Ystävistä eristäminen

Narsistit parisuhteessa/avioliitossa. Täällä voit keskustella kaikista parisuhteeseen, avioliittoon yms. liittyvistä asioista.

Valvoja: Notavictim

Alueen säännöt
Keskustelufoorumin ylläpitäjä (NUT ry.) ei ole vastuussa foorumin sisällöstä, vaan jokainen kirjoittaja vastaa oman viestinsä sisällöstä.

Asiaton tai loukkaava kirjoittelu keskustelupalstalla tai yksityisviestein ei ole sallittua. Mikäli joudut loukkaavan kirjoittelun kohteeksi tai huomaat sellaista, tee siitä ilmoitus valvojille.
Asiattomasta tai toisia loukkaavasta viestityksestä seuraa varoitus. Mikäli varoituksen jälkeen häiriköinti jatkuu, käyttäjä poistetaan keskustelufoorumista. Ylläpidolla on oikeus sulkea törkeästi käyttäytyvän kirjoittajan käyttäjätunnukset ilman varoitusta. Toisten kirjoittajien ala-arvoinen nimittely ja haukkuminen johtaa välittömästi käyttäjätunnuksen poistoon.

Yritysten, yhteisöjen sekä henkilöiden nimien mainitseminen kirjoituksissa on kiellettyä. Keskustelu käydään yleisellä tasolla, voidaan puhua ”esimiehestä, alaisesta tms” nimiä mainitsematta. Henkilöt ja organisaatiot eivät saa olla tunnistettavissa kirjoituksesta. Säännön rikkomisesta seuraa kirjoituksen poisto sekä varoitus.

Tekstin suora kopioiminen muista julkaisuista on kiellettyä. Viestit, joihin on kopioitu koko artikkeli tai pitkä lainaus, poistetaan.Linkit ja sitaatit ovat sallittuja. Toisilta sivustoilta löydettyjä tekstejä saa siteerata omassa tekstissä kohtuullisesti, kunhan mainitsee lähteen. Muistathan,että sanoituksia, runoja ym. suojaa tekijänoikeus, laista tarkemmin http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1961/19610404.
Keskustelujen linkittäminen toisille foorumeille ei ole suotavaa foorumin luonteen vuoksi.
Foorumin tekstejä ei saa kopioida tai käyttää opinnäytetyön, artikkelin tai muun julkaisun materiaalina ilman lupaa. Aineiston keruuta varten, ota yhteys ylläpitoon, sillä jokaiselta kirjoittajalta pitää saada suostumus erikseen.
pahataika
Viestit: 4
Liittynyt: 14 Tammi 2015, 22:23

Ystävistä eristäminen

ViestiKirjoittaja pahataika » 21 Tammi 2015, 19:45

Miten pärjäätte sen asian kanssa, että ystävien tapaamista ja heidän kanssaan viestimistä rajoitetaan?

Ehkä hölmösti muotoiltu kysymys, johon ei muita mahdollisia vastauksia edes ole kuin "ota elämäsi ja JUOKSE!"...

pilvilinna
Viestit: 128
Liittynyt: 01 Huhti 2014, 08:43

Re: Ystävistä eristäminen

ViestiKirjoittaja pilvilinna » 22 Tammi 2015, 10:15

Minä olen miettinyt myös paljon tuota. Ex piti kyllä huolen, että minulla oli huono omatunto jos vietin aikaa ystävien seurassa. Alussa kun tavattiin ja alettiin seurustelemaan niin hän piti ystävistäni osallistui tapaamisiin ja oli hauskaa seuraa. Naimisiin mentyämme hänestä paljastu omistushaluinen ja mustasukkainen vartija.
Jopa oman siskonsa ja äitinsä kans viettämäni aika, jos hän ei ollut mukana, oli väärin. Hän kuulusteli missä olin ollut. Muutenkin hänen käytös muuttui,

Eräs ystäväni sanoi kerran kun menin käymään luokseen ja mulla oli kokoajan kiire kotiin koska puoliso odottaa, että miksi edes tulet kun et uskalla olla rento vaan vahtaaat kokoajan kelloa. Loukkaannuin tuosta ja jätin ystäväni. Tein siis väärin.
Vasta monen vuoden taistelun jälkeen erottuamme ja kaikkien asioiden selvittyä olen ymmärtänyt olevani läheisriippuvainen. En ala riiteleen, en sano pahasti, vältän kaikenlaista konfliktia haluan miellyttää, teen aina kuten toinen haluaa. kiellän omat halut ja tarpeet.
Eron yhteydessä paljastuneisiin valheisiin, pettämiseen, kavallukseen reagoin mielipuolisella raivolla. Jouduin hakeen apua että selvisin hengissä.

Eron jälkeen olen joutunut todella pahan vainon kohteeksi, olen siitä kertonut täälläkin ja nytkin vaikka olisi monta kertaa ollut syytä nostaa syyte niin en tee sitä koska en halua ystäväni suuttuvan. Siis tässäkin menee toisen ihmisen tunteet ja toiveeet edellä.

Olen myös huomannut nykyisessä suhteessani, että nielen omat tarpeet, en sano, en halua loukata. Taas sanoi sama ystävätär joka aikasemmin toru minua kelloon vahtaamisesta, että miksi heti lopetat puhelun kun kumppanisi tulee luoksesi. Siis nytkin en puhu ystävien kans edes puhelimessa jos nykyinen kumppani on kuulolla tai sattuu tulemaan paikalle.

Nämä ovat mietteitä omasta käytöksestäni. Miksi suostun aina taipuun. En ole vielä tähän ikään +50 mennessä oppinut iskeen kantapäätä lattiaan ja sanomaan, että asia on nyt näin kuin minä sanon.
Onko puoliso ihan oikeasti narsisti vai ihminen joka on huomannut että minut on helppo lannistaa ja minua pystyy ohjaamaan.
Nykyisessä suhteessa olen kuitenkin pystynyt sanomaan, että meillä ei oteta alkoholia. Se on syy siihen että asutaan eri osotteissa.
Ainakin itse olen joutunut katsoon peiliin, Mikä minussa saa minut luovuttaan oman elämäni hallinnan toiselle? Voisiko joku valaista?

pilvilinna
Viestit: 128
Liittynyt: 01 Huhti 2014, 08:43

Re: Ystävistä eristäminen

ViestiKirjoittaja pilvilinna » 22 Tammi 2015, 10:19

Niin lisäisin tuohon edelliseen omasta kokemuksesta. Jotkut sanoo potevansa kiltintytön syndroomaa. En tiedä jos kohdallani on niin, sillä kun esim eron aikana paljastuneet asiat saivat minut täysin pois raiteiltani. Olin valmis vahingoittaan itseäni.

SininenEnkeli
Viestit: 9
Liittynyt: 12 Tammi 2015, 12:27

Re: Ystävistä eristäminen

ViestiKirjoittaja SininenEnkeli » 22 Tammi 2015, 13:56

En osaa sanoa mitä ihmettä siinä tapahtuu kun on yhdessä narsistin kanssa... Jotenkin kaikki omat halut ja mieltymykset suostuu painamaan taka-alalle ja tekee kaiken miellyttääkseen toista... Mä olen myös huomannut että olin aivan liian kiltti ja ymmärtäväinen ja empaattinen... plus sinisilmäinen... Annoin kohdella itseäni kaltoin, haukkua, kontrolloida, mitätöidä, epäillä. Kai me sitten vaan ollaan liian helppoja kohteita narsisteille koska ne tietää kyllä että meitä voi alistaa ja painaa maahan... Muistan kuinka ahdistunut olin aina kun olin kotoa poissa ja kavereiden kanssa, koko ajan oli tunne että pitää olla tavoitettavissa ja tulla kotiin niin pian kuin mahdollista...a

Jokaisen riidan jälkeen MINÄ olin aina se joka lepytteli ja pyysi anteeksi ja voi huonosti, toinen ensin räyhäsi ja haukkui ja sen jälkeen ei suostunut puhumaan eli piti mykkäkoulua. Itse koin jotenkin "velvollisuudekseni" että sovittelen ja pyydän anteeksi ja unohdan kaiken... taas ensi kertaan... Ihan sairasta!!

Mä olen myös alkanut ymmärtää että olen ainakin jollain asteella läheisriippuvainen, en halua ehkä sitten olla yksin ja panostan parisuhteeseen aina täysillä. Jos olisin itsenäinen ja itseä kunnioittava ja hyvän itsetunnon omaava, niin en olisi jäänyt tuohon suhteeseen noinkaan kauan mitä nyt olin (n.9kk) Tosin ei mulla ennen tätä suhdetta ole ollut tavallaan vaikeuksia jättää miehiä joten sen takia ihmettelenkin minkä takia tämä suhde oli sitten mahdotonta minun päättää...

Pilvilinna: mulla on ihan täsmälleen sama juttu kun sulla :( Nyt kun ollaan erottu niin mulla on tullut aivan tajuttomia mielipuolisia raivokohtauksia... Minkä jälkeen itken ja huudan... Tämän jälkeen tulee suru ja lopuksi vaan tyhjä olo... Edelleen kaipaan tätä miestä päivittäin ja ajattelen häntä taukoamatta, jopa pakkomielteisesti... En oo IKINÄ ennen käyttäytynyt ja ajatellut näin, mä en oikeasti enää tunnista itseäni :( Miksi mun mielessä pyörii vaan ne hyvät ja ihanat asiat enkä ajattele ollenkaan mitä se on mulle tehnyt ja kuinka paskaksi sai välillä olon?? Tällä hetkellä ajattelen etten ikinä löydä yhtä ihanaa miestä (mitä tämä siis parhaimmillaan oli) enkä tule ikinä enää rakastumaan... Olo on surullinen ja tyhjä... Ja olen todella omistushaluinen ja mustasukkainen edelleen miehestä vaikka tiedän että se varmaan jo deittailee muita naisia ja on siirtynyt eteenpäin... Mä en vaan pysty... Milloin tämä loppuu ja pääsen elämässäni eteenpäin?? Mä en jaksaisi enää :(

pilvilinna
Viestit: 128
Liittynyt: 01 Huhti 2014, 08:43

Re: Ystävistä eristäminen

ViestiKirjoittaja pilvilinna » 23 Tammi 2015, 17:23

Minä oli naimisissa 11 vuotta vaikka kolme viimeisintä vuotta olivat on/off juttua hänen käryttyään petttämisestä. Kakkonen käräytti, mutta heidän suhde ei loppunut koskaan ja sen vuoksi oltiin ja ei oltu yhdessä. Toisinaan häpesin sitä että hällä oli minuun niin valtavan suuri valta, että otin takaisn kun hän pyysi. En kuitenkaan osannut/halunnut/pystynyt elämään täysin ilman häntä. Lopullinen ero musersi minut täysin Olin vielä toivonut parasta koska hän itse väitti olevansa muuttunut mies. Hän vaati minua tekemään asioita joita en olisi halunnut tehdä suostuakseen jatkamaan liittoamme. siihen kuului lapsen muutto pois kotoa, ysstävistä luopuminen, omista harrastuksistani ja poliittisesta urastamahdollisuudesta luopuminen, Ja minä tyhmä tein kaiken niinkuin hän vaati.
Eikä mikään riittänyt.
Se sai minut sellaisen raivon valtaan, että olin vähällä tehdä itselleni pahaa. En nimittäin ymmärtänyt miksi ihmeessä hän kuitenkin valitsi ihmisen jota oli kolmen vuoden ajan haukkunut minulle. Päässäni pyöri vain, että en ole minkään arvoinen koska hän arvostaa haukkumaansa ihmistä enämpi kuin minua jolle oli vain muutama päivä aikasemmin vannonut rakkautta.
Alku oli vaikeaa. Olen joutunut valheiden ja kunniaaniloukkaavien juttujen levittelyn kohteksi hän, hänen suvun ja ykköstyneen kakkosen taholta. Työpaikallani vierailun yhteydessä oli haukkunut minut työnanatajlleni, minulla olevien luottamus tehtävien vuoksi joku teki kantelun minusta ja jouduin erikois selvitykseen.Kuten tuolla edellä kerroin olen miettinyt poliisi-ilmoitusta mutta en ole tehnyt koska ystävättäreni ei pidä ajatuksesta ja pelkää myös joutuvansa vihan kohteeksi.
Uusi miesystävä joutui exäni käsittelyyn ystäväni kaksi siskoa saivat puhelun nyxältä. Olen rikollinen, perässäni kulkemista kaupoissa ja ravintolassa jos olemme sattuneet sinne samaan aikaan.ym.LIsta on pitkä .
Nuo asiat ovat kuitenkin saaneet minut ajattelemaa, että saan kuitenkin olla kiitollinen, että selvisin hengissä.
Eilen juttelin erään ystävätträreni kanssa tanssimiseta jota harrastin aikasemmin. Heti tuli mieleen kuinka kiva exän kans oli tanssia. Puhuttiin myös tunturilomista ja muistin tietenkin kuinka kivaa meillä oli. Aivan suutuin itselleni koska en missään nimessä huolisi exää takaisin. Hän kuitenkin oli iso osa minun elämää. Olen liikuntarajotteinen ja juuri tuon avioliiton aikana jouduin useisiin leikkauksiin ja niistä kuntotuminen oli työlästä. MEitä kuitenkin yhdisti samat harrastukset joista nautimme yhdessä. Eikä niitä muistoja voi kukaan pyyhkiä pois. En ole nähnyt exää kuukausiin, Hänen ja läheistensä vihapuheista olen kyllä kuullut . Asia tminulle kertonut ystävätär on ystävä myös exkälyni kanssa ja sanoo pelkäävänsä puolestani.
En edes muista miltä ex näyttää. Nuo muistot vain saavat minut toisinaan epäilemään omaa järkeäni.
Kuten näet vieläkin vuosienkin jälkeen en tiedä ollako lintu vai kala. En muista hänen näköään mutta muistan hyviä aisoita. En huolisi häntä takasisin koska pahat asiat ovat sellaisia että ei niitä halua kokea enää eikä sen koomin muistellakaan. KUitenkin muistan ja muistelen. Jokin pieni kimmoke saa kaikki nousemaan pintaan, enkä oikeasti koskaan haluasisi muistella hänestä mitään. Kunhan saisin muuten rauhan elämälleni ja löytys se oikea mielenrauha ilman pelkoa.

pahataika
Viestit: 4
Liittynyt: 14 Tammi 2015, 22:23

Re: Ystävistä eristäminen

ViestiKirjoittaja pahataika » 25 Tammi 2015, 20:10

Tosiaan, puhelinhan soi jatkuvasti jos puoliso sattuu olemaan eri paikassa kuin minä. Mitään asiaa ei koskaan tunnu olevan, mutta eipä tarvitse minunkaan tehdä kotitöitä rauhassa ja kahdella kädellä, rentoutua saati seurustella lasten kanssa. Ja voi sitä raivoa jos joskus sattuukin niin, että en siihen puhelimeen tai viestiin heti vastaa.

Aluksi toki piti esittää jotakin mukavan ihmisen roolia, mutta sitten kun muutimme yhteen ja lähdin satojen kilometrien päähän ystävistä ja sukulaisista... VIRHE, josta saan nyt maksaa.

Olen niin monesti kuullutkin puolison suusta että "en ole sellainen kuin ennen olin". Niinpä, silloin olin onnellinen!

Olen huomannut muuttuneeni kylmäksi, en enää jaksa passata ja helliä ja huomioida ja ylistää. Tästä kuulen kiukuttelua aina kun sitä vähiten osaan odottaa. Välillä on parempia jaksoja, joiden jälkeen tuntuu siltä kuin matto vedettäisiin jalkojen alta, kun riitely taas alkaa. Yleensä se alkaakin esimerkiksi saunassa, jossa olen erehtynyt ajattelemaan että saan rentoutua. Lomareissuilla riidellään aina, eikö olekin mukavaa kun on jotain mitä odottaa?

Meillä ei juuri käy vieraita, enää. Jos vanhempani ovat joskus tulossa, riita syntyy pari päivää ennen. Puoliso ei tätä itse tiedosta, mutta selvästi kokee "minun ihmiseni" uhkaksi. Heidän vierailunsa aikana kulissi on kunnossa, perävalojen näkyessä yleensä alkaa erä 2.

Häpeän vieläkin niitä kertoja, kun ystäväni urheasti ja mistään tietämättä meillä vieraili ja oli pitkän matkan vuoksi yötä. Maailmanlopun riita. En tahdo itkeä kenenkään nähden. Sauna jos lämmitetään, niin turha luulla että sinne voi naispuolisen ystävän kanssa mennä, siitä loukkaannutaan ja kiukutellaan.

Puoliso on mustasukkainen jos silitän lemmikkieläintä. Lemmikin terveydestä murehtiminen on turhaa hössötystä. Se on eläin, se ei ole tärkeä.

En "saa" lukea kirjaa enkä katsoa itse valitsemiani ohjelmia. Puoliso vaatii huomiota ja on loukkaantunut moisesta röyhkeydestä. En jaksa enää välittää.

Syntymäpäivääni olen nyt tottunut juhlistamaan riidalla, ensimmäiset syytökset "huoraamisestani" sain juuri synttärilahjaksi. Kiitos, se muisto kantaa kauemmas kuin kukat, joiden kuihtuneina roskiin heittämisestä tunsin jotain surullista riemua.

Paikka jossa asun ei tunnu kodilta, vaikka muiden kuullen kutsun sitä kodiksi. Kaipaan mukavaa sohvaani ja rauhallista ilmapiiriä. Lapseni eivät osaa istua Pyhällä Sohvalla, eivät kai kun ovat tottuneet tavalliseen huonekaluun.

Jos teen liian pitkän lenkin, minua lähdetään auton kanssa etsimään. Ettei ole tapahtunut mitään! En ole enää aikoihin jaksanut lähteä lenkille.

Puhelinta en ota lenkille mukaan, muutenhan lähtisin ulos puhuakseni jonkun toisen kanssa. Se on väärin, riippumatta siitä onko teoreettinen puhekumppanini nainen. En uskalla edes ajatella että puhuisin jollekin miehelle. En edes haluaisi, ei sillä.

Toisaalta edellämainittu antaa mahdollisuuden penkoa puhelimestani viestit ja facebookin sillä aikaa. Saan haukut kun olen vaihtanut siellä pari sanaa jonkun miehen kanssa. Se oli ennen kuin edes tapasin puolisoni, joka oli silloin vielä naimisissa. Narsistin kanssa kuulemma, sepäs sattui.

Minulle on valehdeltu, siitä on jääty kiistattomasti kiinni, mutta mitään ei myönnetä.

Olen oppinut vastaamaan ilkeisiin puheisiin jotakuinkin samalla mitalla. Olen siis hullu, joskus saatan jonkun tavarankin heittää.

Mitenkäs teillä muilla?

pilvilinna
Viestit: 128
Liittynyt: 01 Huhti 2014, 08:43

Re: Ystävistä eristäminen

ViestiKirjoittaja pilvilinna » 26 Tammi 2015, 16:52

Hei pahataika. Jotenkin tulin kertomuksestasi hyvälle mielelle, En siksi että olisin iloinen kaikesta mitä käyt läpi vaan siitä kun muistan omassa avioliitossani kokemia asioita juurikin siitä kuinka oli väärin jos vietin aikaa muiden kuin hänen kanssaa. Kerran ravintolassa eräs yhteinen ystävä haki minua tannsiin käännyin kysyäkseni puolisolta jos asia ok, mutta hän juuri silloin käänsi päänsä toisaalle joten päätin lähteä tanssimaan puolisonikin tunteman ihmisen kanssa. Ajattelin että eihän siinä mitään pahaa. Kun sitten palasin takas niin jopa mies tiesi selviätää minulle minkälainen huora olen. Olin nyt niin selvästi sen osoittanut kun hän oli juuri ollut aikeissa pyytää minut tanssimaan. Se oln vain eräs. kokemus. Toisaalta tosi huvittavaa tuo käytös, vaikka silloin ei huvittanut yhtään.

Vicky
Viestit: 1
Liittynyt: 27 Tammi 2015, 19:40

Re: Ystävistä eristäminen

ViestiKirjoittaja Vicky » 29 Tammi 2015, 20:53

Kaikki kuulostaa niin tutulta.. Kolme vuotta sitten karkasin miehen luota, järjestin salaa asunnon, mies lähti töihin, minä ja lapset muutimme pois. Ei olisi voinut "erota sovussa", kun riitojen yhteydessä hän uhkasi tappaa kissan/ampua itsensä/ajaa rekan alle, jos minä haluan erota. Hän myös ystävällisesti eräässä erokeskustelussa sanoi, etten minä pärjäisi lasten kanssa - lupasi siis jalomielisesti vielä sietää minua...
No, mutta siis ystävät hän lähestulkoon karkotti elämästäni. Lopulta en viitsinyt edes soittaa kenellekään, kun hän oli paikalla. Hän olisi halunnut lukea ystävieni minulle lähettämät tekstiviestit, vetosi siihen, että olemme naimisissa. En suostunut, tietenkään, vaan sanoin että ne viestit on minulle, minun ystävieni asioista, ja he eivät ole naimisissa hänen kanssaan. Ei kelvannut syyksi, en silti antanut puhelintani.
Ja kun hän itse kävi välillä jossain kodin ulkopuolella (peleissä, muutaman kerran vuodessa saunailloissa ym.) hän hankki salakuuntelulaitteen minun vahtimisekseni. :roll:
Löysin sen ja puolustuksenaan hän sanoi ettei se toiminut...
Hän yritti saada minut rikkomaan välit omaan äitiini.
Minähän en olisi saanut käydä missään, ja kun kuitenkin uppiniskaisesti en suostunut luopumaan elämästäni, sain kyllä joka kertaa "maksaa" iltamenoistani. Ei saanut olla iloinen lähtiessään eikä varsinkaan palatessaan. En voinut nukkua krapulapäivää, kuten hän, lapset piti hoitaa. Jos olin selvinpäin riennossa, olin selvä etten puhuisi itseäni pussiin, kun kuitenkin olen pettänyt häntä. Jos olin ottanut alkoholia, olin aivan varmasti pettänyt häntä. Puhelin soi tai viestejä tuli kymmeniä, kun olin työpaikan pikkujouluissa, ja jos en vastannut hän oli aivan raivoissaan.
Narsistin kanssa ei vain koskaan voi tehdä oikein.
Korjaan; narsistin kanssa voi tehdä yhden asian oikein - lähteä pois, jättää, erota, eikä enää ikinä suostua palaamaan (vaikka hän yhtäkkiä onkin ymmärtänyt virheensä ja käynyt lääkärissä ja hoidossa mustasukkaisuutensa vuoksi...) !!!!

lekapi
Viestit: 55
Liittynyt: 22 Huhti 2014, 23:07

Re: Ystävistä eristäminen

ViestiKirjoittaja lekapi » 12 Helmi 2015, 02:12

Niin tuttua tekstiä tämäkin. Juuri noita asioita minunkin parisuhteessani oli.

Suhteen alkuaikoina exä antoi minun tavata ystäviäni ja harrastaa eikä reagoinut edes kännykkäkeskusteluihini tai tekstareihini. Exä oli enemmänkin sitä mieltä, että on loistava juttu, kun minulla on ystäviä ja harrastuksia, Sain myös olla sukulaisteni kanssa tekemisissä ja käydä kaukanakin sukuloimassa tai viipyä sukulsiareissuilla ja kauempana asuvien ystävieni luona 1 - 3 päivää,

Parin kolmen vuoden seurustelun jälkeen exä rupesi manipuloimaan minua "ihmisiäni" vastaan, Jos kehuin jotain ihmistä tai olin tämän puolella, exä syytti tätä vehkeilijäksi, joka vain yrittää vahingoittaa minua tai ajaa omaa etuaan. Pahimpina exä piti sellaisia ystäviäni tai tuttaviani, joiden tiesi olleen vaikeassa parisuhteessa. Jos tapasin tällaisen ystäväni ja exä kuuli tästä, tuloksena oli parin päivän riita. Nyt jälkeenpäin ajattelen, että nämä ihmiset olivat suurin uhka parisuhteellemme, koska olisivat voineet tunnistaa meidän suhteessamme olleita omituisuuksia kaikkein parhaiten. Yritin sinnikkäästi tavata ystäviäni vielä silloinkin kuin asuimme yhdessä, mutta kun ystävien tapaaminen aiheutti enne tapaamista 2 - 3 päivän riidan ja tapaamisen jälkeen toisen samanlaisen, niin luovutin.

Exä hermostui siitäkin, jos juttelin jonkun ystäväni tai sukulaiseni kanssa kännykässä tai lähettelin tekstareita. Exä vaati minua kertomaan kaikkien puhelujen ja tekstareiden sisällön ja kertomaan kenen kanssa olin jutellut tai tekstaillut, Joskus hän käski minun vastaamaan tietyillä sanoilla puhelimeen, kuten esim "Mitäs huora?", "Täällä kusipää/mulkku/lesbohuora". Tähän en suostunut ja sain siksi esim. pari kertaa nyrkistä. Ainoa puhelinkontakti, minkä exä salli minulle ihan sopuisasti olivat ne, kun minua pyydettiin sijaiseksi. Tosin exä totesi hyvin usein, että "Hyvä juttu, kun sinulla on tuo suojatyöpaikka". Tavallaan se olikin "suojatyöpaikka" tarjoamalla ainoan henkireiän ja sallitun "pakopaikan" exän luota.

Exä oli sairaalloisen mustasukkainen ja vielä omituisella tavalla. Ensin exä tietenkin epäili minun pettävän häntä miehen/miesten kanssa. Vähän ajan päästä exä uskoi tämän, kun selitin hänelle, etten edes ennätä tapaamaan missään miehiä, koska en ennätä käymään muualla kuin töissä ja opiskelemassa ja siellä kaikki ovat naisia, samoin kuin ystäväni ja sukulaiseni (joukossa oli myös miehiä, mutta sitä en kertonut, kun olen naisvaltaisella alalla ja sukukin on naisvoittoinen). Mutta sen jälkeen exä sai jostain päähänsä että olenkin lesbo tai ainakin bi. Sen takia exä vahtasi kaikkia ihmissuhteitani, koska voisin muka pettää häntä ihan kenen kanssa vaan.

Suhteemme loppuvaiheessa exäni sairaudet pahenivat ja hän tarvitsi enemmän apuja. Exä vaati, että alkaisin hänen omaishoitajakseen eli olisin vain hänen kotonaan ja vain hänen kanssaan. Yritti eristää minut niistä ainoista jäljellä olevista ihmisistä, joita tapasin eli työkavereistani. Onneksi vältyin tältä omaishoitajuudelta, vaikka läheltä liippasikin.

Nyt olen saanut kaikki ystäväni takaisin ja kolme uuttakin ystävää. Suhteeni sukulaisiini ovat myös palautuneet, Koittakaa säilyttää ystävänne ja sukulaissuhteenne ja hyvät välit työ- ja/tai opiskelukavereihinne. Ovat usein kultaakin kalleimpia :D

Tällä hetkellä yhdellä ystävälläni on parisuhde erään miehen kanssa. Vielä viime kesänä vastasi esimerkiksi minun tekstareihin melko pian vaikka olikin miesystävänsä kanssa. Kesällä kuitenkin tuli yksi tekstarivastaus, jossa kirjoitti kaverinsa käskeneen sanoa että ... (vastaus kysymykseeni). Syksyllä ystäväni vastasi viesteihini vain silloin, jos mies oli muualla ja lopetti heti, kun kuuli miehen tulevan paikalle. Nykyään sanoo pitävänsä kännykkänsä usein äänettömällä silloin kun on miesystävänsä kanssa. Vastasi kerran kun toinen työkaverimme soitti hänelle työasioissa sellaisilla sanoilla, että epäilemme suuresti sen miehen käskeneen niin vastata. Nykyään viestittelen ystävälleni vain silloin, kun tiedän hänen olevan jossain muualla kuin miesystävänsä kanssa. Tämä miesystävä tietää, että epäilen hänen olevan narsistinen eikä ehkä siedä minua siksikään. Mies on ehkä myös sanonut ystävälleni minun olevan se narsisti. Päättelen tämän siitä, kun välini tähän ystävääni olivat vähän aikaa viileämmät, nyt ovat taas palautuneet. Toinenkin ystäväni, jolla on huono parisuhde, vastailee viesteihini aina myöhään illalla. Epäilen, että siihenkin on se syy, että mies ei halua ystäväni seurustelevan kännykkänsä kanssa. Tämänkin ystävän mies tietää että olen jutellut ystäväni kanssa hänen parisuhteestaan ja ehkä saanut ystäväni epäilemään jotain. Taidan ehkä olla parin ystäväni kumppanin mustalla listalla ystävänä, joka pitää häätää. Mutta minä pidän etenkin näistä ystävistäni tavalla tai toisella kiinni, sillä en halua hylätä heitä.


Paluu

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa