Miten rakensitte itsetunnon takaisin eron jälkeen?

Narsistit parisuhteessa/avioliitossa. Täällä voit keskustella kaikista parisuhteeseen, avioliittoon yms. liittyvistä asioista.

Valvojat: Karju, Notavictim

Alueen säännöt
Keskustelufoorumin ylläpitäjä (NUT ry.) ei ole vastuussa foorumin sisällöstä, vaan jokainen kirjoittaja vastaa oman viestinsä sisällöstä.

Asiaton tai loukkaava kirjoittelu keskustelupalstalla tai yksityisviestein ei ole sallittua. Mikäli joudut loukkaavan kirjoittelun kohteeksi tai huomaat sellaista, tee siitä ilmoitus valvojille.
Asiattomasta tai toisia loukkaavasta viestityksestä seuraa varoitus. Mikäli varoituksen jälkeen häiriköinti jatkuu, käyttäjä poistetaan keskustelufoorumista. Ylläpidolla on oikeus sulkea törkeästi käyttäytyvän kirjoittajan käyttäjätunnukset ilman varoitusta. Toisten kirjoittajien ala-arvoinen nimittely ja haukkuminen johtaa välittömästi käyttäjätunnuksen poistoon.

Yritysten, yhteisöjen sekä henkilöiden nimien mainitseminen kirjoituksissa on kiellettyä. Keskustelu käydään yleisellä tasolla, voidaan puhua ”esimiehestä, alaisesta tms” nimiä mainitsematta. Henkilöt ja organisaatiot eivät saa olla tunnistettavissa kirjoituksesta. Säännön rikkomisesta seuraa kirjoituksen poisto sekä varoitus.

Tekstin suora kopioiminen muista julkaisuista on kiellettyä. Viestit, joihin on kopioitu koko artikkeli tai pitkä lainaus, poistetaan.Linkit ja sitaatit ovat sallittuja. Toisilta sivustoilta löydettyjä tekstejä saa siteerata omassa tekstissä kohtuullisesti, kunhan mainitsee lähteen. Muistathan,että sanoituksia, runoja ym. suojaa tekijänoikeus, laista tarkemmin http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1961/19610404.
Keskustelujen linkittäminen toisille foorumeille ei ole suotavaa foorumin luonteen vuoksi.
Foorumin tekstejä ei saa kopioida tai käyttää opinnäytetyön, artikkelin tai muun julkaisun materiaalina ilman lupaa. Aineiston keruuta varten, ota yhteys ylläpitoon, sillä jokaiselta kirjoittajalta pitää saada suostumus erikseen.
krassi
Viestit: 84
Liittynyt: 23 Syys 2013, 10:29

Re: Miten rakensitte itsetunnon takaisin eron jälkeen?

Viesti Kirjoittaja krassi » 09 Elo 2018, 14:34

Luen näköjään kirjoitukset huolimattomasti. Nyt huomasin kissapistoksissan tarinassa mielenkiintoisen lauseen: "Jokainen rakastava kumppani yrittää välttää riitaa ja pitää parisuhdetta kunnossa. Ei se ole heikkoutta eikä teidän tarvitse muuttaa itseänne, vaikka narsisti näin uskottelee."

Ensinnäkin usein sanotaan, että hyvässäkin suhteessa riita puhdistaa ilmaa. Toiseksi ei uhrin tule muuttaa itseään sellaiseksi, kun narsisti haluaa. Kannustan etsimään omaa itseään ja muuttumaan omaksi itseksi. Kehittäkää itseänne sellaiseksi vahvaksi, hyvän itsetunnon omaavaksi henkilöksi, joka olitte ennen narsistin kohtaamista. Kannustan uskomaan omaan itseen ja välttämään mukautumista ohjailuun ulkoapäin.

Kissapistoksissa
Viestit: 7
Liittynyt: 17 Heinä 2018, 10:34

Re: Miten rakensitte itsetunnon takaisin eron jälkeen?

Viesti Kirjoittaja Kissapistoksissa » 09 Elo 2018, 20:15

Jos Krassi luit huonosti, niin minä kirjoitin myös huonosti. Enkä tiedä selventääkö tämäkään ;)
Normaalissa parisuhteessakin tulee tietenkin riitoja, mutta molemmat tekee myönnytyksiä ja joustaa. Narskun kanssa tietenkään tämä ei toimi. Huomaan usein odottavani turhaan normaalia käytöstä; myötätuntoa, ymmärrystä, anteeksipyyntöä tai selitystä, vaikka todellakin tiedän, ettei sitä tule. On aivan oikeutettua odottaakin sitä (normaalisti). Enkä halua siinä suhteessa muuttuakaan. Usein myös lankean siihen, että luulen narskun ymmärtävän oman käytöksensä viat, jos teen samoin.. No ei todellakaan toimi sekään. Säännöthän on ihan eri hänellä itsellään!
Se, missä tosiaan pitää muuttua, on se että lakkaan odottamasta näitä asioita narskulta! Usein myös tunnen myötätuntoa näin sairasta ihmistä kohtaan, vaikka hän kohtelee minua kuin saastaa. Pitää kuitenkin ymmärtää, etten voi häntä parantaa, vaikka kuinka rakastaisin. En halua kovettaa itseäni koko maailmaa kohtaan. Tässä piileekin suuri vaara, että lankeaa toiseen samanlaiseen. Mutta silti haluan olla tunteva, lempeä itseni. En ole siis mielestäni taipunut, enkä muuttunut, vaikka narsku halveksii näitä piirteitäni (tai kadehtii). Vakan kansi vaan pitää löytää sopiva :)

Vaikka kaukaa lähdinkin, on kaikki tämä on pohjustusta sille itsetunnolle. Pitää hyväksyä, että itse on toiminut oikein ja normaalisti, eikä syytellä itseään. Se ei varmasti ole helppoa, sillä narsku saa vakuutettua tuttavat ja tuntemattomat, että Sinä olet ollut syyllinen ihan kaikkeen. Itse kuitenkin sydämessämme tiedetään, että vika ei ollut meissä. Ja jos jotain väärin olet tehnytkin, se pitää itselleen suoda ja anteeksi antaa. Kovasti tässä auttaisi, kun joku tervejärkinen olisi kuuntelemassa ja vetämässä sieltä suosta, kun oikein ahdistaa. Itse soitin jopa ex-miehelleni (sille josta narskun takia erosin) ja tein tiliä tekosistani. Tuli tarve puhdistaa pöytä siltäkin osin. Kaikki liikunta ja itsestään huolehtiminen myös kohentaa mielialaa ja itsetuntoa. Pitää tosiaan löytää sieltä peilistä se hyvä tyyppi, eikä näe itseään narskun silmin. Ei varmaan haittaisi, vaikka sanoisi sille hyvälle tyypille joka aamu: "Hyvää huomenta, rakas!" Ja se tyyppi alkaa pikkuhuljaa hymyilemään takaisin :)

krassi
Viestit: 84
Liittynyt: 23 Syys 2013, 10:29

Re: Miten rakensitte itsetunnon takaisin eron jälkeen?

Viesti Kirjoittaja krassi » 09 Elo 2018, 20:48

Kiitos Kissapistoksissa, selvensit asian. Olet hyvällä matkalla selviytyä, kun kaivat itsestäsi sen, että olet hyvä tyyppi. Pahimpina aikoina minäkin katsoin peiliin ja sanoin itselleni: "Olen hyvä juuri tällaisena" 😊.

GrayRock
Viestit: 41
Liittynyt: 12 Helmi 2018, 18:43

Re: Miten rakensitte itsetunnon takaisin eron jälkeen?

Viesti Kirjoittaja GrayRock » 10 Elo 2018, 09:41

On varmasti hyvin yksilöllistä, mitkä asiat parantavat kunkin itsetuntoa. Pohdiskelin asiaa omalta osaltani ja ensimmäisenä mieleeni tuli aika. Vietin itse narsistin kanssa elämästäni noin 20 vuotta ja tottahan se jätti jälkensä minuun. On tosin vaikea sanoa, millaiseksi nuoren miehen itsetunto ja persoona olisi kehittynyt ilman tuota parisuhdetta. Olen ajatellut asian niin, että jos on viettänyt pitkän ajan persoonallisuushäiriöisen kanssa, niin missään nimessä ei pidä odottaa nopeaa muutosta parisuhteen päättymisen jälkeen. Onhan meistä moni oppinut muovautumaan sellaiseksi, että täyttäisimme narsistin odotukset.

Minulla oli pahimman erokriisin aikana tapana jutella itsekseni ihan ääneen. Se oli yksi tapa selkiyttää itselleni ajatuksiani. Tottakai juttelin myös ystävilleni ja ihan ammattilaisillekin. Ystävien tuki oli kuitenkin minulle parasta apua, koska niiden avulla sain vahvistusta mm. sille, että minua ymmärretään. Tarkoitan tällä nimenomaan sitä, että kun narsistin kanssa keskusteleminen ei onnistunut, minulle oli hyvin tärkeä saada vahvistusta sille, että oikeasti osaan ilmaista itseäni toisille ihmisille ihan selkeästi. Ystävät myös vahvistivat sen, että minua on todellakin kohdeltu väärin ja sitä kautta ahdistukselleni oli ihan todellinen syy. Niin pohjalla, mieli murusina sitä tosiaan on, ettei aina tiennyt mikä on totta ja mikä mielikuvitustani.

Kun sitten ajan kanssa itsetunto alkoi kohenemaan, kykenin paremmin ja paremmin käsittelemään tapahtuneita asioita itseni kanssa. Hyväksyin tapahtuneen ja annoin tietyllä tavoin itselleni anteeksi sen, että olin ollut liian luottavainen, sinisilmäinen ja kiltti. Hyväksyin nuo piirteet itsessäni, tai ainakin yritin. Pyrin ylipäätään hyväksymään itsessäni kaikki ne piirteet, jotka eivät varmasti vahingoita muita ihmisiä. Tätä kautta ymmärsin, että minussa on paljon arvokkaita ominaisuuksia, jotka ehkä jonakin päivänä ilahduttavat "sitä oikeaa". Haaveet uudesta parisuhteesta heräsivät siis kohentuneen itsetuntoni myötä. Halusin nimenomaan antaa ja auttaa. Ehkä siksi, että sitä kautta olisin mahdollisimman paljon narsistin vastakohta.

Kaikki ei tosiaankaan tapahtunut nopeasti eikä selkeässä vain eteenpäin menevässä järjestyksessä. Aina ajoittain otin takapakkia, epäilin itseäni jne. Luin artikkeleita, selasin foorumeja, kävin vertaistukiryhmän tapaamisissa yms. Aika paljon sai tehdä työtä oman henkisen tasapainonsa eteen.

Yllättävän nopeasti tapasin naisen, jonka menneisyys oli omani kaltainen. Olemme olleet nyt yhdessä kolmatta vuotta. Kun kaksi arpista ihmistä kohtaa, kaikki ei tosiaan ole mennyt kuin sadussa. Molemminpuolista ymmärrystä on vaadittu. Esimerkiksi parisuhteen alkuvaiheessa minun oli hyvin vaikeaa ottaa vastaan minkäänlaista kosketusta. Pystyin kyllä pitämään toista hyvänä, mutta ahdistuin pelkästä silittelystä. Kuukausien kuluessa tämä ongelma kuitenkin helpottui. Narsistin kanssa eläminen oli todennäköisesti opettanut mieleni siihen, että jos saan osakseni mitään myönteistä huomiota, siitä seuraa hetkeä myöhemmin jotain negatiivista. Tämän vuoksi en edelleenkään koe oloani rentoutuneeksi, jos naisystäväni sanoo minusta jotain positiivista. Olemme joutuneet ihan tietoisesti harjoittelemaan sitä, että minut laitetaan epämukavuusalueelleni ja kyllähän se on hiljalleen auttanut.

Oikeastaan minun neuvoni onkin vain se, että yritä antaa anteeksi itsellesi se, millaiseen parisuhteeseen aikanaan jouduit. Ymmärrä, että se oli erittäin todennäköisesti seurausta nimenomaan siitä, että sinulla on paljon positiivisia persoonallisuuden piirteitä. Ne ovat sinulla edelleenkin ja maailmassa on paljon myös ihan aitoja ihmisiä, jotka tutustuessaan arvostaisivat sinua juuri tuollaisena. Tärkeintä on kuitenkin se, että opit arvostamaan itseäsi ja hyväksymään itsesi myös niine henkisine - ja joissakin tapauksissa fyysisine arpinesi, joita tapahtuneet asiat ovat aiheuttaneet. Meitä vastaavassa tilantessa olevia on paljon, et missään nimessä ole yksin. Suosittelen myös tekemään uusille tuttavuuksille selväksi taustasi. Omaa toipumistani auttoi myös tässä uudessa parisuhteessa se, että pystyin varsin avoimesti näyttämään tunteeni. Joskus ihan vaan kesken kaiken sohvalla maatessa kyyneeleet saattoivat valua ja niiden kannatti vain antaa tulla. Kun itsesi lisäksi toinenkin hyväksyy tällaiset "outoutesi" tekemättä asiasta sen suurempaa numeroa, se myös omalta osaltaan tukee itsetunnon vahvistumista.

Tsemppiä!

Kissapistoksissa
Viestit: 7
Liittynyt: 17 Heinä 2018, 10:34

Re: Miten rakensitte itsetunnon takaisin eron jälkeen?

Viesti Kirjoittaja Kissapistoksissa » 10 Elo 2018, 18:09

Voi miten ihana ja toivoa antava ajatus tuo, että voi olla olemassa joku, joka hyväksyy tunteesi ja taustasi ja ymmärtää, mitä olet käynyt läpi. Itse en vielä jaksa uskoa, että edes sisaret tai ystävät pystyvät koskaan ymmmärtämään tai tukemaan. Vertaistuki on kyllä tässäkin tapauksesa tärkeää. Olen myös samaa mieltä, että uuden kumppanin kanssa kortit kannattaa lyödä pöytään heti alussa, silläkin uhalla, että se pelottaa jonkun tiehensä.

MariaS
Viestit: 18
Liittynyt: 08 Kesä 2017, 22:53

Re: Miten rakensitte itsetunnon takaisin eron jälkeen?

Viesti Kirjoittaja MariaS » 15 Elo 2018, 23:29

Rakensin itsetuntoni niin, että mittani tuli totaalisesti täyteen ja tajusin mikä sieluton pikku niljake miesystäväni oli. Aloin tapailla miehiä, jotka kohtelivat minua arvostavasti, aloin kuntoilla, ostin uusia vaatteita, aloin uudestaan meikata. Siis minullahan oli todella heikko itsetunto, kun tapasin narsistin ja juuri siksi hän valitsi minut. Oikeastaan vasta narsistin ansiosta tajusin lopulta oman arvoni ja aloin kunnioittaa itseäni, aloin ekaa kertaa asettaa selkeitä rajoja sille, miten minua saa kohdella. Kiitos narsistin, pystyn nyt kohtaamaan hyvällä itsetunnolla varustettuja "kunnon" miehiä, koska en enää ajattele, että olen liian huono heille. Tarvitsin tämän elämänkokemuksen, vaikka se oli yhtä tuskaa! Mutta koko ajan jotenkin tiesin, että jossain vaiheessa raja tulee vastaan, jossain vaiheessa se pieni tyttö, joka syntyi viattomana, seisoo rohkeana narsistin edessä ja sanoo, minä en ole ansainnut tällaista kohtelua, ansaitsen paremman elämän ja paremman miehen! Ja lopussa laitoin sen tyypin maistamaan omaa lääkettään. Narsistia, jos ketä, on helppo manipuloida! Uskottelin miehelle, että olen toosi pahoillani kaikesta ja teen mitä ikinä hän haluaa ja rakastan häntä, blaa blaa blaa <3 <3 <3 ja sitten, kun hän oli onnensa kukkuloilla, ilmoitin lakonisesti, että tapasin toisen miehen. Ja no contact. En nauttinut tuosta, halusin vain tehdä sen, koska hän teki samaa minulle uudestaan ja uudestaan - tein hänen vuokseen kaksi aborttiakin! Ja se sieluton olento vain nauroi molemmilla kerroilla mun tuskalleni ja kuolleelle lapselleen. Kuvittelin, että olisi helppoa päästä yli, kun raja tulee vastaan, mutta kyllä mä edelleen mietin noita asioita. Mutta itsetunto on nyt vahvempi, olen melkeinpä liiankin herkkä huonolle kohtelulle. En niele enää yhtäkään naista alistavaa kommenttia tai tekoa.

Vastaa Viestiin