Miten rakensitte itsetunnon takaisin eron jälkeen?

Narsistit parisuhteessa/avioliitossa. Täällä voit keskustella kaikista parisuhteeseen, avioliittoon yms. liittyvistä asioista.

Valvojat: Karju, Notavictim

Alueen säännöt
Keskustelufoorumin ylläpitäjä (NUT ry.) ei ole vastuussa foorumin sisällöstä, vaan jokainen kirjoittaja vastaa oman viestinsä sisällöstä.

Asiaton tai loukkaava kirjoittelu keskustelupalstalla tai yksityisviestein ei ole sallittua. Mikäli joudut loukkaavan kirjoittelun kohteeksi tai huomaat sellaista, tee siitä ilmoitus valvojille.
Asiattomasta tai toisia loukkaavasta viestityksestä seuraa varoitus. Mikäli varoituksen jälkeen häiriköinti jatkuu, käyttäjä poistetaan keskustelufoorumista. Ylläpidolla on oikeus sulkea törkeästi käyttäytyvän kirjoittajan käyttäjätunnukset ilman varoitusta. Toisten kirjoittajien ala-arvoinen nimittely ja haukkuminen johtaa välittömästi käyttäjätunnuksen poistoon.

Yritysten, yhteisöjen sekä henkilöiden nimien mainitseminen kirjoituksissa on kiellettyä. Keskustelu käydään yleisellä tasolla, voidaan puhua ”esimiehestä, alaisesta tms” nimiä mainitsematta. Henkilöt ja organisaatiot eivät saa olla tunnistettavissa kirjoituksesta. Säännön rikkomisesta seuraa kirjoituksen poisto sekä varoitus.

Tekstin suora kopioiminen muista julkaisuista on kiellettyä. Viestit, joihin on kopioitu koko artikkeli tai pitkä lainaus, poistetaan.Linkit ja sitaatit ovat sallittuja. Toisilta sivustoilta löydettyjä tekstejä saa siteerata omassa tekstissä kohtuullisesti, kunhan mainitsee lähteen. Muistathan,että sanoituksia, runoja ym. suojaa tekijänoikeus, laista tarkemmin http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1961/19610404.
Keskustelujen linkittäminen toisille foorumeille ei ole suotavaa foorumin luonteen vuoksi.
Foorumin tekstejä ei saa kopioida tai käyttää opinnäytetyön, artikkelin tai muun julkaisun materiaalina ilman lupaa. Aineiston keruuta varten, ota yhteys ylläpitoon, sillä jokaiselta kirjoittajalta pitää saada suostumus erikseen.
krassi
Viestit: 138
Liittynyt: 23 Syys 2013, 10:29

Re: Miten rakensitte itsetunnon takaisin eron jälkeen?

Viesti Kirjoittaja krassi » 09 Elo 2018, 14:34

Luen näköjään kirjoitukset huolimattomasti. Nyt huomasin kissapistoksissan tarinassa mielenkiintoisen lauseen: "Jokainen rakastava kumppani yrittää välttää riitaa ja pitää parisuhdetta kunnossa. Ei se ole heikkoutta eikä teidän tarvitse muuttaa itseänne, vaikka narsisti näin uskottelee."

Ensinnäkin usein sanotaan, että hyvässäkin suhteessa riita puhdistaa ilmaa. Toiseksi ei uhrin tule muuttaa itseään sellaiseksi, kun narsisti haluaa. Kannustan etsimään omaa itseään ja muuttumaan omaksi itseksi. Kehittäkää itseänne sellaiseksi vahvaksi, hyvän itsetunnon omaavaksi henkilöksi, joka olitte ennen narsistin kohtaamista. Kannustan uskomaan omaan itseen ja välttämään mukautumista ohjailuun ulkoapäin.

Kissapistoksissa
Viestit: 7
Liittynyt: 17 Heinä 2018, 10:34

Re: Miten rakensitte itsetunnon takaisin eron jälkeen?

Viesti Kirjoittaja Kissapistoksissa » 09 Elo 2018, 20:15

Jos Krassi luit huonosti, niin minä kirjoitin myös huonosti. Enkä tiedä selventääkö tämäkään ;)
Normaalissa parisuhteessakin tulee tietenkin riitoja, mutta molemmat tekee myönnytyksiä ja joustaa. Narskun kanssa tietenkään tämä ei toimi. Huomaan usein odottavani turhaan normaalia käytöstä; myötätuntoa, ymmärrystä, anteeksipyyntöä tai selitystä, vaikka todellakin tiedän, ettei sitä tule. On aivan oikeutettua odottaakin sitä (normaalisti). Enkä halua siinä suhteessa muuttuakaan. Usein myös lankean siihen, että luulen narskun ymmärtävän oman käytöksensä viat, jos teen samoin.. No ei todellakaan toimi sekään. Säännöthän on ihan eri hänellä itsellään!
Se, missä tosiaan pitää muuttua, on se että lakkaan odottamasta näitä asioita narskulta! Usein myös tunnen myötätuntoa näin sairasta ihmistä kohtaan, vaikka hän kohtelee minua kuin saastaa. Pitää kuitenkin ymmärtää, etten voi häntä parantaa, vaikka kuinka rakastaisin. En halua kovettaa itseäni koko maailmaa kohtaan. Tässä piileekin suuri vaara, että lankeaa toiseen samanlaiseen. Mutta silti haluan olla tunteva, lempeä itseni. En ole siis mielestäni taipunut, enkä muuttunut, vaikka narsku halveksii näitä piirteitäni (tai kadehtii). Vakan kansi vaan pitää löytää sopiva :)

Vaikka kaukaa lähdinkin, on kaikki tämä on pohjustusta sille itsetunnolle. Pitää hyväksyä, että itse on toiminut oikein ja normaalisti, eikä syytellä itseään. Se ei varmasti ole helppoa, sillä narsku saa vakuutettua tuttavat ja tuntemattomat, että Sinä olet ollut syyllinen ihan kaikkeen. Itse kuitenkin sydämessämme tiedetään, että vika ei ollut meissä. Ja jos jotain väärin olet tehnytkin, se pitää itselleen suoda ja anteeksi antaa. Kovasti tässä auttaisi, kun joku tervejärkinen olisi kuuntelemassa ja vetämässä sieltä suosta, kun oikein ahdistaa. Itse soitin jopa ex-miehelleni (sille josta narskun takia erosin) ja tein tiliä tekosistani. Tuli tarve puhdistaa pöytä siltäkin osin. Kaikki liikunta ja itsestään huolehtiminen myös kohentaa mielialaa ja itsetuntoa. Pitää tosiaan löytää sieltä peilistä se hyvä tyyppi, eikä näe itseään narskun silmin. Ei varmaan haittaisi, vaikka sanoisi sille hyvälle tyypille joka aamu: "Hyvää huomenta, rakas!" Ja se tyyppi alkaa pikkuhuljaa hymyilemään takaisin :)

krassi
Viestit: 138
Liittynyt: 23 Syys 2013, 10:29

Re: Miten rakensitte itsetunnon takaisin eron jälkeen?

Viesti Kirjoittaja krassi » 09 Elo 2018, 20:48

Kiitos Kissapistoksissa, selvensit asian. Olet hyvällä matkalla selviytyä, kun kaivat itsestäsi sen, että olet hyvä tyyppi. Pahimpina aikoina minäkin katsoin peiliin ja sanoin itselleni: "Olen hyvä juuri tällaisena" 😊.

GrayRock
Viestit: 45
Liittynyt: 12 Helmi 2018, 18:43

Re: Miten rakensitte itsetunnon takaisin eron jälkeen?

Viesti Kirjoittaja GrayRock » 10 Elo 2018, 09:41

On varmasti hyvin yksilöllistä, mitkä asiat parantavat kunkin itsetuntoa. Pohdiskelin asiaa omalta osaltani ja ensimmäisenä mieleeni tuli aika. Vietin itse narsistin kanssa elämästäni noin 20 vuotta ja tottahan se jätti jälkensä minuun. On tosin vaikea sanoa, millaiseksi nuoren miehen itsetunto ja persoona olisi kehittynyt ilman tuota parisuhdetta. Olen ajatellut asian niin, että jos on viettänyt pitkän ajan persoonallisuushäiriöisen kanssa, niin missään nimessä ei pidä odottaa nopeaa muutosta parisuhteen päättymisen jälkeen. Onhan meistä moni oppinut muovautumaan sellaiseksi, että täyttäisimme narsistin odotukset.

Minulla oli pahimman erokriisin aikana tapana jutella itsekseni ihan ääneen. Se oli yksi tapa selkiyttää itselleni ajatuksiani. Tottakai juttelin myös ystävilleni ja ihan ammattilaisillekin. Ystävien tuki oli kuitenkin minulle parasta apua, koska niiden avulla sain vahvistusta mm. sille, että minua ymmärretään. Tarkoitan tällä nimenomaan sitä, että kun narsistin kanssa keskusteleminen ei onnistunut, minulle oli hyvin tärkeä saada vahvistusta sille, että oikeasti osaan ilmaista itseäni toisille ihmisille ihan selkeästi. Ystävät myös vahvistivat sen, että minua on todellakin kohdeltu väärin ja sitä kautta ahdistukselleni oli ihan todellinen syy. Niin pohjalla, mieli murusina sitä tosiaan on, ettei aina tiennyt mikä on totta ja mikä mielikuvitustani.

Kun sitten ajan kanssa itsetunto alkoi kohenemaan, kykenin paremmin ja paremmin käsittelemään tapahtuneita asioita itseni kanssa. Hyväksyin tapahtuneen ja annoin tietyllä tavoin itselleni anteeksi sen, että olin ollut liian luottavainen, sinisilmäinen ja kiltti. Hyväksyin nuo piirteet itsessäni, tai ainakin yritin. Pyrin ylipäätään hyväksymään itsessäni kaikki ne piirteet, jotka eivät varmasti vahingoita muita ihmisiä. Tätä kautta ymmärsin, että minussa on paljon arvokkaita ominaisuuksia, jotka ehkä jonakin päivänä ilahduttavat "sitä oikeaa". Haaveet uudesta parisuhteesta heräsivät siis kohentuneen itsetuntoni myötä. Halusin nimenomaan antaa ja auttaa. Ehkä siksi, että sitä kautta olisin mahdollisimman paljon narsistin vastakohta.

Kaikki ei tosiaankaan tapahtunut nopeasti eikä selkeässä vain eteenpäin menevässä järjestyksessä. Aina ajoittain otin takapakkia, epäilin itseäni jne. Luin artikkeleita, selasin foorumeja, kävin vertaistukiryhmän tapaamisissa yms. Aika paljon sai tehdä työtä oman henkisen tasapainonsa eteen.

Yllättävän nopeasti tapasin naisen, jonka menneisyys oli omani kaltainen. Olemme olleet nyt yhdessä kolmatta vuotta. Kun kaksi arpista ihmistä kohtaa, kaikki ei tosiaan ole mennyt kuin sadussa. Molemminpuolista ymmärrystä on vaadittu. Esimerkiksi parisuhteen alkuvaiheessa minun oli hyvin vaikeaa ottaa vastaan minkäänlaista kosketusta. Pystyin kyllä pitämään toista hyvänä, mutta ahdistuin pelkästä silittelystä. Kuukausien kuluessa tämä ongelma kuitenkin helpottui. Narsistin kanssa eläminen oli todennäköisesti opettanut mieleni siihen, että jos saan osakseni mitään myönteistä huomiota, siitä seuraa hetkeä myöhemmin jotain negatiivista. Tämän vuoksi en edelleenkään koe oloani rentoutuneeksi, jos naisystäväni sanoo minusta jotain positiivista. Olemme joutuneet ihan tietoisesti harjoittelemaan sitä, että minut laitetaan epämukavuusalueelleni ja kyllähän se on hiljalleen auttanut.

Oikeastaan minun neuvoni onkin vain se, että yritä antaa anteeksi itsellesi se, millaiseen parisuhteeseen aikanaan jouduit. Ymmärrä, että se oli erittäin todennäköisesti seurausta nimenomaan siitä, että sinulla on paljon positiivisia persoonallisuuden piirteitä. Ne ovat sinulla edelleenkin ja maailmassa on paljon myös ihan aitoja ihmisiä, jotka tutustuessaan arvostaisivat sinua juuri tuollaisena. Tärkeintä on kuitenkin se, että opit arvostamaan itseäsi ja hyväksymään itsesi myös niine henkisine - ja joissakin tapauksissa fyysisine arpinesi, joita tapahtuneet asiat ovat aiheuttaneet. Meitä vastaavassa tilantessa olevia on paljon, et missään nimessä ole yksin. Suosittelen myös tekemään uusille tuttavuuksille selväksi taustasi. Omaa toipumistani auttoi myös tässä uudessa parisuhteessa se, että pystyin varsin avoimesti näyttämään tunteeni. Joskus ihan vaan kesken kaiken sohvalla maatessa kyyneeleet saattoivat valua ja niiden kannatti vain antaa tulla. Kun itsesi lisäksi toinenkin hyväksyy tällaiset "outoutesi" tekemättä asiasta sen suurempaa numeroa, se myös omalta osaltaan tukee itsetunnon vahvistumista.

Tsemppiä!

Kissapistoksissa
Viestit: 7
Liittynyt: 17 Heinä 2018, 10:34

Re: Miten rakensitte itsetunnon takaisin eron jälkeen?

Viesti Kirjoittaja Kissapistoksissa » 10 Elo 2018, 18:09

Voi miten ihana ja toivoa antava ajatus tuo, että voi olla olemassa joku, joka hyväksyy tunteesi ja taustasi ja ymmärtää, mitä olet käynyt läpi. Itse en vielä jaksa uskoa, että edes sisaret tai ystävät pystyvät koskaan ymmmärtämään tai tukemaan. Vertaistuki on kyllä tässäkin tapauksesa tärkeää. Olen myös samaa mieltä, että uuden kumppanin kanssa kortit kannattaa lyödä pöytään heti alussa, silläkin uhalla, että se pelottaa jonkun tiehensä.

MariaS
Viestit: 26
Liittynyt: 08 Kesä 2017, 22:53

Re: Miten rakensitte itsetunnon takaisin eron jälkeen?

Viesti Kirjoittaja MariaS » 15 Elo 2018, 23:29

Minulla oli todella heikko itsetunto, kun tapasin narsistin ja juuri siksi hän valitsi minut. Oikeastaan vasta narsistin ansiosta tajusin lopulta oman arvoni ja aloin kunnioittaa itseäni.
Viimeksi muokannut MariaS 24 Syys 2018, 21:43, yhteensä muokattu 2 kertaa.

missmyway
Viestit: 4
Liittynyt: 02 Huhti 2018, 09:40

Re: Miten rakensitte itsetunnon takaisin eron jälkeen?

Viesti Kirjoittaja missmyway » 20 Elo 2018, 08:32

Löysin tämän aloittamani ketjun ihan sattumalta eilen, mikä onni! Kävin nimittäin heti tuoreeltaan katsomassa keskustelua, mutta sitä ei silloin syntynyt, joten unohdin koko avaamani keskustelun.. En myöskään ole käynyt tällä foorumilla muuten tuon kevään jälkeen. Eilen oli taas niin uskomattoman paha olo, että etsin kaiken mahdollisen narsismista, ja kappas, löysin itse aloittamani ketjun :D Kuulosti yllättävän tutulta :lol:

Mutta tutuilta kuulostivat vastauksetkin. Se on niin ristiriitainen tunne, ei toivoisi kellekään yhtä hirveitä kokemuksia, ja silti toisten samankaltaiset kokemukset lohduttavat. Ihan jokainen viesti lämmitti todella paljon nyt tässä tilanteessa, kiitos <3. Luen ne vielä uudelleen kohta, mutta heti "kolahti" muutama asia todella lujaa.

Halkopino, kuvauksesi oli kuin omasta suhteestani. Sen, ettei itsekään usko enää tulevaisuuteen, mutta silti, ja nimenomaan yksinäisinä hetkinä, antaa sen ihmisen tulla elämään. Käymään. Sillä narsistihan aina myös lähtee.
Myös minä tapailin kesän aikana satunnaisesti narsistia. Mikä järjetön virhe. Kaikki lähti siitä, kun kuvittelin, että voisimme olla jonkinlaisissa hyvissä väleissä. Minun yksi heikkouteni on sisäänrakennettu hyvyyden korostaminen, en halua olla kenenkään kanssa riidoissa, olen liian kiltti (tästäkin täällä oli hyvää keskustelua). Naiivisti ajattelen, että hyvällä saa hyvää. Narsistiinhan tämä ei päde, mutta miten he*vetin monta kertaa sekin pitää itselleen todistaa? Tämä virheliikkeeni aiheutti sen, että narsisti nosti panokset taas tappiinsa, liehitteli ja teki kaiken mahdollisimman ihanasti. Jotta saisi päähäni sen valheellisen ajatuksen: "entä jos?" Entä jos hän onkin oikeasti näin ihana ihminen?
No, ei ollut.
Lopulta, yllättäen, hän näytti taas todelliset kasvonsa. Ja ne ovat ehkä hirveintä, mitä olen elämässäni nähnyt. Olen nähnyt ne muutaman kerran, narsisti pahimmillaan. Kun kaikki höttö on ympäriltä riisuttu ja hän ei enää pidä ainuttakaan kulissia tai valhetta yllä. Se on oikeasti hirveä näky ja hirveä kokemus. Sain tällaisen nyt taas, kun kerroin hänelle kasvotusten, etten halua olla enää missään tekemisissä, en parisuhdemielessä enkä muutenkaan. Että koen hänet luotaantyöntävänä, koska hänen käytöksensä on niin hirveää. Että en näe hänessä enää mitään hyvää, vaikka olen yrittänyt.
Jotenkin selvisin siitä tilanteessa pää pystyssä itkemättä, vaikka se hänen reaktionsa oli aivan järkyttävän ylimielinen, halveksuva, minut täysin mitätöivä. Itku tuli vasta jälkeenpäin.

NeitiK, kiitos tsempeistä. Mainitsit tuon traumasidoksen, ja sitä olenkin joutunut nyt työstämään. Olen ymmärtänyt, että kärsin traumaoireista aika laajasti, mm. lähes jokaöiset painajaiset. Lisäksi sain kesällä muutaman paniikkikohtauksen (jotka laukesivat, kun narsisti liimautui autoni perään moottoripyörällään, ohitti sitten todella vaarallisessa kohdassa ja jäi taas eteen suunnilleen kiinni etupuskuriin). Olin jo lopettanut vuosien terapian kun suhde loppui, mutta nyt harkitsen vielä vuoden terapiaa keskittyen vain ja ainoastaan tähän trauma-asiaan. Tuntuu, että olen edelleen "jumiutunut" ex-suhteeseen, kaikki tapahtuneet kauheudet pyörivät jatkuvasti mielessä.

Luen nyt vielä uudelleen vastauksianne ja kirjoitan ehkä vielä lisää tänään. Tällä hetkellä mielessä pyörii etenkin kysymys siitä, miksi minun on ollut niin vaikeaa hyväksyä narsistin pahuutta. Olen jotenkin aivan aseeton sen edessä, se aiheuttaa todella liki pakokauhuisen reaktion. Luulen, että oman toipumiseni kannalta työkalut tähän asiaan olisivat avainasemassa, mutta en tiedä, onko niitä edes olemassa. Tämä ei nyt koske itsetuntoa, josta ketjussa oli kyse, mutta on jatkuvasti mielessä. Ehkä siitä voisi aloittaa oman ketjun.

Harmaus
Viestit: 148
Liittynyt: 06 Helmi 2017, 21:16

Re: Miten rakensitte itsetunnon takaisin eron jälkeen?

Viesti Kirjoittaja Harmaus » 23 Elo 2018, 13:48

Missmyway, kun kysyt miksi on vaikea hyväksyä narsistin pahuutta on kai se että joko jollain tajunnan tasolla yleisesti uskotaan siihen että elämä on lähtökohtaisesti hyvää (tähänhän meidät opetetaan uskomaan jo lapsina), me voidaan käsitellä emotionaalisesti tää "hyvä" mitä narsisti tai muuten empatiakyvytön ihminen tietää vain kognitiivisesti. Tai sitten me vaan projisoidaan tai odotetaan kumppanilta tai kaverilta tietynasteista hyvyyttä koska eikös kumppanin tai kaverin "roolissa" ole tietyt määritelmät tai sanattomat standardit että jotakuta voi kutsua semmoiseksi? Kyllä mä ainakin vaadin kavereilta rehellisyyttä ja sitä ettei aiheuta mulle turhaa harmia vaan jotta saisi omaa egoaan pönkitettyä. Ihmisten katsominen pelkkänä hyötysuhteina tai esineinä on meille vieraampi, koska yleisymmärryksen mukaanhan hyötyjä haetaan töistä ja välittäviä kontakteja henk kohtasemmista ihmissuhteista.
Toinen mikä voi olla kyvyttömyydessä hyväksyä narskun "pahuutta", on pettymys ja vihaisuus itseä kohtaan siitä, että lankesi huijaukseen oli syy mikä tahansa. Jumiin jääminen taas voi olla jonkinmoinen tarve valmistautua ettei sama toistu tai halu varmistella onko asia pohjimmiltaan näin vai noin, koska maailma ei oo mustavalkoinen. Kun porukka puhui aiemmin tässä threadissa persoonan muutoksista, voin samaistua niihin peruskokemuksiin. Vaikka mulla oli ennestään huono elämäntilanne narsisti kaveriini tutustuessa ja koin välillä itsevihaa myös, olin silti suhtkoht sujut itseni kanssa välillä. Ton kaverisuhteen edetessä ja sen jälkeen mulla on ollut kireä fiilis koko ajan, enkä oo päässyt enää siihen perusrentoon itseluottavaiseen mielentilaani juuri ollenkaan. Ja tää on huvittavaa koska lapsuudesta lähtien oon saanut paskaa niskaan ja jonkinasteista ihmisvihaa kokenut, silti koettanut ymmärtää että jokaisessa meissä on hyvää ja pahaa. Psyyke voi myös koettaa suojella ihmistä täydeltä romahtamiselta, mikä on traumareaktion seuraus. Omaa täyttymystä ei koskaan kannata hakea toisesta ihmisestä, mutta kun vuosien jälkeen herää ajatukseen että kaikki hyvä mitä sait, oli valetta ja jäljelle jää vain raadollinen totuus toisen itsekkäistä peleistä selkäsi takana, kyl se jälkensä jättää. Etenkin jos itse antoi tosissaan paljon sille toiselle siinä uskossa että saa saman verran hyvää takas.
Kuva
"Tyhmästä voi kasvaa älykäs lukemalla, hölmöstä voi kasvaa viisas kokemalla"

krassi
Viestit: 138
Liittynyt: 23 Syys 2013, 10:29

Re: Miten rakensitte itsetunnon takaisin eron jälkeen?

Viesti Kirjoittaja krassi » 23 Elo 2018, 15:08

Olen myös ihmetellyt narsistin pahuutta. On vaikea uskoa, että joku tekee pahaa. Minusta kyse on ainakin osaksi siitä, että narsku ei osaa muuta. Hän yrittää sitoa uhrinsa itseensä pahuudella, koska luulee sen tepsivän. Ajatusmaailma on niin vääristynyt. Valitettavasti pahuus naamioidaan hyväksi ja aina löytyy joku joka tähän hsksahtaa.

Tiiti
Viestit: 7
Liittynyt: 20 Heinä 2018, 18:37

Re: Miten rakensitte itsetunnon takaisin eron jälkeen?

Viesti Kirjoittaja Tiiti » 26 Elo 2018, 20:25

Hip hei...taas sitten lankesin samaan ansaan.

Nyt tuntuu että on viimeinen kerta kun lähdin, jää tosin nähtäväksi.

Tuntuu että jo oman turvallisuuden vuoksi parempi pysyä erossa siitä miehestä...kaksi kertaa on käynyt käsiksi...nyt mustelmat ranteissa ja käsivarsissa.

Vastaa Viestiin