jos hän katsoi jotain telkkariohjelmaa liian kovalla volyymilla, tai jos kieltäydyin lähtemästä sukuloimaan vaan siksi ettei mulla ole siellä mitään tekemistä tai jos sanoin miltä musta tuntui lähteä "koristeeksi" kylään.
Kuva
"Tyhmästä voi kasvaa älykäs lukemalla, hölmöstä voi kasvaa viisas kokemalla"

Lydie
Viestit: 93
Liittynyt: 03 Kesä 2018, 18:23

Re: Aina vaan halunnut pois

Viesti Kirjoittaja Lydie » 28 Elo 2018, 23:09

Hei krizz! Kysyit että onko gaslighting tmv. tahallista. Tässä olisi yksi sopiva video!

https://www.youtube.com/watch?v=wJYUOqtLjI8

NeitiK
Viestit: 162
Liittynyt: 15 Joulu 2015, 22:54

Re: Aina vaan halunnut pois

Viesti Kirjoittaja NeitiK » 29 Elo 2018, 10:16

Harmaus kirjoitti:
28 Elo 2018, 14:54
Ittelläni ahdistuneisuus ja ajoittainen masennus ovat olleet ongelmia jo pidemmän aikaa. Tässä kun historiaa yhteistyöstä eri tahojen kanssa on kertynyt, oon alkanut huomaamaan että kaikki tuppaavat näkemään sussa eri sairauden nykypäivänä vaikka koettasit vaan pyytää neuvoa millä sais ahdistukseen liittyviä ajatussolmuja auki. Viimeksi puhuin huonon itsetunnon kanssa elämisestä ja hankaluuksista sosiaalsissa suhteissa, ja sieltä tuli taas uusi diagnoosiarvaus. :D Tähän asti sairaanhoitajilta on tullu koko klusterien kirjo, "skitsotyyppinen", "estynyt persoonallisuus", "epävakaahko" ja vielä päälle mahdollinen aspergeri pelkkien haastattelujen ja muutaman keskustelun perusteella. Yksi näistä oli vielä semmonen joka halusi diagnosoida mulla vaikeamman häiriön, ei sen takia että kriteeristö täyttyisi vaan sen takia että elinikäisistä tuista mitä sillon saisin, olis mulle enemmän hyötyä.Vaikka hän saattoi tarkottaa hyvää ja olis voinut haluta parantaa mun elämänlaatua, musta on väärin diagnosoida ihmsiellä yhtään mitään jos hän ei ihmisenä kumminkaan ole semmoinen että kriteeristö oikeasti täyttyisi. En usko että hän vois seistä aidosti sen diagnoosin takana sillon. Kummiskaan psykologit tai psykiatrit ei oo voinut diagnosoida näistä mitään muuta kuin sen ahdistuneisuuden ja masennusta samoin. Välillä väkisinkin miettii, kannattaako luottaa kenenkään muun mielipiteisiin ja näkemyksiin kuin omaani... vaikka sitten siinä on vaarana että luo itelleen illuusion siitä että on aina oikeassa ja pidemmällä tähtäimellä meno on samanlaista kuin narsistilla. Eikä kukaan välttis haluu olla kuin keisari ilman vaatteita. :D
Tuota en kyllä ymmärrä, ja pelottaavaakin oikeastaan, miten kova hinku ihmisillä on diagnosoida muita. Tavisihmisten kohdalla sen vielä ehkä voi kuitata, mutta jos terveydenhuollon ammattilaiset (joilla ei edes ole koulutusta diagnoosien tekemiseen) alkavat heittelemään ilmaan sellaisia, asiakas voi ottaa ne tosissaan ja se voi aiheuttaa vahinkoa. Ihan kuin se diagnoosi olisi jokin ihmepelastaja. Lopulta diagnoosi on vain luokka, joka on luotu auttamaan hoidon suunnittelua. Mitään muuta virkaa sillä ei ole, mutta yhteiskunta on ottanut sen leimakirveeksi. "Tälläinen olet, ja jos diagnoosi kuuluu niihin vaikeisiin, myös pysyt sellaisena," Diagnosoinnin onnistuminen riippuu aika paljon siitä, miten paljon psykiatrilla on oikeaa tietoa käytössä ja minkä tyyppisesti hänelle asioitaan avaa. Eihän kukaan osaa kenenkään ajatuksia lukea. Näitähän on paljon, että narsisteille annetaan ties mitä diagnooseja (joita he käyttävät sitten hyväkseen: "hoida minua, kun minä olen sairas"), kun psykiatreilla ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi infoa, jotta he voisivat tehdä narsismidiagnoosin. Senkin ymmärrän, ettei vakavia diagnooseja heitellä heppoisin perustein. Kun voihan narsistikin olla masentunut myös, sen kaiken päällä.

Ja lopulta sen diagnoosin saaminen ei vie tilannetta välttämättä eteenpäin yhtään. Yhä edelleen on ne masennus ja ahdistus, samat traumat, ja samat jutut, nyt ne on vain nimetty jollain tavalla. Tietysti joillekin on helpottavaa saada nimettyä itsensä jotenkin, mutta pelkästään se ei poista ongelmia. Niiden kanssa täytyy lähteä työskentelemään. Ja se sama työskentely olisi edessä ilmankin diagnoosia. Terapia on aika lailla terapiaa diagnoosista huolimatta. Tuloksia voidaan saada aikaiseksi, vaikkei kukaan olisi koskaan asettanut yhtään diagnoosia (Kela tosin sitä tukeensa vaatii, joka on hassua, että sitten väkisin väännetään ihmisille diagnooseja niissäkin tapauksissa, kun tarvittaisiin vain tukea elämäntilanteissa). Lääkkeet on asia erikseen, enkä niitä halua kommentoida tässä, se olisi ihan oma lukunsa.

Vastaa Viestiin