Pohdiskelua

Narsistinen vanhempi aiheuttaa paljon tuhoa lapsilleen 'kasvattajana' - keskustelua persoonallisuushäiriöisen vanhemman aiheuttamista puutteista itsetunnossa, itseluottamuksessa ja selviytymisestä elämässä aikuisiässä.

Valvojat: Karju, Notavictim

Alueen säännöt
Keskustelufoorumin ylläpitäjä (NUT ry.) ei ole vastuussa foorumin sisällöstä, vaan jokainen kirjoittaja vastaa oman viestinsä sisällöstä.

Asiaton tai loukkaava kirjoittelu keskustelupalstalla tai yksityisviestein ei ole sallittua. Mikäli joudut loukkaavan kirjoittelun kohteeksi tai huomaat sellaista, tee siitä ilmoitus valvojille.
Asiattomasta tai toisia loukkaavasta viestityksestä seuraa varoitus. Mikäli varoituksen jälkeen häiriköinti jatkuu, käyttäjä poistetaan keskustelufoorumista. Ylläpidolla on oikeus sulkea törkeästi käyttäytyvän kirjoittajan käyttäjätunnukset ilman varoitusta. Toisten kirjoittajien ala-arvoinen nimittely ja haukkuminen johtaa välittömästi käyttäjätunnuksen poistoon.

Yritysten, yhteisöjen sekä henkilöiden nimien mainitseminen kirjoituksissa on kiellettyä. Keskustelu käydään yleisellä tasolla, voidaan puhua ”esimiehestä, alaisesta tms” nimiä mainitsematta. Henkilöt ja organisaatiot eivät saa olla tunnistettavissa kirjoituksesta. Säännön rikkomisesta seuraa kirjoituksen poisto sekä varoitus.

Tekstin suora kopioiminen muista julkaisuista on kiellettyä. Viestit, joihin on kopioitu koko artikkeli tai pitkä lainaus, poistetaan.Linkit ja sitaatit ovat sallittuja. Toisilta sivustoilta löydettyjä tekstejä saa siteerata omassa tekstissä kohtuullisesti, kunhan mainitsee lähteen. Muistathan,että sanoituksia, runoja ym. suojaa tekijänoikeus, laista tarkemmin http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1961/19610404.
Keskustelujen linkittäminen toisille foorumeille ei ole suotavaa foorumin luonteen vuoksi.
Foorumin tekstejä ei saa kopioida tai käyttää opinnäytetyön, artikkelin tai muun julkaisun materiaalina ilman lupaa. Aineiston keruuta varten, ota yhteys ylläpitoon, sillä jokaiselta kirjoittajalta pitää saada suostumus erikseen.
krassi
Viestit: 160
Liittynyt: 23 Syys 2013, 10:29

Re: Pohdiskelua

Viesti Kirjoittaja krassi » 13 Tammi 2019, 09:59

Hubertus, kun pohdit sitä, että pystyykö olemaan julma ja itsekäs toisia kohtaan ja vain jättämään heidät, niin asiaan on toinenkin näkökulma. Toisten jättäminen "julmasti" voi olla hyvä ratkaisu pitkässä juoksussa myös jätetyille. He eivät vaan ymmärrä sitä jättämishetkellä.

Olen ajatellut, että hyvät päätökseni oman itseni kannalta ovat olleet toisinaan hyviä myös muiden kannalta, vaikka muut ovat protestoineetkin sillä hetkellä. Se, että ehkä nuoruuden naivismin takia jäit vanhempiesi luokse, oli paras päätös niillä tiedoilla, mitkä sinulla silloin oli. Päätökset tekee niillä eväillä, mitkä silloisessa elämän vaiheessa ovat.

Palaan taas siskooni, koska liittyy ainakin vähän tähän aiheeseen. Hänellä on kahdenlaisia juttuja. Toiset jutut ovat siteerauksia vanhemmiltani. Toiset taas hänen miehensä mielipiteitä. Niin, kolmannet jutut ovat hänen omia valituksiaan. Hänellä ei ole mitään omaa kehittävää ja kiinnostavaa. Hän ei ole itsenäistynyt.

Hubertus
Viestit: 5
Liittynyt: 30 Touko 2018, 13:08

Re: Pohdiskelua

Viesti Kirjoittaja Hubertus » 13 Tammi 2019, 17:49

Olet oikeassa Krassi, että jättäminen tai hylkääminen voi olla joskus kaikille osapuolille hyvä asia. Minun tapauksessani myös. Olen pohtinut ja pohdin edelleen, miksi en hylännyt vanhempiani. Syy ehkä oli, että olin liian lojaali, ja se hämmensi minua, etteivät ne henkilöt, joiden tulisi olla minua viisaampia ja joilla tulisi olla asiat paremmin kuin minulla, ja joiden tulisi opastaa minua, ovatkin sellaisia, jotka eivät saa asioitaan kuntoon. Kaikki ehkä johtui heidän välisestään keskinäisestä sopimattomuudesta. Erehdyin luulemaan heidän keskinäistä välien selvittelyä vain joksikin ulkoapäin tulleeksi onnettomuudeksi. Kyse oli ehkä siitä, etteivät he tulleet keskenään toimeen, että olisivat pystyneet antamaan lapsilleenkin myös jotakin. He olivat kuin kaksi vapaata ihmistä, lasta, jotka elävät toisilleen ja riitelevät ja lapset jäävät siinä vähemmälle ja heidän omat asiansakin jäävät hoitamatta. Ei siis vastuuta. Siis jos ne ihmiset, joiden pitäisi olla minun opastajiani ovatkin eksyksissä, asioiden pitää olla silloin todella huonosti. Jos ihmiset eivät aikuisuutensa mennessä ole saaneet vielä elämään jonkinlaista merkitystä ja tolkkua, täytyy takana olla jotakin erikoista. Jos lapsi on pulassa voi ajatella: Kyllä hän pärjää, kun kehittyy vielä, mutta jos aikuinen, jolla asioiden täytyisi olla jo aika hyvin, onkin edelleen pulassa, hänen kohdallaan ei voi ajatella samoin koska kehittyminen olisi jo pitänyt tapahtua. Sellainen on huolestuttavaa.

Vaikka kyseessä voi olla tässäkin tapauksessa, että vanhemmat, varsinkin äiti olivat todella jääneet osin kehitykseltään lapsiksi. Kuten Marianne viestissä myös kertoi esimerkillä, kehitys varmasti jää etenemättä. Äidilläni ei ollut uskonnollista perhettä taustalla, mutta luulen että jotakin vastaavaa on ollut. Tai onko hänelle annettu lapsena liian suuri vastuu, josta hän ei ole pystynyt suoriutumaan ja tuloksena on ollut niiden asioiden mitätöinti ja sen jälkeinen pelko yleensä vastuun kantamisesta asioissa. Jos epäonnistuu se antaa potkua eteenpäin, jos asioita saa käsitellä itse sekä mukana voi olla sellaiset ihmiset, jotka pystyvät aidosti analysoimaan mikä meni väärin, eikä siihen liity henkilökohtaisten ominaisuuksien halventamista. Mutta jos lapsi murskataan epäonnistumisen sattuessa ulkoapäin eikä asioita sen kummemmin käsitellä jää siitä varmasti jonkinlainen trauma.

Isälläni oli enemmän rakentavia ehdotuksia perheelle, siis sellaisia asioihin liittyviä, joita normaalit perheet tekevät, mutta äitini käytti taas omaa valtaansa asioihin estääkseen ne. Äitini ei ollutkaan asioissa mukana. En syytä isääni tästä asiasta, koska itsekin jouduin elämään äitini kanssa, jolloin olin jatkuvasti samoissa ongelmissa hänen kanssaan. Mitään hyvää asiaa ei saa tulla minusta, eikä aiemmin isästäni, muuta kuin korkeintaan auttaa häntä, tietysti, kaiken tulisi tulla äidiltäni. Hän hyväksyy vain sen, minkä itse katsoo hyväksi, se ei ole taas hyvää, muuta kuin hänen omalta kannaltaan katsottuna. Siinä itsekkyys sekä tarkoitettu hyvä kietoutuvat toisiinsa, itsekkäästi haluan teille sitä, jonka katson hyväksi, mutta en osaa välittää onko se oikeasti teille hyvä. Riittää että asiat ovat vain minusta hyvät. Onhan se tyhjää parempi?

Äitiäni voisi verrata kuin tosiuskovaiseen, jonka asiat uskonto määrää, joka yrittää opastaa jälkipolveaan toimimaan oman uskonsa määräämillä tavoilla. Äitini yrittää saada lapset toimimaan kuten hän itse, vaikka asiat olisivat menneet kuinka pieleen tahansa. Hän ei kykene sanomaan onko joku asia onnistunut vai epäonnistunut tai tuottiko joku asia hyvää vai huonoa. Ei ole arviointikykyä asioissa. Asiat vain tehdään ja se mitä sitten taphtuu eivät hänen mielestään johdu asioista vaan jostakin muusta, vaikka tuurista ja onnesta. On totta että onneakin tarvitsee asioissa, mutta jos asioita ei hoida ei siinä auta onnet tai tuurit. Jos teet kaiken oikein on tuloksena melko varma onnistuminen, jos teet väärin tai tekemättä kokonaan tuloksena on aika varma epäonnistuminen. Äidille teot tai päätökset tänä päivänä ja asiat tulevaisuudessa ovat kaksi täysin eri asiaa, hän ei näe että tämän päivän tekeminen vaikuttaa tulevaisuuteen, joko hyvällä tai pahalla tavalla. Minä en ollut otollaista maaperää kun hän viljeli omia tapojaan joten ristiriita oli väistämätön. Samoin ajattelen, oli äidin suhteen isälläni, koska isäni ei toiminut äitini haluamalla tavalla oli seurauksena se että äitini yritti estää kaiken tapahtumasta. Mutta ei ymmärtänyt että tuhoaa samalla kaiken. Asiat tehdään joko kuten äitini sanoo tai sitten ei tehdä ollenkaan. Ja jos tehdään kuten äitini sanoo asiat määräävät aivan muut henkilöt kuin me itse. Äiti ulkoistaa kaiken niille jotka ovat tietävinään.

Äitini ajatteli meidän lasten kohdalla että tänään elämä olisi kurjaa, mutta jo huomenna se on muuttunut hyväksi. Elokuvamainen ajattelu, että kaikki muuttuu hyväksi, musta pilvet väistyvät taivaalta ja elämä hymyilee äkkiä. Eikä asioille tarvitse tehdä mitään. Hän ei ymmärrä sitä että siirtymävaihe hyvän ja huonon välillä voi kestää joillakin kymmeniä vuosia. Samoin kun elämä muuttuu hyvästä huonoksi. Joku voi alkoholisoitua ja se ei tapahdu yhdessä päivässä, viikossa eikä edes vuodessa. Elämä ei muutu taikaiskusta. Jos se tekee niin on jokin asia pielessä.

Äidillä on myös aina ollut ihmisiä, jotka ovat olleet hänelle erityisasemassa, ylitse muiden. Kuten hänen siskonsa oli. Yleensäkin näillä henkilöillä on parempi sosiaalinen status (paitsi siskollaan) kuin meillä. Kerran joskus vuosia sitten menin äitini luo, kun siellä samaan aikaan oli näitä äidin suosikki-ihmisiä kylässä. He katsoivat minua kuin olisin ollut jokin jäte, äiti itse, vaikka on lähes kouluttautumaton ihminen, viihtyy koulutettujen menestyneiden seurassa. Hän mielistelee heitä ja suu on hymyssä korvia myöten. Hänen itsetuntonsa ehkä kasvaa tai pullistuu kun joku paremman statuksen omaava henkilö, vaikka jonkin johtaja-tittelin omaava henkilö antaa hänelle huomiota. Lääkärit ovat vielä oma lukunsa hänelle.

Äitini itse ei ole johtajatyyppi, vaan hän on enemmänkin kuningatar, jolla on valta eikä hänen tarvitse siten tietää juuri mitään. Johtajien tai lääkäreiden täytyy tietää oikeasti ja he toimivat jonkin yhteisen asian hyväksi, mutta kuningatarta täytyy vain palvella henkilökohtaisesti. Äiti selvästi haalii ympärilleen ihmisiä, joilla on parempi asema kuin itsellä tai vaikka minulla. Hän ei anna juuri lainkaan arvoa meille vaan, meidän lasten asema on hänen alapuolellaan ja taas hänen yläpuolellaan ovat nuo hienommat ystävät. Hän on siinä välissä. Rahastaa molemmilta. Minunkin arvoni, tai pikemminkin sääliarvo riippuu siitä, kuinka huomioin hänet omassa elämässäni, teenkö hänen puolestaan asioita, ettei hänen tarvitse. Kun autan häntä, saan sitten vastapainoksi sääliä, hän säälittelee minun asioitani. Äitini ehkä kuvittelee virheellisesti säälin antamisen olevan auttamista tai hyvä teko. Sääli on pelkkä tunne tai pilkka tai jokin muu. Mitään se ei auta, jos ei toimi. Mutta äitini tuntee olevansa hyvä ihminen koska tuntee sääliä.

Äitini periaate tuntuu olevan ettei asioita voi, eikä saa mennä muuttamaan, ne ovat niinkuin ovat ja sillä hyvä. Jos joku asia on huono, se on huono ja siitä on kärsittävä. Hän on erityisen kova mielistelijä joka tekee ja sitten katsoo toisen ilmetta onko tyytyväisyys tai hyväksyntä luettavissa toisen kasvoilta. Siskonsa perhettä hän mielisteli kovasti ja he näyttivät opettavan äidilleni että kun äitini omiaan puree, he ovat silloin tyytyväisiä häneen. Hän ei tee asioita siis tehdäkseen myös itsensä tyytyväiseksi vaan tekee aina siten että muut hyväksyisivät hänet. Se ei hyödytä ketään.

Kouluttamattomilla ihmisillä, kuten äidilläni, näyttää olevan erityisen hyvät taidot mielistellä sellaisia ihmisiä, joiden hän kuvittelee voivan ratkaista hänen ongelmansa. Ilmiselvästi hän tuntee olevansa huononpi kuin muut ja nostaa itsetuntoaan omille keinoillaan. Yksi keino on juuri nuo tuttavat ja ystävät, joilla on jonkinlainen arvostatus yhteiskunnassa. Osa siitä henkilön arvosta valuu äidille kun hän tuntee ja saa sanoa ystäväkseen tai tuttavakseen sellaista joka on koulutettu ja hyvässä ammatissa. Ehkä äitini haluaa viestittää meille että hänkin voisi olla sellainen mutta...epäonni kohtasi. Se on luonnollista jos ihminen ei omista itsetuntoa niin sitä täytyy kuin lainata muilta.

Mutta sen voin sanoa kokeneeni, että jos äidillä ei ole itsetuntoa, ei hän kykene arvostamaan omia lapsiaankaan. Ainoastaan sitä voi antaa mistä itse on tietoinen, jos luottamus ja itsetunto on tuntematon, miten sitä pystyy antamaan eteenpäin? Äitini pelaa bluffia ja yrittää silä onnistua. Hän ei ymmärrä että täytyy itse osata lukea, ennenkuin voi opettaa muita lukemaan. Huomasin jo lapsena että äiti puhuu palturia jos ei jotain asiaa tiedä, hän ei uskalla paljastaa heikkouksiaan.

Vastaa Viestiin