Epätietoinen

Voit kirjoittaa oman tarinasi.

Valvojat: Karju, Notavictim

Alueen säännöt
Keskustelufoorumin ylläpitäjä (NUT ry.) ei ole vastuussa foorumin sisällöstä, vaan jokainen kirjoittaja vastaa oman viestinsä sisällöstä.

Asiaton tai loukkaava kirjoittelu keskustelupalstalla tai yksityisviestein ei ole sallittua. Mikäli joudut loukkaavan kirjoittelun kohteeksi tai huomaat sellaista, tee siitä ilmoitus valvojille.
Asiattomasta tai toisia loukkaavasta viestityksestä seuraa varoitus. Mikäli varoituksen jälkeen häiriköinti jatkuu, käyttäjä poistetaan keskustelufoorumista. Ylläpidolla on oikeus sulkea törkeästi käyttäytyvän kirjoittajan käyttäjätunnukset ilman varoitusta. Toisten kirjoittajien ala-arvoinen nimittely ja haukkuminen johtaa välittömästi käyttäjätunnuksen poistoon.

Yritysten, yhteisöjen sekä henkilöiden nimien mainitseminen kirjoituksissa on kiellettyä. Keskustelu käydään yleisellä tasolla, voidaan puhua ”esimiehestä, alaisesta tms” nimiä mainitsematta. Henkilöt ja organisaatiot eivät saa olla tunnistettavissa kirjoituksesta. Säännön rikkomisesta seuraa kirjoituksen poisto sekä varoitus.

Tekstin suora kopioiminen muista julkaisuista on kiellettyä. Viestit, joihin on kopioitu koko artikkeli tai pitkä lainaus, poistetaan.Linkit ja sitaatit ovat sallittuja. Toisilta sivustoilta löydettyjä tekstejä saa siteerata omassa tekstissä kohtuullisesti, kunhan mainitsee lähteen. Muistathan,että sanoituksia, runoja ym. suojaa tekijänoikeus, laista tarkemmin http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1961/19610404.
Keskustelujen linkittäminen toisille foorumeille ei ole suotavaa foorumin luonteen vuoksi.
Foorumin tekstejä ei saa kopioida tai käyttää opinnäytetyön, artikkelin tai muun julkaisun materiaalina ilman lupaa. Aineiston keruuta varten, ota yhteys ylläpitoon, sillä jokaiselta kirjoittajalta pitää saada suostumus erikseen.
Murtunut52
Viestit: 2
Liittynyt: 05 Helmi 2019, 14:50

Epätietoinen

Viesti Kirjoittaja Murtunut52 » 17 Helmi 2019, 21:37

Olen nyt siinä vaiheessa, jossa en enää tiedä mihin uskoa ja mihin ei? En tiedä olenko itse hullu vai onko minusta yritetty tehdä sellainen? Olen väsynyt ja ahdistunut ja kaikki tuntuu hieman epätodelliselta. Jos joku voisi kertoa mielipiteensä ja antaa neuvoja niin olisin kiitollinen.
Olen siis 52-vuotias nainen ja seurustellut puolisen vuotta 53-vuotiaan leskimiehen kanssa. Nyt olen sanonut hänelle etten halua enää jatkaa suhdetta mutta epäröin silti. Aiemmin soitin tukipuhelimeen ja siellä vastannut mies kehotti minua pysymään kaukana tästä henkilöstä. Siksi olen epävarma ja koska en ole täysin varma hänen narsistisuudestaan tai sellaisista piirteistä.
Tiesin hänet ulkonäöltä jo ennen kuin mitään tapahtui. Näimme kaupassa usein ja aina hän tuijotti minua hyvin intensiivisesti. Asumme pienellä paikkakunnalla, mutta en tiennyt oliko hän naimisissa, eronnut vai poikamies.
Hän asuu minusta n. 10 km:n päässä enkä tiennyt hänen elämästään mitään. Vain ammatin. Sitten selvisi, että hänen vaimonsa kuoli syöpään jouluna 2018 ja heillä on kaksi lasta, jo aikuinen tyttö ja nyt 17-vuotias poika. Poika asuu nyt isänsä kanssa kaksin.
Hänen suhteensa edesmenneeseen vaimoon oli kestänyt peräti 33 vuotta, naimisiin he olivat menneet kuitenkin vasta yhdeksän seurusteluvuoden jälkeen ja sitten syntyivät lapset. Tapasin hänet ravintolassa viime toukokuussa ja silloin jo tiesin että hän oli jäänyt leskeksi viisi kuukautta aiemmin. Ihastuin häneen heti ja hän jotenkin ajautui luokseni ja otti heti fyysistäkin kontaktia. Hän vain hurmasi minut, oli puhelias, iloinen, huumorintajuinen, huomioiva.Komeakin mielestäni.Hän kertoi urheilevansa mielellään ja sen näkikin kropasta. Itse en ole ollenkaan urheilijatyyppi ja minua epäilytti että mitä hän ajattelee ihan erilaisesta persoonastani. Minä luen ja katson elokuvia ja kuuntelen musiikkia. Hän kuitenkin kertoi, että oli ajatellut minua jo silloin kun vaimonsa vielä eli ja kun näimme kaupassa.

Tapailu alkoi niin että hän saatteli minut kotiin pari kertaa mutta ei yrittänyt sänkyyn vaan käyttäytyi kuin herrasmies. Toisella kerralla hän halusi kiertää asuntoni nähdäkseen huoneet. Kolmannella kerralla menimme sänkyyn mutta siitä ei tullut mitään. Hän oli jotenkin hirveän tekninen ja se häiritsi minua. Hän myös sanoi sen jälkeen, että ei halua mitään vakavaa. Ymmärsin sen koska hän suri kuollutta vaimoaan, mutta se myös loukkasi koska olin jo niin koukussa ja ihastunut ja hän oli antanut ymmärtää olevansa myös ihastunut minuun. En halunnut pelkkää seksikumppania, olen sellainen joka heti menee täysillä mukaan jos ihastuu ja hän nyt hurmasi minut kertakaikkiaan!

Kesä oli melkoista kissa-hiiri-leikkiä. Sanoin jo alkuun ettei leikkisi kanssani, koska olin kokenut kipeän eron muutama vuosi taaksepäin. Pidimme yhteyttä ja näimmekin ohimennen joskus hänen työaikanaan. Olin jo kuullut hänen vaimostaan: vaimo oli ollut innokas urheilija myös ja puheiden mukaan kaikin puolin täydellinen ja pari oli tehnyt kaiken yhdessä. Epäröin voinko koskaan olla todella kiinnostava miehen silmissä ja hän tuntui epäröivän myös. Olin kyllä hyvin suorasanainen siinä etten halua mitään leikkiä. Hän kuitenkin aina otti yhteyttä.
Sitten hän pyysi minut ekoille treffeille eli jäätelölle naapuripitäjään. Hän ei halunnut tulla nähdyksi seurassani etteivät ihmiset ala puhua kuinka hän nyt jo tapaa uutta naista. Se tuntui pahalle, mutta yritin ymmärtää sen. Treffeillä hän käyttäytyi aika oudosti, ehdotti paikkoja joissa käydä ja sitten jätti minut odottelemaan kun kiipesi näkötorniin ja kävi uimassa. Ne jätskit osti kuitenkin. Ja puhui vaimostaan, paljon. Minun sydämeni vuosi verta niin suuren menetyksen edessä, kuuntelin enkä ollenkaan pannut pahakseni, halusin olla tukena jos vain voisin.
Treffien jälkeen ei mitään, ei suukkoa eikä muistaakseni sanonut edes että "soitellaan". Olin valtavan pettynyt ja murheissani. Ajattelin että hän pitää minua vastenmielisenä.
Kuitenkin kaikki jatkui, en muista kumman aloitteesta. Yhteydenpito siis. Sitten hän pyysi minut kotiinsa savusaunaan. Ihan kaveripohjalta, mutta yhdessä saunoen. Suostuin tietysti. Hänellä oli soma talo ja piha, jotka vaimo oli kuulemma pitänyt huippusiisteinä eläessään ja olivathan ne vieläkin. Nyt hän kohteli minua kuin kuningatarta! Hän pesi hiukseni ja selkäni, toi saunaan kynttelikön ja kuohuviiniä ja istuimme aamutunneille saunan kuistin keinussa ja puhuimme ja suutelimme. Se oli ihanaa! Hän puhui edelleen vaimostaan, mutta minä kuuntelin. Me nukuimme aitassa ja vaikka meidän piti olla vain ystävinä, niin hän työntyi minuun mitään etukäteen sanomatta ja uudestaan kun heräsimme. Hän tyydytti tarpeensa siis. En minä suuttunut, olin vain entistä ihastuneempi ja iloinen että sain antaa hänelle seksiä, vaikka se oli täysin suorituskeskeistä eikä siinä ollut hellyyttä enkä itse saanut tyydytystäni. Ajattelin että myöhemmin sitten.
Ja niin se alkoi. Hän oli ihana silloin, toi ruusuja ja huomioi minua kaikessa ja järjesti ohjelmaa. Hän oli hirveän energinen ja vauhdikas ja seksiä riitti! Minua häiritsi vain se hellyyden puute. Hän puhui hyvin teknisesti seksistä ja asennoista ja myöhemmin alkoi puhua rivosti. Hän kyllä tyydytti minut, siitä en voi valittaa. Ne rivot puheet hätkäyttivät aluksi mutta totuin niihinkin.
Ensivierailulla hänen kodissaan ei esillä ollut kuin heidän hääkuvansa jota tuskin tohdin katsoa. Muita kuvia vaimovainajasta ei ollut. Pian kuitenkin hän oli laittanut esille kaksikin kuvaa, nuorena ja vanhempana. Silloin mietin että halusiko hän että tuntisin oloni epävarmaksi, koska olin sanonut hänelle, että minua vähän ahdisti heidän kotinsa ja parisänky jossa vaimo oli kuollut. Sekä hääkuvan katsominen. Hän kun oli sanonut, että vaimo oli ollut "täydellinen". Teki valtavasti käsitöitä, ompeli lasten vaatteet kun he olivat pieniä, oli kokki ammatiltaan ja loistava ruoanlaittaja, sai pihan kukat kukoistamaan, oli urheilullinen ja kaikin puolin virheetön. Hän puhui vaimostaan tämän tekemisten kautta, aina. Minun piti kysellä millainen ihminen vaimo oli ollut luonteeltaan.
Hän oli kuulemma ollut uskollinen koko 33 vuoden ajan ja oli valmis vannomaan tämän "käsi raamatulla". Ja minä olin ensimmäinen nainen vaimon kuoleman jälkeen, senkin hän halusi vannoa käsi raamatulla. Minulla vain oli olo, etten oikein voinut luottaa hänen sanaansa...en tiedä miksi. Ehkä koska hän kehui koko ajan muita naisia, kuinka kauniita tai mukavia tai käteviä olivatkaan. Hän ei halunnut näyttäytyä seurassani koska "pelkäsi ihmisten puheita". Nyt ihmettelen, että miksi hän tuli ravintolaan 5 kk leskenä oltuaan eikä silloin pelännyt ihmisten puheita ? Tunsin, että hän häpesi minua. Hän kävi luonani ja fyysinen vetovoima oli vahvaa ja hän kehui minut seksuaalisessa mielessä taivaisiin. Se läheisyys vaan puuttui. Heti seksin jälkeen hän aattoi aloittaa monologin siitä kuinka mahtava hänen vaimonsa oli ollut. Hän vertasi meitä myös seksissä ja kertoi todella intiimejä asioita heidän seksielämästään vaikka tuskin tunsimme vielä kovin hyvin toisiamme. Olin kiusaantunut, mutta annoin hänen puhua. Joskus hän vuodatti muutaman kyyneleen ja minä lohdutin. Hän kutsui itkemistä "rääkymiseksi" ja tuntui häpeävän sitä. Hän oli hirveän ulkonäkökeskeinen ja sanoi kerran: " Kamala tauti se syöpä, kun vie ulkonäönkin." Hänen vaimonsa siis kuoli syöpään. Silloin mietin kuulinko oikein, mutta en antanut hälytyskellojen soiton häiritä.
Hänellä oli tapana harrastaa monologeja. Hän puhui mistä vain, itsestään ja tekemisistään tai muiden ihmisten tekemisistä. Ei tunteista. Minun tekemiseni eivät häntä juuri kiinnostaneet, saati tunteet. Minä kuuntelin. Hän vei minut erääseen tapahtumaan naapurikylään ja selitti kuinka meidän on käytävä ostoksilla koska minä kuulemma tarvitsin tiettyjä tavaroita. Sanoin, että en tarvitse mutta sehän kaikui kuuroille korville. Tapahtumassa hän jätti minut yksin seisomaan kadulle, kun huomaamattani livahti yhteen liikkeeseen ja jäin ihmettelemään mihin hän katosi? Kaupassa hän kulki rivakasti etsimässä tavarat, joita "minä tarvitsin" ja vastusteluni oli turhaa. Hän osti ne minulle. Sitten hän osoitti taas hurmaavuutensa ostamalla minulle kuohuviinipullon. Kotonani hän ruuvasi ruuvin makuuhuoneeni seinään ja ripusti siihen ostamansa seinäkellon. En oikein ehtinyt sanoa mitään. Se oli häntä varten, koska hän halusi nähdä ajan heti kun avasi silmänsä. Hänhän oli niin kiireinen mies, teki kahta työtä, toista valtion virassa ja toisena omalla maatilallaan. Minulle hän muisti sanoa joka välissä, että "kun olet tuommoinen köyhä opiskelijatyttö". Hän halusi aina "tarjota" ja osti pyytämättä esim. kissalleni ruokaa. Minä mietin alkuun että onpa huomaavaista...kunnes hän antoi kautta rantain sanoillaan ymmärtää, että minä en ruoki kissaani tarpeeksi! Se on vanha ja ylipainoinen ja minulle kovin rakas ja olen yrittänyt vähän säännöstellä sen ruokkimista.
Oloni oli jollain lailla ahdistunut koko ajan. Kun hän tuli luokseni, siivosin ja laitoin itseni mahdollisimman nätiksi että,hän olisi tyytyväinen. Laihduin 10 kg syksyn aikana, koska ruokahalu katosi. Ja aiemmin söin todella paljon. Toisaalta halusin irti tästä miehestä, mutta meillä oli ne hyvät hetket, suorastaan ihanat välillä. Ja se fyysinen vetovoima oli käsittämätön! Kävin saunomassa hänen ulkosaunassaan ja kun istuimme kuistilla katselemassa tähtiä ja kuuta, hän sanoi että "tilasin sulle tähtitaivaan ja täysikuun"...hän osasi olla ihana! Hieroi jalkoja, löysi aina sopivan romanttisen laulun joka "kertoi minusta" jne. En päässyt hänestä irti, vaikka yritin usein. Palasimme aina yhteen.
Sitten ne hänen raivokohtauksensa. Hän halusi, että tulen katsomaan hänen vinyylilevykokoelmaansa ja sanoin että toki. Jostain syystä, en muista enää syytä, peruin sen ja hän raivostui todella! Hän huusi minulle niin että istuin vain kädet korvilla ja itkin. Pelkäsin hänen kohta lyövän. Hän oli kuulemma suunnitellut minulle yllätyksen johon kuului paljon muutakin kuin se levyjen katselu. Koetin selittää etten tiennyt, en tiennyt. Luulin meidän vain katsovan niitä levyjä. Toisen kerran hän raivostui minun luonani, syytä en muista ja uhkasi lähteä ajamaan humalassa kotiinsa. Sain hänet ylipuhuttua ettei lähtenyt auton rattiin, hänelle rattijuoppous tuntui olevan ihan ok! Hän osasi vedota siihen asiaan jota eniten pelkäsin: että hän lähtee pois paikalta. Olin kertonut hänelle, että minulla on jonkinlainen hylkäystrauma lapsuudestani. Jos asiat eivät menneet hänen mielensä mukaan niin hän uhkasi sillä aina, että lähtee. Hän kiristi ja uhkaili tällä tavalla minut kertomaan erään arkaluonteisen asian itsestäni, jonka olin aikonut kertoa sitten kun tunnemme paremmin. Se liittyi terveyteeni. Näin hän sai minut myös pakotettua mukaansa messuille, joista ilmoitti ykskaks edellisenä iltana eikä hyväksynyt kun kerroin että minulla on jo muita suunnitelmia.Hänen huutamisensa oli jollain lailla käsittämättömän uhkaavaa!

Olimme jouluostoksilla, kun hän törmäsi vanhaan tuttuunsa, naiseen, ja he melkein hihkuivat jälleennäkemisen ilosta. Minä seisoin vieressä, mutta olin ilmaa, molemmille. Mies ei vilkaissutkaan enää minua kun alkoi iloisesti jutella naisen kanssa. Ei esitellyt, ei katsahtanutkaan. Aikani seisoin vieressä ja sitten poistuin. Siihen ei reagoitu mitenkään. Palasin jonkin ajan kuluttua ja mies odotti, nainen oli häipynyt. Työkaverin ex-vaimo, jonka kanssa "hän on aina tullut niin hyvin juttuun". Menimme ravintolaan niinkuin oli aiemmin sovittu ja suuttuneena kieltäydyin syömästä ja sanoin haluavani vain kahvin. Mies "ei tajunnut" miksi suutuin ja komensi minua kuin pikkulasta "alahan nyt syödä siinä" moneen kertaan.En antanut periksi. Mies suuttui ja menimme vielä konserttiin, missä kireä ilmapiiri jatkui. Kotimatkalla itkin autossa kun hän sanoi jättävänsä minut. Hän kuunteli iskelmiä autoradiosta ja lauloi mukana, kun minä itkin vieressä. Hän puhui kaiken minun syykseni, aina.
Kerran olimme sopineet, että mennään katsomaan elokuva jonka minä nimenomaan halusin nähdä. Sitten tulikin tilanne, jossa minulla oli vaikeaa juuri sinä elokuvapäivänä, kun tein yhden vaikean päätöksen elämääni liittyen. Itkin puhelimessa tätä miehelle ja hänen kommenttinsa oli: "Suututko jos menen yksin sinne elokuviin? " Olin puoli vuotta lohduttanut, kun hän suri vaimoaan ja näin hän "lohdutti" minua.
Halusin irti, vihasin ja pelkäsin ja olin rakastunut ja aivan sekaisin! Hän alkoi kertoilla miten rikkoo sääntöjä työssään ja tekee kiusaa miniälleni kun olemme riidelleet, työnsä kautta. Hän kertoi minulle työstään vaitiolovelvollisuuden alaisia asioita. Aloin epäillä, että hän penkoo salaa tavaroitani, hän tiesi missä komerossa yksi tavara oli vaikken ollut sitä kertonut. Hänhän avasi kaappeja keittiössä ihan kuin kotonaan. Hän halusi tehdä seksissä minua alentavan asian ja yhtenä aamuna heräsin siihen, kun hän työntyi väkisin peräaukkoon. En ymmärrä miksen uskaltanut hiiskahtaakaan vaikka se sattui! Hänen puheensa olivat ristiriitaisia ja epäjohdonmukaisia. Aloin ajatella olevani itse sekaisin. Halusin pois mutta aina tuli hyviä hetkiä ja peruin aikeeni. Jouluna hän oli ihana, halusi vain viettää vaimonsa kuoleman vuosipäivää minun luonani ja jätti lapset keskenään, se oli jouluaattoilta. Hän kertoi aikoinaan "nakanneensa tyttönsä väkisin pihalle, kun tyttö oli 15-vuotias ja haistatteli". Hän saattoi sanoa sellaista kuin: "pillifarkut sopivat niin hyvin murrosikäisille tytöille". Minusta se oli pervoa. Hän oli poikansa luokkakuvasta katsellut pojan kanssa kuka on luokan kaunein tyttö, sellainen joka sopisi pojalle "emännäksi". Hän tyydytti itsensä vieressäni ja nimitti minua "eläväksi pornolehdeksi". Hän viljeli sanoja: neekeri, hihhuli (homo) ja sanoi että jos oma poikansa kertoisi olevansa homo, saisi lähdöt kotoa. Hän alkoi puhua itsestään "ison talon isäntänä." Ihan vakavissaan. Ja paljon muuta. Hän tiesi alusta asti tunteeni, mutta jo aika alkupuolella sanoi, että "saattaa törmätä siihen oikeaan hiihtoladulla." Ja lopulta hän ei ymmärtänyt miksi halusin lopettaa suhteen. Hän puhui kaiken niin, että pääni oli yhtä surisevaa ampiaispesää!
Nyt olemme lopettaneet. Kertokaa, hyvät ihmiset mitä mieltä te tästä kaikesta olette? Onko hän narsistinen vai olenko minä yliherkkä ja vaikea niinkuin hän sanoi aina? Odotan kommenttejanne!

Harmaus
Viestit: 166
Liittynyt: 06 Helmi 2017, 21:16

Re: Epätietoinen

Viesti Kirjoittaja Harmaus » 18 Helmi 2019, 10:10

Hälytyskellot soi. Tosi monet kuviot tossa viittaa peleihin mitä narsistit ja sosiopaatit pelaa. Pelivälineinä toimii terveiden ihmisten halu tulla rakastetuksi ja toisen huomioonottaminen, vaikka huomasit että siinä kohtaa missä vastavuoroisuus tulee kehiin, miehen teot ja tunteet olivat pinnallisia.

Juttu syöpään kuolleesta vaimosta saattoi olla ihan sepitettyä. Aika nopeasti on suhun siirtynyt (ystävänä etuuksilla) jos on ollut "täydellisen vaimon" kanssa suhteessa yli 30 vuotta ja sitten vaimo on mukamas kuollut syöpään. Käsityöt voi olla ostettu tai saatu lahjaksi, valokuvat voi olla ties millaisen lyhkäsen suhteen takaa. Näitkö koskaan edes noita miehen lapsia?
Kuva
"Tyhmästä voi kasvaa älykäs lukemalla, hölmöstä voi kasvaa viisas kokemalla"

DjangoChained
Viestit: 18
Liittynyt: 23 Elo 2018, 13:00

Re: Epätietoinen

Viesti Kirjoittaja DjangoChained » 18 Helmi 2019, 10:31

Näyttääkö se ankalta? Kuulostaako se ankalta? Se on ankka. Ankka (narsisti) tai ei, on hänen käytös ollut hyvin epämiellyttävää, epäjohdonmukaista ja se on tuottanut sinulle tuskaa. Nuo hyvät hetket ovat niitä, jotka saa "uhrin" hämmentymään ja kiintymään vielä enemmän ja niiden vuoksi luopuminen on vaikeaa. Itse ajattelen niin, että narsistilla ei ole mitään hyvää ja huonoa puolta, on vain väärä ja oikea. Väärä, eli ihana ja hurmaava narsisti antaa ymmärtää, ottaa huomioon, on rakastava ym. vain siksi, että saa uhrinsa koukkuun, jotta voi paljastaa todellisen minänsä ja aloittaa hyväksykäyttönsä, josta narisisti saa kaiken energiansa.

Murtunut52
Viestit: 2
Liittynyt: 05 Helmi 2019, 14:50

Re: Epätietoinen

Viesti Kirjoittaja Murtunut52 » 18 Helmi 2019, 11:17

Kiitos vastauksistanne. Kyllä todella hänen vaimonsa kuoli syöpään ja lapset olen nähnyt. Mieleeni on tullut vain se, että millainen avioliitto on ollut todellisuudessa? Miehen mukaan vaimokin oli vaikea ja yhteenotot rajuja...tämän hän kertoi vasta myöhemmin kun ensin vaimo oli ollut "täydellinen".Vaimon arvostelua alkoi sitten tulla enemmänkin.
Mutta tosiaan, kaikkea ei täällä saa kerrottua koska siitä tulisi todella pitkä tarina! Ja ne tunteet, niitä on vaikea kuvata...hänen ilmeitään ja eleitään,kun oli kyse minulle tärkeästä asiasta ( halveksiva ilme ) ja sitä ylimielisyyttä ja röhkeyttä. Hänen kaksijakoisia puheitaan, siitä että hän todella "välitti" minusta paljon ja silti käytös oli jotain muuta. Ja sitä kuinka hän saattoi muuttaa sanomisiaan päinvastaisiksi sekunnissa! Ensin sanoi jotain ja kohta oli täysin vastakkaista mieltä. En ymmärtänyt ollenkaan ja se jos mikä sai oman pään sekaisin.
Yritän nyt lujasti pysyä erossa hänestä koska todella olen itkenyt lukemattomat itkut hänen takiaan... ja jatkaa elämää toivoen että parempaan päin ollaan menossa!

DjangoChained
Viestit: 18
Liittynyt: 23 Elo 2018, 13:00

Re: Epätietoinen

Viesti Kirjoittaja DjangoChained » 18 Helmi 2019, 12:26

Parempaan päin olet aivan varmasti menossa, kunhan muistat kokemuksesi ja opit siitä. Käytä menneisyyttäsi kirjastona, älä vankilana. Sana "täydellinen" on mielestäni hyvin iso varoitusmerkki jo itsessään. Täydellistähän ei ole olemassakaan, mutta se on käsittääkseni ihan yleinen termi narsistille, sillä he käyttävät tietynlaista idealisointia. Kuolleen vaimon jatkuva kehuminen täydelliseksi uuden naisystävän kuullen on melko koomista. Koomiseksi sen tekee mielestäni sen läpinäkyvyys, jonka itsekin taisit huomata. Hän saattoi pyrkiä luomaan sinulle mielikuvan, että et voi koskaan olla yhtä hyvä kuin kuollut vaimo, tämä jos mikä luo sinulle riittämättömyyden tunteen. Minun kokemukseni täydellinen-sanasta on, että sain kuulla hyvin nopeasti itse olevani täydellinen. Nopeasti sain myös tuntea rangaistukseni kun en voinutkaan elää hänen epärealistisen haavekuvan mukaisesti. Narsistin parisuhdemaailma toimii jotenkin näin:

1. Narsisti löytää lupaavan "supplyn"eli lähteen huomiolle ym. ja idealisoi hänet täydelliseksi, koska vain täydellinen kelpaa narsistille. Tässä vaiheessa uhri hukutetaan huomioon ja "rakkauteen"
2. Narsisti pettyy pahasti kun huomaa, että hänen idealisoitu kumppani ei vastaakaan todellisuutta. Kumppanin arvo narsistin silmissä romahtaa ja sen tuntee. Vika on uhrin, ei narsistin lapsellinen maailmankuvan.
3. Uhri alkaa epäillä kaikenlaista, omia tekojaan ja järkeään.
4. Joko uhri ei kestä enää tai narsisti hylkää uhrinsa.
5. Uuden uhrin vuoro

Kuolleen puolison ihannointi toiminee jotenkin samalla tavalla, mutta se tietenkin jää tuohon ykkösvaiheeseen, sillä uhri on kuollut. Hän kuvittelee ja uskottelee itselleen ja muille kaiken olleen täydelistä ja tuo täydellisyys on nyt häneltä viety pois - ja hän kaipaa sääliä ja myötätuntoa loputtomiin.

krassi
Viestit: 213
Liittynyt: 23 Syys 2013, 10:29

Re: Epätietoinen

Viesti Kirjoittaja krassi » 18 Helmi 2019, 15:36

Tunnen ihmisen, joka muuttaa mielipiteensä hetkessä päinvastaiseksi. Kokemuksesta tiedän, että tällaisesta käytöksestä tulee tunne, että tulee hulluksi. Ihminen, josta kerron, on narsisti. Minusta sinun kannattaa pysyä mahdollisimman kaukana henkilöstä, josta kerrot. Älä ole enää epätietoinen, vaan usko itseeäsi ja hälytyskellojasi
Tällaisen ihmisen takoa ei kannata itkeä.

Vastaa Viestiin