Viha

Narsistinen vanhempi aiheuttaa paljon tuhoa lapsilleen 'kasvattajana' - keskustelua persoonallisuushäiriöisen vanhemman aiheuttamista puutteista itsetunnossa, itseluottamuksessa ja selviytymisestä elämässä aikuisiässä.

Valvojat: Karju, Notavictim

Alueen säännöt
Keskustelufoorumin ylläpitäjä (NUT ry.) ei ole vastuussa foorumin sisällöstä, vaan jokainen kirjoittaja vastaa oman viestinsä sisällöstä.

Asiaton tai loukkaava kirjoittelu keskustelupalstalla tai yksityisviestein ei ole sallittua. Mikäli joudut loukkaavan kirjoittelun kohteeksi tai huomaat sellaista, tee siitä ilmoitus valvojille.
Asiattomasta tai toisia loukkaavasta viestityksestä seuraa varoitus. Mikäli varoituksen jälkeen häiriköinti jatkuu, käyttäjä poistetaan keskustelufoorumista. Ylläpidolla on oikeus sulkea törkeästi käyttäytyvän kirjoittajan käyttäjätunnukset ilman varoitusta. Toisten kirjoittajien ala-arvoinen nimittely ja haukkuminen johtaa välittömästi käyttäjätunnuksen poistoon.

Yritysten, yhteisöjen sekä henkilöiden nimien mainitseminen kirjoituksissa on kiellettyä. Keskustelu käydään yleisellä tasolla, voidaan puhua ”esimiehestä, alaisesta tms” nimiä mainitsematta. Henkilöt ja organisaatiot eivät saa olla tunnistettavissa kirjoituksesta. Säännön rikkomisesta seuraa kirjoituksen poisto sekä varoitus.

Tekstin suora kopioiminen muista julkaisuista on kiellettyä. Viestit, joihin on kopioitu koko artikkeli tai pitkä lainaus, poistetaan.Linkit ja sitaatit ovat sallittuja. Toisilta sivustoilta löydettyjä tekstejä saa siteerata omassa tekstissä kohtuullisesti, kunhan mainitsee lähteen. Muistathan,että sanoituksia, runoja ym. suojaa tekijänoikeus, laista tarkemmin http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1961/19610404.
Keskustelujen linkittäminen toisille foorumeille ei ole suotavaa foorumin luonteen vuoksi.
Foorumin tekstejä ei saa kopioida tai käyttää opinnäytetyön, artikkelin tai muun julkaisun materiaalina ilman lupaa. Aineiston keruuta varten, ota yhteys ylläpitoon, sillä jokaiselta kirjoittajalta pitää saada suostumus erikseen.
Marianne
Viestit: 31
Liittynyt: 26 Kesä 2016, 12:56

Viha

Viesti Kirjoittaja Marianne » 06 Joulu 2018, 23:33

Aiemmin olen kertoillutkin kotikuvioistani, mutta minulla on siis narsistiäiti, josta olen nyt parin vuoden ajan ottanut etäisyyttä. Joka kerta kun näen hänet (työni vuoksi muutaman kerran viikossa) tunnen valtavaa vihaa ja katkeruutta siitä, mitä hän on tehnyt. Ihan siitä lähtien kun olen ollut pieni lapsi hän on haukkunut ja lytännyt, vertaillut muihin lapsiin, jotka olivat aina parempia. Lasten kehityksestä hänellä ei ollut paljon käsitystä, vaan aikuisen tavoin olisi pitänyt alkaa ajatella ja pärjätä jo ihan pienenä. Jos olin joissain asioissa hyvä ei ollut mitään, mutta mikä ei onnistunut oli aina suurennuslasin alla. Isästäni ei ollut koskaan tukea, hän ei ollut minusta kiinnostunut, olin hyödytön ja ei toivottu.
Nyt kun ajattelen jälkeenpäin mitä kaikkea olen joutunut kärsimään, miten hän on systemaattisesti yrittänyt viedä minulta terveyttä myöden kaiken, saa minut todella vihaiseksi. Solvaan häntä mielessäni vaikka miksi. En käsitä sitä, että koska hän kuitenkin käsittää miten ihmisten vuorovaikutussuhteet toimivat, hän on tehnyt minua kohtaan kuten on tehnyt. Siis että narsisti tajuaa koska tekee väärin, mutta tekee silti. Vuorovaikutus äidin kanssa oli sitä, että kun olin todella heikossa kunnossa ja hän huomasi sen, hänen kasvoiltaan kuvastui vain voitonriemu. Aivan hyvin kaiken sen jälkeen voisin olla haudassa tai sitten vankilassa, jos olisin tappanut hänet. Ja hän pitää itseään järkevänä kunnian ihmisenä ja minä olen heikkopäinen epäonnistunut jälkeläinen. Viha ja raivo vievät minulta voimaa, mutta anteeksi en anna. Paitsi itselleni olen yrittänyt antaa. Mutta sille omahyväiselle akalle en koskaan.

Lydie
Viestit: 76
Liittynyt: 03 Kesä 2018, 18:23

Re: Viha

Viesti Kirjoittaja Lydie » 08 Joulu 2018, 21:47

Tuttuja tunteita ja kuvioita! Varsinkin tuo voitonriemu kun on heikoilla. En voi muuta oikeen sanoa, kun että kannattaa harkita ihan nollakontaktia. Jokainen tapaaminen kun triggeröi jotain ja vie pohjan irtiotolta. Se on aika jännä kun narsisti kontaktin vähentyessä koventaa panoksia ja lopputulos on sitten sama.

Muistan kun joskus näin videon jossa tulvavesi tuli suojattuun taloon sisälle - kovalla paineella avaimenreiästä! Tuli mieleen, että on vähän sellainen narsismianalogia!

Mutta tietenkään tätä ei ole helppo toteuttaa. Kunhan vaan pyrkii siihen ja tekee kaikkia pieniä päätöksiä jotka tukevat tätä päämäärää ja omaa hyvinvointia.

krassi
Viestit: 138
Liittynyt: 23 Syys 2013, 10:29

Re: Viha

Viesti Kirjoittaja krassi » 08 Joulu 2018, 22:33

Viha on luonnollinen ja hyvä tunne. Pitkään vihatessa se kuitenkin syö itse vihaajaa. Minulle on helpompaa olla antamatta anteeksi. Se ei kuluta. Olen yrittänyt keksiä keinoja selättää vihaa. Yksi helpottava ajatus on, että nämä narsistit eivät tiedä, mitä he tekevät (vaikka jollakin tasolla tietävät).

Lydie
Viestit: 76
Liittynyt: 03 Kesä 2018, 18:23

Re: Viha

Viesti Kirjoittaja Lydie » 08 Joulu 2018, 23:07

Minusta anteeksianto on täysin yliarvostettua. Sen ei pitäisi olla sellainen asia, jota tietoisesti pitää yrittää, koska silloinhan se juuri kääntyy itseään vastaan, koska kun tuntuu että pitäisi antaa anteeksi, mutta ei pysty, niin sehän aiheuttaa syyllisyyttä ja ahdistusta. Monesti kuulee sanottavan että "Anteeksi voi antaa, mutta unohtaa ei koskaan". Itse ajattelen päin vastoin. En halua olla vääntämässä itseäni mykkyrälle anteeksiantamisyrityksissä, vaan mielummin koitan vaan huolehtia itsestäni ja siirtää ajatukset muualle, jotta koko anteeksianto menettää merkityksensä.

Ja miten tilanteet jossa kaltoin kohdellut ei kadu ollenkaan? Toinen skenaario, että tätä väärin kohdeltua ei edes haittaa koko asia (tai ei ole edes huomannut sitä). Toisaalta eikö vihan ollessa olemassa sillä ole jokin tarkoitus, se antaa voimaa ja merkin muutokseen - sitä pitää vain alkaa kanavoimaan oikeaan suuntaan.

Lydie
Viestit: 76
Liittynyt: 03 Kesä 2018, 18:23

Re: Viha

Viesti Kirjoittaja Lydie » 08 Joulu 2018, 23:20

Löysin videon, joka pistää sanoiksi juuri sen tärkeän oivalluksen minkä olen tehnyt. Eli jos painelet villaisella toisen ihmisen käytöstä (etenkin vanhempasi), niin todellisuudenkuvasi hämärtyy ja itseluottamuksesi laskee, kun et voi enää luottaa yleisellä tasolla vapaaseen tahtoon. Alitajuisesti sovellat itseesi kriteerejä mitä käytät muihin ihmisiin. Tämä jopa vaikuttaa hermostollisella tasolla siihen minkälaisiin ihmissuhteisiin hakeudut.

https://www.youtube.com/watch?v=ssWKHPepXPM

krassi
Viestit: 138
Liittynyt: 23 Syys 2013, 10:29

Re: Viha

Viesti Kirjoittaja krassi » 09 Joulu 2018, 09:51

Olen Lydie kanssasi samaa mieltä vihasta ja anteeksiannosta. Viha on yritettävä suunnata jotakin positiivista kohti.

Uskoin kauan vielä aikuisenakin, että olen erityisen hankala ihminen, koska lapsuuden kodissani sanottiin niin. Se vaikutti vääriin valintoihini ihmissuhteissa

Lydie
Viestit: 76
Liittynyt: 03 Kesä 2018, 18:23

Re: Viha

Viesti Kirjoittaja Lydie » 09 Joulu 2018, 15:47

Tuo kyllä kalahti kohdalle, tuo vaikeaksi nimittely! Miten satuitkin tuomaan sen esille, olen sitä ajatellut ja koittanut prosessoida ihan viime aikoina. Mua on satuttanut tosi paljon kun mun sisko (kolme vuotta nuorempi), on jatkuvasti aikuisena huomautellut; "Sinä olet niin vaikea ihminen". Tämän hän perustelee yleensä sillä, että olin teininä niin "hullu"! Tilanne oli siis se, että meidän isä kuoli kun oltiin ala-asteella. Sen jälkeen äitimme alkoi väärinkäyttää lääkkeitä ja pikkuhiljaa enemmän ja enemmän alkoholia. Ensin alkoholi kuului lähinnä itsemurhayrityksiin. Iltaisin äiti tuli aivan säännöllisesti minun huoneen ovelle ja huusi ja syytti kaikesta mahdollisesta - siis huusi vaan siinä ihan suuna päänä jotain tunnin.


Joskus menin ihan sanattomaksi tästä raivoamisesta, mutta monesti aloin myös huutaa takaisin, heitellä tavaroita yms. Mutta olin silloin jotain 13.v - mitä muuta voi odottaa?! Mun äiti on muistuttanut mua ihan vasta kuinka "vaikea murrosikäinen" minä olin! Huomautin, että en muista tehneeni kertaakaan mitään murrosikäisten juttuja, eikä meillä ollut kertaakaan riitoja kotiintuloajoista tmv. Sen hän kyllä myönsi. Itse asiassa hän antoi psyykelääkkeensä minun haltuun jotta hän ei tappaisi itseään. Muistan kun piilotin niitä mm. taulun taakse ja jännitin koulussa, että onkohan hän löytänyt sen piilon.


Kaikesta eniten satuttaa nykyään kun siskoni huomauttelee, että hänellä oli vaikea lapsuus koska minä ja äiti riideltiin niin paljon! Ts. minä olin likaviemäri ja oiva narsistinen lähde tasapainottamaan rajatilaisen vanhemman tunnemaailma.

Vastaa Viestiin