Neuvoja jaksamiseen?

Narsistinen vanhempi voi aiheuttaa lapsilleen puutteita itsetunnossa, itseluottamuksessa ja selviytymisestä elämässä aikuisiässä sekä haasteita luottaa toisiin ihmisiin.

Valvojat: Karju, Notavictim

Alueen säännöt
Keskustelufoorumin ylläpitäjä (NUT ry.) ei ole vastuussa foorumin sisällöstä, vaan jokainen kirjoittaja vastaa oman viestinsä sisällöstä.

Asiaton tai loukkaava kirjoittelu keskustelupalstalla tai yksityisviestein ei ole sallittua. Mikäli joudut loukkaavan kirjoittelun kohteeksi tai huomaat sellaista, tee siitä ilmoitus valvojille.
Asiattomasta tai toisia loukkaavasta viestityksestä seuraa varoitus. Mikäli varoituksen jälkeen häiriköinti jatkuu, käyttäjä poistetaan keskustelufoorumista. Ylläpidolla on oikeus sulkea törkeästi käyttäytyvän kirjoittajan käyttäjätunnukset ilman varoitusta. Toisten kirjoittajien ala-arvoinen nimittely ja haukkuminen johtaa välittömästi käyttäjätunnuksen poistoon.

Yritysten, yhteisöjen sekä henkilöiden nimien mainitseminen kirjoituksissa on kiellettyä. Keskustelu käydään yleisellä tasolla, voidaan puhua ”esimiehestä, alaisesta tms” nimiä mainitsematta. Henkilöt ja organisaatiot eivät saa olla tunnistettavissa kirjoituksesta. Säännön rikkomisesta seuraa kirjoituksen poisto sekä varoitus.

Tekstin suora kopioiminen muista julkaisuista on kiellettyä. Viestit, joihin on kopioitu koko artikkeli tai pitkä lainaus, poistetaan.Linkit ja sitaatit ovat sallittuja. Toisilta sivustoilta löydettyjä tekstejä saa siteerata omassa tekstissä kohtuullisesti, kunhan mainitsee lähteen. Muistathan,että sanoituksia, runoja ym. suojaa tekijänoikeus, laista tarkemmin http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1961/19610404.
Keskustelujen linkittäminen toisille foorumeille ei ole suotavaa foorumin luonteen vuoksi.
Foorumin tekstejä ei saa kopioida tai käyttää opinnäytetyön, artikkelin tai muun julkaisun materiaalina ilman lupaa. Aineiston keruuta varten, ota yhteys ylläpitoon, sillä jokaiselta kirjoittajalta pitää saada suostumus erikseen.
Herkkis
Viestit: 5
Liittynyt: 22 Maalis 2019, 00:27

Neuvoja jaksamiseen?

Viesti Kirjoittaja Herkkis » 07 Huhti 2019, 18:19

Herääminen siihen, että oma äiti on vuosikymmeniä käyttänyt valtaansa tuhoavasti suhteessa minuun ja muihin läheisiin on ollut todella kuluttavaa. Millaisia keinoja olette käyttäneet pysyäksenne jotenkin selväjärkisinä tämän tyyppisen prosessin läpi; ja kuinka kauan tämä asian käsittely oikein voi viedä; mikä auttaisi ehkä nopeuttamaan sitä?

En ymmärrä mistä tämä tarve käydä toistuvasti läpi omaa lapsuutta ja äidin varjossa elettyä aikuisuutta oikein nousee. Monesti menee yötkin siinä, että yritän ratkaista onko äiti narsisti vai ei; tai entä jos se narsisti olenkin minä kun tällaisella kategorialla osoittelen rakasta ihmistä?! SItten sätin itseäni siitä, että yritän ratkaista asiaa, kun en sitä voi tehdä. Vihaa, ahdistusta, syyllisyyttä ja häpeää. Toisaalta tunnen myös vahingoniloa, koska äiti mielellään mässäilee toisten ihmisten epäonnella; ensimmäistä kertaa huomaan kuitenkin miten äiti on myös jättänyt oman potentiaalinsa käyttämättä monella elämän alueella johtuen siitä, että hän ei kykene itsereflektioon; siis näkemään omaa pimeää puoltaan.


Minusta tuntuu, että en pysty hyppäämään tämän tunnemyrskyn ja pähkäilemisen yli, mutta pelottaa että toimintakyky menee. Millaisia neuvoja antaisitte? Entä onko tämä yhtään tavanomaista, että tajuttuaan läheisen tuhoavan vallankäytön, haluaa jollain tavalla "ratkaista" asioita käymällä niitä uudestaan ja uudestaan läpi? Enkä edes tiedä onko tässä jatkuvassa pohtimisessa kyse ratkaisemisesta vaan jotenkin kykenemättömyydestä uskoa omaa tulkintaansa äidistä.

krassi
Viestit: 227
Liittynyt: 23 Syys 2013, 10:29

Re: Neuvoja jaksamiseen?

Viesti Kirjoittaja krassi » 08 Huhti 2019, 07:45

Prosessi, jota käyt läpi ei ole helppo. Väkisin asian sulattamista ei kannata nopeuttaa. Aika tekee tehtävänsä. Tällaisen asian ymmärtämiseen menee vuosia. Vuosia sitä ei kannata kuitenkaan aktiivisesti pohtia. Nyt, kun olet jonkinlaisessa kriisissä (se o täysin ymmärrettävää) kannattaa huolehtia omasta jaksamisesta. Nuku hyvin, yöllä ei kannata miettiä, ei asiat hetkessä ratkea. Toimntakyvyn kannalta on haettava vaikka ammattiapua nukkumiseen ja keskusteluun. Kaikkia mahdollisia apuja jaksamiseen on täysin luvallista käyttää. Tärkeää on välillä tehdä jotain kivaa ja unohtaa kokonaan alitajunnassa muhiva asia.

Minulle on ollut vaikeissa tilanteissa tärkeää puhua. Hyvä ystävä, joka uskoo asiasi ja jaksaa kuunnella on kullanarvoinen. Luotetun ystävän ei tarvitse välttämättä tietää narsismista kovin paljon. Tärkeintä on se, että ystävä uskoo sinua ja ongelmaasi.

Jatke
Viestit: 10
Liittynyt: 04 Tammi 2019, 09:48

Re: Neuvoja jaksamiseen?

Viesti Kirjoittaja Jatke » 09 Huhti 2019, 17:11

En voi muuta sanoa, kuin että tutulta kuulostaa. Kävin tapahtumia läpi yötä päivää samalla tavalla kuin sinäkin ja uusia muistoja tulvi mieleen sitä mukaa, kun edelliset olin käännellyt ympäri. "Älä ajattele" ei toiminut siinä kohden neuvona mulle mitenkään päin. Mieli korjaa itse itseään eikä sitä kannata estää. Myös kirjoittaminen edistää ajatusten selkiytymistä. Itse kirjoitin kaiken ylös monta kertaa, kunnes todella tuntui siltä, ettei ole enää mitään lisättävää. Eikä olisi enää ollut voimiakaan lisätä. Pahoina hetkinä myös ystävät ja terapeutti oli tukena. Minulle suurin apu oli kuitenkin oman ajan ottaminen, yksinäiset kävelyt ja automatkat, jolloin sain rauhassa ohjelmoida ajatuksia uuteen asentoon. En siis suosittele, että otat mitään lisäsäätöä arkeen tai työhön juuri nyt, jos pahin on päällä. Mieluummin karsi ja pidä piirit pienenä. Sanalla sanoen selviydy. Hidasta, pysähdy. Älä kiirehdi mitään.

Hubertus
Viestit: 9
Liittynyt: 30 Touko 2018, 13:08

Re: Neuvoja jaksamiseen?

Viesti Kirjoittaja Hubertus » 19 Huhti 2019, 17:10

Ehkä ainoa keino on pakottaa itsensä tekemään jotain. Tekemisellä tarkoitan jotakin sellaista uutta, joka vie sinut pois noista asioista. Niihin jää helposti kuin koukkuun kiemurtelemaan. Parasta olisi päästä sellaiseen uuteen elämään, joka on sinulle niin antoisa että noille vanhoille asioille ei jää edes aikaa miettiä. Olen itse käynyt tuon saman prosessin läpi oman äitini kohdalla, miettinyt mikä hän oikein on, miettinyt niitä juttuja jotka hän on kertonut lapsuudestaan ja etsinyt syytä siihen miksi hän on sellainen kuin on. Sitten tein hänen kanssaan pesäeron ja eriytin itseni hänestä, siis sen minkä äidistään pystyy. Äitiään kun ei voi laittaa viralta. Voin sanoa, että mitä vähemmän äitiäni tapaan ja mitä enemmän onnistun omassa elämässäni, sitä paremmin voin. Jos omassa elämässä tulee ongelmia, niin nuo menneisyyden pirut tulevat silloin helposti haudoistaan kummittelemaan.

Sen äiti suhteen tilalle pitäisi saada korvike, joka antaa sinulle jotain ja palkitsee sinut aidosti hyvällä, eikä etsi sinusta vain virheitä.
Oma äitini oli myös täysin sokea omalle pimeälle puolelleen, eikä hän koskaan edes epäillyt että hänessä voisi olla jotain sellaista. Eikä hän tule koskaan sitä näkemään. Hän ei vain voi olla koskaan väärässä.

Etsit varmaan alkusyytä asioille kuten minäkin tein, sen ymmärtäminen helpottaisi sairaan ymmärtämistä, miksi hän tekee niin kuin tekee. Sitä syytä ei koskaan löydy. Mutta sillä ei loppujen lopuksi ole merkitystä, säälikin äitiä kohtaan antaa hänelle vain lisää valtaa, jota hän käyttää surutta tunteakseen itsensä tärkeäksi.

Marianne
Viestit: 45
Liittynyt: 26 Kesä 2016, 12:56

Re: Neuvoja jaksamiseen?

Viesti Kirjoittaja Marianne » 20 Huhti 2019, 16:32

Samalla tiellä ollaan täälläkin. Olen käynyt 3 vuotta terapiassa ja nyt jo paremman olon jälkeen tuli huonompi aika. Kakasi askelta eteen ja yksi taakse. Silloin kun olin kaikkein syvimmissä vesissä, kirjoitin aiheesta jonkinlaista elämänkertaa. Asiat on hyvä käydä kunnolla läpi, mutta niihin ei olisi hyvä jäädä kiinni. Tein itse niin, että kun asia alkoi tuntua ajankohtaiselta, palasin kirjoitukseeni, luin sen läpi uudelleen ehkä lisäsin tai muutin jotain ja sitten yritin ajatella taas muuta. Olen lukenut myös kirjoja psykologiasta ja narsismista. Ja tietysti kertonut ja lukenut asioita tällä sivustolla -vertaistukea parhaimmillaan! Kun pysyttelee hankalasta ihmisestä kaukana minimoi uuden datan määrän mitä pitää työstää, mikä vie voimat ja pahoittaa mielen. Minäkin olen pahoillani itselleni syntyneestä tilanteesta, enkä olisi ikinä osannut ajatella että sanoisin asioita joita olen sanonut, jotta saisin itselleni tilaa hengittää ja pitää itsekunnioitukseni. Aiemmin vihasin itseäni siksi, että annoin äitini kävellä ylitseni mennen tullen. MInulla oli myös hyvin vahva sisäinen ääni, joka äitini sanoilla sätti minua koko ajan. Nyt se on jo poissa. Kesti myös melko kauan, ennen kuin sain riittävästi välimatkaa ja perspektiiviä ja aloin hahmottaa tilannettani. Vähitellen kohti jotain parempaa.

Vastaa Viestiin