Äitini on narsisti

Voit kirjoittaa oman tarinasi.

Valvojat: Karju, Notavictim

Alueen säännöt
Keskustelufoorumin ylläpitäjä (NUT ry.) ei ole vastuussa foorumin sisällöstä, vaan jokainen kirjoittaja vastaa oman viestinsä sisällöstä.

Asiaton tai loukkaava kirjoittelu keskustelupalstalla tai yksityisviestein ei ole sallittua. Mikäli joudut loukkaavan kirjoittelun kohteeksi tai huomaat sellaista, tee siitä ilmoitus valvojille.
Asiattomasta tai toisia loukkaavasta viestityksestä seuraa varoitus. Mikäli varoituksen jälkeen häiriköinti jatkuu, käyttäjä poistetaan keskustelufoorumista. Ylläpidolla on oikeus sulkea törkeästi käyttäytyvän kirjoittajan käyttäjätunnukset ilman varoitusta. Toisten kirjoittajien ala-arvoinen nimittely ja haukkuminen johtaa välittömästi käyttäjätunnuksen poistoon.

Yritysten, yhteisöjen sekä henkilöiden nimien mainitseminen kirjoituksissa on kiellettyä. Keskustelu käydään yleisellä tasolla, voidaan puhua ”esimiehestä, alaisesta tms” nimiä mainitsematta. Henkilöt ja organisaatiot eivät saa olla tunnistettavissa kirjoituksesta. Säännön rikkomisesta seuraa kirjoituksen poisto sekä varoitus.

Tekstin suora kopioiminen muista julkaisuista on kiellettyä. Viestit, joihin on kopioitu koko artikkeli tai pitkä lainaus, poistetaan.Linkit ja sitaatit ovat sallittuja. Toisilta sivustoilta löydettyjä tekstejä saa siteerata omassa tekstissä kohtuullisesti, kunhan mainitsee lähteen. Muistathan,että sanoituksia, runoja ym. suojaa tekijänoikeus, laista tarkemmin http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1961/19610404.
Keskustelujen linkittäminen toisille foorumeille ei ole suotavaa foorumin luonteen vuoksi.
Foorumin tekstejä ei saa kopioida tai käyttää opinnäytetyön, artikkelin tai muun julkaisun materiaalina ilman lupaa. Aineiston keruuta varten, ota yhteys ylläpitoon, sillä jokaiselta kirjoittajalta pitää saada suostumus erikseen.
Rola
Viestit: 1
Liittynyt: 08 Heinä 2019, 13:52

Äitini on narsisti

Viesti Kirjoittaja Rola » 08 Heinä 2019, 15:07

Olen tajunnut sen viime vuosina. Minun on ollut pakko olla tekemisissä, koska neljä lastani ovat ainoat lastenlapsensa. Mutta aina kun olemme tekemisissä, olen aivan hajalla, joskus monta päivää, viikkoa ... En ehdi toipua ennenkuin taas on pakko nähdä, jonkun synttäri, tai äitiem-isän-tms pv tulee

Aina luulen että tällä kertaa kaikki sujuu jotenkin... tai, no.Viimeksi näimme kun oli isäni synttärit. äÄiti pyysi perheemme syömään. Ensi töikseen hän oli laittanut kolmivuotiaan eteen vaalean leivän jossa oli paksulti margariinia. Kun tyttö meni pesemään käsiään, otin leivän pois ja sanoin että toivoisin että lapselle annettaisiin vihanneksia ja kunnon ruokaa, ei vaaleaa leipää, sillä sitä hän on jo syönyt ja sitten ei mikään muu kelpaa. "Anna nyt lapselle isän synttärin kunniaksi" äiti sanoi. Ja kaikki katsoivat minua kuin mielenvikaista kun niin tyhjästä nipotan. Yksivuotiaskin, hänkin alkoi tavoittelemaan vaaleaa leipää. Annoin sen hänelle. Oli jo nähnyt siskon lautasella ja tahtoi samaa. Heitti kuitenkin sen lattialle ja söi vihanneksia ja kunnon ruokaa. Kolmivuotias sen sijaan ei leivän jälkeen hallunnut muuta, lähti poöydästä. Vähän myöhemmin maanittelin häntä takaisin, hän soi yhden tai kaksi pientä lihapullaa.kakku sitten taas maistui. Äiti pöydässä isoon ääneen selosti miten heillä on "italialainen elämäntapa, italiassakin ensi syödään leipää..." Hohhoijaa. Yleensä äiti aina on valittanut miten lapsilleni ei juuri ruoka maistu. Itse tuputtaa vaaleaa paskaleipäänsä aina heille ensimmäisenä, valtavat kämpäleet.

Mutta pointti on se ettei hän ikinä tee kuten pyydän/toivon, oli asia mikä vain. Kun esikoinen sai hampaat ja alkoi purra tuttipulloaan rikki, sanoin että älä enää anna tuttipulloa koska lapsi voi syödä silikonia kun puree. Kun olin toisessa huoneessa, äiti sanoi lapselle:ai haluatko tuttipullon? Ota vain, ei kerrota Rolalle... Kun ulkoilutti lapsia, sanoin että ottakaa takit, siellä on kotuuli, muuten vilustuvat. Eivät ottaneet, lapset vilustuivat.

Kun meille tuli homekriisi, home tuhosi koko irtaimistomme, menetimme kaiken... Hengitykseni lamaantui kaupungin vuokrakodissamme ja jouduin kiertelemään 8kk vanhan vauvani kanssa kavereilla aviomieheni yrittäessä selvitä kolmen muun lapsen kanssa ja hakiessa uutta asuntoa... ja hän kävi töissä... Se vaihe oli niin helvetillinen että rukoilin etä kuolisin. Mitään apua en saanut äidiltä, en isältä, en veljiltäni. Meillä ei ollut edes tuoleja kun saimme uuden asunnon. Pyysin äidiltä pussilakanoita jne ettei olisi hometalosta tarvinnutr ottaa kun emme kaikkea ehtineet heti hankkia-olimme keskellä täyttä tuhoa. Äiti nihkeili niin paljon etten viitsinyt sitten edes niitä hakea. häneltä olisi ehkä pari irronnut... Heillä on kaappi täynnä.

Ja äiti halusi viettää lahjatoonta joulua. Kun olimme juuri menettäneet koko irtaimistomme. Niinpä emme saaneet mitään vanhemmiltamme emmekä veljiltäni, menimme vanhempieni luokse jouluaattona. Ja he ajoivat meidät pois puoli seitsemän illalla. Veljeni ja toisen veljen vaimo saivat kyllä jäädä, iltaa istumaan ja alkoholia juomaan.Me menimme tyhjään asuntoomme missä pahvilaatikko oli pöytä ja lattia tuoli. No, saivathan lapset sentään muutaman lelun heiltä joululahjaksi.

Äiti sai vakuutettua koko sukunsa että ei meillä oikeasti edes hometta ollut koska hän ei ikinä haistanut mitään meillä käydessään. niimpä. Hän on kököttänyt puhtaassa sisäilmassa-kotonaan-24 vuotta. ei ole töissäkään aikaa juuri kuluttanut. eikä altistunut millekään. Minä olen altistunut vuosikausia sekä asunnoissa että työpaikoissani. Mutta minä siis vaan "sekosin", hometta ei ollut. huvikseni tai hulluuttani heitin hyvät tavarat roskiin. Tosin emme kaikkea heittäneet, koska emme tajunneet tilanteen vakavuutta. Otimme mm patjat, leluja ym... ja niinpä sain hengityksen lamaantumiskohtauksen uudessa asunnossakin, homeitiöt tulivat tavaroiden mukana. Kiitos äiti, kun et halunnut lainata omia tavaroitasi. Et patjoja, pussilakanoita jne... Niinpä tilanne meni niin pahaksi että jouduin uudestaan lähtemään vauvan kanssa kiertämään. Hometavarat piti heittää poids ja asuntoa siivota erikoisimurilla... Mieheni sisko ja hänen ranskalainen professori-miesystävänsä tulivat englannista astiu auttamaan meitä uudenvuoden tienoilla.He siivosivat asuntoa. He auttoivat kun oma äiti, isä ja kaksi veljeäni eivät vähempää olisi voineet välittää.

Nyt he kyselivät-veljeni siis- että jos lapset tulisivat veljeni luo. tekisivät hyvää ruokaa, molemmat veljeni ja toisen vaimo hengeisivat lasten kanssa-minua ei haluta nähdä. ja äitini pyysi isoja lapsia yökylään, se olisi muka meille "hoitoapua". Mieheni sanoi että ei meillä ole kahdesta isosta niin vaivaa nyt, enemmän 1 ja 3 vuotiaat vievät nyt energiaa. Mutta aina sama juttu, heitä vanhemmat eivät ikinä ehdota että hoitaisivat. Eivät des halua tulla ulkoilemaan kanssaan, ulkoilevat keskenään joka päivä. ja asuvat 15min automatkan päässä.

Mutta äidin tarjoama "apu" on aina sellaista ettei se ole apua vaan kuormittamista. Enkä voi luottaa, koska hän tekee aina päinvastoin kun toivon, jopa lukee tai näyttää liian pelottavia ohjelmia ja kirjoja, niin etrtä lapset saavat painajaisia. oksettaa koko ihminen. nyt tunnen vain vihaa häntä kohtaan.hän on inhottava ja saa aina inhottavan olon minulle.kiitos jos jaksoit lukea!