Voimaantumassako?

Voit kirjoittaa oman tarinasi.

Valvojat: Karju, Notavictim

Alueen säännöt
Keskustelufoorumin ylläpitäjä (NUT ry.) ei ole vastuussa foorumin sisällöstä, vaan jokainen kirjoittaja vastaa oman viestinsä sisällöstä.

Asiaton tai loukkaava kirjoittelu keskustelupalstalla tai yksityisviestein ei ole sallittua. Mikäli joudut loukkaavan kirjoittelun kohteeksi tai huomaat sellaista, tee siitä ilmoitus valvojille.
Asiattomasta tai toisia loukkaavasta viestityksestä seuraa varoitus. Mikäli varoituksen jälkeen häiriköinti jatkuu, käyttäjä poistetaan keskustelufoorumista. Ylläpidolla on oikeus sulkea törkeästi käyttäytyvän kirjoittajan käyttäjätunnukset ilman varoitusta. Toisten kirjoittajien ala-arvoinen nimittely ja haukkuminen johtaa välittömästi käyttäjätunnuksen poistoon.

Yritysten, yhteisöjen sekä henkilöiden nimien mainitseminen kirjoituksissa on kiellettyä. Keskustelu käydään yleisellä tasolla, voidaan puhua ”esimiehestä, alaisesta tms” nimiä mainitsematta. Henkilöt ja organisaatiot eivät saa olla tunnistettavissa kirjoituksesta. Säännön rikkomisesta seuraa kirjoituksen poisto sekä varoitus.

Tekstin suora kopioiminen muista julkaisuista on kiellettyä. Viestit, joihin on kopioitu koko artikkeli tai pitkä lainaus, poistetaan.Linkit ja sitaatit ovat sallittuja. Toisilta sivustoilta löydettyjä tekstejä saa siteerata omassa tekstissä kohtuullisesti, kunhan mainitsee lähteen. Muistathan,että sanoituksia, runoja ym. suojaa tekijänoikeus, laista tarkemmin http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1961/19610404.
Keskustelujen linkittäminen toisille foorumeille ei ole suotavaa foorumin luonteen vuoksi.
Foorumin tekstejä ei saa kopioida tai käyttää opinnäytetyön, artikkelin tai muun julkaisun materiaalina ilman lupaa. Aineiston keruuta varten, ota yhteys ylläpitoon, sillä jokaiselta kirjoittajalta pitää saada suostumus erikseen.
Leinikki
Viestit: 8
Liittynyt: 02 Elo 2018, 22:37

Voimaantumassako?

Viesti Kirjoittaja Leinikki » 08 Elo 2018, 21:48

Hei kaikille kohtalotovereille. Minun tarina on pitkä ja monivaiheinen, mutta kerron lyhyesti. Alku oli yhtä helvettiä. Seurusteluvaiheessa oma N kuulusteli ja syytteli, uhkaili ja ahdisti. Toisena hetkenä oli ihana ja hurmaava ja lupasi kuun taivaalta. Oli kuin elokuvien sankari, rohkea ja ihailtava sekä romanttinen. Jäin koukkuun vaikka väilillä meinattiin erota. Käsiteltiin vain minun asioita. Hän oli täydellinen omasta mielestään. Vuosien varrella on selvinnyt miten paljon valehtelikaan kaikesta. Yksi asia toisensa jälkeen mursi sydämeni ja luottamuksen. Syyttelemällä minua yritti olla huomaamatta omaa pahuuttaan.

Moraalikäsitykset ovat jotain mitä en pysty aina ymmärtämään. Hänellä on omat käsityksensä mitä voi tehdä. Mutta jos muut tekevät samaa, he ovat pahoja.

Mitä enemmän rakastin, sitä enemmän kohteli huonosti, välinpitämättömästi tai etääntyi. Kun tulin kylmemmäksi, rupesi taas "jahtaamaan" rakkauttani. Valheet, torjumiset, pettämiset, etäisyys jne on kylmettänyt sydämeni ja rakkauteni. Aiemmin olin täynnä rakkautta. Nyt vain kiukkua, vihaa ja ahdistusta.

En kelpaa hänelle eroottisesti. Mutta siinäkin yrittää laittaa minun syyksi, etten muka halua. Itse torjuu jokaisen yritykseni ja ei itse tee aloitteita. Lopulta en enää edes yrittänyt vaan keskityin elämässäni muihin asioihin ja unohdin seksin.

Jatkuvasti hän kuitenkin käy eri h...a sivuilla ja viestittelee heidän kanssaan. En usko että on pettänyt fyysisesti, mutta tuo henkinen pettäminen sattuu myös sairaasti. Sydän sirpaleina, että minä en kelpaa, mutta h...at kyllä vievät kaiken seksuaalisen huomion.

Nykyisin meillä menee muuten hyvin. Hän on huomattavasti parempi ja ystävällisempi ihmisenä. Kehuu minua. Ei koskaan syyttele tai hauku. On oikeasti ihan rakastettava. Meillä on ihan mukavaa yhdessä jne. Ainoa asia mikä nyt sotkee ja pilaa tätä suhdetta on nuo seksuaalisuuteen liittyvät asiat. Se laittaa pääni ihan sekaisin, enkä tiedä mitä pitäisi tehdä. Näistä ei voi puhua hänelle. Silloin tulee taas helvetti irti. Koitin alkuaikoina. Pitäisikö vaan antaa tehdä mitä haluaa vai erota? Ansaitsen kunnioitusta ja tuolla lailla hän ei sitä anna. Olemme olleet yhdessä reilu 10 vuotta. Lähtö ei tulisi olemaan helppo. Mutta ehkä ne h...at juuri pitävätkin hänet kiltimpänä.. en tiedä.

Ihanaa että löysin tämän sivun. Täältä olen saanut paljon henkistä apua pelkästään lukemalla. Tuntuu että jo se voimaannuttaa. Nyt täytyy ruveta keskittymään omaan itseen ja hyvinvointiin.

Leinikki
Viestit: 8
Liittynyt: 02 Elo 2018, 22:37

Re: Voimaantumassako?

Viesti Kirjoittaja Leinikki » 09 Elo 2018, 09:18

Jatkuu...
Alkuajan piina oli niin pahaa, että meinasin jo hypätä junan tai rekan alle. Mutta en pystynyt tekemään sitä vanhemmilleni. Silloin N olisi voittanut.
Alussa kehui edellistä tyttöystäväänsä kaikin puolin täydelliseksi ja haukkui minua. En ymmärtänyt miksi ei jatkanut sitten edellisen kanssa, jos oli niin täydellinen (oli sanonut että hän otti eron). Ja vielä vähemmän ymmärsin niitä haukkumisia ja solvauksia mitä hän minuun kohdisti. Sillä tiesin, että en ole sellainen. En ottanut niitä itseeni, ihmettelin vain. Ehkä siksi ei myöhemmin ole jatkanut sillä linjalla.

Jossain vaiheessa oli puhetta lapsista ja kun niitä ei meille onneksi siunaantunut, niin sanoi, että minun pitäisi mennä tutkimuksiin ja hedelmöityshoitoihin. Sanoin, että nehän nauravat meidät sieltä pihalle, kun kysyvät miten usein olemme yrittäneet. Että kyllähän siihen hedelmöittymiseen tarvittaisiin sitä seksiä. En ihan pyhästä hengestä hedelmöity. Asia jäi sikseen.

Toisen kerran masennuin pahasti, kun selvisi taas noita naisjuttuja, vaikka ne aiemmat oli yrittänyt selittää ja että ne ei ollut mitään. Ajattelin tyhmyyttäni, että kai ne oli sitten jäänyt. Mutta näin kun oli taas ollut sellaisilla sivuilla etsimässä nuoria maksullisia tyttöjä. Silloin harkitsin toisen kerran itsemurhaa, mutta onneksi minulla oli ihania ystäviä, jotka olivat kokeneet masennuksen ja olivat tukena. En kertonut heille oikeita syitä, koska eivät olisi ymmärtäneet.

Siinä vaiheessa aloin saada silmiini artikkeleita ym narsisteista. Silloin tajusin, että mikä hän on ja miksi toimii noin. Se auttoi paljon. Elettiin taas monta vuotta yhteiseloa suht normaalisti. Kunnes taas tuli samoja juttuja ja paljastui hirveitä valheita ja juttuja menneisyydestä. Silloin rupesin ajattelemaan eroa. Että en jaksa tälläistä suhdetta, missä minua ei kunnioiteta. Itse vaatii muilta ehdotonta rehellisyyttä, mutta itse valehtelee kaikille. Tunsin, että olen hänelle vain ilmainen palvelija. Erotiikka ja jännitys haetaan muualta. Läheisyyttäkään en saa, kun tietokone on tärkeämpi. Kun tästäkin olen maininnut, niin itse en muka hänelle anna läheisyyttä. No tuskin haluaisi että tulen hyväilemään häntä kun istuu tietokoneella katselemassa muita naisia. Jos olen mennyt niin sanoo, että mene pois. Ei nyt.

Leinikki
Viestit: 8
Liittynyt: 02 Elo 2018, 22:37

Re: Voimaantumassako?

Viesti Kirjoittaja Leinikki » 09 Elo 2018, 10:14

Se pahuuden katse silmissä, mikä tulee kun hän on vihainen tai hyökkäävä tai syyttelevä. Se lamauttaa totaalisesti. Vaikka muuten pystyisi sanomaan vastaan jokapäiväisissä asioissa, niin tuo on sellainen asia mikä tekee heikoksi. Sitä rupeaa pyytelemään anteeksi vaikka ei olisi mitään tehnytkään. Ja keho käy tärisemään ja tuntuu, että kaikki voimat meni hetkessä. Ja ei uskalla ilmaista omaa mielipidettään. Tuohon tilanteeseen kun saisi vahvuutta ja voimaa. On asioita joista haluaisin puhua, mutta en voi, koska hän ei pysty käsittelemään omia ongelmiaan. Ja en tosiaan kestä enää sitä että hän rupeaa syyttämään minua ja hyökkää sillä pahuuden energialla kohti. Sillä siihen se aina menee, kun otan hänen asioita käsiteltäväksi.
Tämä on se mikä on vienyt minun oman voiman. En saa ilmaista itseäni tai omaa pahaa oloani. Ja kun ei saa ilmaista mitään negatiivisia tunteita, niin positiivisetkin kuolevat. Sitä kulkee täällä maailmassa, kuin robotti. Tekee kaiken vain rutiinilla ja ilman tunteita. En osannut edes nauttia luonnon kauneudesta tai sukulaisten/ystävien seurasta, kun synkät ajatukset velloivat päässäni. Nyt alkaa pikkuhiljaa osata nauttia elämän hyvistä puolista.

Jumissa
Viestit: 18
Liittynyt: 29 Loka 2017, 16:51

Re: Voimaantumassako?

Viesti Kirjoittaja Jumissa » 09 Elo 2018, 17:18

Hei Leinikki!
Pitkän tien olet jaksanut kulkea.
Niin hyvin voin samaistua fiiliksiin torjumisesta ja hylkäämisestä ja "poissaolosta", vaikka on paikalla.
"Ruudut" ja niiden sisällöt vievät voiton läheisyydeltä ja läsnäololta.
Itseänikin helpotti , kun ymmärsin, mistä kaikessa pyörityksessä on kyse alkuhuuman ja sen jälkeisen torjunnan yms.jälkeen.
Sen jälkeen olen entistä aktiivisemmin pyrkinyt eroon ( emme ole koskaan asuneet yhdessä), onnistumatta, vaikka puhelin ym. yhteydet olen sulkenut.
Ja kerta toisensa jälkeen olen "uskonut", kun kyynelsilmin kertoo, kuinka ikävä on , eikä tule elämästä mitään, jos ei saa olla kanssani....no ei varmaan tulekaan, kun" lähde" ehtyy.
Ja niin tiukkaan punottu traumasidos minussa, jonka on ehtinyt "kutoa", saa minut hölmön uskomaan muutokseen, kunnes viikon jälkeen taas huomaan, että sama hienovarainen syyttely jatkuu milloin mistäkin.
Kun alan keskustella aiheesta, mistä syyttää, kääntyy kun se yks kaks niin, että minä olen sen ihan omassa päässäni "keksinyt"🙄
Viimeisin "ero" on tosi tuore ja todella haluaisin pysyä nyt tässä tilassa .
Tunnen, että yksi syy traumasidoksen lisäksi herkkyyteeni "antaa N.lle periksi", kun saa minuun yhteyden( yleensä suora kontakti kaupassa tms.) on se, että olen melko yksinäinen tällä paikkakunnalla. Johtunee siitä, että lähes koko aika, mitä olen täällä asunut, on mennyt tässä kyseisessä pyörityksessä.😒
Tältä foorumilta ja Neiti K.n blogista ( Iso kiitos siitä Sinulle)Olen löytänyt sekä oivalluksia, että voimaa edes näihin irtiottoihin.
Vielä se vahvuus on jostain kaivettava, ettei lankea siihen luritukseen enää.
Voimia kaikille !

Leinikki
Viestit: 8
Liittynyt: 02 Elo 2018, 22:37

Re: Voimaantumassako?

Viesti Kirjoittaja Leinikki » 15 Elo 2018, 17:46

Kiitos vastauksestasi Jumissa.
Toivottavasti tilanteesi helpottuu. Oletko saanut uusia ystäviä paikkakunnalta? Se varmasti helpottaa irtipääsyssä.

Itse olen niin kahden vaiheilla, että mitä tehdä. Jäädä vai lähteä. Kun muistelen miten epäkunnioittavasti hän kohteli minua alussa ja miten oikein sallin sen, niin viha leimahtaa. Esim. Heitti puhelimeni seinään ja se särkyi palasiksi, kun eka kertaa olin lähdössä. Luki päiväkirjaani ja oli kuin tulinen pyörremyrsky. Hajotti muutakin omaisuuttani. Jos minä olisin tehnyt samaa, niin eihän se olisi käynyt päinsä. Hänelle se kuitenkin oli sallittu.
Nyt ei tosiaan ole onneksi tehnyt mitään vastaavaa. Ymmärtää sen, että jos tekisi niin sitten ainakin lähtisin. Sen verran olen saanut vahvuutta. Ja itsekin myöntää että on parempi ihminen ansiostani.

Mutta silti on vielä pelkoa, enkä uskalla ottaa tätä h asiaa puheeksi. Jos uskaltaisin, niin se määrittäisi sen jatkaako vai ei. Kunnioitusta ja rehellisyyttä kaipaisin.

Vastaa Viestiin