Huoltajuuskiista narsistin kanssa

Oikeudenkäyntitarinoita. Täällä voit keskustella huoltajuuskiistoista, avioerotilanteista, perinnönjaoista yms., joissa mahdollinen persoonallisuushäiriöinen henkilö on ollut kiistan osapuolena.

Valvojat: Karju, Notavictim

Alueen säännöt
Keskustelufoorumin ylläpitäjä (NUT ry.) ei ole vastuussa foorumin sisällöstä, vaan jokainen kirjoittaja vastaa oman viestinsä sisällöstä.

Asiaton tai loukkaava kirjoittelu keskustelupalstalla tai yksityisviestein ei ole sallittua. Mikäli joudut loukkaavan kirjoittelun kohteeksi tai huomaat sellaista, tee siitä ilmoitus valvojille.
Asiattomasta tai toisia loukkaavasta viestityksestä seuraa varoitus. Mikäli varoituksen jälkeen häiriköinti jatkuu, käyttäjä poistetaan keskustelufoorumista. Ylläpidolla on oikeus sulkea törkeästi käyttäytyvän kirjoittajan käyttäjätunnukset ilman varoitusta. Toisten kirjoittajien ala-arvoinen nimittely ja haukkuminen johtaa välittömästi käyttäjätunnuksen poistoon.

Yritysten, yhteisöjen sekä henkilöiden nimien mainitseminen kirjoituksissa on kiellettyä. Keskustelu käydään yleisellä tasolla, voidaan puhua ”esimiehestä, alaisesta tms” nimiä mainitsematta. Henkilöt ja organisaatiot eivät saa olla tunnistettavissa kirjoituksesta. Säännön rikkomisesta seuraa kirjoituksen poisto sekä varoitus.

Tekstin suora kopioiminen muista julkaisuista on kiellettyä. Viestit, joihin on kopioitu koko artikkeli tai pitkä lainaus, poistetaan.Linkit ja sitaatit ovat sallittuja. Toisilta sivustoilta löydettyjä tekstejä saa siteerata omassa tekstissä kohtuullisesti, kunhan mainitsee lähteen. Muistathan,että sanoituksia, runoja ym. suojaa tekijänoikeus, laista tarkemmin http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1961/19610404.
Keskustelujen linkittäminen toisille foorumeille ei ole suotavaa foorumin luonteen vuoksi.
Foorumin tekstejä ei saa kopioida tai käyttää opinnäytetyön, artikkelin tai muun julkaisun materiaalina ilman lupaa. Aineiston keruuta varten, ota yhteys ylläpitoon, sillä jokaiselta kirjoittajalta pitää saada suostumus erikseen.
GreatPretender
Viestit: 21
Liittynyt: 11 Syys 2016, 17:28

Huoltajuuskiista narsistin kanssa

Viesti Kirjoittaja GreatPretender » 16 Syys 2016, 02:34

Hei,
Toivottavasti voin herättää toivoa toisten sydämiin, joiden narsistipuoliso hakee yksinhuoltajuutta tms. haluen rankaista sinua. Joskus käy niin, että narsistin kulissit putoavat, ja silloin ne putoavat ryminällä...
Minun isäni kuoli äkillisesti muutama vuosi sitten. Olen kärsinyt syvästä masennuksesta jo monta vuotta, mutta silloin se luonnollisesti paheni. Ei, mutta siinäpä hyvä tilaisuus lapseni narsisti-isälle hyökätä kimppuuni - kun olen heikoimillani. Olimme olleet erossa jo useita vuosia ja meillä oli yhteishuoltajuus, ja minä olin lähivanhempi. Lapsen isällä on uusi puoliso (joka toimii mukavasti myös hänen "uraansa" edistäen...), joka inhoaa minua... vaikkei ole ikinä edes tavannut, mutta tietenkin miehen aivopesu osui ja upposi. Tässä täytynee mainita vielä, että exäni on Yhdysvaltain kansalainen... eikä osaa sanaakaan suomea asuttuaan täällä noin 20 vuotta.
Olen itse ainoa lapsi, ja heti isäni kuoleman jälkeen exäni päätti siis hakea yksinhuoltajuutta. Hän varmisti hienosti selustansa: Mies onnistui aivopesemään lapseni luokanopettajan aivan täysin, ja yrittipä kovasti myös lastenhuoltoa vastaani käännyttää. Opettaja meni pyörityksessä täysin miehen lumoihin; hän kuulemma tapasi exääni ihan kouluajan ulkopuolella ajaen toiselle puolen kaupunkia keskustellakseen siitä, kuinka huono äiti olen. Oppi meni perille: opettaja sai kuulla, että olen vähintään maanis-depressiivinen, itsetuhoinen, voin mahdollisesti tappaa lapseni, väliinpitämätön lapsen terveydestä ja hygieniasta, alkoholisti ja huora. Samat asiat sain lukea myös hänen yksinhuoltohakemuksestaan.
Opettaja, joka nielaisi syötin oli kirjannut huolenaiheisiinsa, kuinka "äiti oli iloinen ja puhelias joulujuhlassa" (uskomatonta, mutta totta ... tämä oli HUOLENAIHE...ilmeisesti olin humalassa ja hullu :lol: ), "kuinka pojan hiukset oli marraskuussa leikattu omituisesti" ( Niin... totta. En osaa leikata hiuksia, ja poikani väittää, että hänen hiuksiinsa "sattuu", joten hän karkasi minulta ja saksilta, joten kampaus jäi vähän puolitiehen. Äitini korjasi asian myöhemmin...) , lisäksi olin kuulemma pukenut pojan pyjaman yläosaan paidan sijaan (Ebaystä erityisesti ostettu t-paita, koska vastaavia Pokemon-paitoja ei Suomesta saanut..Ja kyllä, ihan oikea T-PAITA, poikani ei edes suostunut nukkumaan pyjamassa), lisäkisi puhun kuulemma epäloogisesti ja olen väsynyt, enkä jaksa puhua. Tämä huolestuttava tilanne oli kirjattu reilusti noin neljä päivää isäni kuoleman jälkeen. Näin hienosti narsku todella osaa manipuloida!
Exäni ja hänen puolisonsa soittelivat lastenhuoltoon keskellä yötä valittaen milloin mitäkin asiaa. Pahin juttu oli, kun hänen puolisonsa soitti, että voisin tappaa itseni ja poikani, ja myös äitini voisi yhtyä tähän murha/itsemurhasarjaan. Huhhuh... Joku oli sanonut minulle, että enkö pelkää exäni tekevän sellaista, koska hän on tasan niin hullu, ja MINÄ sanoin, ettei todellakaan, enkä varmasti aio soitella tuollaisista typeryyksistä lastenhuoltoon... mutta exälläni ei ollut mitään rajaa eikä moraalisia ongelmia tehdä tätä minulle.
Ex oli huolehtinut, että hänen sukulaisensa (kaikki asuvat USA:ssa) eivät saa puhua minulle, kun hän on saanut pojan. Hän kielsi heitä kertomasta mitään lapsestani, tai näyttämästä kuvia. Hän oli päättänyt viedä pojalta äidin, ja olin silloin aivan varma, että jos hän yksinhuoltajuuden saisi, poika olisi viety Yhdysvaltoihin.
Ex vaati siis itselleen yksinhuoltajuutta, ja minulle tapaamisia VALVOTUSTI kerran viikossa kaksi tuntia. Kyllä kiehutti, kun olin käytännössä yksin lapsen hoitanut koko hänen elämänsä isän välittämättä tuon taivaallista koko pojasta, mitä nyt tapasi joka toinen viikonloppu, siinä välillä ei soitellut, eikä auttanut, jos jouduin töihin tms. En todellakaan yrittänyt estää isän ja lapsen yhteydenpitoa, päinvastoin, tekstailin isälle, että etkö voi soitella pojalle useammin, koska hän on joskus pohtinut, että miksi isä ei näin tee. Eli kun usein syytetään, että äidit yrittävät estää isän ja lapsen tapaamista, meillä se meni niin, että en saanut isää tapaamaan poikaa. Mutta pojan ollessa isällään heillä oli erittäin tiukat säännöt, etten saanut soittaa pojalle eikä poika minulle. Jos erehdyin näin tekemään, niin sain kauheaa huutoa ja raivoamista korvaani, puhelin revittiin pojalta, joka rupesi itkemään, jonka jälkeen sain tusinan tekstiviestejä siitä, kuinka kiero ja inhottava minä olen. Tuona kyseisenä kertana soitin siksi, että tiesin heidän lähteneen Lappiin, ja halusin vain kuulla, että poikani oli saapunut turvallisesti perille. Sen jälkeen noudatin diktaattorimaista sääntöä, sillä poikani sai kärsiä... tosin hän oppi olemaan ovela, ja livahti ulos soittamaan minulle isällä ollessaan, ja tajusi jopa tuhota soittotiedot.
Ex tietty esitti huolestunutta isukkia, joka halusi vain lapsensa parasta, ja oli "pahoillaan, ettei äiti voinut tavata poikaa äitienpäivänä, koska se oli loukkaavaa äitiä kohtaan.." Poika oli tuona päivänä isällään, ja vaikka pyysin ja useat ystäväni pyysivät, että saisin tavata poikaa vaikka kahvilassa tunnin verran ja isä saisi istua viereisessä pöydässä. Ei käynyt. Olen liian vaarallinen henkilö. Mutta hän muka oli pahoillaan, ettei näin voinut tapahtua.. nautti vain siitä, että sai estää tapaamisemme - ja kun ottaa huomioon, että se oli ensimmäinen äitienpäivä ilman omaa isääni, noin kuukausi hänen kuolemansa jälkeen, oli tämä teko tuplasti inhoittava.
Koko tuon kesän juoksin kuin sumussa pojan kanssa lääkäriltä toiselle ja lapsenhuollosta toiseen yrittäen puolustaa itseäni ja todistaa, että en ole ollut huono äiti. En saanut aikaa toipua edes isästäni, mutta taistelin siinä sumussa, koska minultahan ei lasta viedä! Ex ei tainnut tajuta naisen voimaa, kun kyseessä on oma lapsi. Hän raivosi jatkuvasti pitkin kyliä ja katuja, että olen narttu, mutta hän "hakkaa" minut täysin oikeudessa.
Muistan kuinka taas kerran ex oli käyttänyt lasta tällä kertaa ortopedillä. Ortopedin mukaan poika kärsi harvinaisesta ja vakavasta tulehduksesta, joka olisi tuhonnut pojan jalat kokonaan, ellei isänsä olisi tuonut häntä ajoissa lääkäriin. Syynä oli liian pienet kengät, joita olin pakottanut pojan pitämään puolen vuoden ajan, sekä huono ruokavalio, koska poika ei saa mistään proteiinia eikä maitotuotteita ja on täysin vegaani.
Ex sitten tekstasi, että tulee puolisonsa kanssa hakemaan pojan jatkotarkistukseen, jossa katsotaan onko jalat paremmat uusien kenkien ja magnesiumsuihkeen ansiosta. Sanoin exälle, että tulen mukaan. Hän kielsi ehdottomasti, koska se oli yksityislääkäri, ja "he" olivat maksaneet käynnistä. (Ensimmäisestä vasta...) Sanoin, että vien pojan sitten yksin ja maksan toisen käynnin. Ei käynyt. Huutoa, huutoa. Luuri lyötiin korvaan. Kysyin pojaltani mikä lääkäri oli kyseessä, ja vaikkei hän muistanut nimeä, hän selosti paikan, ja kartan avulla sain selville, missä he olivat käyneet. Tiesin exäni metkut ja soitin sinne... kysyin onko poikani aika peruttu. Tietenkin se oli. Sanoin, että pitäkää se voimassa, hän on tulossa äitinsä kanssa. Tämä toinen aika oli jalkalääkärille, jonka puoliso tuo ensimmäisen diagnoosin tehnyt ortopedi on. Kerroin lääkärille tilanteen, ja hän antoi minun tarkistaa pojasta täytetyt esitiedot, jolloin isän valheet paljastuivat. Ei, poika ei ole pitänyt liian pieniä kenkiä (isäni oli mallimestari ja oli mukana aina kun ostimme kenkiä. Hän oikein mittasi viivottimella tarkkaan pojan jalan ja kengän.) Lisäksi poika ei ole vegaani. Hän on lakto-ovo-pesco-vegetaristi, joka syö kalaa ainakin kahdesti viikossa, sekä soijaa proteiiniin ja maitotuotteita ja kananmunia. Jalkalääkäri tarkisti pojan jalat, ja sanoi: "Minun täytyy nyt olla eri mieltä puolisoni kanssa. Ei tässä mitään tulehdusta ole, eikä ole ollutkaan, vaan normaalia kasvusärkyä sekä lievä lättäjalka." Jeps. Niin itse asiassa olin arvellutkin, kaikilla pojan ikäkavereilla oli kasvusärkyä, ja muistin sen omastakin lapsuudestani.
Joten kannattaa kerätä tietoa, ei uskoa mihinkään, käyttää lasta lääkärillä ja kumota kaikki valheet. Jouduin jopa hankkimaan itselleni psykiatrin todistuksen, jossa luki selvästi "depressiivinen ilman maanisia oireita". Voi sentään kun isälle olisi voitu tehdä tarkistus narsistisesta persoonallisuushäiriöstä, sillä hän olisi läpäissyt sen ihan heittämällä. Joka ikinen kohta tai asia, mikä häiriöön sisältyy, oli miehessä erityisen voimakkaana.
Meidän juttumme ratkesi lopulta niin, että sosiaalitoimi alkoi sanoa jo minulle, että isän jutut ovat alkaneet olla jo lievästi omituisia, ja he eivät pistä täyttä painoa jatkuville - aivan jatkuville - soitoille. Tietenkin minulta asia tarkistettiin, mutta he kävivät säännöllisesti luonamme ja minä heidän luonaan, joten he tiesivät kyllä kuinka puppua exän jutut olivat. Meille siis määrättiin olosuhdeselvitys. Tässä vaiheessa olin itse kyllästynyt exäni pompotteluun, ja vaihtanut vaatimukseni yhteishuollon jatkumisesta yksinhuollon saamisesta itselleni. Koitti olosuhdeselvittelyn ensimmäinen päivä. Paikalla oli iso joukko ihmisiä ja exää varten varattu tulkki. Odottelun jälkeen ex ei saapunut paikalle. Tulkki soitti hänelle, ja puhelimesta alkoi kuulua hirvittävää huutoa. Ex huusi ihan raivoissaan. Tulkki siirsi puhelinta kauemmas korvastaan, ja sanoi, ettei ennätä kääntää kaikkea "tätä kiroilua". Sosiaalityöntekijä meni puhelimeen ja yritti selittää miehelle, että tämä on nyt se oikeuden määräämä olosuhdeselvitys, jonka jälkeen ratkaistaan pojan huoltokysymys. Mies huusi puhelimeen, että on kuvottavaa, kuinka sosiaalihuolto on niin puolueellinen, kuinka hän haastaa heidät kaikki yksitellen oikeuteen ja kuinka heidän pitäisi pelätä, sillä hänellä on enemmän vaikutusvaltaa kun he voivat edes ymmärtää. Ex oli tietenkin itse tajunnut väärin sen, mikä olosuhdeselvittely on koska ei ole vaivaantunut kieltä opettelemaan (vaikka sosiaalitoimi hänelle englantia puhuikin ja varasi aina tarvittaessa tulkin, myös oikeuteen.) Melkein säälin exän asianajajaa, joka sai varmasti kuulla kunniansa siitä, että ex ei tajunnut tulla selvitykseen. Melkein siksi, että oikeudessa asianajajan käytös oli niin räikeän törkeää, että sanoin haastavani hänet kunnianloukkauksesta oikeuteen, jos hän jatkaa toteamasta asioita kuten minun mielenterveyteni tai useat miesseikkailut tai alkoholinkäyttöni faktoina, joille hän ei voi näyttää mustaa valkoisella - tietenkään, koska ne olivat exän valeita! Itse asiassa olin niin tohkeissani, että olin varautunut oikeudenkäyntiin niin hyvin, että puhuin kuin palopuhetta - en tiedä miksi edes tarvitsin asianajajaa, olin itse äänessä hänen puolestaan. Olin käynyt kammalla läpi kaikki syytteet ja väitteet ja löytänyt aukot ja kerännyt todisteita ja todistuksia paperille. Se oli oikeastaan helppoa... ex oli puhunut itsensä useaan kertaan pussiin ja pystyin sen osoittamaan. Valheesta kun ei muista mitä on kellekin sanonut. Minä pysyin totuudessa, joten minun ei pitänyt pohtia, mitä olin sanonut henkilölle x ja mitä henkilölle y. Ja tästä syystä siis mentiin olosuhdeselvittelyyn, mutta ex vain odotti, että hän saa huoltajuuden tarjottimella, koska hänellä on sitä "vaikutusvaltaakin", mistä lie sen kaivanut muualta kuin omasta ylimielisestä ja vainoharhaisesta päästään.
Koska ex mokasi, niin asianajajamme kävivät sähköpostitse neuvottelua tilanteesta. Useaan kuukauteen exän asianajajasta ei kuulunut mitään, eikä ex edes tavannut poikaa tai soittanut tälle. Viimein muutaman kuukauden kuluttua exän asianajaja antoi vastauksen minun ehdotukseeni. Minun ehdotukseni oli: Minulle yksinhuolto, exällä normaalisti joka toinen viikonloppu ja puolet lomista jne... sekä hieman korkeampaa elatustukea. Vastaus oli: Ex antaa minulle yksinhuollon, haluaa maksaa vähemmän... EIKÄ VAADI TAPAAMISOIKEUTTA. Kyllä siinä aika lailla asianajaja pyöritteli silmiään ja sanoi, ettei ole ennen moista nähnyt... ensin vaaditaan yksinhuoltoa täydellä teholla, hirvittävän huolestuneena isänä... sen jälkeen lasta ei tavata kolmeen kuukauteen, koska oli nolannut itsensä olosuhdeselvittelyssä... ja sitten luovutaan kokonaan tapaamisoikeuden määrittelemisestä.
Tietysti ajattelin, että vaikka ex ei halunnut tapaamisoikeutta paperille, niin hän silti haluaa nähdä poikaansa. No... nyt asiasta on neljä vuotta, eikä poika ole nähnyt kertaakaan isäänsä. Isä ei ole soittanut kertaakaan, pari kertaa pistänyt jotain hölmöä viestiä what's upissa - viimeksi huomauttaen poikaa siitä, että tämä oli unohtanut isänsä syntymäpäivät!!! Joulu- ja synttärilahjoja poika kuitenkin sai - viime jouluun asti. Ei enää vuonna 2015. Vaikka isä oli luvannut. Toukokuuhun 2016 asti poika jaksoi juosta joka päivä postilaatikolle luottaen siihen, että kyllä isän lahja vielä tulee, hänellä vaan ei ollut rahaa :( Nyt poikakin on nähnyt, millainen isä on. Olen selittänyt pojalle, millainen narsistinen persoonallisuushäiriö on, ja miksi isä on mikä on, ja sanonut, että poika ei missään nimessä saa syyttää itseään asiasta. Pojallani oli noin puolen vuoden ajan isoisän kuoleman ja isän "sekoilun" jälkeen masennusta, ja hän söi aivan liikaa, ja hoikka poika lihoi silmissä. Koska itse kärsin masennuksesta, pyysin pojalle apua, ja hän parani masennuksestaan ja on nyt pitkä ja hoikka poika, jolla on itsetunto täysin kunnossa. Luojan kiitos.
Viimeksi kuulin itse eksästäni, kun hän halusi lopettaa elarit kokonaan, koska on menettänyt työnsä. Hän jakaa kulut avovaimonsa kanssa ja saa työttömyyskorvaukseen lapsikorotusta. Lisäksi hänellä on sivutoiminen bisnes esiintyvänä "taiteilijana", ja hänellä on useita keikkoja kuukaudessta. Ja takuulla hän ei nosta persuuksiaan sohvalta alle 500 euron, pimittää vain tulojaan. Kyllä oli mies niin täynnä valhetta kuin olla ja voi. Suomen kieli kuulemma täytyy ehdottomasti opetella, jos täällä asuu - eipä osaa vieläkään. Hän on kauhean huolissaan lapsestaan ja on välittävä isä - no, se nähtiin. Ja on aivan selkärangatonta olla maksamatta omasta lapsestaan - no, siinä meni sekin... Järjettömintä on, että hullussa päässään isä on kääntänyt asian jotenkin niin, että on minun syyni, ettei hän enää poikaa tapaa. Kaikki oli minun syytäni aina. Sekin, ettei hän oppinut suomea. Enpä tiedä ketä hän syyttää siitä, ettei ole sinä 11 vuotenakaan oppinut kieltä, jonka eromme on jo kestänyt... Kaiken huippua alkoi olla, kun hän oli vielä naimisissa kanssani ja lakkasi tervehtimästä vanhempiani. Syy: He ovat minun vanhempani ja hän inhoaa minua niin, ettei voi heitäkään tervehtiä. Lisäksi exän avopuoliso on aivan oma lukunsa.. hän sanoi pojalleni, että vanhempani eivät voi hoitaa sen kahden tunnin aikana, kun heillä on menoa, koska "he ovat kasvattaneet sinun äitisi, ja sinun äitisi on niin hirveä ihminen, ettet voi hänen vanhemmilleen mennä..." Lisäksi tämä naikkonen karjui koko isän ja pojan viimeisen yhteisen joulun (joulun 2012, jonka jälkeen eivät ole tavanneet..) kuinka kamala kakara hän on, ja hän ja pojan isä tekevät omia lapsia, joita rakastavat enemmän kun ne ovat niin paljon parempia ja kiltimpiä. Sitten hän kruunnasi kaiken kun he toivat pojan takaisin joululomalta. Pojan lähtiessä autosta, nainen huusi tälle (poika oli siis tuolloin 11-vuotias...) "Minulla ja isälläsi on tänään todella kiihkeätä seksiä. Kerro sille huora-äidillesi ja kysy, onko kateellinen!"
Joten taistelkaa! Totuus voittaa aina. Kerätkää todisteita, säilyttäkää kaikki liput ja laput. Narsisti puhuu itsensä pussiin. Ja narsisti pudottaa naamionsa, kun huomaa mokanneensa... ja sitä seuraavalla raivolla hän munaa itsensä todennäköisesti niin, että kaikki tajuavat, kuka loppujen lopuksi oli oikeassa. Se herttainen mies ei SITTENKÄÄN ollut sitä, mitä esitti, joten onkohan tuo äitikään sitten sitä, mitä tämä mies väitti? Tämä oli minun voittoni, totuuden voitto valheesta ja oikeudenmukaisuuden voitto vääryydestä. Toivotan kaikille vastaavien asioiden kanssa painiskeleville tsemppia ja voimia... pitäkää kiinni totuudesta älkääkä lannistuko. Tiedän kyllä, ettei se aina ole niin helppoa... ;(