25 vuotta henkisesti ja fyysisesti pahoinpidelty

Voit kirjoittaa oman tarinasi.

Valvojat: Karju, Notavictim

Alueen säännöt
Keskustelufoorumin ylläpitäjä (NUT ry.) ei ole vastuussa foorumin sisällöstä, vaan jokainen kirjoittaja vastaa oman viestinsä sisällöstä.

Asiaton tai loukkaava kirjoittelu keskustelupalstalla tai yksityisviestein ei ole sallittua. Mikäli joudut loukkaavan kirjoittelun kohteeksi tai huomaat sellaista, tee siitä ilmoitus valvojille.
Asiattomasta tai toisia loukkaavasta viestityksestä seuraa varoitus. Mikäli varoituksen jälkeen häiriköinti jatkuu, käyttäjä poistetaan keskustelufoorumista. Ylläpidolla on oikeus sulkea törkeästi käyttäytyvän kirjoittajan käyttäjätunnukset ilman varoitusta. Toisten kirjoittajien ala-arvoinen nimittely ja haukkuminen johtaa välittömästi käyttäjätunnuksen poistoon.

Yritysten, yhteisöjen sekä henkilöiden nimien mainitseminen kirjoituksissa on kiellettyä. Keskustelu käydään yleisellä tasolla, voidaan puhua ”esimiehestä, alaisesta tms” nimiä mainitsematta. Henkilöt ja organisaatiot eivät saa olla tunnistettavissa kirjoituksesta. Säännön rikkomisesta seuraa kirjoituksen poisto sekä varoitus.

Tekstin suora kopioiminen muista julkaisuista on kiellettyä. Viestit, joihin on kopioitu koko artikkeli tai pitkä lainaus, poistetaan.Linkit ja sitaatit ovat sallittuja. Toisilta sivustoilta löydettyjä tekstejä saa siteerata omassa tekstissä kohtuullisesti, kunhan mainitsee lähteen. Muistathan,että sanoituksia, runoja ym. suojaa tekijänoikeus, laista tarkemmin http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1961/19610404.
Keskustelujen linkittäminen toisille foorumeille ei ole suotavaa foorumin luonteen vuoksi.
Foorumin tekstejä ei saa kopioida tai käyttää opinnäytetyön, artikkelin tai muun julkaisun materiaalina ilman lupaa. Aineiston keruuta varten, ota yhteys ylläpitoon, sillä jokaiselta kirjoittajalta pitää saada suostumus erikseen.
juurakko
Viestit: 2
Liittynyt: 04 Maalis 2018, 23:25

25 vuotta henkisesti ja fyysisesti pahoinpidelty

Viesti Kirjoittaja juurakko » 06 Maalis 2018, 14:32

Olen ollut naimisissa 37 vuotta ja lapsemme ovat muuttaneet pois kotoa jo kauan sitten. Vaimoni on yli 25 vuoden ajan pahoinpidellyt minua henkisesti ja toisinaan myös fyysisesti lyömällä ja potkimalla sekä tönimällä vaikka olen invalidi. Minulla on useiden sairauksien vuoksi tasapainovaikeuksia ja vaimo yrittää raivostuessaan osua minua jalkoihin ja joudun silloin huutamaan täysillä: "Älä lyö! Et saa lyödä, olen ivalidi ja kaadun!". Usein vasta uhkaus poliisin kutsumisesta auttaa.

Vaimoni on aina seurannut minua kuin kuminauhassa, eikä päästä minua näkyvistä jos olemme jossain käymässä. Hänellä on erikoinan tarve osoittaa muille, että minä olen hänen kanssaan. Jo seurusteluaikoina hän muistutti minun lähtiessäni harrastuksiin, että älä viivy kauan. Muista että minä odotan täällä. Vaimoni on myös hyvin mustasukkainen enkä saisi edes keskustella toisten naisten kanssa. Lisäksi hän on kateellinen harrastuksistani ja vaatii minua lopettamaan ne ja vaihtamaan sellaisiin harrastuksiin joita hän harrastaa tai hänen kotonaan harrastettiin.

Vaimo vaatii jatkuvasti lisää tilaa kotona vaikka hän ei sitä oikeasti tarvitsisikaan. Olemme jo kauan sitten sopineet tilojen jakamisesta mutta nämä sopimukset eivät koskaan pidä. Kuten eivät mitkään muutkaan sopimukset. Aikoinaan kun olimme vielä seksuaalisessa kanssakäymisissä, sovimme niin, että joka toinen kerta teemme kuten hän haluaa ja joka toinen kuten minä haluan. Kuitenkaan koskaan minä en saanut tehdä ehdotusta tai esittää tapaa, miten etenemme. Olemme jo pitkään nukkuneet eri huoneissa, johon minä tein aloitteen.

Vaimoni ollessa jossain lomalla hän palatessaan on harmistunut kun en olekaan tehnyt kotona niitä asioita joita hän oli ajatellut. Minun pitäisi aina pystyä lukemaan hänen ajatuksensa tai aavistamaan, mitä pitäisi tehdä. Hänen kotonaan äiti oli hyvin dominoiva ja isä totteli välittömästi. Kerran hänen isänsä sanoi minulle, että minun pitää tehdä juuri niin kuin vaimoni haluaa, jolloin kaikki menee hyvin. Minun kotonani kaikki olimme tasa-arvoisia mutta vaimoni ei lainkaan ymmärrä tasa-arvokäsitettä. Jatkuvasti yritän kertoa hänelle, että meidän tulee olla tasa-arvoisia eikä kumpikaan ole toisensa pomo.

Kun yritän keskustella vaimoni kanssa järjestelyistä, hän ei pysty siihen vaan hetken päästä laittaa sormet korviinsa ja korottaa ääntään ja sanoo, ettei hän keskustele asiasta. Suuri vaikeus on myös se, ettei hän pysty sanallisesti kertomaan asioita vaan odottaa minun huomaavan mistä on kyse. Hän voi laittaa esimerkiksi jonkin lehden keittiön pöydälle halutessaan minun tutustuvan siihen muttei osaa sanoa sitä ääneen. Sama pätee kaikkiin muihinkin asioihin. Jostain syystä vaimoni ei pysty koskaan pyytämään minulta mitään vaan ainoastaan käskyttää. Ei pyydä apua eikä lainaksi jotain vaan hän ottaa salaa esimerkiksi työkalujani ja yrittää korjata jotain itse, vaikka minä olen kokenut huoltomies. Hän ei osaa pyytää minulta apua vaan yrittää itse tehdä kaiken, mistä yleensä on seurauksena korjattavan tavaran rikkoutuminen. Aivan kuin hän olisi kateellinen ammattitaidostani.

Jos pääsemme sopimukseen jossain asiassa, hän ei juuri koskaan pidä kiinni sopimuksesta, vaan käytännöllisesti katsoen aina rikkoo sen. Jos sovimme, että tiettynä päivänä menemme jonnekin, hän voikin itse mielessään vaihtaa päivän jättäen kertomatta asiasta minulle ja sanoo siitä vasta kun olen jo lähtemässä tilaisuuteen. Tuntuu siltä, että hän ei pysty tekemään mitään toisen kanssa yhdessä sovitusti vaan aina haluaa itse määrätä. Tämä tilanne tulee usein esiin siinä, että vaikka ehdotan tulevani autolla jonkin talon eteen tai että saavun tietyn paikan odotustilaan, vaimo itse muuttaa tätä saapuen eri paikkaan kuin mitä on sovittu. Hänen tuntuu olevan mahdotonta pitää toisen ehdottamasta sopimuksesta kiinni vaan haluaa aina itse määrätä. Jos kysyn häneltä ehdotusta tapaamispaikasta, hän heti kysyy, mitä minä ehdotan.

Raha on hänelle epäjumala. Kaikki liittyy rahaan. Jos ehdotan jonkin uuden asian hankkimista, hän ensimmäisenä kysyy: "Mitä se maksaa?". Vaikka minä maksan sähkölaskun, hän sammuttelee valoja jotka minä olen laittanut päälle perustellen sitä säästämisellä. Olen tuhansia kertoja pyytänyt ettei hän sammuttaisi minun sytyttämiäni valoja koska itse tarvitsen niitä kulkiessani huoneissa ja tarvitsen riittävästi valoa pysyäkseni pystyssä. Olen vaihtanut lähes kaikki valaisimet tehokkaisiin ledivaloihin ja säätänyt ne niin, että mahdollisimman pienellä kulutuksella saataisiin riittävä valaistus. Vaimoni haluaa ilmeisesti tälläkin tavoin valvoa minua.

Vaimo on varas. Pahin tilanne tuli esiin silloin kun poikamme olivat pieniä ja minä olin lähdössä heidän kanssaan Lontooseen. Kun olimme lähdössä, vaimoni otti esiin englantilaisia rahoja ja antoi ne pojilleni matkarahoiksi. Pahaksi tilanteen teki se, että pojat välittömästi tunnistivat rahat heidän omaksi rahakokoelmakseen, jota he olivat keränneet vuosia. Vaimo oli siis varastanut lasten rahakokoelman antaakseen sen heille matkarahoiksi.

Lisäksi vaimoni vaati minua lyömään lapsia heidän oltuaan kurittomia häntä kohtaan. Minä kieltäydyin ehdottomasti lyömästä ja pojista on kasvanut erittäin hienoja nuoria miehiä jotka ovat mieleisissä ammateissa ja menestyvät hyvin.

Vaimollani on suuri tarve saada minusta henkinen ote. Vaimoni ja minä kävimme minun ehdotuksestani vuosia perheterapiassa, joka ei jostain syystä johtanut mihinkään. Terapeutti kertoi silloin, että hän on järjestänyt vaimolleni terapiapaikan tarrautumisen vuoksi, mutta vaimoni ei halunnut ottaa sitä vastaan. Vasta vuosia terapian päättymisen jälkeen kuulin, ettei hän ollut siellä lainkaan itsensä vuoksi vaan siksi, että minä "paranisin koska olen hullu". Edelleenkin vaimoni jatkuvasti uhkaa toimittaa minut mielisairaalaan ja aikoo laittaa minut holhoukseen. Vaikka tiedän, ettei se niin vaan onnistu, on raskasta kuunnella jatkuvaa uhkailua.

Tarvitsen autoa invaliditeettini vuoksi. Minulla on yli 20 vuotta vanha automaattivaihteinen auto, joka alkaa olla huonossa kunnossa ja jonka korjauksiin menee hyvin paljon rahaa. Olen yrittänyt sopia vaimon kanssa monta kertaa siitä, että saisin pankkilainan auton ostoa varten, mutta vaimo ei siihen ole suostunut. Omistamme rivitaloasunnon puoliksi.

Olen nyt päässyt pahoinpitelyn uhreille tarkoitettuun lyhytterapiaan, jossa terapeutti tunnisti tilanteeni erittäin hyvin. En siis ole ainoa mies joka kärsii tällaisesta tilanteesta. Pyrin myös Miessakit ry:n järjestämälle pahoinpitelyn uhreille tarkoitetulle kurssille, mutta minua ei ole sinne jostain syystä hyväksytty, vaikka kerroin saaneeni heidän yhteystietonsa väkivaltaterapeutilta.

GrayRock
Viestit: 45
Liittynyt: 12 Helmi 2018, 18:43

Re: 25 vuotta henkisesti ja fyysisesti pahoinpidelty

Viesti Kirjoittaja GrayRock » 07 Maalis 2018, 10:15

Oletpa ajatunut todella ikävään tilanteeseen. Jos tilanteesta yrittää löytää jotain positiivista, niin lapset ovat jo aikuisia eikä vaimosi ole helppoa käyttää ainakaan heitä kiristyksen välikappaleena. Oikastaan muuta positiivista en nykytilanteestasi löytänyt. Sen kuitenkin sanon, että kirjoitat todella hyvin ja selkeäsi. Aistin, että olet kiltti hyvä ihminen, jolla olisi vielä paljon annettavaa sellaisille ihmisille, jotka pystyvät ottamaan vastaan. Vaimosi ei sellaiselta ihmiseltä kertomasi perusteella vaikuta.

Kerrot vaimosi harrastamasta henkisestä ja fyysisestä pahoinpitelystä, jolloin ainakin minun mieleeni tulee se, että mitkä seikat estävät sinua irtautumasta hänestä? Oletko hänestä taloudellisesti riippuvainen tai tarvitsetko häneltä jotain konkreettista apua arjesta selviytymiseen (viittaan siihen, kun kerroit olevasi invalidi)? Vai onko vaikeus irrottautua vaimosta enemmänkin henkistä? Olette kuitenkin olleet naimisissa 37 vuotta ja sitä taustaa vasten ajatus yksin elämisestä (vaikkakin ehkä vain väliaikaisesta) saattaa aivan ymmärrettävästi pelottaa.

Todella hyvä, että olet hakenut apua lyhytterapiasta. Toivon, että saat sitä kautta voimavaroja tehdä itsesi kannalta tärkeitä päätöksiä. Voimia!

Vastaa Viestiin