Viha

Narsistinen vanhempi voi aiheuttaa lapsilleen puutteita itsetunnossa, itseluottamuksessa ja selviytymisestä elämässä aikuisiässä sekä haasteita luottaa toisiin ihmisiin.

Valvojat: Karju, Notavictim

Alueen säännöt
Keskustelufoorumin ylläpitäjä (NUT ry.) ei ole vastuussa foorumin sisällöstä, vaan jokainen kirjoittaja vastaa oman viestinsä sisällöstä.

Asiaton tai loukkaava kirjoittelu keskustelupalstalla tai yksityisviestein ei ole sallittua. Mikäli joudut loukkaavan kirjoittelun kohteeksi tai huomaat sellaista, tee siitä ilmoitus valvojille.
Asiattomasta tai toisia loukkaavasta viestityksestä seuraa varoitus. Mikäli varoituksen jälkeen häiriköinti jatkuu, käyttäjä poistetaan keskustelufoorumista. Ylläpidolla on oikeus sulkea törkeästi käyttäytyvän kirjoittajan käyttäjätunnukset ilman varoitusta. Toisten kirjoittajien ala-arvoinen nimittely ja haukkuminen johtaa välittömästi käyttäjätunnuksen poistoon.

Yritysten, yhteisöjen sekä henkilöiden nimien mainitseminen kirjoituksissa on kiellettyä. Keskustelu käydään yleisellä tasolla, voidaan puhua ”esimiehestä, alaisesta tms” nimiä mainitsematta. Henkilöt ja organisaatiot eivät saa olla tunnistettavissa kirjoituksesta. Säännön rikkomisesta seuraa kirjoituksen poisto sekä varoitus.

Tekstin suora kopioiminen muista julkaisuista on kiellettyä. Viestit, joihin on kopioitu koko artikkeli tai pitkä lainaus, poistetaan.Linkit ja sitaatit ovat sallittuja. Toisilta sivustoilta löydettyjä tekstejä saa siteerata omassa tekstissä kohtuullisesti, kunhan mainitsee lähteen. Muistathan,että sanoituksia, runoja ym. suojaa tekijänoikeus, laista tarkemmin http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1961/19610404.
Keskustelujen linkittäminen toisille foorumeille ei ole suotavaa foorumin luonteen vuoksi.
Foorumin tekstejä ei saa kopioida tai käyttää opinnäytetyön, artikkelin tai muun julkaisun materiaalina ilman lupaa. Aineiston keruuta varten, ota yhteys ylläpitoon, sillä jokaiselta kirjoittajalta pitää saada suostumus erikseen.
Marianne
Viestit: 45
Liittynyt: 26 Kesä 2016, 12:56

Viha

Viesti Kirjoittaja Marianne » 06 Joulu 2018, 23:33

Aiemmin olen kertoillutkin kotikuvioistani, mutta minulla on siis narsistiäiti, josta olen nyt parin vuoden ajan ottanut etäisyyttä. Joka kerta kun näen hänet (työni vuoksi muutaman kerran viikossa) tunnen valtavaa vihaa ja katkeruutta siitä, mitä hän on tehnyt. Ihan siitä lähtien kun olen ollut pieni lapsi hän on haukkunut ja lytännyt, vertaillut muihin lapsiin, jotka olivat aina parempia. Lasten kehityksestä hänellä ei ollut paljon käsitystä, vaan aikuisen tavoin olisi pitänyt alkaa ajatella ja pärjätä jo ihan pienenä. Jos olin joissain asioissa hyvä ei ollut mitään, mutta mikä ei onnistunut oli aina suurennuslasin alla. Isästäni ei ollut koskaan tukea, hän ei ollut minusta kiinnostunut, olin hyödytön ja ei toivottu.
Nyt kun ajattelen jälkeenpäin mitä kaikkea olen joutunut kärsimään, miten hän on systemaattisesti yrittänyt viedä minulta terveyttä myöden kaiken, saa minut todella vihaiseksi. Solvaan häntä mielessäni vaikka miksi. En käsitä sitä, että koska hän kuitenkin käsittää miten ihmisten vuorovaikutussuhteet toimivat, hän on tehnyt minua kohtaan kuten on tehnyt. Siis että narsisti tajuaa koska tekee väärin, mutta tekee silti. Vuorovaikutus äidin kanssa oli sitä, että kun olin todella heikossa kunnossa ja hän huomasi sen, hänen kasvoiltaan kuvastui vain voitonriemu. Aivan hyvin kaiken sen jälkeen voisin olla haudassa tai sitten vankilassa, jos olisin tappanut hänet. Ja hän pitää itseään järkevänä kunnian ihmisenä ja minä olen heikkopäinen epäonnistunut jälkeläinen. Viha ja raivo vievät minulta voimaa, mutta anteeksi en anna. Paitsi itselleni olen yrittänyt antaa. Mutta sille omahyväiselle akalle en koskaan.

Lydie
Viestit: 93
Liittynyt: 03 Kesä 2018, 18:23

Re: Viha

Viesti Kirjoittaja Lydie » 08 Joulu 2018, 21:47

Tuttuja tunteita ja kuvioita! Varsinkin tuo voitonriemu kun on heikoilla. En voi muuta oikeen sanoa, kun että kannattaa harkita ihan nollakontaktia. Jokainen tapaaminen kun triggeröi jotain ja vie pohjan irtiotolta. Se on aika jännä kun narsisti kontaktin vähentyessä koventaa panoksia ja lopputulos on sitten sama.

Muistan kun joskus näin videon jossa tulvavesi tuli suojattuun taloon sisälle - kovalla paineella avaimenreiästä! Tuli mieleen, että on vähän sellainen narsismianalogia!

Mutta tietenkään tätä ei ole helppo toteuttaa. Kunhan vaan pyrkii siihen ja tekee kaikkia pieniä päätöksiä jotka tukevat tätä päämäärää ja omaa hyvinvointia.

krassi
Viestit: 212
Liittynyt: 23 Syys 2013, 10:29

Re: Viha

Viesti Kirjoittaja krassi » 08 Joulu 2018, 22:33

Viha on luonnollinen ja hyvä tunne. Pitkään vihatessa se kuitenkin syö itse vihaajaa. Minulle on helpompaa olla antamatta anteeksi. Se ei kuluta. Olen yrittänyt keksiä keinoja selättää vihaa. Yksi helpottava ajatus on, että nämä narsistit eivät tiedä, mitä he tekevät (vaikka jollakin tasolla tietävät).

Lydie
Viestit: 93
Liittynyt: 03 Kesä 2018, 18:23

Re: Viha

Viesti Kirjoittaja Lydie » 08 Joulu 2018, 23:07

Minusta anteeksianto on täysin yliarvostettua. Sen ei pitäisi olla sellainen asia, jota tietoisesti pitää yrittää, koska silloinhan se juuri kääntyy itseään vastaan, koska kun tuntuu että pitäisi antaa anteeksi, mutta ei pysty, niin sehän aiheuttaa syyllisyyttä ja ahdistusta. Monesti kuulee sanottavan että "Anteeksi voi antaa, mutta unohtaa ei koskaan". Itse ajattelen päin vastoin. En halua olla vääntämässä itseäni mykkyrälle anteeksiantamisyrityksissä, vaan mielummin koitan vaan huolehtia itsestäni ja siirtää ajatukset muualle, jotta koko anteeksianto menettää merkityksensä.

Ja miten tilanteet jossa kaltoin kohdellut ei kadu ollenkaan? Toinen skenaario, että tätä väärin kohdeltua ei edes haittaa koko asia (tai ei ole edes huomannut sitä). Toisaalta eikö vihan ollessa olemassa sillä ole jokin tarkoitus, se antaa voimaa ja merkin muutokseen - sitä pitää vain alkaa kanavoimaan oikeaan suuntaan.

Lydie
Viestit: 93
Liittynyt: 03 Kesä 2018, 18:23

Re: Viha

Viesti Kirjoittaja Lydie » 08 Joulu 2018, 23:20

Löysin videon, joka pistää sanoiksi juuri sen tärkeän oivalluksen minkä olen tehnyt. Eli jos painelet villaisella toisen ihmisen käytöstä (etenkin vanhempasi), niin todellisuudenkuvasi hämärtyy ja itseluottamuksesi laskee, kun et voi enää luottaa yleisellä tasolla vapaaseen tahtoon. Alitajuisesti sovellat itseesi kriteerejä mitä käytät muihin ihmisiin. Tämä jopa vaikuttaa hermostollisella tasolla siihen minkälaisiin ihmissuhteisiin hakeudut.

https://www.youtube.com/watch?v=ssWKHPepXPM

krassi
Viestit: 212
Liittynyt: 23 Syys 2013, 10:29

Re: Viha

Viesti Kirjoittaja krassi » 09 Joulu 2018, 09:51

Olen Lydie kanssasi samaa mieltä vihasta ja anteeksiannosta. Viha on yritettävä suunnata jotakin positiivista kohti.

Uskoin kauan vielä aikuisenakin, että olen erityisen hankala ihminen, koska lapsuuden kodissani sanottiin niin. Se vaikutti vääriin valintoihini ihmissuhteissa

Lydie
Viestit: 93
Liittynyt: 03 Kesä 2018, 18:23

Re: Viha

Viesti Kirjoittaja Lydie » 09 Joulu 2018, 15:47

Tuo kyllä kalahti kohdalle, tuo vaikeaksi nimittely! Miten satuitkin tuomaan sen esille, olen sitä ajatellut ja koittanut prosessoida ihan viime aikoina. Mua on satuttanut tosi paljon kun mun sisko (kolme vuotta nuorempi), on jatkuvasti aikuisena huomautellut; "Sinä olet niin vaikea ihminen". Tämän hän perustelee yleensä sillä, että olin teininä niin "hullu"! Tilanne oli siis se, että meidän isä kuoli kun oltiin ala-asteella. Sen jälkeen äitimme alkoi väärinkäyttää lääkkeitä ja pikkuhiljaa enemmän ja enemmän alkoholia. Ensin alkoholi kuului lähinnä itsemurhayrityksiin. Iltaisin äiti tuli aivan säännöllisesti minun huoneen ovelle ja huusi ja syytti kaikesta mahdollisesta - siis huusi vaan siinä ihan suuna päänä jotain tunnin.


Joskus menin ihan sanattomaksi tästä raivoamisesta, mutta monesti aloin myös huutaa takaisin, heitellä tavaroita yms. Mutta olin silloin jotain 13.v - mitä muuta voi odottaa?! Mun äiti on muistuttanut mua ihan vasta kuinka "vaikea murrosikäinen" minä olin! Huomautin, että en muista tehneeni kertaakaan mitään murrosikäisten juttuja, eikä meillä ollut kertaakaan riitoja kotiintuloajoista tmv. Sen hän kyllä myönsi. Itse asiassa hän antoi psyykelääkkeensä minun haltuun jotta hän ei tappaisi itseään. Muistan kun piilotin niitä mm. taulun taakse ja jännitin koulussa, että onkohan hän löytänyt sen piilon.


Kaikesta eniten satuttaa nykyään kun siskoni huomauttelee, että hänellä oli vaikea lapsuus koska minä ja äiti riideltiin niin paljon! Ts. minä olin likaviemäri ja oiva narsistinen lähde tasapainottamaan rajatilaisen vanhemman tunnemaailma.

Marianne
Viestit: 45
Liittynyt: 26 Kesä 2016, 12:56

Re: Viha

Viesti Kirjoittaja Marianne » 10 Joulu 2018, 13:59

Vihani ja katkeruuteni tulee ajatuksesta kuinka paljon se ihminen on minun elämästäni vienyt vuosia, hetkiä, kokemuksia ja mahdollisuuksia. Ja miten paljon tilalle on tullut pahaa mieltä, tuskaa, epätoivoa, kipua ja toivottomuutta. Hän on koko ikäni pyrkinyt sotkemaan minut jalkoihinsa ja varmistamaan, että minnekään en hänen talutusnuorastaan karkaa, enkä tee mitään mitä hän ei suvaitse. Lisäksi olen joutunut tilanteeseen, missä olen ollut kuolla työtaakan alle, tilanteeseen missä tunnit eivät riitä ja hän on sitten minut vielä siitä hyvästä haukkunut kelvottomaksi. Olen tehnyt pelkkää työtä ja uhrannut siinä koko muun elämäni, on tapahtunut traagisia asioita, joita ei pysty enää korjaamaan eikä muuttamaan. Hänen suunnitelmansa on ollut kyllä katala ja taloudellisiin velvoitteisiini hän vetoaa edelleen. Hänellä on oikeudet, minulla velvollisuudet.

Toinen katkeroittava asia on se, että nyt minun pitää miettiä kaikki uudelleen. Tai ei edes uudelleen vaan kerätä itseni kappaleet ja tehdä niistä uusi ihminen ja miettiä mitä haluan tehdä, nähdä kokea ja mitä mieltä MINÄ olen asioista. Tähän asti olen joutunut kuuntelemaan mikä on oikein ja miten pitää olla ja elää. Vähän sama asia, kuin jos olisin irrottautunut jostain fanaattisesta uskonnollisesta yhteisöstä. Aikaisempien ehdottomien totuuksien tilalle pitää löytää omat arvot. Paitsi että olen menettänyt ison osan elämästäni tähän asti, tallaan myös paikallani vielä pitkään kun kasaan itseäni ja etsin suuntaa uudelle elämälleni. En pääse lähtemään liikkeelle 0 -pisteestä vaan miinukselta. Ja miksi. Niin miksi. Siinä kohdalla tulee se viha ja katkeruus kun syyllinen on se yksi ainoa itsekäs, parempi etten sano mikä. Terapeuttini mielestä olen vielä onnekas, koska olen terve. Hän ei ole käsittänyt miten en murrosiässä ole tappanut itseäni tai sairastunut johonkin vakavaan mielenterveysongelmaan. Vanhemman velvollisuus on pyrkiä suojelemaan lapsen henki ja terveys -tekikö hän sen?

Harmaus
Viestit: 166
Liittynyt: 06 Helmi 2017, 21:16

Re: Viha

Viesti Kirjoittaja Harmaus » 10 Joulu 2018, 14:36

Samaa mieltä Marianne.
krassi kirjoitti:
08 Joulu 2018, 22:33
Viha on luonnollinen ja hyvä tunne. Pitkään vihatessa se kuitenkin syö itse vihaajaa. Minulle on helpompaa olla antamatta anteeksi. Se ei kuluta. Olen yrittänyt keksiä keinoja selättää vihaa.
Tän oon toivonut kuulevani useammin. Normaalisti kun koetat puhua ollenkaan vihasta, raivosta tai suuttumuksesta, sitä ei hyväksytä tai siitä leimataan tosi helposti. Ihan kuin tämmöistä tunnetta ei "saisi" olla tai kantaa sisällä luonnollisista syistä. On totta että viha syö sisältä, mutta jos paasataan että pitää vain unohtaa ja antaa anteeksi koska asioihin ei enää voi vaikuttaa, siitä jää hirveän apaattinen ja feikki olo itselle. En itsekään pysty antamaan anteeksi helpolla, ehkä pikkuvirheet voin antaa anteeksi mutten jatkuvaa alentamista ja muuta kusipäisyyttä. Viha voi syödä sisältä mutta se voi myös vahvistaa. Vaikka vihantunteet välillä hallitsee elämää, niitä pitää vaan pystyä kontrolloimaan ja suuntaamaan siten että niistä on enemmän hyötyä kuin haittaa - vihan kantaminen sisällä ei tarkoita etteikö muitakin tunteita pystyisi päivittäin kokemaan ja hyvistä hetkistä nauttimaan.

Muistan mm. narskukaveristani irti päästäessä miten koetin varmaan ensimmäistä kertaa elämässäni tosissani piilottaa vihantunteet täysin ettei taas tule sitä samaa rumbaa missä jokaiselle potentiaaliselle ihmiselle johon haluisi tutustua tartte alkaa selittämään noin yksinkertaisia asioita. Ainakin kaverin kanssa näistä sai puhua, mutta ai että kun hän lähtiki käyttämään niitä tunteita mua vastaan siten ettei enää tehnyt mieli sanoa mitään. Samaten koetin olla ymmärtäväinen häntä kohtaan mutta siinä vaiheessa kun alkaa miettimään onko sen tunteet aitoja vai tekosyitä turhalle huomion huoraamiselle, mulla loppui kärsivällisyys.
Noina muutamana vuotena ton jälkeen saattoi mennä viikkoja ja jopa kuukausia siinä apatiafiksaatiossa että jos joku loukkasi niin alat vaan selittämään "joojoo, tiedän ettei aina voi voittaa ja ymmärrän blaablaablaa..." ettei tartte alkaa vääntämään kättä silloin jos tärkeämpääkin tekemistä olisi, eli käytännössä rationalisoin ja pakotin itteni antamaan anteeksi jos joku käveli mun päältä turhia riitoja vältelläkseni. Ennen olin puolustanut omia rajojani kärkkäämmin mutta jos sitä "uskalsi" tehdä väärässä seurassa niin jo olin ylireagoija, daamakuningatar tai riitapukari. Vasta vuosia myöhemmin tajusin että näillä leimoilla ollaan myös epäkypsästi voitu pitää yllä alfa-asemaa sosiaalisissa tilanteissa, eli ollaan vähän negatiiviseen sävyyn kummiskin tunnustettu myös mun alfa-ominaisuuksia?
Minusta anteeksianto on täysin yliarvostettua. Sen ei pitäisi olla sellainen asia, jota tietoisesti pitää yrittää, koska silloinhan se juuri kääntyy itseään vastaan, koska kun tuntuu että pitäisi antaa anteeksi, mutta ei pysty, niin sehän aiheuttaa syyllisyyttä ja ahdistusta. Monesti kuulee sanottavan että "Anteeksi voi antaa, mutta unohtaa ei koskaan". Itse ajattelen päin vastoin. En halua olla vääntämässä itseäni mykkyrälle anteeksiantamisyrityksissä, vaan mielummin koitan vaan huolehtia itsestäni ja siirtää ajatukset muualle, jotta koko anteeksianto menettää merkityksensä.
Totta. Ymmärrän sen puolen tosta että toisten ihmisten käyttäytymistä ei voi kontrolloida samalla tavalla kuin omaa joten ei kannata kantaa jotain semmoista sisällä mihin ei voi vaikuttaa. Samoin sille osalle itseä joka mahdollisti uhriutumisen kannattaa oppia antamaan anteeksi - anteeksiantaminen ei yksinään tarkoita sitä pahantahtoista ihmistä kuka sua loukkasi. Sitä mitä en tykkää kuulla on tää "anna anteeksi tai et ole yhtään parempi kuin ihminen joka sua loukkasi" moralisointi, joka mun mielestä altistaa vain uudelle uhriutumiselle ja manipuloiduksi tulemiselle. Samoilla sanomisillahan voidaan myös koettaa suojella narsisteja tai puolustella salaisuuksia mitä sanoja koettaa pitää itsestään piilossa - eihän kukaan halua ajatella että oma loukkaava käytös saattaisi jossain vaiheessa osua omaan nilkkaan kun joku uskaltaa älähtää tai pistää pikkaisen vastaan. Ja tottakai jos tämän mainitsen, heti saattaisi jonkun suusta tulla leimaamista jostain silmittömän väkivallan suunnittelemisesta mikä myös on aika hypokriittista, vaikka näin ei ole.

Mua ainakin auttaa olla antamatta anteeksi koska sillä saan muistutettua itselleni miksi "no contact" on tärkeä ja miten voin hoitaa tietyt asiat nykyhetkessä paremmin kuin menneessä.
Kuva
"Tyhmästä voi kasvaa älykäs lukemalla, hölmöstä voi kasvaa viisas kokemalla"

Vastaa Viestiin