5 ja puolenvuoden sairas suhde

Voit kirjoittaa oman tarinasi.

Valvojat: Karju, Notavictim

Alueen säännöt
Keskustelufoorumin ylläpitäjä (NUT ry.) ei ole vastuussa foorumin sisällöstä, vaan jokainen kirjoittaja vastaa oman viestinsä sisällöstä.

Asiaton tai loukkaava kirjoittelu keskustelupalstalla tai yksityisviestein ei ole sallittua. Mikäli joudut loukkaavan kirjoittelun kohteeksi tai huomaat sellaista, tee siitä ilmoitus valvojille.
Asiattomasta tai toisia loukkaavasta viestityksestä seuraa varoitus. Mikäli varoituksen jälkeen häiriköinti jatkuu, käyttäjä poistetaan keskustelufoorumista. Ylläpidolla on oikeus sulkea törkeästi käyttäytyvän kirjoittajan käyttäjätunnukset ilman varoitusta. Toisten kirjoittajien ala-arvoinen nimittely ja haukkuminen johtaa välittömästi käyttäjätunnuksen poistoon.

Yritysten, yhteisöjen sekä henkilöiden nimien mainitseminen kirjoituksissa on kiellettyä. Keskustelu käydään yleisellä tasolla, voidaan puhua ”esimiehestä, alaisesta tms” nimiä mainitsematta. Henkilöt ja organisaatiot eivät saa olla tunnistettavissa kirjoituksesta. Säännön rikkomisesta seuraa kirjoituksen poisto sekä varoitus.

Tekstin suora kopioiminen muista julkaisuista on kiellettyä. Viestit, joihin on kopioitu koko artikkeli tai pitkä lainaus, poistetaan.Linkit ja sitaatit ovat sallittuja. Toisilta sivustoilta löydettyjä tekstejä saa siteerata omassa tekstissä kohtuullisesti, kunhan mainitsee lähteen. Muistathan,että sanoituksia, runoja ym. suojaa tekijänoikeus, laista tarkemmin http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1961/19610404.
Keskustelujen linkittäminen toisille foorumeille ei ole suotavaa foorumin luonteen vuoksi.
Foorumin tekstejä ei saa kopioida tai käyttää opinnäytetyön, artikkelin tai muun julkaisun materiaalina ilman lupaa. Aineiston keruuta varten, ota yhteys ylläpitoon, sillä jokaiselta kirjoittajalta pitää saada suostumus erikseen.
MillaMaaria
Viestit: 1
Liittynyt: 10 Kesä 2019, 23:36

5 ja puolenvuoden sairas suhde

Viesti Kirjoittaja MillaMaaria » 13 Kesä 2019, 01:15

Loppukesästä 13 tapasin supliikin ulospäin suuntautuneen miehen. Mies ei kiinnittänyt minussa kiinnostusta, mutta hän otti minut huomioonsa heti ensimmäisestä päivästä lähtien. En edes ollut haku päällä tuolloin. Mies asui tuolloin ulkomailla, joten vietimme tiiviisti tuon noin 5 viikkoa hänen ollessa suomessa kesälomalla. Jotenkin vain ajaudeuimme suhteeseen, toki hän oli vauhdittamassa tilannetta. Tuo ensimmäinen syksy oli minulle hyvin vaikeaa aikaa, olin erittäin ihastunut ja imarreltu kaikesta suuresta huomiosta mitä sain osakseni, mutta samalla voin hyvin huonosti. Kävin jopa psykologilla, sillä minua ahdisti niin lujaa. Kuvittelin kuitenkin, että vaikeuteni suhteessa johtui minusta ja vanhoista haavoistani, eikä mitenkään miehestä.

Suhde jatkui etäsuhteena. Suunnittelimme yhteistä tulevaisuutta ja perhettä. Opiskeluni pitivät minut kuitenkin tiukasti suomessa ja työt miehen maailmalla. Noin 2,5 vuoden seurustelun jälkeen mies polvistui eteeni ja kosi. Tuo oli elämäni suurimpia hetkiä ja olin onnellinen. Tuolloin oli jo selvää, että menemme myös naimisiin. Suhdetta takuulla auttoi se, että näimme harvoin ja lyhyitä aikoja kerrallaan, noin viikko. Pahimmat kauheudet pysyivät piilossa ja suhde oli kutakuinkin terve vielä tuolloin.

Vähän alle 3 vuoden yhdessä olon jälkeen menimme naimisiin. Vähän ennen häitä minulle kuitenkin tuli kumma olo. Teenkö oikein vai ison virheen? En osaa edes sanoa, miksi ajattelin noin. Se tunne tuli vain sisältäni. Naimisiin oli käytännössä välttämätöntä mennä, sillä tahdoimme muuttaa yhteen ja maa mihin mies oli tuona vuonna muuttanut tarvittiin viisumi ja minä sain vain viisumin jos olisimme naimisissa. Eli menin miehen kanssa naimisiin ennekuin olimme asuneet oikeasti yhdessä saman katon alla. Aika iso satsaus.

Nuo viimeiset kuukauden ennen minun muuttoani ulkomaille olivat erikoiset. Jotenkin mietin teenkö oikein. Jokin mieltäni kaihersi. Muutto yhteen tapahtui, se oli isoja asioita pullollaan. Muutin ensimmäistä kertaa ulkomaille, yhteen aviomieheni kanssa ja toiselle puolelle maapalloa vain mieheni tukenani.

Ensimmäisenä yhteisenä vuotena tappelimme todella paljon. En edes enää muista, että mistä. Minä sain kuulla olevani jäkättävä akka. Se ehkä olinkin, mutta niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan, kotiolot olivat kamalat. Tunnelma oli jäykkä. Mies oli erittäin joustamaton kaikessa. Hänen tapansa toimia on aina se ainut ja oikea. Yksi pahimmista asioista oli raivo, kun hänellä meni hermo keskustelu meni välittömästi huudoksi, oli syy miten pieni tahansa. Tuota huutoa en kestänyt ollenkaan. Mies alkoi uhkailla ulos heittämisellä. Aloin tuntea oloni erittäin turvattomaksi. Olihan toisella puolella maapalloa ainoastaan mies turvanani, joka alkoi uhkailla. Hän vain totesi, että aina kannattaa tilillä pitää rahaa paluulentolipun verran. Se tuntui suunnattoman kamalalta. Jotenkin minun oli pakko vain tyytyä osaani, muuta vaihtoehtoa en nähnyt.
Samana vuonna vielä muutimme uudelleen, mutta tällä kertaa eurooppaan. Olin tehnyt valtavasti töitä kotiutumisen eteen ja aloin hiljalleen asettua paikkaan. Sitten mies ehdottaa jälleen muuttoa. Minulle tuli olo, kuin matto vedettäisiin jalkojeni alta. Kuitenkin minun oli pakko suostua, sillä niin meillä asiat meni. Mies määräsi ja minun oli toteltava. Minun suostumukseni oli vain näennäistä ei mitenkään aitoa. Muuton hyvä puoli oli se, että pääsin lähemmäksi Suomea ja perhettäni. Se loi turvaa minulle.

Sama riitely ja raivo kuitenkin jatkui. Mukaan tuli minun syyttely, pelottelu, alistaminen, kiristäminen jne. Myös seksiä olisi ollut annettava aina, kun hän sitä haluasi. Jos en suostunut niin käytin valtaani. Mies oli pettynyt, kun yhteistä lasta ollut vielä tullut ja alkoi syytellä siitäkin. Myös rahalla oli kiristetty ja pitkään. Tunsin olevani alistettu, eristetty ja muserrettu. Mies alkoi huomata rakoilevan liittomme, mutta syytti kaikesta minua. Hän kertoi kuinka yrittää kaikkensa mutta minä en mitään. Ihan kaikki ongelmamme olivat minun syytäni ja minun olisi tarvinnut vain yrittää enemmän niin liitto olisi ollut onnellinen.

Vuoden vaihteen tienoilla kiristäminen ja syyttely alkoi kärjistyä ja hän raivosi jopa sukulaiseni kuullen. Tuolloin päätin, että liitolle on tultava loppu. Mietin muuttoani pois kotoani kauan. Ainoalle oikealle ystävälleni asuinmaassani uskaltauduin avautua asiasta keväällä. Hän kuunteli ja lupasi välittömästi, että auttaa minut pois, kun niin päätän. Keskustelimme asiasta muutamia kertoja ja eräänä päivä keskustelun jälkeen näin kysyi voisiko mies olla narsisti. Tuolloin silmäni avautuivat. Tuosta muutaman päivän päästä aamulla herätessäni tunsin vahvasti, että tänään minä lähden.
Yritin tosissani keskustella asiasta miehen kanssa, mutta sen verran rajallisesti ettei hän suuttuisi ja kävisi käsiksi. Yritimme jutella puolipäivää, mutta hänestä olin vain negativinen ja keskityin ongelmiin. Kaikki asiat hän heitti takaisin minulle eli ottanut mistään vastuuta. Aloin olla jo niin poikki, että tunsin oloni voimattomaksi ja en tiennyt miten päästä ovesta ulos ilman räjähdystä. Kun aloin jo hysteeristi itkeä, hän alkoi kertoa kuinka tajuaa nyt kaiken johtuvan minun korvien välistä. Tulloin sisuunnuin ja lähden.

Hain parin päivän päästä kaikki tavarani, kun hän oli töissä. Tuon jälkeen emme ole nähneet. Tottaki aluksi pommitti viesteilä ja soitoilla, mutta on jo hieman rauhoittunut. Olen erittäin onnellinen, että silmäni avautuivat tilanteelle ennekuin sekosin, sillä sitä hän takuulla yritti. Lähdettyäni ahmin narsisti kirjallisuutta ja se oli tunne, kuin kaikki olisi saanut selityksen. Mies on niin selkeä narsisti.

Nyt edessä on avioero ja ositus. En tiedä miten saan kerättyä voimia siihen koitokseen. Olen kuitenkin erittäin onnellinen ettei lasta ehtinyt tulla. Mies tekisi takuulla elämästäni helvettiä. ja sitä hän takuulla yritti. Läheskään kaikki eivät asiasta tiedä ja pommi on takuulla iso, kun muutan suomeen yksin. Monet kun luulivat liittomme onnelliseksi, kulissit kun täytyi pitää pystyssä. Sain aina valtavat vihat jos menin kertomaan ongelmistani muille.

Ehkä kovin paikka on saada kasattua luotto ihmisiin uudelleen. On niin hullua kuinka sairaita täällä keskuudessamme pyörii!

Valaistunut
Viestit: 2
Liittynyt: 07 Kesä 2019, 16:46

Re: 5 ja puolenvuoden sairas suhde

Viesti Kirjoittaja Valaistunut » 12 Heinä 2019, 16:00

Hei!

Onneksi kirjoitit tänne. Minua ainakin on auttanut todella paljon lukea muiden kokemuksia. Näköjään kaikki narsistit käyttäytyvät jokseenkin samalla tavalla.

Minua auttoi, kun terapeutti sanoi, ettei narsisti ole pelkästään paha. Hän ei siis itse oikeasti näe käytöksessään mitään väärää ja hän tekee omien tavoitteidensa mukaan mitä vain, kunhan saa haluamansa. Kaikki on hänessä, ei sinussa. Tämä ajatus auttoi minua eteen päin omassa käsittelyssäni, sillä halusin vuosia selvittää asioita, keskustella ja yritin havainnollistaa asioita, kuinka narsisti toimi väärin. Hän ei kykene ajattelemaan muita empaattisessa mielessä. Kun pääsin viimein yrityksen taakasta, vapauduin ja totesin että ainoa asia minkä voin tehdä oikein, on lähteä. Teit siis aivan oikein!!!

Voi kestää saada luotto taksisin ihmisiin, mutta positiivista on se, että seuraavalla kerralla hälytyskellot narsistin suhteen soivat nopeammin.

Vastaa Viestiin