Häpeän taakka

Narsistit parisuhteessa/avioliitossa. Täällä voit keskustella kaikista parisuhteeseen, avioliittoon yms. liittyvistä asioista.

Valvojat: Karju, Notavictim

Alueen säännöt
Keskustelufoorumin ylläpitäjä (NUT ry.) ei ole vastuussa foorumin sisällöstä, vaan jokainen kirjoittaja vastaa oman viestinsä sisällöstä.

Asiaton tai loukkaava kirjoittelu keskustelupalstalla tai yksityisviestein ei ole sallittua. Mikäli joudut loukkaavan kirjoittelun kohteeksi tai huomaat sellaista, tee siitä ilmoitus valvojille.
Asiattomasta tai toisia loukkaavasta viestityksestä seuraa varoitus. Mikäli varoituksen jälkeen häiriköinti jatkuu, käyttäjä poistetaan keskustelufoorumista. Ylläpidolla on oikeus sulkea törkeästi käyttäytyvän kirjoittajan käyttäjätunnukset ilman varoitusta. Toisten kirjoittajien ala-arvoinen nimittely ja haukkuminen johtaa välittömästi käyttäjätunnuksen poistoon.

Yritysten, yhteisöjen sekä henkilöiden nimien mainitseminen kirjoituksissa on kiellettyä. Keskustelu käydään yleisellä tasolla, voidaan puhua ”esimiehestä, alaisesta tms” nimiä mainitsematta. Henkilöt ja organisaatiot eivät saa olla tunnistettavissa kirjoituksesta. Säännön rikkomisesta seuraa kirjoituksen poisto sekä varoitus.

Tekstin suora kopioiminen muista julkaisuista on kiellettyä. Viestit, joihin on kopioitu koko artikkeli tai pitkä lainaus, poistetaan.Linkit ja sitaatit ovat sallittuja. Toisilta sivustoilta löydettyjä tekstejä saa siteerata omassa tekstissä kohtuullisesti, kunhan mainitsee lähteen. Muistathan,että sanoituksia, runoja ym. suojaa tekijänoikeus, laista tarkemmin http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1961/19610404.
Keskustelujen linkittäminen toisille foorumeille ei ole suotavaa foorumin luonteen vuoksi.
Foorumin tekstejä ei saa kopioida tai käyttää opinnäytetyön, artikkelin tai muun julkaisun materiaalina ilman lupaa. Aineiston keruuta varten, ota yhteys ylläpitoon, sillä jokaiselta kirjoittajalta pitää saada suostumus erikseen.
Maga
Viestit: 12
Liittynyt: 08 Helmi 2019, 20:01

Häpeän taakka

Viesti Kirjoittaja Maga » 10 Helmi 2019, 14:55

Meidän tarina on pitkä ja sekava, yritän jäsennellä asiat mahdollisimman helposti ymmärrettäviksi. Kiitos jos jaksat lukea<3

En tosiaan tiedä onko ex-mies narsisti, mutta ainakin narsistiset piirteet ovat hänellä ylikorostuneina. Olen vuosien aikana epäillyt myös mm. epävakaata persoonallisuushäiriötä ja bipolaaria. Adhd on ilmeisesti jonkun asteisena.

Olemme olleet yhdessä vajaa 10 vuotta, johon on mahtunut pettämistä, henkistä ja fyysistä väkivaltaa,alistamista, lukemattomia raivareita, mitätöintiä, päideongelmia ja kaksi ihanaa lasta. Ero on tuore, muutama päivä sitten sain taas lopulliseati tarpeekseni.

Mies tulielämääni ihan puskista yllättäen 2009 loppusyksystä. Takanani oli raastava ero jota en ollut käsitellyt loppuun saakka ja lisäksi elämäntilanteeni oli muutenkin haasteellinen.
Mies tosiaan tulla tupsahti elämääni ja teki heti alusta asti selväksi että, haluaa minut. Alkoi armoton piiritys, viestejä, lahjoja ja muita huomion osoituksia. Epäröin aluksi, olihan hän vasta eroamassa edellisestä suhteestaan ja asui vielä entisen naisen kanssa. Lisäksi ystäväni varoittelivat miehestä, että ei olisi luotettava ja menneisyydessään oli entisiään pettänyt. Torppasin jutun muutamaan kertaan ennenkuin se ehti alkaakaan, aina mies sai jotenkin puhumalla pääni käännettyä..

Meidän juttu eteni nopeasti alun jälkeen, kolme kk tapaamisesta hän asui mun luona. Alkuhuuma oli kiihkeä ja intensiivinen, hän oli ihana ja huomaavainen, ihan erilainen kuin kukaan ennen. Me matkustelimme paljon, kävimme ulkona syömässä. Kaiken tämän ihanuuden keskellä aloin huomaamaan pieniä epämiellyttäviä asioita miehestä, hän oli ajoittain todella töykeä muita ihmisiä kohtaan, esim. saattoi tylyttää kaupan kassaa tai muita asiakaspalvelijoita ihan syyttä suotta. Jälkeenpäin puolustautui sillä että, jos koki jonkun toimivan häntä kohti väärin, koki olevansa oikeutettu puolustamaan itseään tällä tavoin.

Ensimmäisen yhteisen vuotemme edetessä tuli muitakin merkkejä. Hän tuli töistä kotiin stressaantuneena ja lähestulkoon joka kerta kun hän avsi kotioven, tuntui siltä kuin jokin musta pilvi olisi vyörynyt sisään. Näinä hetkinä hän oli todella töykeä, saattoi tiuskia ja huutaa syyttä. Riidat alkoivat samoihin aikoihin, olen itse myös aika temperamenttinen ja annoin palaa samalla mitalla takaisin. Riitojen aikana mies saattoi hajottaa tavaroita ja paiskoa ovia. Kaikki oli luonnollisestikin mun syytä. Aika paljon tapeltiin seksistä, jota ei miehen mielestä ollut tarpeeksi. Yhden riidan muistan alkaneen siitä että, hän kaveriporukan yhteisessä illanvietossa julisti pöytäseurueelle ettei saa tarpeeksi p****a kotona. Koin tämän todella loukkaavaksi ja lähdin tilanteesta pois vihaisena. Seksiin painostus oli ihan jokapäiväistä, hänen mukaansa 1xpvä ei riittänyt, piti olla enemmän. Hän kärtti selityksiä sille miksi en halunnut ja väitti että, kenekään muun kanssa mulla ei tälläistä ongelmaa ollut.

Mustasukkaisuus tuli myös kuvioihin noihin aikoihin, mies koki varsinkin entisen poikaystäväni uhakseen. Hän kehitteli mielessään kaikenlaisia kuvioita siitä kuinka minä edelleen haikailen hänen peräänsä ja koska me emme sillä hetkellä olleet väleissä. En yksinkertaisesti halunnut elämääni valehtelevia ihmisiä ja siten nähnyt mitään syytä miksi olisi pitänyt olla tähän exään yhteydessä. Tämä ex oli siis jättänyt mut palatakseen exänsä kanssa yhteen ja muutenkin pettänyt ja valehdellut. Miehellä oli jokin pakkomielle siitä että, näkee minut ja exäni yhdessä joten hän kutsui hänet mun syntymäpäiville. Synttäreillä ensin kiukkua aiheutti se että en puhunut exälleni, sitten se että, olin liian tuttavallinen ( lue: perus ystävällinen).

Kaikkien näiden ongelmien ohessa miellä oli ihania aikojakin. Mies oli riitojen jälkeen katuvainen ja usein pyysi itkien anteeksi. Ajattelin kaiken muuttuvan paremmaksi.

Aloimme suunnitella yhteistä taloa ja lasten hankintaa. Päätimme rakentaa oman talon toiselle paikkakunnalle ja raskaaksikin tulin aika nopeasti.
Taloprojekti eteni omalla painollaan, kaikki takapakit aiheuttivat stressiä ja riitoja. Mies teki pitkää päivää töissä ja illat vietti raksalla. Tein itse kolmivuoro työtä raskauden viikoille 20 saakka kunnes rutiini ultrassa todettiin että, kohdunkaula oli hävinnyt ja kohdunsuu auki ( kyseessä siis kaksosraskaus). Jouduin ultrasta suoraan osastolle vuodelepoon. Pääsin kotiin viikon makoilun jälkeen, mutta vuodelepo jatkui raskausviikoille 34 saakka kotona.

Myin kerrostalo asuntoni ja myyntivoitoista maksoin 10 000 € miehen velkoja. Sovimme lainasta, mutta mitään paperia ei tehty (tyhmä minä), koska kuvittelin viettäväni loppuelämäni hänen kanssaan.
Pääsimme muuttamaan uuteen taloon muutama kuukausi ennen lasten syntymää, menimme kihloihinkin ja kaikki tuntui olevan hyvin.

Lasten syntymän jälkeen kaikki muuttui. Olin synnytyksestä kipeä seuraavat kolme kuukautta ja jopa käveleminen tuotti tuskaa. Mies palasi parin viikon jälkeen töihin tehden pitkää päivää. Kaiken vapaa-aikansa hän vietti kavereiden kanssa baareissa notkuen. Lastenhoitoon apua ei häneltä saanut ja jos jonnekin halusin mennä, niin lastenhoitaja oli hankittava vaikka hän olisi ollut kotona. Olin yksin vastuussa kaikesta lapsiin liittyvästä. Mies valitti joka päivä töistä tullessaan että, en ollut siivonnut tai tehnyt mieleistään ruokaa. Hän vertasi minua muihin naisiin jotka jaksavat pyörittää kotia ja hoitaa pieniä lapsia. Lähes päivittäin hän totesi että, minussa on jotain vikaa koska en jaksa olla iloinen ja olen jatkuvasti väsynyt.Toki mä yritin. Mikään ei vaan tuntunut riittävän. Siivosin väärin, tein ruokaa väärin, olin liian väsynyt, surullinen, vittumainen, nalkuttava, hiljainen... näitähän riittää.

Lastenhoitoon sain luojan kiitos apua äidiltäni,jota ilman en varmaan olisi hengissä. Toisella lapsellaoli koliikki ja hän ei nukkunut kokonaisia öitä ensimmäiseen kahteen vuoteen. Erään valvotun yön jälkeen mieheni ihmetteli oman äitinsä kanssa suureen ääneen miten voin olla niin väsynyt vaikka äitini auttoi lastenhoidossa kohtuu paljon.

Palasin töihin lasten ollessa 11kk, tein kolmivuoro työtä, joka ei tietenkään käynyt. Iltavuoroja ei saanut olla tai sitten piti olla lastenhoitaja. Yövuorot olivat ok, mutta päivällä ei saanut nukkua. Palkka oli liian huono ja ammattini ei ollut mitään (olen korkeakoulutettu, mies peruskoulun käynyt), piti tienata enemmän mutta aikaa piti olla kotona enemmän ja siivota tietysti.
Mies vaihtoi autoa vuoden välein, piti olla mersu tai vastaava, törsäsi surutta 400-500€ yhden viikonlopun aikana baariin ja osteli kaikenlaista elektroniikkaan. Mun rahankäyttöä syynättiin. En kuulemma osannut käyttää rahaa oikein. Kuulin jatkuvasti muistutuksia siitä että, saan olla kiitollinen että hänen ansiostaan saan asua näin isossa ja hienossa talossa ( velka oli puoliksi kummallakin). Hän vaati että, maksan puolet kaikista kuluista vaikka hänen palkkansa oli n. kolme kertaa suurempi kuin minun ja nämä hänen hankintansa olivat ihan ok, koska hänellä oli rahaa maksaa ne.

Harrastuksia sai olla mutta, ne eivät saaneet vaikuttaa hänen menemisiinsä mitenkään. Usein kävi niinkin että, vaikka olin ilmoittanut menostani paljon aiemmin ja mies luvannut hoitaa lapsia, niin viime metreillä se ei käynytkään. Piti perua tai hankkia lastenvahti. Hän ei koskaan voinut omille yllättävillr menoilleen mitään. Ihan sama mitä oli luvannut.

Näistä menoista me riideltiin harva se päivä. Mä vaadin kuulemma liikaa ja mä en ollut se joka oli valmis perhe-elämään tai parisuhteeseen. Hän ei myöskään koskaan ollut omien sanojensa mukaan kieltänyt minua mihinkään menemästä, itse en kuulemma vain mennyt.

Meidän riidat pahenivat koko ajan ja pikku hiljaa mukaan tuli lisää väkivaltaisia elementtejä. Hän saattoi töniä, ahdistaa nurkkaan, huutaa korvaan, retuuttaa ja estää lähtemästä. Mä pyysin ja rukoilin monesti että, antaisi mulle edes viisi minuuttia aikaa rauhoittua toisessa huoneessa, jotta pystyisin jatkaa aikuismaista keskustelua. Nämä pyynnöt aiheuttivat pakokauhua miehelle ja ihmeellistä lapsenomaista ”älä jätä mua” huutoa. Mikään selitys ei auttanut tähän.

Kaksi kuukautta ennen meidän häitä mies kertoi pettäneensä mua kun olin raskaana. Tuosta yhden illan jutusta oli syntynyt lapsi, joka oli pari kuukautta nuorempi kuin meidän. Olin shokissa. Ensimmäinen reaktio oli perua häät ja erota. Pakotin miehen ottamaan yhteyttä tähän naiseen ja kantamaan vastuunsa lapsesta. Hän väitti sen tehneensä jo ja jopa maksaneensa tälle 5000€ kirjallisen isyydentunnustuksen kera. En tiedä onko tämä totta vai ei.

Miehen katumus ja itku sai kuitenkin minut muuttamaan mieltäni erosta ja ajattelin että, tästäkin selvitään. Menimme naimisiin ja kaikki oli taas hetken hyvin.

Päihteiden käyttö jatkui entisellään, viina maistui ja kuvioihin tuli rauhoittavat lääkkeet sekä, pilven poltto. Baari reissut kuuluivat viikonloppuihin, lääkkeet ja pilvi olivat käytössä viikolla. Riidat jatkuivat entisellään kunnes tuli viikonloppu jolloin olimme yhdessä juhlimassa ystäväni synttäreitä. Mies käyttäytyi kännipäissään todella tökerösti ja usein häpesin häntä, tuo ilta ei ollut poikkeus ja halusin lähteä kotiin ajoissa, koska olin häpeissäni ja vihainen. Tulimme kotiin ja kävin sohvalle makaamaan. Mies olisi halunnut seksiä, josta kuitenkin kieltäydyin vedoten väsymykseen. Tämä ei kuitenkaan hänelle sopinut ka väkisin tuli mun päälle repien huosuja alas. Pyysin lopettaman useasti ja hän vain jatkoi siitä huolimatta. Pakokauhun iskiessä potkaisin häntä, josta hän suuttui silmittömästi ja alkoi kuristamaan. Pääsin otteesta kuitenkin irti ja juoksin ylkertaan, aikeenani pakata kassi ja lähteä. Mies seurasi perässä tietysti ja saatuaan minut kiinni paiskoi tavari ympäriinsä, töni, löi, retuutti ja kuristi. Potkin, löin ja huusin apua niin kovaa kuin keuhkoista lähti. Lopulta sain hänen otteensa heltiämään kun purin häntä käteen niin kovaa kuin pystyin. Pääsin irti ja juoksin ulko-ovesta ulos huutaen. Mies tuli perässä ja joku naapurikin huusi että, pitääkö soittaa poliisi. Vastasin että pitää. Mies pelästyi tätä ja meni takaisin sisään. Silloin vasta huomasin että, mulla ei ollut housuja jalassa ( alushousut kylläkin) ja olin paljain jaloin. Ei puhelinta tai lompakkoa. Yritin kiskoa lyhyttä puseroa takapuolen suojaksi ja lähdin kävelemään tienvartta. Sain pysäytettyä taksin ja selitettyäni tilanteeni kuskille hän heitti minut ilmaiseksi turvakodille jossa vietin yön.

Aamulla isäni tuli hakemaan minut ja menin vanhemmilleni. Isäni tuli mukaan kun menin hakemaan kotoa tavaroitani ja sitten lähdin hakemaan lapset hoidosta vanhempieni luo. Samana päivänälaitoin avioeron vireille. Eroprosessiin sain voimaa vihasta, jonka avulla järjestin asiat suht. nopeasti. Hankin oman asunnon ja järjestin raha-asiat.

Mies ei tietenkään tätä hyväksynyt, ensin kielsi kaiken, haukkui, syyllisti ja tuli jopa esittelemään vanhemmilleni hampaan jälkiä ja mustelmia joita olin hänelle aiheuttanut. Hän muokkasi tapahtumien kulun mieleisekseen ja väitti että, minussa oli ihan yhtä paljon vikaa. Kun tämä ei tepsinyt alkoi anelu, itku ja rakkauden tunnustukset. Lupasi mennä terapiaan ja muuttua. Kesän ajan pysyin kovana, mutta pikkuhiljaa hän luikerteli takaisin elämääni ja pian huomasin hänen viettävän aikaa luonani. Sanoin hänelle koko ajan etten pysty suhteeseen, enkä voi häneen enää luottaa. Se ei kuulemma haitannut, hän aikoi näyttää että on sanansa mittainen.

Seuraavan syksyn ja talven voin todella huonosti, olin väsynyt, ahdistunut ja etäinen. Mies jaksoi muutaman kuulauden yrittää mutta, seksiin en pystynyt. Se oli miehelle vailea paikka ja loukkaantui joka kerta kun torjuin. Jossain kohtaa talvea hän kertoi tavanneensa naisen, joka oli kuulemma tosi mukava ja olivat jutelleet paljon. Tämän naisen mies oli oikeasti väkivaltainen ja hänelle oli tapahtunut oikeasti pahoja asioita. Jossain kohti erään riidan yhteydessä käskin miestä menemään omaan kotiinsa ja sanoin etten halunnut olla hänen kanssaan tekemisissä. Hän lähti. Mutta piiritys alkoi taas.

Muutama kuukausi meni taas näin, kunnes sama kuvio toistui. Mies oli vaivihkaa tuonut tavaroita luokseni ja sovimme sitten että, muuttaa virallisestikin mun luo. Kaikki oli hyvin hetken taas, kunnes päihteet alkoivat houkuttaa. Mies oli viikosta n.4-5 iltaa jossain muualla ja jätti tulematta yöksi kotiin. Ei vastannut puhelimeen ja jätti hoitamatta yhteisiä menoja. Erään tälläisen keikan jälkeen sain taas tarpeekseni ja pakkasin hänen tavaransa raivon vallassa valmiiksi ja kun hän vihdoin saapui kotiin, käskin häipyä. Tästä alkoi monen kuukauden helvetti.

Kuten arvata saattaa, ero ei sujunut mitenkään mallikaasti, mies raivosi, yritti manipuloida läheisiäni minua vastaan, valehteli minusta asioita ympäri kyliä, ei pitänyt kiinni mistään sopimuksista, ei tavannut lapsia ja kaikki oli tietysti mun syytä. Viikko meidän erosta sillä oli jo uusi nainen, kenen luo muutti heti. Sain kuulla kuinka uusi on mahtava uusi nainen on ja minä vain säälittävä hullu. Piina oli jatkuvaa. Päivittäistä pommitusta eri kanavien kautta kunnes blokkasin hänet kaikkialta muualta paitsi sähöpostista. En suostunut puhumaan mistään muusta kuin lapsiin liittyvistä asioista. Vihaaminen loppui siihen. Alkoi taas tuttu rakkauden tunnustaminen, ikävöinti jne.

En vastannut näihin, yritin vain pysyä kovana. Hän pyysi meitä lasten kanssa usein uimaan ja mökilleen ( yllättäen aina hänen viikoillaan) ja muutaman kerran kävinkin. Näillä kerroilla huomasin hänen huumeongelmansa, josta hän sitten kertoi itsekin. Oli pahoillaan käytöksestään, katui ja itki. Kertoi jättäneensä tämän toisen naisen ja haluavansa perheensä takaisin. Kerroin että, huumeet eivät kuuluu lasten/minun elämääni joten se on mahdotonta. Hän lupasi lopettaa ja tekikin niin.

Kun hän oli hetken aikaa pysytellyt kuivilla, uskalsin antaa hänen tulla käymään ja siitä se taas sitten alkoi. Uusi kierros samaa pa***a. Näin jälkeenpäin kun miettii niin voi hyvänen aika kun ihmisen pitää olla tyhmä ja sinisilmäinen. Minä uskoin kaiken mitä mies sanoi, koska halusin että, suhde toimisi. Koska rakastin. Tällä kierroksella mulle selvisi mm. että tämä nainen josta aiemmin oli kertonut ja joka oli ollut ”vain ystävä” oli ollut paljon enemmän. Lisäksi mies oli ollut tämän eron aikaisen naisen kanssa paljon tekemisissä vielä sen jälkeen kun mulle väitti toista. Ja niitä naisia oli muitakin. Kaikenlaista epämääräistä flirttiä, tekstailua jne.

Myös päihdeongelman laajuus selvisi kunnolla, kuvioissa oli siis nyt paljon muutakin kuin vain lääkkeet ja pilvi. Viina oli vaihtunut kokaiiniin ja amfetamiiniin. Niillä pysyi hereillä ja skarppina. Kaiken tämän mies kuitenkin pystyi jättämään syksyn ja talven ajaksi ja minä hoidin vierotusoireita.

Sitten tuli kevät ja kesä, sekä muutama vastoinkäyminen töissä ja perhepiirissä ja näin kierre oli taas valmis. Päihteet tulivat takaisin ja aggresiivinen käytös vain paheni. Miestä ei kotona näkynyt ja väkivalta oli jatkuvaa. Jokaisen kerran jälkeen ajattrlin että, nyt riittää mutta kuitenkin jäin. Mies haukkui päivittäin, kaikki mistä huomautin jotain oli syyllistämistä ja haukkumista, mun piti ymmärtää koska hänellä oli muutenkin vaikeaa.

Nyt kaiken väkivallan, henkisen ja fyysisen jälkeen olen siinä pisteessä että, jos en nyt lähde niin varmaan kuolen. Ainakin henkisesti. Mies on vetänyt jo perinteiset itkuraivarit, soitellut ympäri kyliä ja esittää uhria. Uhkailee itsemurhalla eikä tee mitään muuta kuin itkee ja valittaa. Mä olen täynnä vihaa ja häpeää, kuinka mä voin olla näin tyhmä?! Hävettää kertoa tästä jopa näin anonyymisti 😞
Tyhmänä toivon että, jonain päivänä ymmärtäisi kuinka paljon satutti, mutta epäilen suuresti. Olo on hyväksikäytetty ja surkea. Häpeä on kasvannut massivisiin mittasuhteisiin. Ei ole ketään kenelle puhua, paitsi terapeutti.

Jasmiini
Viestit: 65
Liittynyt: 16 Touko 2018, 13:41

Re: Häpeän taakka

Viesti Kirjoittaja Jasmiini » 10 Helmi 2019, 21:54

En osaa auttaa, mutta ymmärrän hyvin mitä olet käynyt läpi. Tuon kaiken läpi käyminen vie aikaa, ja tärkeintä on varmaan oppia antamaan itselleen anteeksi. Terapia auttaa siihen. Ole itsellesi armollinen, me kaikki on päädytty näihin kuvioihin ilman että sitä kukaan olisi halunnut. Voimia <3

Toivotulevasta
Viestit: 3
Liittynyt: 30 Syys 2017, 19:21

Re: Häpeän taakka

Viesti Kirjoittaja Toivotulevasta » 10 Helmi 2019, 22:34

Maga, kiitos että jaoit tarinasi. Tuo mitä olet kokenut on aivan järkyttävää. Ymmärrän häpeän ja itsesyytökset, mutta jotta pystyisit irtaantumaan kunnolla tästä suhteesta, sinun pitäisi painaa pahinta häpeää ja syyllisyyttä taka-alalle joksikin aikaa. Sinulla on se taito. Ainoa tämänhetkinen tehtäväsi on erota miehestä lopullisesti. Koska häpeä ja syyllisyydentunto ovat todella voimakkaita negatiivisia tunnekokemuksia, niitä ei millään haluaisi tuntea, siispä sitä helposti palaa samaan vanhaan fantasiamaailmaan jossa kaikki on "hyvin", kaikki olikin minun syytäni, nythän kaikki on hyvin kun vain muutan omaa käyttäytymistä. Tämän takia tätä "syyllisyyshäpeää" pitää pystyä edes vähän suitsimaan, jotta pystyy ottamaan etäisyyttä. Nämä asiat ovat pitkiä prosesseja, eikä mitenkään voi olettaa, että voisit parantua heti. Jotta vaikeita tunteita pystyy käsittelemään, pitää olla omaa minää rakentuneena, ja se tapahtuu vasta myöhemmin. Toivon sulle paljon voimia tulevaan.

Venica
Viestit: 320
Liittynyt: 12 Tammi 2017, 09:12

Re: Häpeän taakka

Viesti Kirjoittaja Venica » 11 Helmi 2019, 23:31

Huh huh mikä tarina sulla on takana. Jos et halua itseäsi ajatella, ajattele lapsia ettei enää heidän tarvii nähdä tuota vierestä. Pahimmassa tapauksessa kohta lastensuojelu on perässä ja vie lapset jos et eroa miehestäsi.

Itse pidin sitä yhtenä tärkeänä syynä erota että tyttö ei ota itselleen samanlaista miestä itselle.

Koira kerätä voimia ja katkaista kierre. Toivon paljon voimia sinulle tulevaan. Varmasti läheiset sinua auttavat kun teet selväksi että nyt lopullisesti eroat siitä hullusta. Läheisille tekee tuskaa katsoa vierestä kuinka paljon kärsit. Sinä pääset siitä eroon kun oikeasti haluat.

Maga
Viestit: 12
Liittynyt: 08 Helmi 2019, 20:01

Re: Häpeän taakka

Viesti Kirjoittaja Maga » 12 Helmi 2019, 13:32

Kiitos vastauksista <3 tilanne on tosiaan nyt se että, erossa ollaan. Miehen tavarat on vielä täällä, kuulemma ei ole just nyt varaa hankkia omaa kämppää tai paikkaa mihin viedä. Sanoin että, on viikko aikaa järjestää varasto tai jokin muu säilytyspaikka. En tiedä missä yönsä viettää itse.
Kovasti yrittää edelleen syyllistää ja esim. lapsia manipuloi, mikä on ihan hirveetä 😞 Asiasta olen hänelle sanonut tiukastikin, mutta kuten aravata saattaa, eihän siitä keskustelusta mitään tule. Minä kuulemma yritän kontrolloida kaikkea ja teen itsekin sitä, mikä ei siis todellakaan pidä paikkaansa! Jos tää ei lopu niin varmaan tarvii ottaa esille kouluterveydenhuollossa tai jopa lasun kanssa.
Meillä on onneksi lastenvalvojalla tehty sopimus jo muutaman vuoden takaa ja muutenkin varsinainen avioero prosessi jo viety loppuun.
Olen kovin helpottunut siitä että, asiat on tässä vaiheessa (jo). Vielä kun saan noi kamat täältä niin voin hengittää vähän helpommin.

Maaria
Viestit: 4
Liittynyt: 08 Tammi 2019, 16:00

Re: Häpeän taakka

Viesti Kirjoittaja Maaria » 19 Maalis 2019, 14:39

Hei Maga. Mitä sinulle tänään kuuluu?
Jotenkin haluaisin välittää sinulle sisarellista rakkautta ja toivoa hyvästä tulevaisuudesta. Ja ihan tähän yhteen päivään helpotusta painaviin tunteisiin, jos niitä on.
Häpeä on tunne jolla on ainakin tehtävänsä viedä turvaan sellaiselta elämältä mihin ei haluakaan palata.
Huomaan kertomastasi että ex miehesi on se jonka päällä häpeä kuuluu olla mutta narsistina hän ei sitä tunne tai ainakaan myönnä.
Sinä terveen tunne-elämän omaavana tunnet häpeää. Vaikka ei tarvitsisi, koska olet ennemminkin uhri.

Ajatteletko että olisi pitänyt.. tai ei olisi pitänyt..
Itse aloin päästä häpeän yli myöntämällä kaiken tapahtuneen. Oman osuuteni ja päätökseni kaikki, nekin "huonot" päätökset jotka satuttivat minua itseäni, myönsin virheeni yhä uudelleen ja aloin päästä eteenpäin pois ahdistavista ajatuksista ja tunteista.
Jos sinulla olisi ollut terve puoliso et olisi toiminut niinkuin toimit, jäit yhä uudelleen tuleen. Mutta olosuhteet oli mitä oli ja teit niissä minkä pystyit ja voit.

Toivottavasti olet terapiassa ja saat apua itsellesi, lapsille ja kaikkeen mitä nyt tarvitaan.
Olet hyvä ja eheydyt vielä elämään, missä oletkin päässyt jo hyvään alkuun koska ette ole yhdessä enää.

Maga
Viestit: 12
Liittynyt: 08 Helmi 2019, 20:01

Re: Häpeän taakka

Viesti Kirjoittaja Maga » 24 Maalis 2019, 00:42

Hei Maaria ja kiitos paljon tsempistä!
Mulle kuuluu paljon parempaa nyt. Aikamoista vuoristorataahan tämä on ollut, mutta erossa ollaan pysytty.

Häpeä ja syyllisyys ovat onneksi jo hieman helpottaneet. Huomasin häpeän häviävän kun vain siitä huolimatta puhun avoimesti kaikesta mitä on tapahtunut. Uupumus on massiivista ja kärsin ptsd:stä :( onneksi työterveyshuollon lääkäri oli ihanan empaattinen ja sain kuukauden sairaslomaa töistä. Lisäksi olen käynyt terapiassa kahdesti viikossa.

Ja tosiaan, kaikkien tapahtumien myöntäminen itselleen on ollut isosti avuksi. Paljon olen myös huomannut kokeneeni häpeää, siitä että mun kokemukset eivät muka ole niin pahoja, että niistä pitäisi edes puhua. Ihan typerä ajatushan tuo on ja onneksi olen siitä päässyt jo hieman yli. Se vähättely on jotenkin niin syvällä ( aivopesu on siis toiminut), että nyt vasta on tajuntaan kirkkaasti iskostunut se, että ex tosiaan melkein mut tappoi.

Ex jatkaa kiusantekoa edelleen. Piinasi ensin puhelimitse, pahimmillaan yritti soittaa n. 30 kertaa päivässä + tekstiviestjä ja whatsup viestejä laittoi varmaan 50. Blokkaaminen auttoi hieman, mutta jo kahden päivän jälkeen oli tukkinut mun sähköpostin🙄
On myös käynyt ovella pimpottelemassa ja riehumassa. Uhkailee edelleen ja vetää niin uskomatonta uhriutumis show:ta, että ihan naurattaa sen touhu.

Maaria
Viestit: 4
Liittynyt: 08 Tammi 2019, 16:00

Re: Häpeän taakka

Viesti Kirjoittaja Maaria » 28 Maalis 2019, 02:29

Hei Maga. Onpa hyvä kuulla että voit jo paremmin!
Ja hyvä että pystyt avoimesti puhumaan kokemastasi, samoin kuin tiivis terapia auttaa. Nyt onkin tärkeää että saisit rauhassa keskittyä omaan toipumiseesi ja siihen että saisit elää ilman uhkailua ja tuota miestä pyörimässä ovesi takana. Olisiko tarpeen/mahdollista ottaa käyttöön toinen sähköposti, ehkä puhelinnumerokin? Lasten vuoksi joudut tietysti olemaan yhteydessä häneen jollakin tavalla.
Oletteko pystyneet sopimaan huoltajuudesta niin että lasten ja sinun on hyvä olla?

Tunnistan itsessänikin tuon vähättelyn ja ilkeät sanat, pelottavat ja oudot tilanteet jotka ovat jääneet mieleen. En meinaa saada päästäni ulos miestä joka narsismillaan rikkoi minua. Aika on kyllä auttanut mutta toisinaan eri tilanteissa tajuan minäkin kuinka sairaassa suhteessa olin.
Uhriutujia nämä tosiaan on, kaiken tekemänsä pahan jälkeen syyttävät muita. Inhottavaa.
Yhä uudelleen toivon sinulle kevään auringon myötä vahvoja askelia ja toivon ajatuksia terveestä tulevaisuudesta, johon kävelet askel kerrallaan, päivä ja hetki kerrallaan.

mikonniemi18
Viestit: 27
Liittynyt: 18 Maalis 2019, 17:14

Re: Häpeän taakka

Viesti Kirjoittaja mikonniemi18 » 28 Maalis 2019, 17:16

Hain eroa 20 v avioliitosta nara-alkoholisti miehestäni. Aivan naran protyyppi! Kaikki täsmää mitä naroilla on tunnusmerkistönä. Sanontoineen ja ilkeyksineen. Todellakin hirveää. Humalassa narsismi korostuu ja ikinä koskaan en ole kuullut yhtä ilkeää puhetta kenenkään suusta: mm. tapa itsesi, se helpottaa, vedä itses hirteen, näyttele vaan tervepäistätöissä. Henkinen väkivalta oli arkipäivää ja fyysistä väkivaltaa väliin. Valehtelu päin naamaa oli arkipäivää kun jäi kiinni niin kädet nyrkissä, pakeni kaljakauppaan, kävin työssä 50 kilsan päästä äidiltäni kun joi 5 päuvääkin! Kuulema kuvittelin ja liioittelin. Mökillä joi salaa, löytyi pulloha ja hylsyjä koko ajan ties mistä. Sanoin, niin silloin pysyi turpa kiinni, muuten kännivirsiä lauloi tuntikaupalla öisinkin ja huydatti musiikkia ha kännipuheluu lähti yöllä. Mustamaalasi minua minun omaisilleni. Todella oksettavaa. Nyt vainoaa ja 1. rikosilmoitusctehty kunnianloukkauksesta, narojen bravuuria tämä. Kostaa kostaa ja käyttää stalkkeria ja ihmisiä hyväkseen saadakseen minusta tietoja, välillä tullut rakkaustunnustuksia ja rakkauslauluja. En reagoi mihinkään. Asianajaja ja pesänjakaja hoitaa hommat. Asunto myymättä. Tässä nyt yrittää catkata. Itsemurhauhkailuja on ollut,vyksi näytelty sydänkohtauskin, parani pian, kun sanoin että soitan ampparin. Käyn työssä ha hoidan äitivanhusta jolla liukastumisonnettomuus, käsi poikki jacranne murtui. On menemistä!!!

Venica
Viestit: 320
Liittynyt: 12 Tammi 2017, 09:12

Re: Häpeän taakka

Viesti Kirjoittaja Venica » 28 Maalis 2019, 22:34

Jaksamista paljon tuohon hektisee arkeesi. Mutta hyvä että pysyt liikkeessä ettei tule liikaa mietittyä narskua. Jossain.vaiheessa ne.vierotusoireet varmaan pompahtaa esiin mutta päivä kerrallaan.

Minäkin.huomasin.että oma narsku on hypännyt seuranhakupalstalle etsimään uutta uhria. Laitoinpa sitte itseltä tilin pois kokonaan sieltä.

Minä jo ajattelin kun.faceen.teki uuden profiilin ja alkanu.sillä tykkäilemään mun kuvista. Entisen profiilin kun.estin. en reagoinut hänen tykkäämisiin mitenkään niin on jättänyt rauhaan.

Neuvoksi kaikille että se toimii. Välillä narsku saattaa nostella ja kokeilla, josko entinen uhri olisi lämmennyt ja unohtanut huonot asiat, mutta siirtyy seuraavaan, jos ei vaan reagoi mitenkään.

Vastaa Viestiin