Ymmärrän sen tunteen, että tuntuu, ettei halua jättää asioita vain olemaan, ilman että pahoista teoista seuraa mitään. Kaikkien näiden tunteiden realistisuuden vuoksi haluankin antaa näkemyksellesi sijaa, mutta koen, että tämä on aihe, johon haluan vastata. Yleisesti "oman käden oikeus" on sellainen asia, johon vedän selkeästi rajat, koska se luo maailmasta narsistista. Oman käden oikeus kumpuaa uhriudesta, ja uhriudesta pois päässyt ihminen ei koe enää tarvetta oman käden oikeuteen. (
https://ketunhantak.blogspot.com/2018/0 ... -uhri.html) Läheisriippuvainen osa minusta on huolissani selviytyjistä, jotka jäävät kiinni tähän kokemukseen siitä, että maailma on joka tapauksessa narsistinen, ja miksi en sitten itsekin toimisi niin. Yritän hillitä itseäni siinä, että jokaisella kun on kuitenkin oikeus valita itse omassa elämässään, niin en kauheasti halua siihen puuttua. Haluan silti tuoda esille, että uhriudesta käsin toimiminen tuhoaa jokaista itseään, ilman haluttuja tuloksia. Vähemmän seurauksia siitä on sille narsistille, jolle halusi kostaa. Se mikä tuhoutuu, on oma itse sisältä. On kuitenkin täysin ymmärrettävää, että tällainen kokemus maailmasta muodostuu, että kaikki ovat narsistisia, näiden kokemusten jälkeen. (
https://ketunhantak.blogspot.com/2018/1 ... a-oma.html) Se ei kuitenkaan ole totta, maailmassa on myös paljon eri tasoisesti hyviä ihmisiä, ja paljon hienoja asioita. Maailmassa on paljon muutakin, ja meillä kaikilla on mahdollisuus löytää niitä muita asioita. Maailma ei ole vain lampaita ja johtajia, vaikka näin elämässäni ollut narsisti aina sanoikin. Hänenhän maailmassaan se on niin, mutta me voimme päästä siitä ulos.
Ymmärrän, että siinä vaiheessa kun ei ehkä ole päässyt päästämään vihaansa tarpeeksi ulos tai ei ole kokenut saaneensa jostain oikeudenmukaisuuden kokemuksia, ei ole ehkä vielä valmis vain "päästämään irti narsistista". Itselläni tuo tarve hiipui sitä myötä, kun aloin löytää muuta merkityksellistä elämääni. Jokaisen polku tosin on erilainen, joten voihan se olla, että sinun tarvitsee jollain tapaa tuoda julkiseksi ja esille kokemaasi niin, että muut ymmärtävät, mitä olet kokenut ja millainen narsisti on ollut. Lait eivät estä sitä, että jaat kokemaasi ei-julkisesti, mutta kuitenkin nimillä sanottuna, joillekin ihmisille. Itse jos ajattelen elämässäni ollutta narsistia, en oikein löydä mitään syytä miksi "kostaa" tai "näyttää" tai muuta. Ihan vain yksinkertaisesti jo sen takia, että olen läheltä nähnyt miten hänen elämänsä ei ole mitenkään mahtavaa (en vaihtaisi paikkoja) ja että hänen tunne-elämänsä on vain kaaos ja ollut sitä jo lapsuudesta asti, jossa hän on todennäköisesti kärsinytkin jo aika paljon. Millään mitä minä tekisin, sillä ei olisi mitään merkitystä kokonaisuudessa, se olisi vain kärpäsenkakka verrattuna koko ongelmavyyhtiin. Asetan seuraukset vain itseni kohdalta, eli asetan omat rajani, mitä omassa elämässäni siedän ja mitä en, muuhun minulla ei ole niin jumalallista ymmärryskykyä, että voisin "tuomioita" asettaa. Suuresta osasta hänen elämästään en edes tiedä yhtään mitään. Lopulta narsistiset ja psykopaattiset ihmiset eivät ole niin "mahtavia" ja ihailtavia, sillä heiltä usein puuttuu halu tehdä töitä tavoitteidensa eteen. Jos he eivät pääse loisimalla tai muita hyväksikäyttämällä eteenpäin, he harvemmin pääsevät yhtään mihinkään. Heillä ei ole kykyä rakentaa pitkäikäisiä ja kestäviä rakenteita elämäänsä. Siinä ei ole mielestäni mitään ihailtavaa, eikä se tee meistä "psykopaattien alapuolella olevia".
Ehkä se vaikein tähän traumaan liittyvä asia, joka pitää hyväksyä, on se, että maailma ei ole aina reilu, vaikka meille niin opetetaankin. Karma ei aina tule puremaan pahantekijöitä persuksiin, mutta se ei tarkoita, että meidänkin pitäisi ruveta hyväksikäyttäjiksi. Maailmassa on paljon paljon paljon muutakin kuin tällainen joko-tai todellisuus.
Loppuun haluan kuitenkin mainita uudelleen (ettei se huku tuonne omien mielipiteideni joukkoon), että jokaisella on oma polku kujettavanaan ja omat oivallukset löydettävänään. Vaikka minun polkuni nyt on mennytkin näin, jollain toisella se voi mennä toisia reittejä pitkin. Jos jokin tunne valtavasti painaa sisällä, sillä on usein jokin tarkoitus ja viesti kerrottavanaan, ja sitä kannattaa tosissaan miettiä. Jos kokee, että jokin epäoikeudenmukaisuus on jäänyt, niin ehkä on joitakin asioita mitä voi tehdä? Maailmassa on paljon epäkohtia, ja tällä palolla voisi jotakin ehkä oikeasti saada aikaiseksikin menemällä mukaan johonkin toimintaan? Esim. juuri henkisen väkivallan näkyväksi tekemisen puolesta toimiminen on todella tärkeää nykypäivänä.