Narsisti kaverista

Voit kirjoittaa oman tarinasi.

Valvojat: Karju, Notavictim

Alueen säännöt
Keskustelufoorumin ylläpitäjä (NUT ry.) ei ole vastuussa foorumin sisällöstä, vaan jokainen kirjoittaja vastaa oman viestinsä sisällöstä.

Asiaton tai loukkaava kirjoittelu keskustelupalstalla tai yksityisviestein ei ole sallittua. Mikäli joudut loukkaavan kirjoittelun kohteeksi tai huomaat sellaista, tee siitä ilmoitus valvojille.
Asiattomasta tai toisia loukkaavasta viestityksestä seuraa varoitus. Mikäli varoituksen jälkeen häiriköinti jatkuu, käyttäjä poistetaan keskustelufoorumista. Ylläpidolla on oikeus sulkea törkeästi käyttäytyvän kirjoittajan käyttäjätunnukset ilman varoitusta. Toisten kirjoittajien ala-arvoinen nimittely ja haukkuminen johtaa välittömästi käyttäjätunnuksen poistoon.

Yritysten, yhteisöjen sekä henkilöiden nimien mainitseminen kirjoituksissa on kiellettyä. Keskustelu käydään yleisellä tasolla, voidaan puhua ”esimiehestä, alaisesta tms” nimiä mainitsematta. Henkilöt ja organisaatiot eivät saa olla tunnistettavissa kirjoituksesta. Säännön rikkomisesta seuraa kirjoituksen poisto sekä varoitus.

Tekstin suora kopioiminen muista julkaisuista on kiellettyä. Viestit, joihin on kopioitu koko artikkeli tai pitkä lainaus, poistetaan.Linkit ja sitaatit ovat sallittuja. Toisilta sivustoilta löydettyjä tekstejä saa siteerata omassa tekstissä kohtuullisesti, kunhan mainitsee lähteen. Muistathan,että sanoituksia, runoja ym. suojaa tekijänoikeus, laista tarkemmin http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1961/19610404.
Keskustelujen linkittäminen toisille foorumeille ei ole suotavaa foorumin luonteen vuoksi.
Foorumin tekstejä ei saa kopioida tai käyttää opinnäytetyön, artikkelin tai muun julkaisun materiaalina ilman lupaa. Aineiston keruuta varten, ota yhteys ylläpitoon, sillä jokaiselta kirjoittajalta pitää saada suostumus erikseen.
Harmaus
Viestit: 148
Liittynyt: 06 Helmi 2017, 21:16

Narsisti kaverista

Viesti Kirjoittaja Harmaus » 22 Loka 2018, 16:23

Yritin kirjottaa tän varmaan viisi kertaa aiemmin tänään, mietin kirjoittaisinko vai en. Osa mua aattelee vaan etten jaksa jauhaa hänestä enempää mitä oon tarpeelliseksi nähnyt, kumminkin antaisin vaan passiivista huomiota semmoselle joka ei tarvitse sitä tai tietoa millä hän voi tulevaisuudessa manipuloida muita paremmin. Mutta ehkä asiasta puhumalla saan leikattua sen henkisen "syöpäkasvaimen" pois mikä on jäänyt hänestä mieleen ja voihan olla ettei entinen kaverini koskaan edes lue tätä. Kun kaikki aiheellinen on sanottu, ei tarvitse muistaa koko tyyppiä enää.

Olin tosiaan suhteellisen huonossa elämäntilanteessa kun suhun tutustuin. Kaipasin pakokeinoa siitä hetkestä mistä elin, annoit mulle juuri sen. Luulin että näet mistä tulen. Projisoin liikaa omaa rehellisyyttäni kuten tavallista. Tosin ohitin monet varomerkit myös. Kyllä mä näin miten missäkin seurassa käyttäydyit, miten kohtelit mua jos olin noissa porukoissa läsnä, näin sun ylimielisyyden läpi. Meillä oli omat juttumme mille voitiin nauraa yhdessä, mistä voitiin keskustella ja sen semmosta. Parhaimmillasi onnistuit antamaan uutta näkökulmaa asioihin, eikä aina tarvinnut "käyttää kunnon kieltä" mutta kaikki se mitä sussa arvostin ei ollut sen rasittavan puolesi kestämisen arvoista. Teit samaa mitä äitini, syyttelit aiheettomasti, suutuit jos en halunnut samoja asioita kuin sä, halusit "kaiken nyt heti" jopa semmoisissa asioissa joita en halunnut sun kanssa ollenkaan. Erilaisuus on okei mutta mullakin saa olla standardit. En esimerkiksi todellakaan ole velvollinen seksiin sun kanssa vastineeksi palveluksesta, jonka pitäisi olla kollektiivi velvollisuus - puuttua kiusaamiseen. Tai osallistua fantasioihisi mistä en pidä, etenkään jos tuputat niitä. Miksi mun pitäisi luopua omista tarpeistani sun takia, mistä yksi on valinnanvapaus oman elämäni suhteen? Luovuitko koskaan omista tarpeistasi mun takia, ellei siitä ollut sulle hyötyä? Tarjositko koskaan mulle vaihtoehtoa josta molemmat hyötyvät? Moni sun sanoista soti tekojesi kanssa. Silti jokin puoli musta piti sua fiksuna ja hauskana. Ja toinen puoli ärsyttävänä, lapsena joka kaipaa huomiota. Ja tiesit että se oli yksi niistä asioista mitkä mua ärsytti, et vaan kuunnellut ellei sillä ollut sulle provoarvoa. Ja jos kuuntelisit, et voisi enää käyttää "en tiennyt" huudahdusta tekosyynä. Sitten oli vielä päteminen ja liioitellut tunnereaktiot. Sain varoa täysin samoja reaktioita mitä äitini käytti. Ja sitten kun lopulta suutuin, rauhoittelit, koetit uudelleenohjelmoida musta jotain mikä ei ole uhka sille mitä sä haluat ilmeisesti olla, sun tarpeille ja sille että haluat olla parempi kuin mä. Tosin annoit alunperinkin vaikutelman paremmuudestasi, ehkä ylimielisesti mutta jos se oli autenttisesti sun kokemus voimasuhteistamme, miksi edes alennuit todistelemaan mulle? Vai tarvitsitko mua johonkin? Laastariksi? Haasteeksi? Egoboostiksi? Vai koitko mut uhaksi itsellesi.. miksi? Pelkäsitkö että vahvistun ja muutun kilpailukykyiseksi? Noita joskus mietin, vaikka sillä ei pohjimmiltaan ole mun kannalta merkitystä. En tarvitse lähelleni ihmistä, jonka empatiakyky on minimaalinen. En tarvitse lähelleni ihmistä jonka motiiveja joudun jatkuvasti epäilemään. En halua lähelleni ihmistä, jolla on pakkomielle dominoida, olla täydellinen ja aina oikeassa, tulla palvotuksi jopa niin pitkälle, että toisten on pakko valehdella olevansa sun kanssa samaa mieltä päästäkseen tilanteesta helpommalla. En edes vaikka suurin osa siitä olisi kulissia. Tosin tiedän myös, että mun on vaikeaa ottaa noita samoja asioita vastaan esittämättä imarreltua - en usko että monikaan tarkoittaa niitä aidosti vaan manipuloi mun heikkoa kohtaa, eli tunteita, jotta voisi myöhemmin hyväksikäyttää - semmoista ihmistäkään en elämääni halua. Tiedän mitä haluan, mutta miksi toistaisin itseäni tarpeettomasti. Jotkut haavat eivät koskaan parane, se on mun, osuit juuri siihen. Pidä hyvänäsi mitä ikinä multa haitkaan, kunhan pysyt lopullisesti poissa mun elämästä välikäsinesi. Uskon ettei sua kiinnosta paskaakaan mun rajat koska jos se ei sua satuta, teet mitä lystäät. Välillä toivon että itsekin voisin, vaikka loppujen lopuksi se olisikin kompensointia omasta täyttymättömästä elämänhaaveestani, mikä on pahempi tuska kuin kaikki se mitä sä, äitini ja kiusaajani ootte yhteensä mut pistäneet kokemaan. Silti se ei ole ainut ja suurin tuska maailmassa, se on vaan se mistä on helpompi puhua kuin kenenkään toisen kokemasta kärsimyksestä.

Mutta nyt tiedät miksi alun perin koin että saatat olla ja nyt todistetusti tulet aina olemaan mulle kuvottava ihminen. Kiitos silti että autoit mua myös kehittymään ja kiitos niistä hetkistä jotka pystyn ottamaan kaverisuhteestamme huumorilla. Ihan kaikkea säkään et voi korruptoida.
Kuva
"Tyhmästä voi kasvaa älykäs lukemalla, hölmöstä voi kasvaa viisas kokemalla"

krassi
Viestit: 127
Liittynyt: 23 Syys 2013, 10:29

Re: Narsisti kaverista

Viesti Kirjoittaja krassi » 23 Loka 2018, 18:39

Harmauksen kirjoitus narsistikaverista on tärkeä. Tällainen "vanhojen kaivelu" auttaa pääsemään henkisesti eroon huonosta kaverista. Sillä ei ole merkitystä lukeeko kaveri jutun vai ei. Juttu on kirjoittajalleen merkittävä. Niin kauan on kerrottava tai kirjoitettava ikävistä kokemuksista kunnes ne unohtuvat aktiivimuistista. Se päivä koittaa vielä, jolloin narsistikaveri on Harmaukselle vain ilmaa. Silloin ikävät muistot häipyvät mielestä eikä niistä ole tarvetta puhua.

krassi
Viestit: 127
Liittynyt: 23 Syys 2013, 10:29

Re: Narsisti kaverista

Viesti Kirjoittaja krassi » 24 Loka 2018, 08:16

Jotta kaikki ei olisi negatiivista, kirjoitan lisäyksen edelliseen viestiini. Harmaus toteaa, että narsistikaveri on auttanut kehittymään ja osaan asioista voi suhtautua huumorilla. Omasta kokemuksestani olen samaa mieltä.

Ystävyyssuhteet eivät ole aina ikuisia. Riippuu omasta kehittyneisyydestä minkälaisia kavereita kaipaa. Jossain tilanteessa narsistikaverista on apua. Sitten voi muuttua niin paljon, että on aika jättää narsisti taakseen. Koska narsisti ei muutu koskaan, ei ole muuta vaihtoehtoa kuin hyljätä hänet.

Harmaus
Viestit: 148
Liittynyt: 06 Helmi 2017, 21:16

Re: Narsisti kaverista

Viesti Kirjoittaja Harmaus » 24 Loka 2018, 13:32

Totta. Nykyäänkin hän on enempi sitä muiden kautta tulevaa flashbackia, en usko että hän hooveroi esim muiden kautta.

Oon samaa mieltä, vaikka pitkäaikasia kaverisuhteita on ettinytkin ja niistä voi vaihtelevasti sanoa joko hyvää tai huonoa mutta tää taitaa olla ainut missä oikeasti on pitänyt vääntää rautalangasta ja joutunut miettimään onko toinen vaan ihmisenä liian erilainen vai onko hän narsisti - ja olenko itte narsisti heti jos koetan olla terveen itsekäs eli vetää rajoja ihmissuhteeseen. Mua ei kiinnosta muuttuuko narsistit vai ei - kyse on enemmän ihmisenä kasvamisesta kuin muuttumisesta ja joistain ei kasva hyvää kaveriainesta vaikka käytös kypsyisi.
Kuva
"Tyhmästä voi kasvaa älykäs lukemalla, hölmöstä voi kasvaa viisas kokemalla"

Vastaa Viestiin