Yksi tarina työpaikkakiusaamisesta

Työpaikoilla narsistit ovat suurena rasitteena työyhteisölle. Onko sinulla tarina kerrottavana?

Valvojat: Karju, Notavictim

Alueen säännöt
Keskustelufoorumin ylläpitäjä (NUT ry.) ei ole vastuussa foorumin sisällöstä, vaan jokainen kirjoittaja vastaa oman viestinsä sisällöstä.

Asiaton tai loukkaava kirjoittelu keskustelupalstalla tai yksityisviestein ei ole sallittua. Mikäli joudut loukkaavan kirjoittelun kohteeksi tai huomaat sellaista, tee siitä ilmoitus valvojille.
Asiattomasta tai toisia loukkaavasta viestityksestä seuraa varoitus. Mikäli varoituksen jälkeen häiriköinti jatkuu, käyttäjä poistetaan keskustelufoorumista. Ylläpidolla on oikeus sulkea törkeästi käyttäytyvän kirjoittajan käyttäjätunnukset ilman varoitusta. Toisten kirjoittajien ala-arvoinen nimittely ja haukkuminen johtaa välittömästi käyttäjätunnuksen poistoon.

Yritysten, yhteisöjen sekä henkilöiden nimien mainitseminen kirjoituksissa on kiellettyä. Keskustelu käydään yleisellä tasolla, voidaan puhua ”esimiehestä, alaisesta tms” nimiä mainitsematta. Henkilöt ja organisaatiot eivät saa olla tunnistettavissa kirjoituksesta. Säännön rikkomisesta seuraa kirjoituksen poisto sekä varoitus.

Tekstin suora kopioiminen muista julkaisuista on kiellettyä. Viestit, joihin on kopioitu koko artikkeli tai pitkä lainaus, poistetaan.Linkit ja sitaatit ovat sallittuja. Toisilta sivustoilta löydettyjä tekstejä saa siteerata omassa tekstissä kohtuullisesti, kunhan mainitsee lähteen. Muistathan,että sanoituksia, runoja ym. suojaa tekijänoikeus, laista tarkemmin http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1961/19610404.
Keskustelujen linkittäminen toisille foorumeille ei ole suotavaa foorumin luonteen vuoksi.
Foorumin tekstejä ei saa kopioida tai käyttää opinnäytetyön, artikkelin tai muun julkaisun materiaalina ilman lupaa. Aineiston keruuta varten, ota yhteys ylläpitoon, sillä jokaiselta kirjoittajalta pitää saada suostumus erikseen.
AnkeLMojinkka
Viestit: 1
Liittynyt: 23 Loka 2017, 12:09

Yksi tarina työpaikkakiusaamisesta

Viesti Kirjoittaja AnkeLMojinkka » 23 Loka 2017, 13:14

Länsisuomalaisen käsityökoulun rehtori on varmasti monien mielestä erikoinen tapaus, mutta työtovereille hänen erikoisuutensa ilmenee äkkipikaisuutena, kateutena, epäoikeudenmukaisuutena, pyrkimyksenä hallita tai ainakin manipuloida kaikkea, ailahtelevana ja sekavana käytöksenä. Koulu - siis "koulu" tässä tapauksessa - on kuin vuotava laiva johon otetaan koko ajan lisää lastia, ja jota miehistö pitää itsensä uhraten pinnalla. Erään toteamuksen mukaan koulussa on "paska palkka ja surkeat työolot" samalla kun työn määrä ja vaativuus kasvavat, käytänteet monimutkaistuvat ja johtaja kantaa vastuunsa koko ajan epämääräisemmin.

Rehtorilla on varma mielipide asioista, myös asioista joista hän ei tiedä mitään, ja hänen mielipiteensä ratkaisee tiesipä joku paremmin tai ei. Hän kysyy useinkin neuvoa työtovereiltaan, koska niin täytyy tehdä julkisen läpinäkyvyyden periaatteiden mukaisesti ja että voidaan sanoa päätöksen olleen harkittu ja demokraattinen. Päätöstä perustellessaan rehtori puhuu mustan valkoiseksi ja päinvastoin niin taitavasti, että kuulijalle jää mielikuva, jonka mukaan hän olikin jotain muuta mieltä, mutta päätyi asiassa jonkun viisaamman kannalle. Myös niinkin laaja ja moniulotteinen asia kuin pedagogiikka on mahdollista nähdä suorana viivana. Rehtorin työn ulkopuolisessa harrastustoiminnassa omaksuma oppimismalli on ainoa oikea opettajan koulutuksesta ja persoonasta tai opetusryhmän ominaisuuksista riippumatta. Tässä asiassa hän katsoo näkemyksensä niin tärkeäksi, että mallia aletaan tuputtaa heti uuden työntekijän hatarassa perehdyttämisessä. Asia on tärkeämpi kuin esimerkiksi varashälyttimen koodi, jonka tarvitsee jos saapuu työpaikalle ensimmäisenä - koodin ja hälyttimen käytön kertoo sitten joskus joku.

Kyllästymiseen asti toistamaansa "turvallisuus on tärkeintä"-hokemaansa rehtori käyttää lähinnä rajoittaakseen opettajien työskentelymahdollisuuksia mieleisekseen, mutta tekee todellisuudessa asian hyväksi vain sen mikä on pakko ja näyttää hyvältä paperilla. Uusi opettaja huomasi toisella työviikolla järkytyksekseen, ettei vuosikausia käytössä ollutta puuntyöstökonetta ollut kytketty hätäseis-järjestelmään, niin vain uskottiin ja luultiin olevan. Opettajien rikosrekisteriotteet vaadittiin nähtäväksi vasta kun koulun palveluita ostanut kunta sitä vaati.

Pieni latistava vihjailu ja nälviminen kuuluu milteipä arkirutiineihin kuten ei-läsnä olevien entisten ja nykyisten työntekijöiden mustamaalaaminen - vai miltä "edellinen metalliopettaja oli työtä vieroksuva" kuulostaa? Huonekalurestauroinnin artesaanin aloittaessa koulussa tuntiopettajana rehtori totesi toisen, soitinrakentamiseen erikoistuneen opettajan olevan vailla puualan koulutusta, insinööri. Myöhemmin hän samaan soitinrakentajaan viitaten sanoi, ettei hänkään ole puuseppä, vihjaten siis huonekalurestauroijan epäpätevyyteen. Jossain vaiheessa rehtori menetti muistinsa tyystin restauroijan koulutuksen suhteen, sitä kun ei ollut kirjattu koulun tietokantaan, vaikka restauroija oli alunperin ottanut yhteyttä kouluun nimenomaan pitääkseen huonekalujen kunnostuskursseja ja pitikin niitä kolme kappaletta. Tätä "jonkin sortin restauroijaa" rehtori muisti kuitenkin kaikesta huolimatta neuvoa ja vaati useaan kertaan, että pintakäsittelyyn käytettäisiin vain vesiliukoisia aineita, mikä ei ole järkevää eikä usein edes mahdollista. Aina kun hiomakoneisiin tarkoitetun hiomapaperin hankkiminen tuli ajankohtaiseksi, rehtori kyseenalaisti koneiden käyttämisen, vaikka niitä oli käyttövalmiina kolme kappaletta. Yksi perustelu säästämisen lisäksi konekammoon oli hiontapölyn epäterveellisyys, mikä ei siis rehtorin logiikalla päde ilman konetta hiomisesta syntyvään pölyyn. Nälvimisenä voidaan pitää myös rehtorin jatkuvia halventavia kommentteja käsi- ja taideteollisesta oppilaitoksesta, josta restauroija oli valmistunut muutamaa vuotta aiemmin. Kommenttinsa rehtori perusteli ilmeisesti ainakin itselleen sillä, että oli jäänyt valitsematta kyseisessä oppilaitoksessa avoinna olleeseen virkaan, johon oli hakenut. Latistamisen vastapainoksi on tietenkin hyvä välillä myös kehua hänen armoaan miellyttäneitä, ja mieluiten niin, että kyseisellä hetkellä latistuslistalla olevat kuulevat sen.

Suurin kyseisen käsityökoulun toimintaa rasittava tekijä on siis henkilö, jolla on organisaatiossa eniten valtaa ja jonka juuri päinvastoin pitäisi toiminnallaan tehdä opettajien työ sujuvaksi ja mahdolliseksi eikä monin tavoin vaikeuttaa sitä. Rehtori haluaa pitää kontrollissaan kaiken: opetustilojen järjestyksen, hankinnat, tiedottamisen, mikä lisää ennestään vallitsevaa ainaista kiirettä kun jokaiseen asiaan täytyy odottaa hänen vahvistuksensa. Myös kahvipöytäkeskusteluissa on syytä noudattaa hänen valitsemaansa aihetta tai ilme alkaa kiristyä. Viikonloppuisin ja muulloin työajan ulkopuolella toimeenpantavat siivous- ja järjestelyoperaatiot aiheuttavat sen, että opettajat käyttävät osan opetuksien valmisteluun varatusta ajasta työvälineiden ja materiaalien etsimiseen rehtorin siirreltyä niitä mieleisiinsä paikkoihin. Kaoottista soppaa hämmentäessään rehtori muuttaa mieltään, unohtaa asioita ja jakelee käsittämättömän epäselviä kirjallisia ohjeita, minkä ansiosta jälleen työaikaa kuluu hukkaan arvuuttelussa mitä hän on mahtanut milläkin tarkoittaa.

Opettajien keskuudessa sekoilua käsitellään huumorilla, koska muuta ei voida ja tilanne ei ajoittaisesta kärjistymisestä ja valituksista huolimatta muutu. Talossa kauemmin työskennelleet tosin sanovat tilanteen olleen vielä pahempi esimerkiksi kymmenen vuotta aiemmin. Käytöksen syiksi on esitetty stressiä, vaihdevuosia, alkavaa alzheimeria, alkoholismia. Rehtori itse saattoi antaa jonkinlaisen vastauksen erikoisella keskustelunavauksella alaiselleen. Tarvikkeiden hankinnasta aiheutuneen kiistan vuoksi hän oli pyytänyt toiminnanjohtajaa - omaa esimiestään - keskustelemaan niskuroivan työntekijän kanssa tarkoituksenaan saada tämä tottelemaan. Työntekijän selvitettyä tarvikekiistan taustaa ja syytettyä rehtoria työpaikkakiusaamisesta, toiminnanjohtaja nuhteli rehtoria joka joutui taipumaan kiistassa ja säikähti muutenkin sovittelevaksi. "Enhän minä mikään narsisti ole", rehtori sanoi ensimmäiseksi puhuessaan työntekijän kanssa toiminnanjohtajan nuhtelun jälkeen. Lausahdus kuulosti enemmän anovalta kysymykseltä kuin toteamukselta. Seuranneessa sekavassa yksinpuhelussa rehtori kehui työntekijänsä vaatetusta, sanoi koulun olevan työntekijälle turvallinen ratkaisu ja kertoi tarinan koulun entisestä opettajasta joka säännöllisesti soitti rehtorille kiittääkseen itsetuntonsa vahvistumisesta, koska hänelle oli annettu mahdollisuus.

Puoli vuotta myöhemmin keskusteltiin taas, tällä kertaa ruokapöydässä. Ruokatuntihan on koulussa työntekijän omaa aikaa ja silloin ei keskustella työasioista - paitsi jos rehtori on sillä tuulella. Ei kehuttu vaatteita eikä muisteltu itsetunnon vahvistumista. Hän takoi luisevaa suonikasta nyrkkiään ruokapöytään ja karjui: "Minä olen rehtori! Minä määrään!"