Mistä hakea tukea&turvaa?

Narsistinen vanhempi aiheuttaa paljon tuhoa lapsilleen 'kasvattajana' - keskustelua persoonallisuushäiriöisen vanhemman aiheuttamista puutteista itsetunnossa, itseluottamuksessa ja selviytymisestä elämässä aikuisiässä.

Valvojat: Karju, Notavictim

Alueen säännöt
Keskustelufoorumin ylläpitäjä (NUT ry.) ei ole vastuussa foorumin sisällöstä, vaan jokainen kirjoittaja vastaa oman viestinsä sisällöstä.

Asiaton tai loukkaava kirjoittelu keskustelupalstalla tai yksityisviestein ei ole sallittua. Mikäli joudut loukkaavan kirjoittelun kohteeksi tai huomaat sellaista, tee siitä ilmoitus valvojille.
Asiattomasta tai toisia loukkaavasta viestityksestä seuraa varoitus. Mikäli varoituksen jälkeen häiriköinti jatkuu, käyttäjä poistetaan keskustelufoorumista. Ylläpidolla on oikeus sulkea törkeästi käyttäytyvän kirjoittajan käyttäjätunnukset ilman varoitusta. Toisten kirjoittajien ala-arvoinen nimittely ja haukkuminen johtaa välittömästi käyttäjätunnuksen poistoon.

Yritysten, yhteisöjen sekä henkilöiden nimien mainitseminen kirjoituksissa on kiellettyä. Keskustelu käydään yleisellä tasolla, voidaan puhua ”esimiehestä, alaisesta tms” nimiä mainitsematta. Henkilöt ja organisaatiot eivät saa olla tunnistettavissa kirjoituksesta. Säännön rikkomisesta seuraa kirjoituksen poisto sekä varoitus.

Tekstin suora kopioiminen muista julkaisuista on kiellettyä. Viestit, joihin on kopioitu koko artikkeli tai pitkä lainaus, poistetaan.Linkit ja sitaatit ovat sallittuja. Toisilta sivustoilta löydettyjä tekstejä saa siteerata omassa tekstissä kohtuullisesti, kunhan mainitsee lähteen. Muistathan,että sanoituksia, runoja ym. suojaa tekijänoikeus, laista tarkemmin http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1961/19610404.
Keskustelujen linkittäminen toisille foorumeille ei ole suotavaa foorumin luonteen vuoksi.
Foorumin tekstejä ei saa kopioida tai käyttää opinnäytetyön, artikkelin tai muun julkaisun materiaalina ilman lupaa. Aineiston keruuta varten, ota yhteys ylläpitoon, sillä jokaiselta kirjoittajalta pitää saada suostumus erikseen.
Vastaa Viestiin
krizz
Viestit: 104
Liittynyt: 24 Joulu 2017, 05:18

Mistä hakea tukea&turvaa?

Viesti Kirjoittaja krizz » 18 Loka 2018, 01:23

-
Viimeksi muokannut krizz 27 Loka 2018, 00:27, yhteensä muokattu 1 kertaa.

Lydie
Viestit: 68
Liittynyt: 03 Kesä 2018, 18:23

Re: Mistä hakea tukea&turvaa?

Viesti Kirjoittaja Lydie » 18 Loka 2018, 21:24

Tosi hyvä avaus! Ajattelinkin juuri itse aloittaa tämän tyyppisen ketjun. Niin ja et ole naurettava tällaista pohtiessa, itsekin tätä olen miettinyt vaikka olen paljon sinua vanhempi.

Tuli mieleen sellainen kirja jonka luin ajat sitten kun "Saat sen mistä luovut". Sen mukaan pitäisi elää "vaarallisesti" saadakseen turvallisuuden tunteen. Jotenkin tässä narsistikontekstissa tuli mieleen, että tarvitaanko me sitä turvallisuutta loppujen lopuksi, vai onko se joku harhakuva, trauma-bond, mikä lie nimeltään?

krizz
Viestit: 104
Liittynyt: 24 Joulu 2017, 05:18

Re: Mistä hakea tukea&turvaa?

Viesti Kirjoittaja krizz » 19 Loka 2018, 01:15

KIitos :B kirjoita sinäkin vaan enemmän jos tahdot ^^ aaa Tommy Hellstenin kirja, miten sitten voisi elää vaarallisesti, kerrotaanko kirjassa vai pitääkö se selvittää itse :D

AIka jännästi mietit! En ollut koskaan edes ajatellut, että ehkä sitä turva(llisuutt)a ei edes tarvitsekaan!!! Järkevä oot, niinhän se saattaapi oikeasti olla.

En tiiä, ehkä mietin sitä turvaa lopulta vain siksi, kun aina mielenterveyteen liittyvissä puhutaan että "bla bla lapsena jäänyt ilman turvaa, niin.." jne jne... Ja en edes tiedä "mitä" se on mitä kaipaa, onko se "turvaa" vai mitä, en vaan tiiä

Harmaus
Viestit: 148
Liittynyt: 06 Helmi 2017, 21:16

Re: Mistä hakea tukea&turvaa?

Viesti Kirjoittaja Harmaus » 19 Loka 2018, 10:25

Lydie, kuulostaa mielenkiintoselta kirjalta. Tossa on oma viisautensa.
Kuva
"Tyhmästä voi kasvaa älykäs lukemalla, hölmöstä voi kasvaa viisas kokemalla"

NeitiK
Viestit: 143
Liittynyt: 15 Joulu 2015, 22:54

Re: Mistä hakea tukea&turvaa?

Viesti Kirjoittaja NeitiK » 19 Loka 2018, 14:27

Ei ole ollenkaan tyhmää hakea turvallisuutta aikuisena, turvallisuus ja toisen ihmisen läheisyys ovat inhimillisiä perustarpeita, jotka eivät häviä mihinkään aikuisenakaan. Juuri narsistit gaslightaavat todellisuutta niin, että me olemme jotenkin "heikkoja", jos emme kykene (yleensä heti lapsesta alkaen) huolehtimaan ja osaamaan kaikkea itse yksin, ja ilman halua saada tukea keneltäkään. Narsisti gaslightaa todellisuuden niin, että kuvittelemme helposti normaalin tukeutumisen olevan liiallista riippuvuutta ja takertuvuutta. Valitettavasti tämä skenaario toimii usein niin, että koska pidämme normaaliakin tukeutumista takertuvuutena -> alamme tukehduttaa omia tarpeitamme läheisyyteen -> mutta nämä tarpeet eivät ole niin helposti tukahdutettavissa -> josta seuraa se, että kun vastaamme kävelee lovebombaava henkilö (tai muuten vaan ystävällisyyttä meille osoittava henkilö), nämä tarpeet ryöpsähtävät sieltä koloista esille -> ja koska ne ryöpsähtävät aika lujaa, me helposti takerrumme -> josta taas saamme vahvistusta narsistin gaslightaamalle todellisuudelle, että olemme heikkoja takertujia. Ei kaikilla välttämättä tällaista kaavaa, mutta yksi tyypillinen. Usein nämä ovat kehiä, jotka ruokkivat itse itseään, eikä siten pääse helposti sieltä irti kohti sitä tervettä läheisyyttä.

Jos taas mietitään trauma-bondia, niin se syntyy juurikin vaarallisuudesta, ja traumasidoksen ydin onkin se, että tarvitsee vaarallisuuden tunnetta, jotta kykenee kiintymään. Eli tämä on sitä jännitystä, kun tekee asioita, joiden tietää olevan "vähän väärin" ja ehkä "itselle huonoja", mutta haluaa silti leikkiä tulella. Tämä on kuitenkin eri asia, kuin mitä luulen tuossa kirjassa puhuttavan. Siinä ehkä puhutaan tuttuudesta ja tuttuuden turvallisuudesta luopumista. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että meille kaltoinkohtelu on tuttua ja turvallista, koska olemme siihen tottuneet. Paradoksisesti siis meille on helpompaa ja näennäisesti "turvallisempaa" jatkaa samalla mallilla muissakin ihmissuhteissa, esim. olla asettamatta rajoja. Vaatii rohkeutta tehdä jotain uutta ja uskaltaa asettaa rajoja, joten luulen tämän "vaarallisuuden" olevan enemmän sitä. Tuo "saat sen mistä luovut"han tarkoittaa käytännössä sitä, että kun lakkaat väkisin yrittämästä ja uskaltaudut siihen, että ehkä menetätkin tämän asian kun päästät irti kontrolloinnista, niin silloin sinulla on mahdollisuus saada se asia. Kyse on siis kontrolloinnista luopumisesta.

Oikeaa turvallisuutta ja läheisyyttä taas jokainen tarvitsee. (Psykopaatit ovat saaneet aivonsa sellaiseen kipsiin, että he ovat sulkeneet nämä osa-alueet itseltään, mutta muuten jokainen tarvitsee siellä jossain kaiken kuoren alla läheisyyttä ja turvaa.) Itsestään on hyvin vaikea repiä irti sitä vakautta ja turvaa, jos ei ole aiemmin elämässään sitä kokenut muiden taholta. Tämän vuoksi ei kannata syyllistyä ja pitää itseään jotenkin viallisena, jos ei osaa sitä vaadittua "rakasta ensin itseäsi, niin sitten osaat rakastaa muita". Ei sitä ole helppo tyhjästä nyhjäistä, jos ei ole sitä lapsuudessa oppinut. Hyvä asia on kuitenkin, että meillä jokaisella on mahdollisuus oppia se, huolimatta lapsuudesta. Usein tämä prosessi on helpompaa silloin, jos onnistuu löytämään hyviä ihmissuhteita elämäänsä. Jos uskaltaudut johonkin harrastukseen tai muuhun, on mahdollista, että asioista omalla painollaan muodostuu hyviä ihmissuhteita. Selkein vaihtoehto luoda itselle pohjaa tähän on löytää hyvä terapeutti. Tärkeää on siis, että löytää sellaisen terapeutin, jonka kokee itse hyväksi. Kun et käy terapeutin vastaanotolla vain "tapaamassa ammattilaista", vaan asennoidut siihen ihmissuhteena (omanlaisenaan), sillä on mahdollisuus tukea ja luoda sitä pohjaa, jonka päälle pystyt rakentamaan omaa kykyäsi pitää itsesi turvassa. Tällöin on siis hyvin tärkeää, että sinulla on hyvä fiilis terapeutistasi. Toiselta ihmiseltä saatu tuki helpottaa todella paljon niiden omien jalkojen tukevoittamista. Se ei ole mitenkään noloa tai tarkoita, ettei osaisi. Kukaan ei osaa tällaisilla taustoilla ilman jonkun apua. Ei se ole niin yksinkertaista, helppo muiden on huudella.

Ja tietysti se tärkein, mitä ilmeisesti toisen ketjun perusteella olet alkanut tehdä - eli mahdollisimman paljon fyysistä etäisyyttä äitiisi, miten vain pystyt. Näin pystyt paremmin kuulemaan omat ajatuksesi ja oman itsesi, ja siitä se pikku hiljaa kehittyy. On täysin luonnollista, että välillä haluat palata sokeuteen ja uskoa (jos vain uskon, ehkä se muuttuu todellisuudeksi), että äitisi olisi sinulle turvan lähde. Se on meille kaikille varmasti tuttua. Mitä vähemmän sinulla on lähelläsi muita ihmisiä, joihin voit turvautua, sitä enemmän halusi turvautua äitiisi kasvaa. Tämänkin vuoksi terapia on hyvä juttu. En tiedä olitko käynyt sellaisessa vai et.

krizz
Viestit: 104
Liittynyt: 24 Joulu 2017, 05:18

Re: Mistä hakea tukea&turvaa?

Viesti Kirjoittaja krizz » 19 Loka 2018, 14:58

-
Viimeksi muokannut krizz 27 Loka 2018, 00:26, yhteensä muokattu 1 kertaa.

NeitiK
Viestit: 143
Liittynyt: 15 Joulu 2015, 22:54

Re: Mistä hakea tukea&turvaa?

Viesti Kirjoittaja NeitiK » 19 Loka 2018, 15:19

Jos todella vahvasti alkaa tuntua siltä, että terapeutti ei pysty hanskaamaan jotain juttuja, mitä tuot pöydälle (mitä ehkä kuvailit), niin aina on oikeus - ja pitääkin voida vaihtaa terapeuttia. Kaikkein tärkeintä terapiassa on hyvä yhteistyösuhde, ja se ei onnistu, jos toinen tuntuu jatkuvasti huonolta. Tämän ei tarvitse tarkoittaa, että terapeutti olisi jotenkin ammattitaidoton, tai ei tarvitse välttämättä miettiä, onko omat tulkinnat ns. oikeita vai vääristyneitä, aina on oikeus vaihtaa. Ensin voi olla hyvä keskustella tilanteesta sen pahalta tuntuvan terapeutin kanssa, sanoa, että et pitänyt jostain mitä hän teki, ja katsoa miten hän reagoi. Jos hänen reaktionsa tuntuu rauhoittavan tilannetta, asiasta voi olla mahdollista päästä keskustelemalla yli (tämä on tärkeää, sillä jokaisessa ihmissuhteessa tulee joskus karikkoja, mutta niistä voi päästä yli). Jos taas tuntuu, että hän menee vaikkapa omaan poteroonsa, etkä millään koe pystyväsi yhteistyöhön hänen kanssaan, sitten harkitse terapeutin vaihtoa. Syyksi voit ilmoittaa aina esim. henkilökemiat eivät natsanneet tms. ellei kyseessä ole sitten jokin törkeä ammattitaidon rikkomus.

Se taas on normaalia, että meillä traumaselviytyjillä vaihtelee päivän mukaan kokemus siitä, voiko toiseen luottaa vai ei. Terapia on siinä mielessä joustava ihmissuhde, että se ei kaadu siihen, vaikka me välillä ahdistuttaisiin ja peräännyttäisiin, ja sitten taas haluttaisiinkin lähemmäs. Eli siinä ei ole mitään outoa, ja sitä tunnetta joutuu vähän kestämäänkin (vaatii vähän epämukavuuden sietoa). Eli jos ongelma jää vain tälle tasolle, kannustan jatkamaan, mutta jos jokin tökkii laajemmalla tasolla tai ne omat vaistot alkavat hälyyttelemään - sitten takapakkia ja tilanteen tarkkailua. Tärkeimpiä tarkastelun hetkiä on juuri ne, miten terapeutti reagoi, jos sanot ettet pitänyt jostain hänen tekemästään. Terapeutin ei kuulu alkaa tehdä sinusta "potilaana" syyllistä kaikkeen ja turvautua tähän valta-asetelmaan itseään pönkittääkseen. Joskus voimme kokea jonkin syyllistämiseksi, mikä ei sitä olekaan, mutta pohjimmiltaan kannattaa aina luottaa omiin tunteisiinsa. Kääntyy itselle haitalliseksi olla luottamatta niihin, mutta samalla on ehkä hyvä vähän peilata reaktioitaan traumahistoriaansa vasten, jos vain pystyy.

Toivottavasti löydät uuden ja hyvältä tuntuvan terapeutin! Vaikka siihen menisi aikaa, niin parempi silloinkin kun ei koskaan.

krizz
Viestit: 104
Liittynyt: 24 Joulu 2017, 05:18

Re: Mistä hakea tukea&turvaa?

Viesti Kirjoittaja krizz » 19 Loka 2018, 16:13

-
Viimeksi muokannut krizz 27 Loka 2018, 00:26, yhteensä muokattu 1 kertaa.

NeitiK
Viestit: 143
Liittynyt: 15 Joulu 2015, 22:54

Re: Mistä hakea tukea&turvaa?

Viesti Kirjoittaja NeitiK » 22 Loka 2018, 13:50

Tuo kolmen vuoden raja voi olla jo alussa aika pelottava meille, joilla on taipumusta takertumiseen. Sitä miettii, että miksi edes aloittaa ja kiintyä, kun tietää, että joutuu luopumaan? Lopulta sekin on yksi oppiläksy elämässä, että oppii luopumaan ns. hyvällä tavalla. Erot ja luopumiset eivät aina ole kamalia asioita, vaikka sellaisiin oltaisiinkin totuttu. Tavallaan jos ajattelee asiaa sitä kautta, että ottaisiko mieluummin kolmen vuoden hyvän ja tasapainoisen ihmissuhteen elämäänsä, vai olisiko koko ajan vain yksin, niin ehkä sillä kolmellakin vuodella on oma arvonsa? Tällä hetkellä, kun on terapiakokemuksia takana (ei onneksi mun kohdalle ole sattunut huonoja kokemuksia), niin arvostan kyllä sitä kolmeakin vuotta. Ja kyllä siinä kolmessa vuodessa voi itsekin ehtiä - ja ehtiikin - toipumaan ja kehittymään, jos siis se terapiasuhde on tasapainoisen hyvä ja on itse valmis omaan prosessointiin.

Koen siis joo, että terapia on auttanut. Eniten juuri mielestäni siinä, että olen saanut sieltä taustatukea ja sellaista ns. peruskalliota, jonka pohjalta päästä omille jaloilleen. Olen käynyt parilla terapeutilla, joilla oli keskenään vähän erilaiset tyylit (toinen aika ei-aktiivinen ja toinen aktiivisempi), ja molemmat mielestäni ok. Terapeutin suuntaukseen voi kyllä valitessa kiinnittää huomiota, jos siis esimerkiksi tykkää enemmän aktiivisesta terapeutista, ei kannata valita psykoanalyysia/dynaamista, koska sitten voi turhautua ja ärsyyntyä siihen terapeutin työskentelytyyliin jo pelkästään.

Tosiaan puolensa ja puolensa. Muita ihmissuhteita ei lopulta kauheasti voi kuormittaa sillä, että puhuu traumoistaan niin paljon kuin niistä on tarvetta puhua (joka on jossain vaiheessa aika paljon) - siihen terapia on aika välttämätön juttu. Muuten taas sellainen luonnollisempi (vähemmän strukturoitu - eli ei kerran viikossa - ja toisaalta tasavertaisempikin) vuorovaikutus on mahdollista vain niissä muissa ihmissuhteissa, ja siksi niitäkin ois ihan kiva löytää elämäänsä. Mutta, itselleen voi kaiken kanssa antaa aikaa. Pikku hiljaa.

krassi
Viestit: 127
Liittynyt: 23 Syys 2013, 10:29

Re: Mistä hakea tukea&turvaa?

Viesti Kirjoittaja krassi » 24 Loka 2018, 10:10

Minulla ei ole kovin hyviä kokemuksia terapeuteista. Tosin kokemuksia ei ole paljon. Kaksi terapeuttiani vain nyökytteli ja kuunteli, ei ollut juuri mielipiteitä. Kolmas ei uskonut minua, näytteli uskovansa. Neljäs, itse tarkkaan valitsemani, oli paras. Kävin hänen luonaan kolme kertaa. Kun kerroin hänelle toilailuistani ihmissuhteissani, hän totesi: "Olet ollut oma itsesi." Parhaat sanat, jotka olen terapeutilta kuullut. Hän kannusti minua itsenäisyyteen. Pidin häntä enemmän ystävänä kuin terapeuttina.

Olen kyllä sitä mieltä, että turvan löytää itsestä ( ja Korkeammasta voimasta, miten sen sitten kukin kokee). Itseensä luottaminen on vain opittava. Siinä auttavat hyvät ystävät ja hyvä terapeutti ja oma asenne. Sattumallakin on sanansa. Kun elää rohkeasti, ilman ennakkoluuloja, kohtaa odottamattomia asioita, jotka kuljettavat eteenpäin. Itsenäisyyden opiskelu voi kestää koko elämän ajan, jokainen välietappi on edistystä. Kun on saanut lapsuudessa huonot lähtökohdat, aikuistuminen on vaikeaa, mutta mahdollista ja palkitsevaa.

Vastaa Viestiin