Mitä mieltä olette?

Valvojat: Karju, Notavictim

Alueen säännöt
Keskustelufoorumin ylläpitäjä (NUT ry.) ei ole vastuussa foorumin sisällöstä, vaan jokainen kirjoittaja vastaa oman viestinsä sisällöstä.

Asiaton tai loukkaava kirjoittelu keskustelupalstalla tai yksityisviestein ei ole sallittua. Mikäli joudut loukkaavan kirjoittelun kohteeksi tai huomaat sellaista, tee siitä ilmoitus valvojille.
Asiattomasta tai toisia loukkaavasta viestityksestä seuraa varoitus. Mikäli varoituksen jälkeen häiriköinti jatkuu, käyttäjä poistetaan keskustelufoorumista. Ylläpidolla on oikeus sulkea törkeästi käyttäytyvän kirjoittajan käyttäjätunnukset ilman varoitusta. Toisten kirjoittajien ala-arvoinen nimittely ja haukkuminen johtaa välittömästi käyttäjätunnuksen poistoon.

Yritysten, yhteisöjen sekä henkilöiden nimien mainitseminen kirjoituksissa on kiellettyä. Keskustelu käydään yleisellä tasolla, voidaan puhua ”esimiehestä, alaisesta tms” nimiä mainitsematta. Henkilöt ja organisaatiot eivät saa olla tunnistettavissa kirjoituksesta. Säännön rikkomisesta seuraa kirjoituksen poisto sekä varoitus.

Tekstin suora kopioiminen muista julkaisuista on kiellettyä. Viestit, joihin on kopioitu koko artikkeli tai pitkä lainaus, poistetaan.Linkit ja sitaatit ovat sallittuja. Toisilta sivustoilta löydettyjä tekstejä saa siteerata omassa tekstissä kohtuullisesti, kunhan mainitsee lähteen. Muistathan,että sanoituksia, runoja ym. suojaa tekijänoikeus, laista tarkemmin http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1961/19610404.
Keskustelujen linkittäminen toisille foorumeille ei ole suotavaa foorumin luonteen vuoksi.
Foorumin tekstejä ei saa kopioida tai käyttää opinnäytetyön, artikkelin tai muun julkaisun materiaalina ilman lupaa. Aineiston keruuta varten, ota yhteys ylläpitoon, sillä jokaiselta kirjoittajalta pitää saada suostumus erikseen.
Harmaus
Viestit: 164
Liittynyt: 06 Helmi 2017, 21:16

Mitä mieltä olette?

Viesti Kirjoittaja Harmaus » 09 Huhti 2019, 13:05

Eli mitä mieltä olette ihmisistä jotka sanovat yhtä, mutta tekevät toista? Jos sanojen ja tekojen sotiminen keskenään ei ole yhtä intensiivistä tai toistuvaa kuin perus narsistilla, mutta käytös liikkuu silti harmaalla alueella: mm. henkilö saattaa sanoa "älä pönkitä omaa itsetuntoasi toisten kustannuksella, vältä ihmisiä jotka eivät kykene vastaanottamaan kritiikkiä omasta vahingollisesta käytöksestään" mutta sama henkilö on elämänhistoriassaan osallistunut aktiivisesti mm. kiusaamiseen eikä ole tällöin ottanut vastuuta tai kritiikkiä teoistaan, saati tehnyt mitään kiusaamisen lopettamiseksi tai ehkäisemiseksi? Ja hänelle on siis silloin suoraan sanottu että kiusattu on kokenut hänen tekonsa vahingollisina. Kyseinen ihminen ei ole ollut ns. suorasukainen kiusaaja, enemmän siellä tukijoukoissa passiivis-aggressiivisena osapuolena.

Onko liian mustavalkoista odottaa että "rehellisen" tai "kunnollisen" ihmisen sanat ja teot menevät tässä aina yksi yhteen vai kannattaako uskoa että kyseinen ihminen on kasvanut henkisesti? Kuinka paljon pitää inhimillisesti ymmärtää ettei kukaan ole täydellinen/"täysin hyvä" ja milloin on ihan oikeutettua ajatella että hän on tehnyt sen kerran, eli hän voi toistaa sen myöhemmin sua tai jotakuta muuta kohtaan (ei kannata odottaa muutosta) - eli vedetään raja ja sanotaan ettei halua olla missään tekemisissä hänen kanssaan? Miten itse toimisitte vastaavanlaisen henkilön kanssa? Olisitteko suhtautuneet eri tavalla ennen kuin tutustuitte narsismiin kuin nykyisellä tietämyksellä?
Kuva
"Tyhmästä voi kasvaa älykäs lukemalla, hölmöstä voi kasvaa viisas kokemalla"

krassi
Viestit: 202
Liittynyt: 23 Syys 2013, 10:29

Re: Mitä mieltä olette?

Viesti Kirjoittaja krassi » 10 Huhti 2019, 08:27

Yleisellä tasolla sanon, että mielestäni toisten ihmisten luonteita ei kannata tihrustaa suurennuslasilla. Itsessä on vikoja samoin muissa. Kun on sinut itsensä kanssa pärjää yleensä vähintäänkin joten kuten muiden kanssa. Elämä on helpompaa, kun hyväksyy toisten virheet. Poikkeuksena tietnkin hyväksikäyttävät narsistit.

Minulla on kaksi ihmistä, joista voin sanoa, että en ole koskaan heidän kanssaan tekemisisssä. Jos rupeaa luokittelemaan muita vähän vieraampia ihmisiä, kohta ei ole yhtään ystävää. Yritetään olla armollisia itselle ja muille.

NeitiK
Viestit: 160
Liittynyt: 15 Joulu 2015, 22:54

Re: Mitä mieltä olette?

Viesti Kirjoittaja NeitiK » 13 Huhti 2019, 13:31

Tämä on itse asiassa aika tärkeä kysymys. Ennen narsismin löytämistä tämä kysymys olisi tuntunut hiusten halkomiselta, mutta sen jälkeen se alkaakin tuntua todella merkitykselliseltä. Se on tärkeä kysymys siksi, että vaikka kuinka ihmiset kuvittelisivat tunnistavansa narsistin tai muun potentiaalisesti vaarallisen ihmisen tuosta noin vai, asia ei todellakaan ole niin. Ihmisiä ei voi skannailla sillä ajatuksella onko joku narsisti vai ei, kuinka monta punaista lippua löytyy ja mitä se sitten tarkoittaa – onko hän vain normaali kusipää vai jotain muuta – se ei vain toimi. Yleensä tarpeeksi evidenssiä saat vasta sitten, kun on liian myöhäistä. Tärkeämpää on skannata omaa sisintään ja sitä, miltä itsestä tuntuu eri ihmisten läheisyydessä ja miksi. Pidän itse ohjenuorana sitä, että omat rajani ovat minun omani. Minulla ei ole mikään pakko olla kaikkien maailman ihmisten kanssa tekemisissä enempää kuin välttämättömän, jos en halua. Yleensä jos henkilöstä tihkuu toistuvasti epämääräisiä tai jopa suoraan inhottavia asioita, otan etäisyyttä. Vieraampien ihmisten kanssa harvemmin tarvitsee asettaa tiukkoja ”en ole kanssasi tekemisissä” -rajoja, sillä pelkkä kohtelias etäisyyden otto yleensä jo riittää.

Tilanteet silti vaihtelevat. Mulle tyypillisimpiä etäisyyden ottamisen merkkejä on sellaiset, jos henkilö käyttää selkeän hyökkäävästi Simon Georgen esittelemiä tai muita manipulaatiokeinoja (ja valitettavasti todella moni vierestä katsova ei näitä aina huomaa, vaikka ne olisivat selkeän hyökkääviä – se kyllä ärsyttää), projisoi röyhkeästi (esim. tietää itse muka täysin mitä toinen tarkoittaa, vaikka tulkitsee väärin, eikä suostu joustamaan tästä, mutta heti pienestäkin tulkinnasta syyttää toista ”sanojen asettamisesta omaan suuhunsa”) - ja viimeisenä ja tärkeimpänä – ei tule vastaan silloin, kun tarjotaan vastaan tulemista (esim. kun itse myönnän menneeni jossain vähän yli ja pahoittelen, hän vastaa vain olevansa tässä samaa mieltä tms., eikä tunnusta/tunnista omassa käytöksessään mitään ongelmaa). Mulle vastaan tuleminen on tärkeä asia, sillä tunteet voi monesti kuohahtaa, moni voi käyttäytyä jotenkin ikävästi ja ihmisille on aika tyypillistä olla myös jollain tapaa tekopyhiä. Tuosta kertomastasi henkilöstä tulikin mieleen, että ihmisille on todella tyypillistä puhua ihanteidensa mukaisesti, mutta käyttäytyä päinvastoin. Ihanteet ovat ihanteita siksi, ettei niitä aina ole helppoa toteuttaa. Tuskin itsekään 100% osaan, vaikka yritänkin.

Tämän vuoksi asetan tärkeimmäksi kypsyyden merkiksi sen, miten on valmis tulemaan vastaan, jos tällainen tilaisuus annetaan. Ilman annettua tilaisuutta vastaan tuleminen vaatii jo superpaljon kypsyyttä, mutta se riittää minulle, jos tulee vastaan silloin, kun annetaan neutraali tilanne, jossa voi ikään kuin omat kasvot säilyttäen myöntää tehneensä jotain myös vähän väärin. Harva ihminen myöntää mitään suorien syytösten tai kritiikin alla (se vaatii sitä suurempaa kypsyyttä), mutta jos ei pysty myöntämään silloinkaan, kun toinen myöntää omat virheensä, se on jo liikaa minulle. En jaksa eikä minua huvita olla suuremmin tekemisissä ihmisten kanssa, jotka haluavat vain ja ainoastaan voittaa ja todistaa itsensä oikeassa olevaksi tai täydelliseksi. Se on minun oma valintani, enkä tee sitä siltä pohjalta, että luokittelisin tätä toista ihmistä, vaan siltä pohjalta, mitä itse haluan elämääni.

Kuvaamasi ihminen voi ehkä haluta kehittyä ihmisenä ja opetella toimimaan ihanteensa mukaan, en tiedä. Tai toisaalta hän voi tukeutua tähän ihanteeseen ikään kuin perusteena sille, että hän on hyvä ihminen koska hänellä on tämä ihanne – tällöin ihanne palvelee vain tarvetta sulkea pois tietoisuudestaan oma käytös. Mikä tahansa on mahdollista. Harva tosiaan suhtautuu kauhean hienosti siihen, jos on suoran kritiikin kohteena, se aiheuttaa puolustautumistarvetta. Se ei vielä välttämättä kerro mitään, enemmän ehkä koko kokonaisuus. Pystyykö hän ottamaan vastuuta rauhallisemmissa olosuhteissa tai sitten, kun pahin kuohu on laantunut? Oli tilanne sitten mikä tahansa, ei tarvitse aina valita suoraan sitä linjaa, ettei ole missään tekemisissä. Joskus hyvä olotila voi löytyä sopivan etäisyyden päästä – etäisyyden vaihtelemisen avulla avautuu monia erilaisia vaihtoehtoja. Valitsen jyrkän linjan silloin, kun kyse on selkeästä henkisen ja/tai fyysisen terveyden uhasta. Muiden ihmisten kanssa otan niin paljon etäisyyttä kuin tarvitsen ja menen sen mukaan. Se on toiminut ihan hyvin.

krassi
Viestit: 202
Liittynyt: 23 Syys 2013, 10:29

Re: Mitä mieltä olette?

Viesti Kirjoittaja krassi » 15 Huhti 2019, 14:32

Ymmärrän etäisyyden ottamisen ja se toimii usein hyvin.

Tällä foorumilla on mainittu, että sukulaisten kanssa on vaikeinta, koska heistä ei pääse eroon. Alan olla samaa mieltä. Sukulaisten kanssa on yleensä pitkä, yhteinen historia. Ehkä on ollut alistuva ja sitten muuttuu rohkeaksi itsetunnon parannuttua.

Tämä muutos on vaikea tilanne. Narsisti katsoo asioita vain yhdestä vinkkelistä. Narsistin on miltei mahdoton ymmärtää, että ennen kiltistä ihmisestä on tullut päättäväinen. Tälläisessä tilanteessa
joutuu ottamaan narsistisukulaiseen etäisyyttä. Silti joutuu joka kerta tavatessa osoittamaan, että pitää omat rajat eikä suostu manipuloitavaksi.

Minusta tällainen tilanne on tosi haastava. Ennen alistuneen ihmisen kannattaa minusta tietoisesti opetella, miten tulla toimeen narsistin kanssa. Siitä huolimatta, että ottaa myös etäisyyttä.

Joissakin tapauksissa välirikko tai selvä harvoin tapaaminen ovat helpoimpia ratkaisuja. Narsistisen ihmisen kanssa toimeen tuleminen on opettavaista ja kehittää. Ei narsisti kaikkia alista. Minusta aikaisemmin alistuneen ja tomertuneen kannattaa jossain vaiheessa ottaa vastuuta, eikä paeta. Tarkoitan tällä esim. sukulaissuhteita, joita on vaikea välttää.

NeitiK
Viestit: 160
Liittynyt: 15 Joulu 2015, 22:54

Re: Mitä mieltä olette?

Viesti Kirjoittaja NeitiK » 15 Huhti 2019, 19:47

Se on näissä keskusteluissa hyvä ottaa huomioon, että narsismista voidaan puhua laajalla kirjolla, Siinä missä toiselle sana tuo mieleen ärsyttävän tyypin, toisen elämässä taas voi olla narsisti, joka uhkaa tappaa. Kaikki on siis vahvasti tilanteesta kiinni. Joidenkin narsistien kanssa ei ole mahdollista tulla toimeen, jos kyse on yhtään tuttavaa läheisemmästä suhteesta (kuten sukulaisuussuhde), sillä jotkut narsistit eivät yksinkertaisesti kunnioita minkäänlaisia rajoja, asetti niitä sitten kuinka jämäkästi tahansa. Siinä ei ole mitään, mitä voisi itse tehdä muuttaakseen tilannetta. Oma muuttuminen ei riitä, myös yhteisön pitää hyväksyä uusi muuttunut rooli. Aina etäisyyttä ei siis välttämättä tarvitse ottaa pelkästään narsistiin, vaan myös koko yhteisöön. Tämän kun ottaa huomioon, voi miettiä juurikin sitä millä asteella kenenkin kanssa pystyy olemaan tekemisissä, eikä tarvitse välttämättä täysin eristäytyä. Näiden kokemusten jälkeen voi tuntua pelottavalta, kun huomaa miten paljon ihmiset oikeasti käyttäytyvätkään inhottavasti. Sitä on vaikea sulattaa ja tekee mieli eristäytyä kaikista ihmisistä. On hyvä antaa aikaa kaikille tunteilleen ja myös sille, että tarvitsee aikaa sulatella tätä kaikkea (ei kannata haukkua itseään negatiivisilla tulkinnoilla, kuten sättimällä pakenijaksi - pakeneminen on täysin normaali reaktio tällaisten kokemusten jälteen ja sille on oma paikkansa). Ajattelen, että jumiin jääminen ihmisten välttelyyn tarkoittaa käytännössä sitä, että on jäänyt jumiin omien tunteidensa käsittelyn kanssa. Siellä on jotain kohtaamatta, ja sitä kohtaamista on paras tehdä turvallisten ihmisten läheisyydessä. On tärkeää antaa itselleen se turva, minkä tarvitsee ja mikä aiemmin on tullut laiminlyödyksi, kerrankin kuunnella ja ottaa vakavasti oma turvattomuuden kokemus. Jos yrittää vain väkisin tulla toimeen narsistin kanssa, käy todennäköisesti niin, että tulee provosoiduksi ja tekee jotakin järjetöntä. Kun vahvistuu itse, löytää muitakin vaihtoehtoja, ja sen tavallaan myös tietää, milloin on siihen valmis. Turvattomuutta aiheuttavien ihmisten läheisyydessä ei tarvitse kenenkään olla, sen valinnan saa tehdä, oli kyse minkälaisesta suhteesta tahansa.

Loppujen lopuksi olen sitä mieltä, että elämästään on turha tuhlata suurinta osaa selkeästi vahingollisiin ihmissuhteisiin (sillä nämä ihmissuhteet valitettavasti nielevät meistä suurimman osan asettaessamme rajoja - sitä joutuu tekemään koko ajan hengästymiseen asti, jos ei ota yhtään etäisyyttä). Kyllä ne tärkeät ja läheiset ihmiset, jotka ovat oikeasti vierellämme, ansaitsevat meistä enemmän kuin vain rippeet. Elämä ja oma energia on kuitenkin rajallista.

krassi
Viestit: 202
Liittynyt: 23 Syys 2013, 10:29

Re: Mitä mieltä olette?

Viesti Kirjoittaja krassi » 16 Huhti 2019, 07:31

Toimintani motiivi on se, että olisin omalta osaltani katkaisemassa sukupolvien välistä henkisen väkivallan ketjua. Uskon ja toivon, että siitä on apua joillekin läheisilleni.

Harmaus
Viestit: 164
Liittynyt: 06 Helmi 2017, 21:16

Re: Mitä mieltä olette?

Viesti Kirjoittaja Harmaus » 18 Huhti 2019, 13:46

Oon samaa mieltä sun kaa krassi siinä että jos liikaa tihrustaa virheitä, toimivia ihmissuhteita ei voi muodostaa. Kyse onkin enemmän sen riman oikealle korkeudelle asettamisesta ettei tule hyväksikäytetyksi, oli kyseessä narsisti tai ei. Myös ei-narsistit voivat hyväksikäyttää mutteivät varsinaisesti ime toista kuiviin. Ärsyttävää ihmistä en voisi sanoa narsistiksi koska muuten jokainen olisi jollain tavalla narsisti. Silti monesti puhutaan että kiusaaja on usein, muttei aina, narsisti.

NeitiK selitti kans hyvin tosta energian rajallisuudesta mikä sivuaa hyvin tätä aihetta. Kehen tai mihin kukin sen haluaa käyttää ja kuka kokee etääntymisen parhaaksi tapauksessa ja kuka katkoo mielummin välit kokonaan. Eihän noi toisiaan pois sulje. Saatan joskus itse katkoa välejä aika radikaalisti mutta sillon etääntyminen ei yleensä ole riittänyt tai oon vaan halunnut tehdä välikäsillekin selväksi etten halua tulla vedetyksi hoviin mukaan. Etäisten kavereiden tapauksessa tätä voi miettiä silleen, kuinka lähelle toisen voi päästää ilman että siitä koituu haittaa tulevaisuudessa. Ennakointia.
Sanoit kans hyvin tosta vastaantulemisesta. Mulle se on ollut yksi tapa "testata" toisia, siitä alkaa muodostua kuva siitä hakeeko toinen täyttymystä vain omille tarpeilleen vai tuleeko myös sun tarpeet huomioiduiksi ja kuinka paljon niille annetaan painoarvoa.

Krassi, kun puhuit noista sukulaisuussuhteista niin vielä vaikeempia ovat läheiset perhesuhteet. Suomessa sentään yleensä koko suku ei asu saman katon alla yhtenä suurperheenä eikä mm. vallitsevat uskonnolliset normit velvoita kumpaakaan sukupuolta olemaan yhteydessä vanhempiinsa täysi-ikäisyydestä eteenpäin jos niin ei tahdo. Yksittäisiä perheitä ja yhteisöjä en silti kiistä, jos vanhempi on narsisti ja suku toimii hovina niin prosessi päästä irti voi aikuiselle lapsellekin olla tosi hankala. Siinä oppii luonnostaankin selviytymään ja tulemaan toimeen mutta irtipääseminen on asia erikseen. Välien katkominen perheeseen ja sukulaisiin voi olla vastuun ottoa omasta elämästä jotta pystyy myös vastaamaan ympäröivän maailman asettamiin vastuisiin myöhemmin. Vaikka narsisti ei aina alistaisi, altistaisitko itsesi sille mahdollisuudelle.. valheelliselle turvallisuuden tunteelle kunnes taas puskista tulee uusi salakavala pyörremyrsky joka voi viedä sulta kaiken mitä olet koettanut rakentaa siihen asti? Vaikka vuorovaikutus narsistisen ihmisen kanssa voi olla opettavaista, kuinka pitkään se on sen arvoista?
Kuva
"Tyhmästä voi kasvaa älykäs lukemalla, hölmöstä voi kasvaa viisas kokemalla"

krassi
Viestit: 202
Liittynyt: 23 Syys 2013, 10:29

Re: Mitä mieltä olette?

Viesti Kirjoittaja krassi » 18 Huhti 2019, 14:54

Hei Harmaus, tiedostan koko ajan, että olen tekemisissä narsistin kanssa. En saata itseäni alttiiksi liian pitkälle. Luotan itseeni, sanovat muut mitä tahansa. Otan tarvittaessa etäisyyttä. Narsisteja on monenlaisia, Ehkä se josta kirjoitan ei ole pahimman laatuinen.

Koen, että minun tapauksessani tähän narsistiiin välien pitäminen kannattaa. Hänen välityksellään saan yhteyden sellaisiin ihmisiin, joista välitän. En minä rakenna hänen varaansa mitään. Paremminkin olen oppinut temput, miten pidän hänet kurissa. Olen vähitellen tullut vähän inhottavaksi. Se on tervettä.

Hyväksyn täysin pakenemisen ja välien katkaisemisen. Olen tehnyt molempia. Kaikki vaan ei ole aina niin mustavalkoista käytännössä kuin teoria opettaa. Minusta ei kannata linnottautua uhrin asemaan lopuksi elämää. Puhun vain itsestäni, en muista. Minusta jossain vaiheessa pitää lopettaa narsismin opiskelu ja antaa elämän viedä. Jokainen on omassa kohdassaan narsismin kanssa. Alan olla siinä vaiheessa, että olen oppinut puolieni pitämisen. Kaksi ihmistä on, joita en siedä, on täydellinen välirikko. Toivottavasti ei tule muita.

Irrottautuminen jostain yhteisöstä tai tiiviistä perheestä on varmasti rohkea teko ja vaatii päättäväisyyttä.

krassi
Viestit: 202
Liittynyt: 23 Syys 2013, 10:29

Re: Mitä mieltä olette?

Viesti Kirjoittaja krassi » 19 Huhti 2019, 01:58

Jatkan vielä tapani mukaan. Kerron, miten oma voimistuminen vaikuttaa suhtautumiseen narsistin manipulointiin. Aikaisemmin saatoin mennä mukaan älyttömiin juttuihin. Nykyisin monet narsistien temput ja manipulointiyritykset ovat mielestäni lapsellisia. Ei tule mieleenkään sortua niihin. Narsistihan on pohjimmiltaan lapsi. Siis käytöskin on lapsellista. Oman ajatusmaailman muuttuminen tekee sen, että huomaa aika monet narsistien yritykset. Tähän perustuu se, että kaikki eivät ole alttiita narsisteille. Heille on kehittynyt jo varhain ajatusmallit, jotka luonnostaan vieroksuvat narsisteja. Minä olen pitkään perehtynyt narsismin teoriaan ja tuntenut heitä. Vähitellen ptkän kaavan mukaan ajatusmallini ja käytökseni on muuttunut myös siihen suuntaan, että monissa tilanteissa vastustan narsisteja jo automaattisesti. Tietenkin tekee myös virheitä, mutta on suotava se itselleen. Ei voi tehdä mitään, jos pelkää virheitä. Nykyisin ei tulisi mieleenkään rakentaa elämää narsistin varaan. Olen itsenäinen.

Minua on ehkä suojannit se, että aivan täysillä, silmät ummessa, kaiken muun unohtaen ja jättäen en ole retkahtanut kehenkään, vain hetkellisesti. Vaikka minua on juoksutettu, aika pian minulle on tullut epäileviä ajatuksia, että kaiki ei ole kunnossa. Olen myös melkein aina pystynyt pitämään jonkun oman harrastuksen.

Harmaus
Viestit: 164
Liittynyt: 06 Helmi 2017, 21:16

Re: Mitä mieltä olette?

Viesti Kirjoittaja Harmaus » 22 Huhti 2019, 16:43

Krassi, vähän jäi mietityttämään että jos kyseessä on ihmiset keistä välität, ja oletettavasti ihmiset jotka välittävät takaisin, miksi tarvitset narskua välikädeksi? Miksette voi olla suoraan yhteydessä? Kannattaako semmosten ihmisten kanssa olla tekemisissä jotka eivät "anna takaisin" sitä mitä ottavat - puhun siis näistä keihin et ole yhteydessä suoraan?

Kai se on kun itsellä on niin vahvat kiusaamiskokemukset takana niin en voi katsoa hyvällä edes narskun hoviin kuuluvia, vaikka olisivat siinä puhtaasti hyötyäkseen. Ajattele asiaa niiden kannalta ketkä ovat uhreja. Kun kaikki haluavat olla narskun kanssa tekemisissä tämän "pahuudesta" huolimatta, se vain korostaa illuusiota että narskua ei voi voittaa ja uhrissa on vikaa, eli hänen pitää muuttua. Uhrin täytyy toki kasvaa vahvemmaksi, mutta joskus perintö ja tiettyjen kokemusten toistuminen on niin raskas, ettei sitä haluisi muille uhreille enää vahvistaa pelaamalla mukana. Siksi tuomitsen myös narsistien tukijoukot, kun voisivat vaan valita hylkäävänsä narsistin.
Kuva
"Tyhmästä voi kasvaa älykäs lukemalla, hölmöstä voi kasvaa viisas kokemalla"

Vastaa Viestiin