Parisuhteen irvikuva

Voit kirjoittaa oman tarinasi.

Valvojat: Karju, Notavictim

Alueen säännöt
Keskustelufoorumin ylläpitäjä (NUT ry.) ei ole vastuussa foorumin sisällöstä, vaan jokainen kirjoittaja vastaa oman viestinsä sisällöstä.

Asiaton tai loukkaava kirjoittelu keskustelupalstalla tai yksityisviestein ei ole sallittua. Mikäli joudut loukkaavan kirjoittelun kohteeksi tai huomaat sellaista, tee siitä ilmoitus valvojille.
Asiattomasta tai toisia loukkaavasta viestityksestä seuraa varoitus. Mikäli varoituksen jälkeen häiriköinti jatkuu, käyttäjä poistetaan keskustelufoorumista. Ylläpidolla on oikeus sulkea törkeästi käyttäytyvän kirjoittajan käyttäjätunnukset ilman varoitusta. Toisten kirjoittajien ala-arvoinen nimittely ja haukkuminen johtaa välittömästi käyttäjätunnuksen poistoon.

Yritysten, yhteisöjen sekä henkilöiden nimien mainitseminen kirjoituksissa on kiellettyä. Keskustelu käydään yleisellä tasolla, voidaan puhua ”esimiehestä, alaisesta tms” nimiä mainitsematta. Henkilöt ja organisaatiot eivät saa olla tunnistettavissa kirjoituksesta. Säännön rikkomisesta seuraa kirjoituksen poisto sekä varoitus.

Tekstin suora kopioiminen muista julkaisuista on kiellettyä. Viestit, joihin on kopioitu koko artikkeli tai pitkä lainaus, poistetaan.Linkit ja sitaatit ovat sallittuja. Toisilta sivustoilta löydettyjä tekstejä saa siteerata omassa tekstissä kohtuullisesti, kunhan mainitsee lähteen. Muistathan,että sanoituksia, runoja ym. suojaa tekijänoikeus, laista tarkemmin http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1961/19610404.
Keskustelujen linkittäminen toisille foorumeille ei ole suotavaa foorumin luonteen vuoksi.
Foorumin tekstejä ei saa kopioida tai käyttää opinnäytetyön, artikkelin tai muun julkaisun materiaalina ilman lupaa. Aineiston keruuta varten, ota yhteys ylläpitoon, sillä jokaiselta kirjoittajalta pitää saada suostumus erikseen.
kermaperuna
Viestit: 2
Liittynyt: 02 Touko 2019, 16:28

Parisuhteen irvikuva

Viesti Kirjoittaja kermaperuna » 03 Touko 2019, 20:05

Muistaakseni olen tänne palstalle rekisteröitynyt jo aiemmin. Olen tiennyt tämän parisuhteen sairaan tilan lähes 10 vuotta. Olen yrittänyt eroon ties kuinka monta kertaa, mutta vieläkin taistelen. Olen pahemman luokan koukussa. Nyt tuntuu ensimmäistä kertaa tämän 20 vuotta kestäneen parisuhteen aikana, että nyt minä olen valmis irrottautumaan. En kestä enää.

Olimme nuoria, kun aloimme seurustella. Tämä oli minun ensimmäinen oikea parisuhde. Ensimmäinen mies jota kohtaan tunsin rakkautta. Meissä oli jotain samaa. Juuri ne haavat sielussa, jotka vetävät toisiaan puoleensa. Sairaalla tavalla. Elimme heti symbioosissa. Mitään treffailuvaihetta ei ollut, muutin oikeastaan samantien hänen luokseen. Minulla oli kyllä omakin asunto, mutta olimme siellä hyvin harvoin. Riidat taisivat alkaa hyvin varhaisessa vaiheessa ja ne olivat pahoja. Minä tappelin aluksi vastaan. Mustasukkaisuutta oli heti alussa. Syytöksiä tuli mitä ihmeellisimmistä asioista. Joku tavara oli eri paikassa kuin yleensä jne. Erolla satuttaminen alkoi myös heti. Ensimmäisen kerran mies jätti minut reilun kuukauden seurustelun jälkeen.

Muutimme kunnolla yhteen suht nopeasti. Reilun puolen vuoden seurustelun jälkeen. Tappelimme yhä jatkuvasti ja se oli väsyttävää. Eristäminen myös alkoi noihin aikoihin. Ei hän suoraan minua kieltänyt ketään tapaamasta, mutta seuraukset olivat sellaiset, että lopulta en halunnut lähteä mihinkään ilman miestä. Jossain vaiheessa yksi kaveri sanoi minulle, että yrittivät saada minua lähtemään heidän kanssaan ilman miestä. He näkivät varmasti miten onneton olin jo tuolloin. Mies oli myös yrittänyt yhden riidan päätteeksi lähennellä tätä kaveriani. Muuten mies ei ole ikinä jäänyt kiinni pettämisestä. Mutta olen aika varma, että sitä on ollut. Hän pitää itseään todella hyvännäköisenä, ja sitä onkin. Ja kuolaa kyllä ihan avoimesti minun seurassanikin muita naisia. Ja minä, ihan nätti ihminen, olen tämän parisuhteen aikana oppinut vain pitämään itseäni rumana.... Ei minua suoraan ole rumaksi sanottu, mutta.... Minä en ole aiemmin ollut yhtään mustasukkainen ihminen, mutta koska mieheen ei vaan voi luottaa, niin minustakin on tullut tässä parisuhteessa mustasukkainen. En todellakaan pidä siitä ominaisuudesta itsessäni. Mutta ihminen, joka pystyy oikeuttamaan itselleen ihan mitä tahansa. Kyllä hän pystyy oikeuttamaan myös pettämisen. Pistää sen minun syyksi.

Jossain vaiheessa väsyin jatkuviin tappeluihin ja luovutin. Yritin elää toista miellyttäen, jotta ei tarvitsisi tapella koko ajan. Elämäni supistui asuntomme seinien sisälle. En voinut kovin vapaasti liikkua, kun kauppareissujenkin kestoa vahdittiin. Lisäksi minulla ei ollut rahaa. Mies hallitsi meidän talouttamme. Mies myös kävi läpi postini ja viestini. Koska minä olin kuulemma niin epäluotettava. Samalla hän piti isoja saarnoja siitä kuinka toisten viestien ja postin läpikäyminen oli suuri synti. Siis jos minä tekisin niin... Tuo kuvaa hyvin sitä valtasuhdetta. Hän sai tehdä mitä halusi, milloin halusi, kenen kanssa halusi. Hänellä ei ollut mitään velvollisuuksia. Minulla taas oli kova kuri ja kaikesta rankaistiin kovin sanoin. Se onkin vähän hassua, että minä olen aina ollut hyvin luotettava ja rehellinen. Mutta koska elämä oli jatkuvaa varomista ja pelkoa, niin lopulta aloin salailemaan asioita. Minä, ihminen joka ei sellaista haluaisi missään nimessä tehdä.

Mies riitojen yhteydessä rikkoi tavaroita. Heitteli tavaroita minua päin. Tavarat joita hän rikkoi, olivat minulle tärkeitä. Se sattui. Outoa kyllä, jopa enemmän kuin ne pahat sanat. Välillä jopa toivoin, että kunpa se löisi, niin se olisi sillä selvä. Jostain syystä se oli se raja. Hän ei kuitenkaan koskaan lyönyt. Itseään kyllä joskus vahingoitti, jotta olisi saanut minut myöntämään pettämisen. Jota ei luonnollisestikaan ollut tapahtunut, mutta tiedättekö... Olin jo myöntämässä jotain mitä en ollut tehnyt, ihan vain jotta hän olisi lopettanut. Mutta hän ehti onneksi lopettaa ennen sitä. Minä pelkäsin miestä. En tainnut myöntää sitä itselleni. Mutta niin se oli. Muistan kun joskus olimme saunassa ja juttelimme niitä näitä ja minä mietin, että tuo mies varmasti kykenisi perhesurmaan. Ja siinä minä vaan istuin. Ja tulisin istumaan 20 vuotta.

Kun olin alistunut niin meillä menikin ihan hyvin pari vuotta. Ei ollut pahempia riitoja ja elämä vaan soljui eteenpäin. Kunnes mies ihastui toiseen. Siitä alkoi suhteen kaikista pahin helvetti. En edes muista kunnolla siitä ajasta mitään. Alkoi väkivallalla uhkailu. Ei ikinä lyönyt, mutta tuli nyrkki koholla kohti yms. Sanoi kuinka haluaisi lyödä, jotta olisin hiljaa. Väkisin makaamisia. Lopulta olin niin alistunut, että istuin vain päivät sohvan nurkassa, jotta en olisi vahingossakaan häntä ärsyttänyt. Mutta sekin ärsytti. Kun olin niin passiivinen.

Sitten hain lopulta apua. Olin kuullut narsismista ennenkin, mutta tiesin vain overt-tyyliset narsistit. Mies ei istunut siihen muottiin mitä minä olin asiasta tiennyt. Mutta silmät aukenivat kuitenkin ja halusin ulos. Voisi sanoa, että siihen loppui tyrannia ja mies joutui opettelemaan uudet aseet. Olin taas koukussa. Hänhän oli muuttunut. Eihän narsisti voi muuttua niin radikaalisti. Niin minä itselleni selitin. Henkisestä väkivallasta tuli hyvin peiteltyä. Niin juonivaa ja salakavalaa, että sitä ei aluksi huomannut. Se oli vain sellainen pahan olon tunne vatsanpohjassa. Joku oli vialla. Aloin todella epäilemään omaa mielenterveyttäni. Sanoja väänneltiin. Minua kyllä kritisoitiin päivittäin ihan ääneen, mutta se oli sellaista ns. asiallista kritiikkiä tai vitsiä.

Välillä tapahtui isoja yhteenottoja. Välillä katse miehen silmissä.... Se vaan muuttui sekunnissa. Täysin kylmäksi, täynnä vihaa.... Sellainen katse.... Se oli kamalaa. Ja silloin sain aina kuulla kunniani. Minä aloin tunnistamaan milloin näitä sattui. Menin heti paniikkiin, kun aistin ensimmäiset merkit. Aloin käyttäytymään itsekin huonosti. Huusin ja raivosin. En pystynyt kontrolloimaan itseäni. Se pelko.... Aina kun näitä tapahtui, mies myös hylkäsi minut täysin. Haukkui ensin maanrakoon ja sitten painui omaan asuntoonsa. Olimme muuttaneet erilleen vähän sen jälkeen, kun hakeuduin hoitoon. Häneen ei saanut ottaa mitään yhteyttä. Hän myös usein näiden radiohiljaisuuksien jälkeen jätti minut. Erot kestivät 2-4kk. Menin joka kerta totaalisen rikki. Ja minä olin se draamakuningatar, joka nämä kaikki aiheutti.

Ja näitä eroja on ollut paljon. Olen aina aluksi ihan romuna, mutta juuri kun alan taas päästä kuntoon ja suuntaan katseeni tulevaan, niin silloin se toinen aina luikertelee takaisin. Ja minä en kykene vastustamaan. Olen kyllä yrittänyt. Olen myös yrittänyt saada miehen pariterapiaan. Ei ole suostunut. Selitykset ovat olleet sen tyylisiä, että jos en sitä tajua miksi hän ei sinne lähde, niin sitten olen kyllä vähän tyhmä. Tai, että ei lähde sinne kuuntelemaan, kun minä vaan valitan hänestä.

Koko tämän 20 vuotta olen saanut kuulla miten tämä on minun syytäni. Ei nyt ihan suoraan, mutta etenkin ensimmäiset vuodet elin siinä uskossa, että minä olen sen kaiken pahan alku ja juuri. Kun henkinen väkivalta muuttui hienovaraisemmaksi, niin selityksetkin siitä miksi minua kohdellaan näin muuttuivat loogisemmiksi. Siis eihän niissä nyt oikeasti mitään logiikkaa ollut, mutta ymmärrätte varmaan mitä tarkoitan. Esim minulle nyt vain pitää puhua niin, koska muuten minä en kuuntele. Ja hänhän on vain ajatellut minun parastani, koska minä olen sairas ja minun pitää parantua. Ja kuinka jalo hän onkaan, kun on minua jaksanut kaikki nämä vuodet kannatella.

Ja se kaksoissidosviestintä.... Kun kaikki on selitetty niin jumalattoman monimutkaisesti, että ei ne selitykset edes tarkoita mitään. Täkyjä jokaisessa puheessa. Sellaisia koukkuja, jotka eivät sinänsä siinä hetkessä vaikuta olevan mitään erityistä, mutta jotka jäävät muhimaan ajatuksiin. Ja anteeksipyynnöt... Onko se anteeksipyyntö, jos se satuttaa? Loukkaa? Tuntuu kuin vain iskettäisiin märällä rätillä päin kasvoja. Sellainenko on anteeksipyyntö? Kai se jotain edistystä on kuitenkin, kun ensimmäiseen 10 vuoteen ei tullut mitään anteeksipyyntöjä. Ja kysymykset joihin ei ole oikeaa vastausta.... Se jatkuva testaaminen. Hän ihan suoraan sanookin niiden kysymysten yhteydessä, että hän vain testasi minua. Mutta olen ihan varma, että niihin kysymyksiin ei ole oikeaa vastausta. Sinut on jo tuomittu. Eihän sinua muuten testattaisi.

Tilanne tänä päivänä on yhä muuttunut. Voisi sanoa parempaan suuntaan. Vai voisiko. Kun se henkinen väkivalta on yhä vaan hienovaraisempaa. Hän kehittyy koko ajan. Hän ei enää saa raivokohtauksia. Mutta kritisoi kyllä yhä jatkuvasti. Ja sanoo todella satuttavia asioita ja osaa satuttaa. Tietää mikä osuu parhaiten.

No, tätä tarinaa voisi jatkaa ikuisesti eikä kukaan jaksaisi edes lukea sitä. Joten päätetään tähän. Tällä kertaa yritän oikeasti irti. Ei elämä voi olla tällaista. Kun elää tarkkaillen koko päivän omaa toimintaa. Jottei vaan tulisi sanomista. Pitää jopa jokaisella aterialla miettiä kuinka syö. Huhhuijaa...
Olen niin väsynyt. Ja häpeissäni.

mikonniemi18
Viestit: 23
Liittynyt: 18 Maalis 2019, 17:14

Re: Parisuhteen irvikuva

Viesti Kirjoittaja mikonniemi18 » 05 Touko 2019, 20:11

Sama tarina, 20 v. myös. Lopulta tuli se viimenen pisara tammikuun 2019 lopussa, minä vaan repäisin itseni irti, toimin kuin robotti, järjestelin salaa etukäteen asunnon, vein jo vuosia sitten tavaroitani mökilleni, siivosin ja järjestin kaikki kaappini, mietin mitä otan mukaan kun se ero lopulta tulee. Eräs ystävä, saman kokenut neuvoi marssijärjestyksen ja ym. Mitään yhteyttä, en mitään ole pitänyt, sieltäpäin on ollut kaikenlaista, jopa omaisteni kautta härnää. On alkoholisti myös, äärimmäinen nara. Tiesin jo n. 17 v mikä mies oli. Vihdoin hyväksyin etten voi mitään, pakko lähteä ja salaa, hakea avioero. Otin as ajajan joka neuvoi ja avitti kalliiseen rahaan, mutta pakko. Kaikki asiat kävin as ajajan kautta. Paeas eatkasu. Maksaa mutta nyt mennyt 3 kk ja ositus huomenna jo. En antanut periksi enkä kusettaa enää. 20 v riitti. Ostaa miut ulos lämpästä, käypään hintaan, miltei. Ei ollut vaihtoehtoja, olisin muuten työkyvytön täysin. Lähde pois, tee kuten minä. Jos sulla ystäviä joilla samaa tai joku joka uskoo ja ymmärtää, ota hänet tueksi ja lähdet ja no contact never. Näin pääset eroon. Kun tai jos tulee ikävä, niin minä katson juoppovalokuvat jotka oon ottana ja muistelen niitä räkytyksiä ja väkivaltaa, henkistä ja fyysistä, kyllä ikävät häipyy!! Nara EI ole se mihin rakastuit. Tyhjät kuoret. Esittäjä, komea esittäjä oli mullakin , koukuttavat valheillaan täysin. Töysin tunteettomia, muistuu monta esimerkkiä mieleeni. Ei välitä tippaakaan toisista. Kaikkensa koittaavat että olisit jälleen täydessä hallinnassa. Oon hänen 3. vaimo. Vieläkö neljännen pitää, ikää 73 v tulee. Hurjat oli teot!! Vanhuksiini kävi käviksi. Poliisihakuja riitti.Tappouhat. Kaiken kieltää ja syyllistää syyllistää. Täysin naran luonnekuva, 100 % Oon lukena Naamiona terve mieli, lue se. Kuuntele youtuben videot narsistin viha, no contact, ja ym., ne herättää, itsekkin kauhistuin! Eipä onnistu miun kanssa enää manipulointi. Iso asia kun kaikki muuttuu ja ikää on 60 v ja vielä uusi työnkuva ja omaishoitajan hommat. Viikon olin sairaslomalla. Kaikki tuntui kuin kuolema. Kaikki toiveet musertui ja kaikki liiton eteen tehty työni ja passaus palvelu ja rakastaminen oli turhaa. Hänen puoleltaan kaikki oli suunniteltua näytelmää. Hyväksikäyttöä, esitystä, valtasuhde, riippuvuussuhde. Esitti vakuuttavaa ja varnaa, ihan heikko imeväinen, joi tuskaansa, juonut ikänsä. Enkä älynnä!! Valehteli ja valehteli. Mikään ei muuttunut, söi kaikki lupauksensa, osti aikaa. Nyt olen irti kokonaan ens viikolla jo!! Kannattaa vaikka ON raskasta oikeasti. Olin ollut naamaltani harmaa, laihduin, tuli psykoomaattiset oireet, mutta oon selvinnyt. Selviän.

Vastaa Viestiin