Kuuden vuoden helvetti- vainoamista lasten nimissä- onko kohtalotovereita?

Voit kirjoittaa oman tarinasi.

Valvojat: Karju, Notavictim

Alueen säännöt
Keskustelufoorumin ylläpitäjä (NUT ry.) ei ole vastuussa foorumin sisällöstä, vaan jokainen kirjoittaja vastaa oman viestinsä sisällöstä.

Asiaton tai loukkaava kirjoittelu keskustelupalstalla tai yksityisviestein ei ole sallittua. Mikäli joudut loukkaavan kirjoittelun kohteeksi tai huomaat sellaista, tee siitä ilmoitus valvojille.
Asiattomasta tai toisia loukkaavasta viestityksestä seuraa varoitus. Mikäli varoituksen jälkeen häiriköinti jatkuu, käyttäjä poistetaan keskustelufoorumista. Ylläpidolla on oikeus sulkea törkeästi käyttäytyvän kirjoittajan käyttäjätunnukset ilman varoitusta. Toisten kirjoittajien ala-arvoinen nimittely ja haukkuminen johtaa välittömästi käyttäjätunnuksen poistoon.

Yritysten, yhteisöjen sekä henkilöiden nimien mainitseminen kirjoituksissa on kiellettyä. Keskustelu käydään yleisellä tasolla, voidaan puhua ”esimiehestä, alaisesta tms” nimiä mainitsematta. Henkilöt ja organisaatiot eivät saa olla tunnistettavissa kirjoituksesta. Säännön rikkomisesta seuraa kirjoituksen poisto sekä varoitus.

Tekstin suora kopioiminen muista julkaisuista on kiellettyä. Viestit, joihin on kopioitu koko artikkeli tai pitkä lainaus, poistetaan.Linkit ja sitaatit ovat sallittuja. Toisilta sivustoilta löydettyjä tekstejä saa siteerata omassa tekstissä kohtuullisesti, kunhan mainitsee lähteen. Muistathan,että sanoituksia, runoja ym. suojaa tekijänoikeus, laista tarkemmin http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1961/19610404.
Keskustelujen linkittäminen toisille foorumeille ei ole suotavaa foorumin luonteen vuoksi.
Foorumin tekstejä ei saa kopioida tai käyttää opinnäytetyön, artikkelin tai muun julkaisun materiaalina ilman lupaa. Aineiston keruuta varten, ota yhteys ylläpitoon, sillä jokaiselta kirjoittajalta pitää saada suostumus erikseen.
tuittuliini71
Viestit: 2
Liittynyt: 02 Marras 2017, 15:07

Kuuden vuoden helvetti- vainoamista lasten nimissä- onko kohtalotovereita?

Viesti Kirjoittaja tuittuliini71 » 18 Syys 2018, 13:21

Vihdoin minulla on voimia kirjoittaa tänne...viimeinen oljenkorteni..
Olen eronnut 6 vuotta sitten. Eron jälkeen minun oli hyvin vaikea päästä exästäni irti ja kuvittelinkin rakastavani häntä ja palasin hänen luokseen kaksi kertaa. Kummankin paluun jälkeen huomasin heti, että paluu oli virhe, koska sama selittämätön ahdistus palasi aina. Koska olin ollut uskoton exälleni, hain vikaa itsestäni, että hän ei voinut antaa sitä anteeksi ja oli oikeutettu kohtelemaan minua niinkuin minua ei olisi olemassakaan. Sain kuitenkin voimia lähteä lopullisesti uuden rakkaani tukemana, mutta exäni ei jättänyt minua rauhaan tai kunnioittanut sitä, että minulla oli uusi puoliso. Sitä hän ei tee vieläkään, vaikka menimme kesällä naimisiin ja hänelläkin on ollut sama naisystävä jo kolme vuotta. Yhteydenpidossaan hän vetosi aina lasten etuun- meidän tulisi pitää yhteyttä lasten vuoksi. Hän sai minut uskomaan että meidän tulisi viettää lasten syntymäpäiviä yhdessä, lähetteli onnittelukortteja ja toi ovelle asti kukkasia merkkipäivänäni- hän halusi omien sanojensa mukaan näyttää hyvän isän mallin lapsilleen. Hän ei välittänyt tuon taivaallista puolisostani vaan katsoi oikeudekseen tuoda lasten ”unohtuneita” tavaroita useaan kertaan viikossa, soitella minulle pienimmästäkin asiasta ja käydä lenkillä kusella minun vessassani, kun puolisoni istui keittiössä. Toiminta oli hyvin häpeilemätöntä- hänellä oli oikeus tähän lasten isänä. Puhelumme ja viestittelymme johtivat aina riitoihin, joista lapset joutuivat kärsimään.
Olin täysin sekaisin kahden miehen pyörityksessä ja aloitin koulutuksen Tommy Hellstenin Ihminen tavattavissa- kasvuryhmässä. Tiesin, että se olisi tärkeää, jos haluaisin pelastaa nykyisen suhteeni uuden puolison kanssa. Hellstenin ensimmäinen luento avasi silmäni ja selitti pahoinvointini- olin narsistin uhri. Tuosta hetkestä lähtien päätin irrottautua hänen vallastaan kokonaan, mutta se on osoittanut mahdottomaksi, ja minua syyllistetään kaikista perheemme vaikeuksista. Ensimmäiseksi ilmoitin exälleni, että hän ei saanut tulla tuomaan lasten tavaroita ovelleni. Tämä hänen oli vaikea niellä ja kerran hän tuli asuntooni luvatta kun en ollut itse paikalla. Seuraavaksi päätimme muuttaa maalle yli 50 km:n päähän entisestä asunnostamme- ajattelimme saavamme näin rauhan. Tämä oli narsistille viimeinen niitti, ja hän kutsuikin minut tuomioistuinsovitteluun, jossa halusi, että nuorimmaisen lapsemme lähihuoltajuus siirrettäisiin hänelle. Hänen mukaansa lapsemme elämä muuttuisi liikaa, jos poikani E muuttaisi maalle- kaverit ja harrastus jäisivät ja koulu muuttuisi ja hän näkisi lastaan vähemmän koulumuutoksen myötä. Olimme jo tätä sovittelua ennen olleet kaksi kertaa lastenvalvojalla huonoin tuloksin- minua ei kuultu ja narsisti vei kirkkaan voiton. Tein suuren virheen suostuessani tuomioistuinsovitteluun. Paikalla oli tuomari ja sosiaalityöntekijä, jotka eivät nähneet minua lainkaan, vaan kyseenalaistivat maallemuuttoni ja tiukkasivat sitä, miksi E:n olisi parempi olla minun kuin isäni luona. Tuomari jopa ehdotti että minun pitäisi käydä exäni kanssa kahvilla lapsen vaihtotilanteissa, jolloin lapseni näkisi, kuinka vanhemmat voivat olla hyvissä väleissä!!!! Ja me olemme eronneet kuusi vuotta sitten… Myöskään asianajajani ei ollut loppuun asti minun puolellani vaan kehotti luovuttamaan lähihuoltajuuden isälleen. Niin siinä sitten kävi, ja tuo on asia, jota en voi itselleni koskaan antaa anteeksi. Mutta tilanteessa ei ollut muuta vaihtoehtoa.. ei sen jälkeen, kun olin ollut 15 vuotta alistettuna avioliitossa, ja jokainen viranomaisneuvottelu oli päättynyt narsistin voittoon… jälleen kerran tunsin sosiaalista painetta ja murruin..tuntui ettei minulla ollut muuta vaihtoehtoa.
Vaikka narsisti saikin nuorimmaisen lähihuoltajuuden, hän ei lopettanut vainoamistaan siihen. Keskimmäinen poikamme teki itsestään kesällä lastensuojeluilmoituksen, kun hän ei tuntenut oloaan turvalliseksi isänsä luona ja isä pakotti pojan tulemaan viikonloppuisin luokseen, vaikkei hän olis halunnut. Keskimmäiseni V opiskelee urheiluopistolla ja asuu siellä arkipäivisin. Maalle muuttomme takia hän olisi halunnut asua opistolla myös viikonloput, mutta isä torppasi aikeet sanomalla, että V:n pitäisi asua isällään. Asiaa puitiin sosiaalitoimessa ja urheiluopistolla, mutta silti isä ei suostunut pyyntöön. Viimein sosiaalitoimi ja opiston rehtori päättivät, että poikkeuksellisesti isän kantaa ei huomioitaisi ja V saisi asua opistolla myös viikonloput tästä syksystä lähtien. Kesä oli V:n kanssa vaikeaa, hän oli tosi ahdistunut suhteestaan isäänsä ja yritti vahingoittaa itseään. Nyt tilanne on parempi, V on katkaissut välinsä isäänsä kokonaan ja käy terapiassa. Meillä on myös tytär P 19, joka on katkaissut välit minuun kokonaan. Hän kuuluu isänsä hoviin ja syyttää minua kaikesta.
Ilmeisesti johtuen tästä katkenneesta suhteesta V:hen exäni on alkanut kontrolloida pakonomaisesti minua ja E: 9v. Niinä viikkoina, kun E on minun luonani, exä soittaa E:lle joka päivä jopa kymmenen kertaa, jos ei saa poikaa kiinni. Olen laittanut joskus E:n puhelimen kiinni, jolloin saan heti uhkaavia sähköposteja (puhelut ja viestit olen blokannut). Viesteissään hän käskee minua avaamaan E:n puhelimen tai väittää, että yritän vaikeuttaa isän ja lapsen kommunikaatiota. Jos E ei muista soittaa isälleen tai vastata puhelimeen, hän syyllistää E:tä ja haukkuu minua. E on alkanut oirehtia vakavasti ja on ahdistunut isän pommituksesta. Hän sanoo, että hän itse pystyy olemaan isästä erossa viikon, mutta isä ei siihen pysty. Kuskatessamme E:tä kouluun, olemme huomanneet, että isä on ollut vastassa poikaa. Sen jälkeen, kun hän tiesi tulleensa nähdyksi hän odotteli poikaa parin sadan metrin päässä puskassa luullen että emme näe häntä. Hän kontrolloi lapsen jokaista liikettä.
Silloin kun E on isällään viikon, annamme heille täyden rauhan. Emme puutu heidän asioihinsa millään lailla ja olemme sopineet, että en soittele E:lle viikon aikana.
Nyt meillä tuli mitta niin täyteen tuosta puhelinhäirinnästä, että suljin E:n puhelinliittymän kokonaan. En tiedä, mitä tästä seuraa, mutta missään laissa ei määrätä, että lapsella tulisi olla puhelin. Jos E:hen pitää saada yhteys, niin puolisoni puhelin on sitä varten.
Olen tehnyt E:stä lastensuojeluilmoituksen ja isä on ollut asiasta kuultuna viime viikon maanantaina. Meidän aikamme on 27.9 ja E:tä kuullaan sen jälkeen. Pelko on suuri, että narsisti pystyy näissäkin tilanteissa puhumaan mustan valkeaksi ja saa jatkaa häirintäänsä. Olemme aivan voimattomia, kun kukaan ei anna meille konkreettista apua. Meillä on ollut kaksi lakimiestä ja otimme kolmanteenkin yhteyttä, mutta hänkään ei tunnu tajuavan asian vakavuutta. Meidän tulisi vain sopeutua…. Ei enää!! Henkistä väkivaltaa ei tunnu kukaan ymmärtävän- olenkin usein toivonut, että exäni olisi ollut väkivaltainen, silloin olisin varmasti saanut paremmin apua. Haluaisimme vain elää rauhassa elämäämme- onko se liikaa vaadittu kuuden vuoden jälkeen?

tuittuliini71
Viestit: 2
Liittynyt: 02 Marras 2017, 15:07

Re: Kuuden vuoden helvetti- vainoamista lasten nimissä- onko kohtalotovereita?

Viesti Kirjoittaja tuittuliini71 » 04 Loka 2018, 05:53

Ja helvetti jatkuu. Viime viikolla tuli haaste oikeuteen. Narkki haluaa nuorimmaisen lapseni yksinhuoltajuuden. Kukaan virallinen taho ei ole halunnut tähänkään mennessä halunnut kuulla meitä, joten miksi nytkään?

Venica
Viestit: 320
Liittynyt: 12 Tammi 2017, 09:12

Re: Kuuden vuoden helvetti- vainoamista lasten nimissä- onko kohtalotovereita?

Viesti Kirjoittaja Venica » 04 Loka 2018, 15:07

Voi ei. Hän.tietää et se on ainut tapa sua kiusata. Ja pahinta on että lapset kärsii ja narsku ei osaa muita ajatella. Koita hankkia narskuihin.erikoistunut asian ajaja

Vastaa Viestiin