Kontrolloiva tyttöystävä

Voit kirjoittaa oman tarinasi.

Valvojat: Karju, Notavictim

Alueen säännöt
Keskustelufoorumin ylläpitäjä (NUT ry.) ei ole vastuussa foorumin sisällöstä, vaan jokainen kirjoittaja vastaa oman viestinsä sisällöstä.

Asiaton tai loukkaava kirjoittelu keskustelupalstalla tai yksityisviestein ei ole sallittua. Mikäli joudut loukkaavan kirjoittelun kohteeksi tai huomaat sellaista, tee siitä ilmoitus valvojille.
Asiattomasta tai toisia loukkaavasta viestityksestä seuraa varoitus. Mikäli varoituksen jälkeen häiriköinti jatkuu, käyttäjä poistetaan keskustelufoorumista. Ylläpidolla on oikeus sulkea törkeästi käyttäytyvän kirjoittajan käyttäjätunnukset ilman varoitusta. Toisten kirjoittajien ala-arvoinen nimittely ja haukkuminen johtaa välittömästi käyttäjätunnuksen poistoon.

Yritysten, yhteisöjen sekä henkilöiden nimien mainitseminen kirjoituksissa on kiellettyä. Keskustelu käydään yleisellä tasolla, voidaan puhua ”esimiehestä, alaisesta tms” nimiä mainitsematta. Henkilöt ja organisaatiot eivät saa olla tunnistettavissa kirjoituksesta. Säännön rikkomisesta seuraa kirjoituksen poisto sekä varoitus.

Tekstin suora kopioiminen muista julkaisuista on kiellettyä. Viestit, joihin on kopioitu koko artikkeli tai pitkä lainaus, poistetaan.Linkit ja sitaatit ovat sallittuja. Toisilta sivustoilta löydettyjä tekstejä saa siteerata omassa tekstissä kohtuullisesti, kunhan mainitsee lähteen. Muistathan,että sanoituksia, runoja ym. suojaa tekijänoikeus, laista tarkemmin http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1961/19610404.
Keskustelujen linkittäminen toisille foorumeille ei ole suotavaa foorumin luonteen vuoksi.
Foorumin tekstejä ei saa kopioida tai käyttää opinnäytetyön, artikkelin tai muun julkaisun materiaalina ilman lupaa. Aineiston keruuta varten, ota yhteys ylläpitoon, sillä jokaiselta kirjoittajalta pitää saada suostumus erikseen.
Pate
Viestit: 3
Liittynyt: 19 Joulu 2018, 16:54

Kontrolloiva tyttöystävä

Viesti Kirjoittaja Pate » 08 Tammi 2019, 15:48

Oli se kevät jolloin olimme valmistuneet. Päätettiin ottaa rennosti muutama viikko kavereiden kesken. Tutustuimme tuona aikana henkilöön josta puhutaan vaikka nimellä J ja silloiseen kumppaniisi josta käytän nimeä L. Alku sujui hyvin, meillä kaikilla tuntui olevan paljon yhteistä. Tavattiin useamman kerran... Jossain vaiheessa entiset luokkalaiseni eli nämä kaverit alkoivat etääntymään. Luulin että heillä oli vaan muuta menoa, mutta tietty se oudoksutti että kaikki samoihin aikoihin ja ennen niin avoimesti puhuneet kaverit rupesivat yhtäkkiä salailemaan asioita. Koetin muutaman kerran kysellä puhelimitsekin mutta musta tuntui että mun kyselyt sivuutettiin täysin. Samalla J pyrki olemaan enemmän yhteydessä muhun. Ihmettelin miksei hän enää tuonut L:aa mukanaan vaikka aluksi vaikuttivat olevan tosi tiivis parivaljakko.
Jotenkin turhaantuneena kaikkeen tohon, hyväksyin tilanteen ja aloin viettämään enemmän aikaa J:n kanssa. Se tuntui mukavalta ja lohdulliselta kun kaverit eivät enää samalla tavalla olleet yhteydessä. Ainakin jonkun kanssa sai viettää aikaa työnhaun ulkopuolelta. Hiukan aikaa meni, J tunnusti mulle tunteensa. Samalla kävi ilmi että L oli jättänyt hänet jonkun toisen, mukamas todella öykkärimäisen kumppaniehdokkaan takia. Säälin häntä mutta minkäs sille mahtoi? Alkoi seurustelusuhde, ehkä omaa heikkouttani lähdin mukaan... koetin korvata etääntyneet kaverini tuolla intiimimmällä suhteella. En tiennyt että tein ehkä juuri sen mitä hän toivoi.

Alku sujui aika tasapainoisesti, mutta muutaman viikon päästä sain J:lta välillä ihmeellisiä vaatimuksia ja outoja yhteydenottoja, mukamas vahingossa. Silloin pidin sitä vielä ehkä osana seurusteluun kuuluvaa kiusoittelua. Välillä etääntyneet kaveritkin ottivat taas yhteyttä ja tavattiin J:n kanssa sitten heitä. J tosin jatkoi kiusoitteluaan vielä kaveriporukankin nähden ja heitti kommenttinsa välillä tosi överiksi. Kun alkoi huudahtelu naimisiinmenosta ja lasten tekemisestä, koin sekä hämmennystä että pientä häpeää häntä kohtaan... oli liian aikaista suunnitella noin intiimejä asioita.

En silti lähtenyt.. ehkä olisi pitänyt. En tiedä olenko miehenä jotenkin outo jos sanon ettei seksiä voi olla ilman rakkautta, eikä se rakkaus syty hetkessä. Teininäkään ei kiinnostanut hyppiä naisesta toiseen seksin perässä. Välillä haukuttiin homoksi, välillä impotentiksi... ja kun noi teini-iän leimaamiset oli lopulta ehtinyt unohtaa, tyttöystävä iski juuri niihin. Oltiin oltu yhdessä vasta kuukausi ja tyttöystävä halusi jo edetä sänkyyn. Itse halusin vielä tunnustella, rakastanko häntä vai koetanko korvata hänellä sitä läheisyyden puutetta minkä etääntyneet kaverini jättivät jälkeensä? En tuntenut himoa häntä kohtaan, mutta koin että olen jotenkin velvoitettu kokemaan toisin...

Tyttöystävä muuttui seuraavien kuukausien aikana tosi ailahtelevaiseksi. Välillä saattoi haluta keskittyä täysin opiskeluunsa ja jos pyydän että viettäisi aikaa munkin kanssa, olen jotenkin kontrollifriikki tai kusipää. Mutta jos itse halusin omaa aikaa, sain syyllistämistä siitä etten välitä tai olen jättämässä hänet. En saanut enää aikatauluttaa omaa elämääni, vaan asiat piti aina tehdä tyttöystävän mukaan. Jos vedin rajoja hänen vaatimuksilleen, hän saattoi päikseen vaihtaa asetelmaa ja sanoa että hän palvelee mua orjallisesti siitä eteenpäin jotta saan tehdä mitä haluan. Tämäkin vain hämmensi ja tunsin koko tilanteen ihan kohtuuttomaksi...

Tyttöystävästäni alkoi myös paljastua uusia puolia. Hän saattoi valehdella loukkaantuneensa tai saaneensa uhkauksia vierailta ihmisiltä saadakseen mut 'pudottamaan omat hommani' ja rientääkseni hätiin. Lopulta mitään hätää ei koskaan vaikuttanut olevan. En uskaltanut sanoa loukkaantuneeni hänen valheistaan, ettei hän syyllistäisi seuraavaksi heikoksi mieheksi... tai olevani vihainen valehtelusta etten saa väkivaltaisen puolison leimaa otsaani.. tarkoittaako suuttuminen aina väkivaltaa?
Hänen impulssikontrollinsa oli myös aika olematon. Koetin olla tuomitsematta, mutta jotenkin musta tuntui että jos sitoudumme, hän todennäköisesti törsää munkin vähäiset rahat ja jättää kun on imenyt kaikki varat kuiviin. Siinä vaiheessa heräsin ettei tässä ole nyt kaikki kohdallaan. Otin huoleni esille ja sanoin että meidän on ehkä parempi erota. Hän raivostui ja itki. Väitti todella hanakasti että olen 'hyväksikäyttäjä' ja joskus saattoi tulla vielä '...kuten muutkin miehet' sinne väittämien perään. Mietin olinko tietämättäni antanut semmoisen kuvan? En silti ollut vaatinut häneltä mitään, käyttänyt hänen rahojaan tai vaatinut intiimimpää sitoutumista lyhyellä aikavälillä. Toivoin saavani osakseni välittämistä mitä annoin myös, mutta heräsin lopulta siihen, ettei hän koskaan välittänyt. Tuon päivän jälkeen hän muuttui täysin välinpitämättömäksi ja töykeäksi mua kohtaan, mutta ainakin seurustelusuhde oli ohi. Koetin vielä kerran ottaa entisiin kavereihini yhteyttä, muttemme enää saaneet aikaan samaa rentoa tunnetta siihen kuin ennen. Kaikki vaikutti teennäisen kohteliaalta... Annoin olla.

Koko tilanne sai mut miettimään paljon uusiksi. Olinko juuri suhteessa narsistiin vai voiko kyse olla jostakin muusta?

Maaria
Viestit: 4
Liittynyt: 08 Tammi 2019, 16:00

Re: Kontrolloiva tyttöystävä

Viesti Kirjoittaja Maaria » 19 Tammi 2019, 00:32

Hei Pate. Kuvaat havainnollisesti ja selkeästi kokemaasi. Myös hämmennyksesi välittyy kirjoittamassasi.
Hämmennys onkin ymmärrettävää, koska ex tyttöystävä on kuvauksesi mukaan käyttäytynyt ristiriitaisesti ja jotenkin oudosti, alusta asti.
Kirjoitat että koit niinkuin olisit ollut velvollinen tuntemaan seksuaalista halua häntä kohtaan. Saiko hän jotenkin, selittämättömällä tavalla sinussa aikaan tuota turhaa velvollisuuden tuntoa? Minusta on hyvä, että et suostunut velvollisuuden tunnosta hänen kanssaan seksiin, sillä suojelit omaa sisintäsi. Rakkaus kuuluukin olla molemminpuolista, kun seksiin asti edetään.
Narsismiin viittaa valehtelu, ja se että hän sai huomiosi nopeasti kun oli "hätä" mutta kohta mitään hätää ei oikeasti ollutkaan. Tuolloin hän ns hädässä sai sinun reaktiosi ja täyden huomion, mitä narsisti janoaa.
Suuttuminen ei tarkoita aina väkivaltaa ja miehelläkin on oikeus vihastua, ja osoittaa sekin tunne sanoilla ja kehon eleillä, ilmeillä. Vihjailiko hän että olet uhkaava tai väkivaltainen jos näytät suuttumuksesi?
Narsisti haluaa pidättää oikeuden tunteiden näyttämiseen itsellään ja kieltää sen toiselta, ja tämäkin rajoitus tapahtuu vaivihkaa rivien välissä niin ettei itse osaa sanoa kuinka se tapahtui. Tyttö itse ainakin oli osoittanut raivoaan sinulle.
Kysyt, olitko tietämättäsi antanut itsestäsi kuvan että "olet kuin muutkin" ja että oliko tämä tyttö narsisti.
Kirjoituksesta saa kuvan ajattelevasta, rakastamaan ja toista kunnioittamaan kykenevästä nuoresta miehestä, joka kohtasi narsistisesti käyttäytyvän nuoren naisen. Teit parhaasi kärsivällisesti hänen kansaan ja teit mielestäni viisaasti kun lopetit suhteen. Hän saattaa haluta yrittää kanssasi uudelleen mutta narsistinen käytös on ikävän sitkeää ja toistuvaa. Toivon sinulle ehyemmän naisen joka vastaa kunnioitukseesi ja rakkautesi terveellä tavalla.

DjangoChained
Viestit: 18
Liittynyt: 23 Elo 2018, 13:00

Re: Kontrolloiva tyttöystävä

Viesti Kirjoittaja DjangoChained » 20 Tammi 2019, 17:24

Pate kirjoitti:
08 Tammi 2019, 15:48
Tyttöystävä muuttui seuraavien kuukausien aikana tosi ailahtelevaiseksi. Välillä saattoi haluta keskittyä täysin opiskeluunsa ja jos pyydän että viettäisi aikaa munkin kanssa, olen jotenkin kontrollifriikki tai kusipää. Mutta jos itse halusin omaa aikaa, sain syyllistämistä siitä etten välitä tai olen jättämässä hänet. En saanut enää aikatauluttaa omaa elämääni, vaan asiat piti aina tehdä tyttöystävän mukaan. Jos vedin rajoja hänen vaatimuksilleen, hän saattoi päikseen vaihtaa asetelmaa ja sanoa että hän palvelee mua orjallisesti siitä eteenpäin jotta saan tehdä mitä haluan. Tämäkin vain hämmensi ja tunsin koko tilanteen ihan kohtuuttomaksi...
Lainaan kohtaa, johon samaistuin täysin oman tyttöystäväni kanssa ja vastaan vain omasta kokemuksestani. Se, mikä itselle tuli selväksi on, että tämänkaltaisilta ihmisiltä ei voi vaatia yhtään mitään, ei edes tasapuolista ja kunnioittavaa käytöstä. Jos näin tekee, siinä huomaa kohta puolustelevansa häntä tai itseään ja koko keskustelun pointti on unohtunut. Tätä kun tapahtuu toistuvasti tai kerrankin tarpeeksi ikävällä tavalla, ei tee edes mieli ottaa asioita puheeksi. Tulee väkisinkin sellainen olo, että omat toiveet ovat kohtuuttomia. Nimenomaan tuo ailahtelevaisuus oli ja on vieläkin hämmentävää; välillä tunnet olevasi maailman arvostetuin ihminen ja unelmien kumppani, mutta tilanne saattaa muuttua hetkessä. Monesti myös ihan pelkkä katse tai äänensävy riitti johtopäätökseen, että haluan jättää hänet. Myös suhteen ylläpito ja aikataulututtaminen oli täysin vastuullani, sillä kumppanini ei alkuhuuman(2kk) jälkeen laittanut tikkuakaan ristiin sen eteen, että olisi nähnyt minua.

Onnea, että olet päätynyt eroon kyseisestä ihmisestä. Monesti itsekin olen miettinyt, että olinko narsistin kanssa, mutta sillä ei oikeastaan ole merkitystä. Huomasit itse, että kaikki ei ole suhteessasi kunnossa ja pääsit hänestä eroon, vain sillä on merkitystä. Toki olen pohtinut, että olisi helpottavaa jos olisi mahdollista saada varma narsisti-diagnoosi jostakin hänelle, mutta kun ei ole.

Pate
Viestit: 3
Liittynyt: 19 Joulu 2018, 16:54

Re: Kontrolloiva tyttöystävä

Viesti Kirjoittaja Pate » 24 Tammi 2019, 09:57

Hei, ja kiitos palautteesta Maaria ja Django. Tuntuu helpottavalta että muutkin pystyvät samaistumaan ja näkemään nämä ongelmakohdat. Välillä edelleen mietin mitä jos vika olikin omassa päässä.
Kirjoitat että koit niinkuin olisit ollut velvollinen tuntemaan seksuaalista halua häntä kohtaan. Saiko hän jotenkin, selittämättömällä tavalla sinussa aikaan tuota turhaa velvollisuuden tuntoa? Minusta on hyvä, että et suostunut velvollisuuden tunnosta hänen kanssaan seksiin, sillä suojelit omaa sisintäsi. Rakkaus kuuluukin olla molemminpuolista, kun seksiin asti edetään.
Totta. Harvemmin sitä jätkäporukassa tunnustetaan, mikä luo tietynlaisia paineita. Suurimmat paineet tulivat kumminkin rivien välistä ja välillä suoraankin, että olen jotenkin pinnallinen tai asetan liian korkeita standardeja jos en koe häntä viehättävänä. Vasta myöhemmin tajusin että hän koetti vääristellä rajoja joita asetin suhteeseemme jotta kokisin tuota velvollisuutta ja syyllisyyttä jos en myönny.
Suuttuminen ei tarkoita aina väkivaltaa ja miehelläkin on oikeus vihastua, ja osoittaa sekin tunne sanoilla ja kehon eleillä, ilmeillä. Vihjailiko hän että olet uhkaava tai väkivaltainen jos näytät suuttumuksesi?

Suurimmaksi osaksi kyllä. Esimerkkinä annettakoon tapaus jolloin pyysin häntä lähtemään asunnoltani riidan seurauksena. Hän koetti pyydellä että saisi vielä jäädä, mutten enää jaksanut vääntää. Kun en saanut sovinnolla poistumaan, koetin ottaa kiinni ylävartalosta ja taluttaa ulos, huusi että olen naisiin kajoaja ja tekee rikosilmoituksen. Siinä tuli väkisinkin pelko, että kääntää tilanteen tarkoitukseensa sopivaksi väittämällä että poikaystävä kutsuu hänet ensin asunnolleen ja sitten rupeaa väkivaltaiseksi. Noita riitojahan on vaikea todistaa ellei naapurit olleet kuulemassa. Mietin miten vastaavassa tilanteessa olisi kannattanut toimia toisin?
Lainaan kohtaa, johon samaistuin täysin oman tyttöystäväni kanssa ja vastaan vain omasta kokemuksestani. Se, mikä itselle tuli selväksi on, että tämänkaltaisilta ihmisiltä ei voi vaatia yhtään mitään, ei edes tasapuolista ja kunnioittavaa käytöstä. Jos näin tekee, siinä huomaa kohta puolustelevansa häntä tai itseään ja koko keskustelun pointti on unohtunut. Tätä kun tapahtuu toistuvasti tai kerrankin tarpeeksi ikävällä tavalla, ei tee edes mieli ottaa asioita puheeksi. Tulee väkisinkin sellainen olo, että omat toiveet ovat kohtuuttomia. Nimenomaan tuo ailahtelevaisuus oli ja on vieläkin hämmentävää; välillä tunnet olevasi maailman arvostetuin ihminen ja unelmien kumppani, mutta tilanne saattaa muuttua hetkessä. Monesti myös ihan pelkkä katse tai äänensävy riitti johtopäätökseen, että haluan jättää hänet. Myös suhteen ylläpito ja aikataulututtaminen oli täysin vastuullani, sillä kumppanini ei alkuhuuman(2kk) jälkeen laittanut tikkuakaan ristiin sen eteen, että olisi nähnyt minua.
Tuntuu kuin oltaisiin seurusteltu saman ihmisen kanssa. Vääristelikö tai radikalisoiko hän myös sun toiveita jos esitit niitä sen sijaan että olisit jälleen kerran antanut hänelle myöten?
Juuri ton ailahtelevaisuuden seurauksena nykyään on vaikea luottaa mm. antaako joku kehuja tarkoituksella vai onko kyse mielistelystä. Yhtenä päivänä jokin piirre sussa on paras asia ikinä, toisena päivänä se tekee susta vaikeimman kumppanin ikinä.
Kirjoituksesta saa kuvan ajattelevasta, rakastamaan ja toista kunnioittamaan kykenevästä nuoresta miehestä, joka kohtasi narsistisesti käyttäytyvän nuoren naisen. Teit parhaasi kärsivällisesti hänen kansaan ja teit mielestäni viisaasti kun lopetit suhteen. Hän saattaa haluta yrittää kanssasi uudelleen mutta narsistinen käytös on ikävän sitkeää ja toistuvaa. Toivon sinulle ehyemmän naisen joka vastaa kunnioitukseesi ja rakkautesi terveellä tavalla.
Liikutuin tästä.
Onnea, että olet päätynyt eroon kyseisestä ihmisestä. Monesti itsekin olen miettinyt, että olinko narsistin kanssa, mutta sillä ei oikeastaan ole merkitystä. Huomasit itse, että kaikki ei ole suhteessasi kunnossa ja pääsit hänestä eroon, vain sillä on merkitystä. Toki olen pohtinut, että olisi helpottavaa jos olisi mahdollista saada varma narsisti-diagnoosi jostakin hänelle, mutta kun ei ole.
Puhut asiaa. Kyllähän toi tieto helpottaisi mutta kaiketi tässä pitää oppia luottamaan sisimpään enemmän.

DjangoChained
Viestit: 18
Liittynyt: 23 Elo 2018, 13:00

Re: Kontrolloiva tyttöystävä

Viesti Kirjoittaja DjangoChained » 09 Helmi 2019, 13:15

Tuntuu kuin oltaisiin seurusteltu saman ihmisen kanssa. Vääristelikö tai radikalisoiko hän myös sun toiveita jos esitit niitä sen sijaan että olisit jälleen kerran antanut hänelle myöten?
Juuri ton ailahtelevaisuuden seurauksena nykyään on vaikea luottaa mm. antaako joku kehuja tarkoituksella vai onko kyse mielistelystä. Yhtenä päivänä jokin piirre sussa on paras asia ikinä, toisena päivänä se tekee susta vaikeimman kumppanin ikinä.
Vääristeli mielestäni siinä mielessä, että esitti tietämätöntä toiveistani ja huonoimmissa vaiheissa toimi aivan täysin päinvastaisesti kun olin toivonut. Selitykset oli tasoa "en tiennyt". Koen tämän ikäänkuin rangaistuksena siitä, että minullakin on omia toiveita ja tarpeita joita häneltä odotan. Kun aloin asettaa rajoja siihen, miten toivon minua kohdeltavan, niin hänen mielestään ongelmat oli minun päässäni ja minua kohdellaan ihan hyvin. Se tavallaan minut johdattelikin tänne kun rupesin nettietsiväksi. Jossain vaiheessa todella uskoinkin, että minulla on ongelmia. Ja tietysti olikin, mutta se ei ollut todellakaan koko totuus. Ymmärsin, että olkoon vika ihan missä tahansa, tämä ei voi olla normaalia.

Viimeinen lauseesi tässä lainauksessa kuvaa narsismin "tunnemaailmaa" hyvin. Kun toimit juuri siten kuin narsisti haluaa sinun toimivan, kaikki on täydellistä ja tunnet itsesi maailman parhaaksi kumppaniksi. Tätä kun on vaan mahdoton ylläpitää loputtomiin ja se johtaa siihen, että narsisti ottaa pienimmänkin negatiivisen tekosi/sanasi/ilmeesi tms. ylimitoitettuna henkilökohtausena hyökkäyksenä häntä kohtaan. Yhtäkkiä olet epälojaali ja mitätön kumppani, jota tulee rangaista tästä käytöksestä.

Mitä tuohon luottamiseen tulee, niin ei siinä oikein ole mielestäni muuta keinoa kuin oppia tuntemaan se toinen henkilö kunnolla. Uskoisin, että kun kerran on elämässään kohdannut narsistin niin, että ymmärtää sen, varoitusmerkit alkavat uusien ihmisten kohdalla soida huomattavasti nopeammin. En tiedä, mutta uskon ja toivon niin.

Pate
Viestit: 3
Liittynyt: 19 Joulu 2018, 16:54

Re: Kontrolloiva tyttöystävä

Viesti Kirjoittaja Pate » 23 Helmi 2019, 12:17

DjangoChained kirjoitti:
09 Helmi 2019, 13:15
Vääristeli mielestäni siinä mielessä, että esitti tietämätöntä toiveistani ja huonoimmissa vaiheissa toimi aivan täysin päinvastaisesti kun olin toivonut. Selitykset oli tasoa "en tiennyt". Koen tämän ikäänkuin rangaistuksena siitä, että minullakin on omia toiveita ja tarpeita joita häneltä odotan. Kun aloin asettaa rajoja siihen, miten toivon minua kohdeltavan, niin hänen mielestään ongelmat oli minun päässäni ja minua kohdellaan ihan hyvin. Se tavallaan minut johdattelikin tänne kun rupesin nettietsiväksi. Jossain vaiheessa todella uskoinkin, että minulla on ongelmia. Ja tietysti olikin, mutta se ei ollut todellakaan koko totuus. Ymmärsin, että olkoon vika ihan missä tahansa, tämä ei voi olla normaalia.
Vau. "En tiennyt" oli myös osa selitysten arsenaalia mitä entinen tyttöystäväni käytti. Tietämättömän esittäminen ei olekaan normaalia, lapsellista enemmänkin.
Tätä kun on vaan mahdoton ylläpitää loputtomiin ja se johtaa siihen, että narsisti ottaa pienimmänkin negatiivisen tekosi/sanasi/ilmeesi tms. ylimitoitettuna henkilökohtausena hyökkäyksenä häntä kohtaan.
Kaiketi tämä on syy miksi sitä kutsutaan psykologiseksi sodankäynniksi. Pieni lohdunaihe sentään on tieto että jokainen "hyökkäys" kertoo enemmän hänestä itsestään kuin susta. Se on "pelkoa" että kumppani kohtelee häntä täysin samoin kun hän kohtelee kumppaniaan.


Vielä jokin aikaa sitten olin vihainen ja katkeroitunut entiselleni. Nyt olen alkanut kokemaan enemmän sääliä ja myötähäpeää huomattuani että olin hänelle vain peili, esine, josta hän näki vain omat rumimmat puolensa. Ja hän oli se illuusio jonka hälventyminen pakotti kohtaamaan miten typeräksi ihminen voi muuttua vain jotta saisi kokea jonkun välittävän.

DjangoChained
Viestit: 18
Liittynyt: 23 Elo 2018, 13:00

Re: Kontrolloiva tyttöystävä

Viesti Kirjoittaja DjangoChained » 02 Maalis 2019, 11:39

Kaiketi tämä on syy miksi sitä kutsutaan psykologiseksi sodankäynniksi. Pieni lohdunaihe sentään on tieto että jokainen "hyökkäys" kertoo enemmän hänestä itsestään kuin susta. Se on "pelkoa" että kumppani kohtelee häntä täysin samoin kun hän kohtelee kumppaniaan.
Juurikin näin. Tämän kaiken olen kuitenkin itse ymmärtänyt vasta näin jälkikäteen ja tuolloin kun tilanne oli päällä niin olo oli niin hämmentynyt, että koko elämä oli hyvin tuskaista. Mielessä pyöri jatkuvasti parisuhteen ongelmat sekä itsesyytökset.

Vielä jokin aikaa sitten olin vihainen ja katkeroitunut entiselleni. Nyt olen alkanut kokemaan enemmän sääliä ja myötähäpeää huomattuani että olin hänelle vain peili, esine, josta hän näki vain omat rumimmat puolensa. Ja hän oli se illuusio jonka hälventyminen pakotti kohtaamaan miten typeräksi ihminen voi muuttua vain jotta saisi kokea jonkun välittävän.
Mahtava kuulla. Minultakin on viha ja katkeruus hävinnyt, oikeastaan kaikki tunteet ovat häntä kohtaan hävinneet. Minulla oli välillä hänen kanssaan kivaa ja ihanaa aikaa, mutta nyt kun asiaa miettii niin toimivaan ja terveeseen parisuhteeseen ei siinä ollut oikein mitään edellytyksiä.

Välillä vielä mietin, että miten ihmeessä olen voinut olla kyseisen ihmisen kanssa kuukautta pidempään. Mutta ajattelen, että olen silloin olemassaolevilla tiedoillani ja taidoillani tehnyt parhaani, en olisi voinut tehdä enempää enkä mitään paremmin. Kun hyväksyy tämän kaiken tapahtuneen osana oman elämän tarinaa, tulee mielettömän vapautunut olo. Hyväksyminen vie aikaa, toisilla varmasti enemmän kuin toisilla. Itse koen, että "selvisin" melko nopeasti, noin 8 kuukaudessa "diagnoosista". Nyt menneestä oppineena, kehittyneillä tiedoilla ja taidoilla olen hyvin optimistinen tulevaisuudestani. 8 kuukautta sitten tuntui, että minulla ei ole mitään tulevaisuutta.

Vastaa Viestiin