Rakkauden illuusio covert narsistiin?

Voit kirjoittaa oman tarinasi.

Valvojat: Karju, Notavictim

Alueen säännöt
Keskustelufoorumin ylläpitäjä (NUT ry.) ei ole vastuussa foorumin sisällöstä, vaan jokainen kirjoittaja vastaa oman viestinsä sisällöstä.

Asiaton tai loukkaava kirjoittelu keskustelupalstalla tai yksityisviestein ei ole sallittua. Mikäli joudut loukkaavan kirjoittelun kohteeksi tai huomaat sellaista, tee siitä ilmoitus valvojille.
Asiattomasta tai toisia loukkaavasta viestityksestä seuraa varoitus. Mikäli varoituksen jälkeen häiriköinti jatkuu, käyttäjä poistetaan keskustelufoorumista. Ylläpidolla on oikeus sulkea törkeästi käyttäytyvän kirjoittajan käyttäjätunnukset ilman varoitusta. Toisten kirjoittajien ala-arvoinen nimittely ja haukkuminen johtaa välittömästi käyttäjätunnuksen poistoon.

Yritysten, yhteisöjen sekä henkilöiden nimien mainitseminen kirjoituksissa on kiellettyä. Keskustelu käydään yleisellä tasolla, voidaan puhua ”esimiehestä, alaisesta tms” nimiä mainitsematta. Henkilöt ja organisaatiot eivät saa olla tunnistettavissa kirjoituksesta. Säännön rikkomisesta seuraa kirjoituksen poisto sekä varoitus.

Tekstin suora kopioiminen muista julkaisuista on kiellettyä. Viestit, joihin on kopioitu koko artikkeli tai pitkä lainaus, poistetaan.Linkit ja sitaatit ovat sallittuja. Toisilta sivustoilta löydettyjä tekstejä saa siteerata omassa tekstissä kohtuullisesti, kunhan mainitsee lähteen. Muistathan,että sanoituksia, runoja ym. suojaa tekijänoikeus, laista tarkemmin http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1961/19610404.
Keskustelujen linkittäminen toisille foorumeille ei ole suotavaa foorumin luonteen vuoksi.
Foorumin tekstejä ei saa kopioida tai käyttää opinnäytetyön, artikkelin tai muun julkaisun materiaalina ilman lupaa. Aineiston keruuta varten, ota yhteys ylläpitoon, sillä jokaiselta kirjoittajalta pitää saada suostumus erikseen.
krassi
Viestit: 212
Liittynyt: 23 Syys 2013, 10:29

Re: Rakkauden illuusio covert narsistiin?

Viesti Kirjoittaja krassi » 10 Syys 2018, 12:00

Voi Jasmiini, tiedät, että toivomalla ja uneksimalla et selviä pinteestä. Tiedät narsismista niin paljon, että olisit hyvä vertaisohjaaja. Olet antanut minulle uusia näkökulmia. Toivon ja kannustan, että otat tietosi käyttöön ja kuljet kohti parempaa...

Jasmiini
Viestit: 58
Liittynyt: 16 Touko 2018, 13:41

Re: Rakkauden illuusio covert narsistiin?

Viesti Kirjoittaja Jasmiini » 10 Syys 2018, 12:26

Tiedän sen, mutta en halua kadottaa uskoa siihen että on hyviä ihmisiä, ihmiset pystyisivät muuttumaan ja kehittymään, ja sen avuttomuuden edessä oleminen on ollut tuskallista, että mikään lainalaisuus ei pädekään narsisteihin. Kaikki tämä on opettanut kuitenki paljon elämästä, ihmisyydestä ja myös pahuudesta. Sairaudesta jota en tuntenut ennen tätä. Ja siitä että aina kannattaa kuunnella sitä sisäistä varoitusääntä, jos se herää. Että tunne ei enää polje sitä ikinä pois päältä. Ehkä joskus autan muita, kun olen tämän tien kulkenut loppuun. Kun mikään ei voi enää satuttaa. Mutta hieno asia jos joku löytää oman elämänsä ratkaisujen tekemiseen ajatuksistani jotain. Tai edes sen oman tilanteensa jäsentämiseen.

sielu
Viestit: 14
Liittynyt: 18 Syys 2018, 16:10

Re: Rakkauden illuusio covert narsistiin?

Viesti Kirjoittaja sielu » 05 Loka 2018, 12:39

Aloittajan tekstisssä aloittajan omat tuntemukset ovat kuin suoraan minun suustani. Olen etsinyt, tutkinut lukenut ja väliin jopa hutkinut tietoa narsisteista ja yhä vain eteen tulee ajatus, että mieheni ei voinut olla narsisti, vaikka alkuun olikin fyysistä väkivaltaa, joka vaihtui aina vaan pahenevaksi henkiseksi väkivallaksi. Aloitan siis tutkimisen covert narsisteista.

Meidän erosta on melkein 3 viikkoa ja emme ole nähneet kuin vaan siinä 2 viikkoa sitten tapahtuneessa tavaroiden poishaussa. On ollut ehkä 21h kestäneitä "no contacteja", mutta tuo mies on vain kuin huume. Jos en tunnusta rakkauttani ja kaipuutani hänelle, niin sitten epätoivoinen yritykseni avata hänen silmiään tilanteelle saa minut laittamaan sitä saakutin viestiä. Hän vastaa ja laittaa omatoimisestikin minulle vastaavia.. tai oikeastaan vaan niitä "kaduttaa" ja "rakastan/ikävöin" viestejä. Tosi usein nyt minun sanomilla sanoillani, kuinka "Olet ajatuksissani aamulla ensimmäisenä ja illalla viimeisenä." "Kaipaan sua joka solullani." "Tärisen, enkä voi syödä, en nukkua, oksentelen vaan aamuisin." Onko mieheni vaan sanaköyhä tapaus, vai miksi matkii minua kuin papukaija? Kallistun sanaköyhyyteen ja taas se epäilys jyskyttää takaraivossa. En vaan pysty irroittamaan ajatuksista mitä tulevaisuus oisi tuonut meille vielä. Siis niistä hyvistä tapahtumista. Toki taustalla jyskytti kysymykset "Mitä helvettiä?", "Onko tää totta?" ja "Mikä tota vaivaa?".

Ensin luokittelin hänet läheisriippuvaiseksi ihmiseksi.. no eipä ole kovin vedenpitävä keittiödiagnoosi. Alkaa tuntumaan, että MINÄ se tässä olen se läheisriippuvainen. Tai no ainakin riippuvainen miehestäni. Olen itse kokenut turvattoman ja välttelevän lapsuuden ja tästä minulle on muotoutunut elämäntapa, että välittämisen näyttäminen on sitä, kun tekee toisen puolesta asioita. Ikävä ja kaipuu iski aina erossa ollessa, ihan työpäivän aikana ja kipeää teki ajatuskin, että mies lähtisi kavereiden kanssa ulos. Opettelin tosin olemaan nostamatta myrkyä vesilasissa, sillä tiedän, että hänellä on yhtäläinen oikeus mennä ja tulla. Mutta sitten kun mies tuli lähelle, miä ikään kuin aloin voimaan pahoin. Muhun ei saa koskea. Ei muhun lapsenakaan koskettu. Ei rakkautta näytetty tai sanottu. Ei halattu, ei otettu syliin. Muuten lapsuuteni oli hyvä ja turvallinen. En kokenut jääväni hellyydestä paitsi. Ainoa missä koin vääryyttä oli se, etten saanut kotoa tukea koulukiusaamiseeni. Minua kiusattiin 6-vuotiasta aina 16-vuotiaaksi asti. Kerran yritin kotona avautua asiasta ja sain vaan "Älä välitä siitä, niin se lopettaa kyllä." jokseenkin vähättelevän vastauksen. Se. Kun kyseessä oli ne.

No mutta se minusta.. tuo ehkä kertoo omasta suhtautumisestani ja tarrautumisestani minua "jumaloivaan" mieheeni. Täydennänkö omaa tyhjyyttäni hänellä?
Mies tuntuu kyllä oikeasti katuvansa. Minä olen kaikkien mielestä liian hyväuskoinen, ollut aina. Meen lankaan heti, kun vjoku vähän höynäyttää. Tunnen itseni tyhmäksi. Mies vaan ihannoi minussa tätäkin minun höpsöyttäni. Kai nyt kun se teki hänestä fiksumman ja paremman?

En vain tiedä mitä tehdä. Kaikki tekstit ja kaikki läheiseni yhtä lukuunottamatta puhuvat eron puolesta. Noh, mehän ollaan erottu, mutta minä meinaan sortua ottamaan miehen takaisin. Ei tässä muuten kai ois kuin oma häpeä, jos toisell akierroksella selviäisi miehen olevan sitä mitä on ollut mulle exilleen, MUTTA mulla on 3 lasta menossa mukana. Lapset on mun. Kaksi niistä teinejä ja sit yksi pikkuinen.
Mies on sanonut puhuneensa isänsä kanssa ja saaneensa ns. vahvistusta siihen, että hänen käytöksensä on perittyä. Isä on aikoinaan havahtunut omaan itseensä ja selkeesti siis muuttanut asiaa. Kehoitti poikaansa, miestäni hakemaan apua. Mies onkin nyt ottanut yhteyttä auttavaan tahoon ja meinaa mennä jonkin sortin terapiaan tai vihanhallintakurssille, koska häpeää käytöstään ja haluaa muuttaa itsensä. On aina kuulemma vihannut omaa riitakäyttäytymistään.

Voinko mä luottaa tähän, että tämä on totta, ettei tämä ole manipulointiyritys??

DjangoChained
Viestit: 18
Liittynyt: 23 Elo 2018, 13:00

Re: Rakkauden illuusio covert narsistiin?

Viesti Kirjoittaja DjangoChained » 10 Loka 2018, 17:20

Vastaan sinulle nopeasti sen perusteella mitä itse olen oppinut ja kokenut. Tarinasi kuulostaa hyvin tutulta. Et missään nimessä voi luottaa hänen sanomisiinsa. Itse asiassa, nyt kun "harkitsin" ottavani omaa narsistiani takaisin ja vietimme syyskuun jälleen ihanaa kuherruskuukautta, huomasin jotenkin, että tämänkaltaisten ihmisten teotkin valehtelevat. Kaikella heidän sanomisillaan ja tekemisillään on itsekeskeinen takaa-ajatus joka palvelee vain heitä itseään.

Ymmärrän tilanteesi hyvin. Erosin omasta narsististani edellispäivänä, tiedän sen olevan oikea ratkaisu, tuntuu pahalta ja mietin samoja asioita kuin sinäkin. "Mitä jos hän ei olekaan narsisti?", "Mitä jos hän oikeasti rakastaakin minua?" yms. yms. Näihin kuin ei vaan voi ikinä, koskaan saada varmaa vastausta. Oli tai ei, hänen käytöstään ei voi mitenkään puolustella.

Olen myös huomannut tuon sanaisen arkun köyhyyden. On jopa todella kiusallista ottaa tätä syyskuun ihannointivaihetta vastaan, sillä se kuulostaa niin koomiselta: "olet ihana", "olet ihana", "olet kulta", "olet ihana", "olet rakas", "olet itse täydellisyys". Broken record. Narsisti on tunneköyhä, eikä näin ollen kykene aidosti kertomaan mitä tuntee sinua kohtaan. He vain yrittävät sanoa, sitä mitä luulevat, että haluatkin kuulla.

Kun jätin oman narsistini maanantaina, hän romahti täysin. Itki ja pyyteli anteeksi noin 4 tuntia, en voinut päästää häntä edes lähtemään, sillä hysteerisyytensä vuoksi ei missään nimessä ollut ajokunnossa. Olisi ehkä pitänyt päästää, sillä aamulla minullakin oli aivan hirveä olo, ja teki mieli pyytää anteeksi ja että yritetään vielä. Tässä tilanteessa hän osasi sanoa juuri niitä asioita, mitkä saivat minut itkemään. Eilinen oli elämäni kamalin päivä tähän menessä. Tiesin, että en voi olla niin **tun tyhmä ihminen, että otan hänet takaisin. Toinen puoli minussa ei kestä katsoa tuota minulle niin rakasta noin surullisena. Hän sanoi itkien muun muassa "En voi olla onnellinen ilman sinua, "Jos joskus mietit, että ajattelenko sinua, niin ajattelen", "Oli kiva nukkua vielä viimeinen yö yhdessä."

Hän lähti. Kului kaksi tuntia ja sain viestin "En mä pysty tähän". Hoovering on alkanut taas. Kaikki kehoittavat no contactiin, mutta en ymmärrä itsekään miksi en siihen pysty, ja miksi se tuntuu jopa epäinhimilliseltä ratkaisulta häntä kohtaan.

Tämän kirjoituksen pointti lienee siis se, että on helppo antaa ohjeita toisille miten toimia oikein. Mutta itselle se oikein toimiminen on tuskallista ja kivuliasta. Voin paremmalla ajalla kirjoitella mitä olen itse opiskellut tuosta läheisriippuvuudesta ja mitkä konstit ovat minulla auttaneet siihen, että narsisti ei enää pompottele miten haluaa. Mutta jotenkin silti pompottelee.

Tuosta terapiasta olen oppinut sen verran, että narsistin ennuste paranimeselle on äärimmäisen huono. Sillä vaikka he hakeutuisivatkin terapiaan, he yleensä lopettavat sen heti kun se alkaa tuottaa vähänkin tulosta. Tai sitten he onnistuvat puhumaan terapeutinkin ympäri. Vaikka hän ei olisikaan narsisti, hakeutuisi terapiaan ja kykenisi parantamaan käytöstään, kannattaa miettiä onko se kaikki oikeasti sen vaivan arvoista. En usko että on.

Mieti järjellä, älä tunteella ja onnea.

Jasmiini
Viestit: 58
Liittynyt: 16 Touko 2018, 13:41

Re: Rakkauden illuusio covert narsistiin?

Viesti Kirjoittaja Jasmiini » 10 Loka 2018, 22:03

Narsisti osaa iskeä aina heikkoon kohtaan, ja tietää miten myötätunnon saa herätettyä ja samalla herätettyä meissä syyllisyyden kun uhriutuu. Ja me huomaamme lopulta usein pyytelevämme anteeksi. Minä olen oppinut sen, että narsistilla on ikään kuin kaksi persoonaa. Toinen on se rakastettava, ihana ja huumorintajuinen, ja se toinen kylmä, julma ja välinpitämätön - se jonka sisällä asuu demoni. Kumpikin on yhtä todellinen osa narsistia, eikä toista saa pois vaikka haluaisi. Eikä lopulta narsistikaan halua päästä siitä demonista eroon, vaikka ymmärtää sen tuovan ne pulmat ja tekevän pahaa. Narsisti ei ole ikinä aidosti tukena kun tulee sairaus, suru tai muu elämän kriisi, koska hän ei pysty ymmärtämään ihmisen kärsimystä aidosti. Narsisti haluaa itse rakkautta ja myötätuntoa, mutta kaikki on lopulta täysin yksisuuntaista. Mutta vaikeaa se on käydä läpi tämä kaikki.. niin tuskaista.

Venica
Viestit: 316
Liittynyt: 12 Tammi 2017, 09:12

Re: Rakkauden illuusio covert narsistiin?

Viesti Kirjoittaja Venica » 10 Loka 2018, 23:03

Noinhan se menee.

Narsisti ei osaa käsitellä toisen tunteita tai olla tukena. Muistan itse kun olin raskaana. Aloin jostain itkemään autossa hormonit teki siihen oman lisän. Hän alkoi mulle huutamaan miksi vollotan ja raivoamaan. Silloin en.ymmärtänyt miksi.hän niin reagoi. Mutta nyt narsismista tutkineena kaikki hänen käytöksensä on selittynyt sillä että tällanen härö hänellä oli ja on edelleen.

DjangoChained
Viestit: 18
Liittynyt: 23 Elo 2018, 13:00

Re: Rakkauden illuusio covert narsistiin?

Viesti Kirjoittaja DjangoChained » 11 Loka 2018, 12:28

Jasmiini kirjoitti:
10 Loka 2018, 22:03
Narsisti osaa iskeä aina heikkoon kohtaan, ja tietää miten myötätunnon saa herätettyä ja samalla herätettyä meissä syyllisyyden kun uhriutuu. Ja me huomaamme lopulta usein pyytelevämme anteeksi. Minä olen oppinut sen, että narsistilla on ikään kuin kaksi persoonaa. Toinen on se rakastettava, ihana ja huumorintajuinen, ja se toinen kylmä, julma ja välinpitämätön - se jonka sisällä asuu demoni. Kumpikin on yhtä todellinen osa narsistia, eikä toista saa pois vaikka haluaisi. Eikä lopulta narsistikaan halua päästä siitä demonista eroon, vaikka ymmärtää sen tuovan ne pulmat ja tekevän pahaa. Narsisti ei ole ikinä aidosti tukena kun tulee sairaus, suru tai muu elämän kriisi, koska hän ei pysty ymmärtämään ihmisen kärsimystä aidosti. Narsisti haluaa itse rakkautta ja myötätuntoa, mutta kaikki on lopulta täysin yksisuuntaista. Mutta vaikeaa se on käydä läpi tämä kaikki.. niin tuskaista.
Jälleen hyvä kirjoitus sinulta. Tuo kaksi persoonaa on juurikin se narsismin "peruspilari" :? Olette varmaan muutkin kuulleet lauseet: "Mä vaa oon tällane", "Et hyväksy mua sellasena ku oon" ja "En mä ittelleni mitää voi". Eivät he aidosti halua muuttua, vaikka tietävätkin, että heissä on jokin pahasti vialla. He saattavat vakuutella, että käytös muuttuu, ja niin se muuttuukin siihen asti kunnes luotamme taas - ja kun luotamme, tämä demoni tekee pikku hiljaa paluun. Tunnemme itsemme jälleen enemmän loukatuksi. Tämänkaltaisten ihmisten kanssa vakavasti yhdessäoleminen on oman mielenterveyden kannalta hyvin tuhoisaa, eikä sitä voi suositella kenellekään. Narsistista on hyvin vaikeaa päästä eroon koska itsetuntomme on heikko ja olemme alistuneet demonin kohtelulle. Hyvän itsetunnon omaava henkilö ei katselisi narsistin käytöstä kovin pitkään. Tuo demonin ja rakastavan persoonan vuorottelu saa aikaan meissä uhreissa Tukholman syndrooman kaltaisen traumasiteen. Ihmismieli tavallaan ei jotekin pysty käsittelemään sitä, että jokin niin ihana voi jopa seuraavassa lauseessa hakata meidät maanrakoon. Ja sitten olemme kiitollisia hänelle kun hän nostaa meidät sieltä jälleen ylös. Ja kun mietimme tuota myöhemmin järjellä, alamme inhota itseämme, että olemme antaneet tuon tapahtua.

Vahingollinen optimismi (Sam Vaknin). Huono itsetunto houkuttelee suhteeseen narsistin kanssa ja tämä vahingollinen optimismi huonon itsetunnon kanssa pitää meidät siinä. Me sairaalloisesti ja typerästi kuvittelemme, että juuri MINÄ voin pelastaa hänet ja saada ymmärtämään mitä rakkaus on, miten ihmisiä kohdellaan ja mitä empatia on. Todella vahingollista, sillä näitä ihmisiä ei voi pelastaa ja me tuhoamme itsemme sitä yrittäessämme.

Jasmiini
Viestit: 58
Liittynyt: 16 Touko 2018, 13:41

Re: Rakkauden illuusio covert narsistiin?

Viesti Kirjoittaja Jasmiini » 17 Loka 2018, 17:39

Samaistun tosi moneen asiaan kirjoituksessasi, mutta en ole ikinä ajatellut että minulla olisi huono itsetunto. Joku asia minussa kuitenkin saa narsistissa heräämään alistajan ja hyväksikäyttäjän, ja joku asia minussa on ”halunnut” alistua. Narsistin maailmankuva edusti niin toisenlaista maailmankuvaa kun omani, ja nyt jälkikäteen huomaa että yritin itselleni puolustella hänen ajatuksiaan, jotka ennen häntä ja nyt jälkikäteen tuntuvat epäeettisille ja moraalittomille - ja niitähän ne oikeasti oli. On hämmentävää miten toisen maailmasta tulee omasi, etkä ole ymmärtänyt kadottaneesi itseäsi ja minuuttaasi kaiken keskellä. En tiedä käykö kaikille näin.

Minua ainakin on pitänyt narsistin luona yhtenä tekijänä lupaukset, jotka eivät ikinä toteutuneet. Narsistilla on aina selitys, jota ei voi kyseenalaistaa. Ja vaikka ei ole selitystä, piti vaan ymmärtää. Mitä enemmän aikaa kuluu, sitä enemmän olet satutettu, ja sitä vaikeampaa on päästä irti. Ja sitä vahvempi on traumasidos.

Olen empaattinen, auttavainen, omasta mielestä järkevä nainen, joka hoitaa asiansa huolellisesti. Silti en ymmärtänyt miten väärin minua kohdeltiin, ja annoin sen tapahtua. Se tuo häpeän ja ymmärtämättömyyden tunteen. Avuttomuuden, jota ei aiemmin ole kohdannut. Mietin usein onko narsistilla oikeasti elämässä yhtään aitoa ihmissuhdetta, ja pystyykö narsisti koskaan ihmissuhteeseen johon ei sisälly toisen hyväksikäyttämistä. Mutta asiat eivät saa ikinä vastauksia.

Mietin miksi haluaisin pitää narsistin elämässäni? Hän valehtelee, en voi luottaa mihinkään asiaan, hän satuttaa aina uudelleen,ja silti kaipaan. Se joka rikkoo, ei ole se joka eheyttää, ymmärrän sen. Ja jos ihmissuhde ei ole aito, en halua sellaista. Mutta silti kaikki on niin vaikeaa. :(

Vastaa Viestiin