Oliko tämä satua vai yhtään totta?

Narsistit parisuhteessa/avioliitossa. Täällä voit keskustella kaikista parisuhteeseen, avioliittoon yms. liittyvistä asioista.

Valvojat: Karju, Notavictim

Alueen säännöt
Keskustelufoorumin ylläpitäjä (NUT ry.) ei ole vastuussa foorumin sisällöstä, vaan jokainen kirjoittaja vastaa oman viestinsä sisällöstä.

Asiaton tai loukkaava kirjoittelu keskustelupalstalla tai yksityisviestein ei ole sallittua. Mikäli joudut loukkaavan kirjoittelun kohteeksi tai huomaat sellaista, tee siitä ilmoitus valvojille.
Asiattomasta tai toisia loukkaavasta viestityksestä seuraa varoitus. Mikäli varoituksen jälkeen häiriköinti jatkuu, käyttäjä poistetaan keskustelufoorumista. Ylläpidolla on oikeus sulkea törkeästi käyttäytyvän kirjoittajan käyttäjätunnukset ilman varoitusta. Toisten kirjoittajien ala-arvoinen nimittely ja haukkuminen johtaa välittömästi käyttäjätunnuksen poistoon.

Yritysten, yhteisöjen sekä henkilöiden nimien mainitseminen kirjoituksissa on kiellettyä. Keskustelu käydään yleisellä tasolla, voidaan puhua ”esimiehestä, alaisesta tms” nimiä mainitsematta. Henkilöt ja organisaatiot eivät saa olla tunnistettavissa kirjoituksesta. Säännön rikkomisesta seuraa kirjoituksen poisto sekä varoitus.

Tekstin suora kopioiminen muista julkaisuista on kiellettyä. Viestit, joihin on kopioitu koko artikkeli tai pitkä lainaus, poistetaan.Linkit ja sitaatit ovat sallittuja. Toisilta sivustoilta löydettyjä tekstejä saa siteerata omassa tekstissä kohtuullisesti, kunhan mainitsee lähteen. Muistathan,että sanoituksia, runoja ym. suojaa tekijänoikeus, laista tarkemmin http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1961/19610404.
Keskustelujen linkittäminen toisille foorumeille ei ole suotavaa foorumin luonteen vuoksi.
Foorumin tekstejä ei saa kopioida tai käyttää opinnäytetyön, artikkelin tai muun julkaisun materiaalina ilman lupaa. Aineiston keruuta varten, ota yhteys ylläpitoon, sillä jokaiselta kirjoittajalta pitää saada suostumus erikseen.
koettua
Viestit: 4
Liittynyt: 03 Syys 2013, 22:31

Re: Oliko tämä satua vai yhtään totta?

Viesti Kirjoittaja koettua » 01 Kesä 2014, 11:34

Sama kirjoittaja täällä kuin ketjun aloittaja. Ei se irtaantuminen onnistunut noin vaan jatkui edelleen. On kuin iso heiluri olisi ollut elämässäni puolitoista vuotta. Edestaas muutto loppui jo neljä kk sitten, mutta kokonaan irrottautuminen on ollut kuin irtautumista liisteristä. Tämä teksti ei varmaan tule olemaan selkeää ja loogista…

Isot on-off heilaukset, lähtöjä varmaan yli kymmenen kertaa. Marraskuussa kihloihin ja muutin hänen luokseen asumaan. Onneksi ja samalla isoksi taloudelliseksi virheeksi ostin asunnon samalta paikkakunnalta. Asuimme yhdessä neljä kuukautta. Vaikea kuvata tuota elämää kun pää on nyt niin tyhjä. Henkistä väkivaltaa hienovaraisesti ja välillä pahasti, kun oli juonut - purki kuulemma pahaa oloaan, koska minä olin rettelöinyt ja aiheuttanut kohtauksia. Varmaan teinkin niin, sanoin suoraan asioita jotka olivat nousseet pahana olona ja ahdistuksena esiin.

Aloin voida koko ajan pahemmin. Pahoja iltoja ei enää seuraavana päivänä ollut, ne oli pyyhitty pois. Seksiä joka päivä, viimeisinä aikoina osasin jo kieltäytyä etten halua aamulla. Hirveän koukuttavaa, vaikka tajusin jo suht pian että tuota ei ole opeteltu kirjoista vaan aikaisemmista suhteista. Joskus heräsin yöllä siihen, että hän oli päälläni. Aloin nukkua huonosti noiden aamusessioiden vuoksi. Koskaan, siis koskaan ei seurannut mitään jos minä tein aloitteen.

Hän päätti kaiken - tai siis siten ovelasti, että aloin haluta samanlaisia asioita, tavaroita, samaa tyyliä kuin hän. Antiikkia, kristallia, koristeellisuutta. Minä joka rakastan grafiikkaa ja romaaneja, valkoista väriä, yksinkertaisuutta. Asuin silloin vielä väliaikaisessa asunnossa, koska ositusta avioerosta tavaroiden suhteen ei oltu voitu tehdä. Nyt se vihdoin tehtiin. Kun pakkasin isoäidiltä perittyjä tavaroita ja astioita ja toin mukanani tauluni, ison osan kirjoistani omaan kotiini (siis siihen kauniiseen kaksioon jonka ostin) aloin saada pienen osan identiteettiäni takaisin. Sain kosketusta itseeni viimein.

Ehdin menettää aikamoisen summan rahaa. Lisäksi tuli tehtyä iso apurahahakemus tähän hoviin, johon minä sain tuen, ei hän. Olisi pitänyt perustaa osakeyhtiö ja olisin toiminut hänen talossaan. Sen verran oli järkeä, etten ryhtynyt siihen. Mutta ostin erään tuhansia euroja maksaneen maatalouslaitteen, jota nyt haen lakimiehen kautta itselleni. Tein siinä hänen mielestään ison virheen, hän olisi ostanut sen mutta mitään päivämäärää ei pystynyt antamaan, edes kuukautta. Tein hänen mielestään virheen Vasta kun tein tämän jutun, tuli ensimmäinen puhelu (tätä ennen hän kieltäytyi vastaamasta minulle puhelimeen, jopa silloin kun asuimme yhdessä). Nyt kertoi että oli soittanut vaikka kuinka monta kertaa, no eipä näkynyt kännykässäni. Muutenkin jutut vaihtuivat usein enkä enää muistanut mistä asiasta aloin puhumaan kun halusin selvyyttä. Tuli vastakysymyksiä, pyöritystä ja useimmiten niin, että minä rettelöin ja haastan riitaa. Riitatilanteissa hän aina häipyi paikalta.

Löysin hänet netistä etsimässä seuraa viikko kihlauksen jälkeen. Kolme kertaa löysin tämän off suhteen aikana hänet välittömästi etsimästä uutta naista, joka kerran max ikäraja vähintään 5 v minua nuorempi ja että haluaa lasta. Nämä nettijutut hän kuittasi sillä, että se on vain auton renkaiden potkimista. Tuo lapsiasia oli tapetilla toistuvasti, vaikka sanoin sen kymmenen kertaa etten HALUA enää lasta. Hedelmöityshoitoja ulkomaillakin tarjottiin (minun rahoillani kai). Otin sen lopulta vitsinä. Ei ollut. HÄn kutsui minua toistuvasti nuoreksi, vaikka sanoin etten pidä siitä sanasta. Olen keski-ikäinen nainen, joka saa ensi syksynä 1.lapsenlapsen :) Oikeastaan tuo juttu auttoi ratkaisemaan mitä teen. Tulen roikkumaan tässä jutussa vielä liian kauan, jos jatkan näin. Olen muuttamassa toiselle puolelle Suomea, lähelle tätä tytärtäni. Uuteen työpaikkaan, edellisestähän sanoin itseni irti ja muutin paikkakuntaa hänen vuokseen. Ensimmäisen yrityksen hän onnistui puhumaan ympäri, hävettää tuo hyvän työpaikan peruminen. Olen saanut kauniin vuokra-asunnon. Nyt kun todella lähden, en ole enää mielenkiintoinen, ei tule rakkausviestejä (jäivät pois aika pian). Taitaa tulla ikävyyksiä.
PIeni osa tästä sotkusta. Luin narsismista koko viime vuoden, epäilin olenko itse hullu kun luen tätä ja miksi minun täytyy lukea jos elän hyvässä parisuhteessa. Epäilin itseäni narsistiksi ja jotain sellaista minussa varmaan onkin. Luojan kiitos ystäväni eivät kadonneet (vaikka heidän ystävyytensä kyseenalaistettiin). Kaikki, siis kaikki sanoivat minulle jo kauan sitten, että lähde. Yksi parhaista tuli sitten auttamaan muutossa toiselta puolen suomea. Yksin en olisi jaksanut enää lähteä.
Nyt lähdin ensimmäistä kertaa yksin lomalle etelään. Ikävöinkö? Ehkä jotain, mutta ne hyvät hetket olivat satua. Minusta tuntuu yhä varmemmalta, että olen ollut hyväksikäytetty. Kun muutan pääkaupunkiseudulle, tarvitsen varmasti apua, vertaistukea ja terapiaakin. Alkaakseni miettiä omaa itseäni uudelleen, miksi tein näin.
Mutta - saan olla yhdessä todennäköisesti molempien tyttöjen kanssa ja vielä nähdä uuden ihmisen tulemisen maailmaan.

Miltä tämä kuulostaa? Olinko narsistin kanssa? Näen ne ikävät asiat itsessäni, varjot jotka tulivat aika hurjana esiin, muutoksen persoonassani, raivokohtaukset (minun puoleltani), mukautumisen kuin olisin ollut muovailuvahaa. Mutta niihinkin oli syyt. Kun luen/luette tuota aloituskirjoitustani, näette mitä tulee tapahtumaan yhden vuoden aikana. Heiluriliike on nyt enää ihan pientä eikä saa enää jatkua. Ei.

koettua
Viestit: 4
Liittynyt: 03 Syys 2013, 22:31

Re: Oliko tämä satua vai yhtään totta?

Viesti Kirjoittaja koettua » 01 Kesä 2014, 11:54

Muuten, mietin tosi kauan kehtaanko kirjoittaa mitä tapahtui, kun tuo aloitus oli niin itsevarma. Itseni takia ajattelin kirjoittaa esiin mitä sitten tapahtui tässä sadussa.
Ei tullut loppua: ja he elivät onnellisina elämänsä loppuun saakka…. Mutta ehkä tästä on apua jollekin, mukaan lukien itseni.

Jekateriina
Viestit: 5
Liittynyt: 11 Touko 2014, 03:05

Re: Oliko tämä satua vai yhtään totta?

Viesti Kirjoittaja Jekateriina » 09 Kesä 2014, 00:00

Kirjoittamasi oli kuin jännitysnäytelmästä, vahva tunnelma ja tilannevirtaa. Oli käsinkosketeltavan tuntuinen kiinnike, jolla kuvasit olleesi aikasi pääsemättömissä eroon kummallisesta suhteesta. Eläydyin kokemaasi, kirjoita kirja/käsikirjoita elokuva!(jonain päivänä)
...niin, et varmaan uskoisi, mutta täysin erilaiseen ympäristöönkin voi palata yhä uudestaan huonosti kohdeltavaksi itseäänkunnioittava aikuinen nainen. Ekologiset arvot vaikka nekin kummastuivat takapajulaa, jonka sosiopaatti-isäntään hullaannuin alkukeväästä. Minä palailin kyydissään käytetyllä autolla satavuotiaana ränstyneeseen kummitustaloon, jossa ikkunat eivät aukea, mutta portaissa natisee. Vinokattoisten, sortuneiden piharakennusten seassa oli entisaikojen malliin(ja siinä kunnossa)ulkohuussi heti tunkion vieressä.
Ennenkuin pelkoni valvottivat minua viimeisenä yönä talon vintillä, en ollut osannut kaivata häkävaroitintakaan. Hiirenloukkua ja naapurin irrallaan hampaat irvessä juoksevaa koiraa olin säikähtänyt, ja viimeisenä päivänä muun muassa uhkaa tulla jätetyksi yksin suurelle suoalueelle selviämään.
Itseäni ei kehuttu kauniiksi, liian tukevaksi kylläkin. Minulle saisi kelvata maistraatti ilman juhlia, siinä missä ex olisi saanut kirkkohäät valkoisessa puvussa. Ero exästä olikin syrjäyttänyt miehen, ilmeisesti jo varhain elämässään häiriökäyttäytymisen omaksuneen taiteilijapersoonan. Julma hymynsä ei enää katso minua livenä aurinkolasien takaa, eikä tiukka huulio matkusta vieressä kovettuneena kuin kivi. Enää en hätäänny kylmyydestä jonka tuntee lähellä olevan poispäin katsoessa, hylkiessä. Olen lähtenyt pois, päättänyt sen: Minä olen arvokas ihminen ja ansaitsen parempaa.

lekapi
Viestit: 55
Liittynyt: 22 Huhti 2014, 23:07

Re: Oliko tämä satua vai yhtään totta?

Viesti Kirjoittaja lekapi » 09 Elo 2014, 11:10

Ajattelen tällä hetkellä niin, että aikoinani ihastuin sellaiseen mieheen, jota ei oikeasti ollut olemassakaan. Se mikä oli edellisessä miesystävässä totta oli se narsistimies eikä se ihannekuva, jonka hän alussa loi tai jollaisen mielikuvan minä loin hänestä. Olen miettinyt sitä onko sellaista hyvää, kilttiä, huomioivaa, auttavaista, kohteliasta, ymmärtäväistä, empaattista, uskollista, luotettavaa miestä edes olemassa oikeassa elämässä vai onko se vain omien unelmieni tuote. Olen aikaisemmin yrittänyt sijoittaa tällaisia unelmapiirteitä tapaamiini miehiin ja toivonut ne löytäväni. Ehkä minulla on tulevaisuudessa helpompaa kun lähden realistisemmalta pohjalta: mies on vain mies niin hyvine kuin huonoine piirteineen. Ja jos näitä huonoja ja ehkä myös narsistisia piirteitä miehessä ilmenee liikaa tai ne ovat sellaisia, joita en enää siedä, niin poistun takavasemmalle ja annan olla. Minun ei ole enää mikään pakko olla huonossa ja ehkä narsistissessa suhteessa kenenkään kanssa, voin olla myös sinkkuna onnellinen. En odota enää kohtaavani satukirjan uljasta prinssiä sillä tuskin sellaista oikeassa elämässä on.

tarpeeton
Viestit: 1
Liittynyt: 23 Marras 2014, 18:02

Re: Oliko tämä satua vai yhtään totta?

Viesti Kirjoittaja tarpeeton » 24 Marras 2014, 12:30

Hei! Otsikko oli niin osuva, että minun täytyi tähän kommentoida, kun en tiennyt mihin kysymykseni laitan. Onko jotain tapaa kirjoittaa tänne niin että viestit näkyisivät vain rekisteröityneille? Olen ihan hajalla, arki mitä elänyt 7 vuoden ajan paljastui karulla tavalla saduksi. Ihminen jota rakastan - nyt tiedän etten edes tunne häntä! Jos täältä löytyy henkilö jolla tietoa/ omakohtaista kokemusta patologisesta valehtelijasta, psykopaatista joka elää satumaailmassa, todennäköisesti itsekin uskoen kaikkiin satuihinsa, niin tarvitsisin keskustelukumppanin! Tahtoisin jakaa tarinani jollekin ja ehkä saada mielipiteen onko tämä oikea foorumi, ja mitä/ miten minun tulisi toimia... Mutta en uskalla julkisesti kertoa

Karju
Viestit: 63
Liittynyt: 22 Elo 2013, 13:23

Re: Oliko tämä satua vai yhtään totta?

Viesti Kirjoittaja Karju » 26 Marras 2014, 00:12

Itse elin liki 13 vuotta liki täydelliset tunnuspiirteet omaavan psykopaatin kanssa ja nyt kun erosta on kulunut 3 vuotta ja joudun olemaan lastenvuoksi exän kanssa tekemisissä, niin tunnistan heti kun exä yrittää valehella. Mutta toisaalta se kaikki mitä se puhuu hän kokee ne todeksi, koska se on ns narsistinen "totuus", koska muuta totuutta hän ei tunne/tiedä. Enemmän valehtelee, kun puhuu totta ja sen kun tietää on helpompi olla tekemisissä, kun (jos) on pakko. Mutta rajat on opeteltava vetämään selkeästi, niinkuin tekisi säännöt pienelle lapselle.

Toukokuu
Viestit: 14
Liittynyt: 29 Loka 2014, 10:36

Re: Oliko tämä satua vai yhtään totta?

Viesti Kirjoittaja Toukokuu » 27 Marras 2014, 10:33

Olet sinä mies. Älä sitä kyseenalaista.

Narsistilla vaan on ilmiömäinen kyky saada toinen "kyykkyyn".
Itselläni on liki 10v suhde narsistisen ihmisen kanssa, ollaan naimisissa, hän on siis vaimoni. Meillä on yhteinen lapsi ja omakotitalo. Välillä löysin kirjoituksestasi samoja piirteitä omaan elämääni verrattuna. Mikään ei riitä!!
Jätän heti vaimoni kun saan todisteen petturuudesta, on nimittäin epäilyjä.

Muut asiat jo puhuvat sen puolesta että tästä ei tuu mitään. SAIS VAAN NIITÄ TODISTEITA JUMALAUTA!

jampe kirjoitti:Moi, ei voi sanoa että, hienoa saada kanssa tovereita.
Elän tällä hetkellä 8 vuoden avoliitossa narsistisen naisen kanssa ja meillä on 7 vuotias yhteinen poika.
Molemmilla on yli 20 vuotiaat likat edellisistä suhteista.
Jossain vaiheissa alun jälkeen hän syytti minus narsistiksi.
En tiennyt mitä se tarkoitti. Hän jätti pöydälle lehden jossa kysyttiin että, onko puolisosi narsisti? Se luettuani alkoi pelottaa.
Lähes joka kohta sopi puolisooni. Silloin aukesi silmäni. Olin tehnyt meidän koiran kanssa useamman tunnin lenkkejä metsässä järjettemien riitojen ja syyttelyiden tähden eikä solmu tuntuvan aukeavan ennen kuin luin jutun narsismista.
Tämä on yhtä perhe helvettiä! Aina matkoilla ja silloin kun hän saa olla huomion keskipisteenä, niin kaikki on aivan eri mailmasta.
Mutta jos osallistun vähänkin keskusteluun, saan kuulla siitä kotona aika julmalla tavalla. Emme kykene kahden keskisiin keskusteluihin tasavertaisesti. Hän ei vastaa kysymyksiin. En ole käynyt missään, edes muutamalla oluella kenenkään kanssa kun kaikissa on joku vika.( 7 vuotta sitten kun poika syntyi, otin yhden kaverin kassa muutaman varpajaisen kunniaksi.) ja kaikki sukulais suhteet on torpedoitu. Olen tehnyt remonttia aivan mielin määrin ja mikään ei riitä ja auta armias jos joku harvoista erehtyy kehumaan tekemillä töitä niin taas on helvetti irti. Tunteet seilaa vuoritorataa. Olen joutunut lopettamaan kaikki urheilu harrastukseni ja elän vain hänen tarpeiden ja mieltymyksien mukaan. Olen aika iso kokoinen kaikin puolin ja pitkäjänteinen myös, mutta en elämäni aikana ole tuntenut itseäni näin munattomaksi ikinä. Toivon että hän löytäisi jonkun toisen miehen ja pääsisin suhkot riidattomasti eroon hänestä. Sillä kaikkien aikaisempien kanssa hän on käynyt kaikki viranomaistahot läpi riidellen. En pysty kuvailemaan kaikkea sitä kärsimystä minkä olen kokenut nämä yhteisten vuosien aikana. En myöskään tiedä kuinka pääsen eroon hänestä ilman että, poikamme kärsii. Olenko sittenkään mies?

koettua2
Viestit: 1
Liittynyt: 07 Loka 2019, 20:26

Re: Oliko tämä satua vai yhtään totta?

Viesti Kirjoittaja koettua2 » 22 Loka 2019, 01:02

Hei,
Täällä on sama kirjoittaja kuin vuonna 2013 ja 2014, koettua. Mutta ei sama ihminen enää. Tämä on vaikeaa, mutta olen miettinyt jo pitkään, että kirjoitan. Ei ole mikään onnellinen kertomus, mutta jos tämä auttaa yhtäkään ihmistä, joka nyt elää narsistin kanssa niin se on merkityksellistä. Kuten noista 2013 ja 2014 kirjoituksista pystyy lukemaan, olin vielä jotenkin kasassa ja päämäärätietoinen, olin tehnyt päätökseni lähteä. Kunnes en sitten lähtenytkään vaan palasin. Jokainen narsistin uhri tietää miksi, turha sitä on tässä enää selittää. Kerron vain mitä tapahtui. Olin vuoden poissa paikkakunnalta, en päässyt eroon. Palasin. Perustettiin yritys, jossa olin vähemmistöosakkaana (tietenkin), herra jäi toimitusjohtajaksi nollatuloilla ja minä toin rahat yritykseen, perheeseen, kaikkeen. Elämä oli samanlaista vuoristorataa kuin ennenkin, paitsi että olin jo entistä pahempi, sairaampi jne huonoina aikoina. Sitten taas piti nousta. Mentiin naimisiin v 2016, oli hienot häät (jotka järjestin alusta loppuun ja maksoin myös). Sitten matkoja ympäri maailmaa (maksoin), tein töitä ja maksoin kaiken. Toinen petti minua ja sain selville puoli vuotta häiden jälkeen. Kun ilmoitin, että rahan maksu loppuu NYT ja en jaksa enää, minulle sanottiin että AIOTKO PETTÄÄ KAIKEN (siis firman). Jaksoin vielä noin vajaa 1,5 v, jolloin minulla oli 14000 lisäveroa, kaikki visat tapissa ja rahat nollassa omalla tilillä. Sitten tuli se PISTE, jolloin kaikki loppuu. Sen pisteen tarvitsin ja uskon, että sen tarvitsee jokainen, joka viimein päättää lähteä. Siihen liittyi fyysinen väkivalta ja tulipahan poliisitkin paikalle, sen narsisti käänsi omaksi edukseen. Minulle se oli siinä mielessä hyvä asia, että viimein tajusin, kuinka sairaan ihmisen kanssa olen ollut. Tämä tapahtui elokuun 2018 alussa. Sen jälkeen on mennyt 1,3 vuotta. Olen nyt maksanut lähes kaikki Visani pois plus viime vuoden lisäverot. Tämän vuoden lisäverot oli huikeat 21500, josta säästössä suurin osa. Senkin olen tehnyt, nyt kun maksan vain omat laskuni. Narsisti on vaihtelevasti houkutellut minua takaisin, muttei enää koska ei enää HYÖDY minusta mitenkään. Kaikkineen näiden pian 7 vuoden aikana olen menettänyt karkeasti yli 100 000 egee tälle ihmiselle plus yritykselle. Plus mitä meni juristille että pääsin eroon firmasta ja lainatakuista. En saa enää mitään pois, avioehdon ehdin onneksi tehdä heti poismuuton (omaan asuntooni) jälkeen. Lisäksi mieletön stressi fyysisine oireineen ja täydellinen uskonmenetys miessukupuoleen. Silti - olen selvinnyt tähän saakka ja kun saan tän homman maaliin, on seuraava projekti eli nykyisen oman asunnon lainan poismaksu ja muuttaminen pois täältä käpykylästä. En jaksa kirjoittaa hienommin, mutta ainoa mitä haluan sanoa on, että NARSISTI ON H...N VAARALLINEN ja oikeasti julma. Jos koet yhtään sellaista, että tuossa ihmisessä on jotain kaiken hienouden keskellä vaarallista, älä lähde siihen, älä edes aloita, älä usko, älä kuuntele. Menetät lähes kaiken kuten minulle kävi.

Vastaa Viestiin