Narsistin lapsi puolustaa vanhempaansa

Narsistinen vanhempi voi aiheuttaa lapsilleen puutteita itsetunnossa, itseluottamuksessa ja selviytymisestä elämässä aikuisiässä sekä haasteita luottaa toisiin ihmisiin.

Valvojat: Karju, Notavictim

Alueen säännöt
Keskustelufoorumin ylläpitäjä (NUT ry.) ei ole vastuussa foorumin sisällöstä, vaan jokainen kirjoittaja vastaa oman viestinsä sisällöstä.

Asiaton tai loukkaava kirjoittelu keskustelupalstalla tai yksityisviestein ei ole sallittua. Mikäli joudut loukkaavan kirjoittelun kohteeksi tai huomaat sellaista, tee siitä ilmoitus valvojille.
Asiattomasta tai toisia loukkaavasta viestityksestä seuraa varoitus. Mikäli varoituksen jälkeen häiriköinti jatkuu, käyttäjä poistetaan keskustelufoorumista. Ylläpidolla on oikeus sulkea törkeästi käyttäytyvän kirjoittajan käyttäjätunnukset ilman varoitusta. Toisten kirjoittajien ala-arvoinen nimittely ja haukkuminen johtaa välittömästi käyttäjätunnuksen poistoon.

Yritysten, yhteisöjen sekä henkilöiden nimien mainitseminen kirjoituksissa on kiellettyä. Keskustelu käydään yleisellä tasolla, voidaan puhua ”esimiehestä, alaisesta tms” nimiä mainitsematta. Henkilöt ja organisaatiot eivät saa olla tunnistettavissa kirjoituksesta. Säännön rikkomisesta seuraa kirjoituksen poisto sekä varoitus.

Tekstin suora kopioiminen muista julkaisuista on kiellettyä. Viestit, joihin on kopioitu koko artikkeli tai pitkä lainaus, poistetaan.Linkit ja sitaatit ovat sallittuja. Toisilta sivustoilta löydettyjä tekstejä saa siteerata omassa tekstissä kohtuullisesti, kunhan mainitsee lähteen. Muistathan,että sanoituksia, runoja ym. suojaa tekijänoikeus, laista tarkemmin http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1961/19610404.
Keskustelujen linkittäminen toisille foorumeille ei ole suotavaa foorumin luonteen vuoksi.
Foorumin tekstejä ei saa kopioida tai käyttää opinnäytetyön, artikkelin tai muun julkaisun materiaalina ilman lupaa. Aineiston keruuta varten, ota yhteys ylläpitoon, sillä jokaiselta kirjoittajalta pitää saada suostumus erikseen.
Murmeli1
Viestit: 3
Liittynyt: 09 Syys 2019, 19:09

Narsistin lapsi puolustaa vanhempaansa

Viesti Kirjoittaja Murmeli1 » 10 Syys 2019, 20:13

Olen kritisoinut sukuni narsistia miten kohtelee lapsiaan. Hän syyllistää ja vähättelee lasten tarpeita. Narsisti hyökkäsi tietysti kimppuuni kun puutuin hänen käytökseen. Nyt lapsi (jo teini) on alkanut puolustaa vanhempaansa ja syyttää minua. Onkohan narsisti pistänyt sanat lapsen suuhun vai onko lapsi vaan niin pahasti narsistin pauloissa? Tiedän kyllä että lapsi yleensä puolustaa vanhempaansa oli hän millainen tahansa, ei pysty muuhun. Miten voisin auttaa lapsia? Tuli ikävä fiilis että lapset pelästyvät sitä minun puuttumista tilanteeseen. Ja kuinka järkyttävää se on lapselle sitten tajuta, että oman vanhemman käytös on väärin.

krassi
Viestit: 251
Liittynyt: 23 Syys 2013, 10:29

Re: Narsistin lapsi puolustaa vanhempaansa

Viesti Kirjoittaja krassi » 12 Syys 2019, 12:47

Yksinkertaista ratkaisua ongelmaasi ei ole. Lapset puolustavat luontaisesti vanhempiaan. Harva teini on niin itsenäinen, että ymmärtää vanhempiensa väärän toiminnan. Mielestäni teit oikein, kun kritisoit vanhempaa. Kannattaa pitää hyvät välit lapsiin, mutta välttää moittimista heille heidän vanhempiaan.

Murmeli1
Viestit: 3
Liittynyt: 09 Syys 2019, 19:09

Re: Narsistin lapsi puolustaa vanhempaansa

Viesti Kirjoittaja Murmeli1 » 13 Syys 2019, 19:57

Olen yrittänyt sanoa ja osoittaa lapsille että ovat tärkeitä ja arvokkaita. Mutta miten täällä olevat narsistien aikuiset lapset, olisitte toivoneet että tilanteeseen olisi lapsuudessa/teini-iässä puututtu?

krassi
Viestit: 251
Liittynyt: 23 Syys 2013, 10:29

Re: Narsistin lapsi puolustaa vanhempaansa

Viesti Kirjoittaja krassi » 14 Syys 2019, 05:33

Murmeli1, hyvä kysymys. Toivottavasti joku vastaa. Minulla on samantapaisia ongelmia.

NeitiK
Viestit: 166
Liittynyt: 15 Joulu 2015, 22:54

Re: Narsistin lapsi puolustaa vanhempaansa

Viesti Kirjoittaja NeitiK » 18 Syys 2019, 19:58

Tämä on vaikea kysymys. Kommentoin tällä hetkellä ehkä vain kysymykseen siitä, miten olisin itse halunnut teini-iässä tulla kohdatuksi.

On hyvä ymmärtää, että narsisti monesti eristää lasta koko tämän lapsuuden ajan tuomalla erinäisillä tavoilla esille, miten muut ihmiset haluavat perheelle pahaa. Tämä kaikki on alkanut jo varhain, ja on siten juurtunut taustatekijä, joka tavallaan on valmistanut lasta tähän tilanteeseen. Osaltaan tämä on myös narsistin oman fantasiamaailman pauhaamista: miten narsisti on aina ollut väärinymmärretty ja miten hänen epäonnistumisensa johtuvat muista ihmisistä, jotka ovat työntäneet häntä alaspäin. Lapsi oppii epäilemään muita ihmisiä ja luottamaan ensisijaisesti narsistiin. Narsisti painottaa tarjoavansa lapselle rakkautta, jota kukaan muu ei osaa tai pysty lapselle antamaan. Jokainen narsisti-lapsi pari on erilainen, mutta näillä vivahteilla yleensä syntyvät ne lapset, jotka eniten puolustavat narsistista vanhempaansa.

Teini-iässä ajattelu joka tapauksessa kehittyy, jolloin narsistisesta vanhemmasta alkaa olla jo monimutkaisempia tulkintoja. Nuorempi lapsi sokeammin uskoo kaiken mitä vanhempi sanoo, mutta teini joutuu jo selittelemään itselleen miksi vanhemman käytös on niin ristiriitaista hänen sanojensa kanssa. Yksi keskeinen tulkinta tai selitys, jonka muodostin teini-iässä oli se, että muut eivät vain ymmärrä millainen vanhempani pohjimmiltaan on. Ymmärsin, että hänen näkyvä käytöksensä ei ehkä ollut ihmisten mielestä mukavaa, ja ajattelin, että he näkevät vain tämän pinnan. Syvällä sisällä oli se hyväsydäminen ja muille hyvää tahtova ihminen, joka hän sanoi olevansa. Hänen keinonsa saavuttaa muiden parasta vain olivat epätavallisia, mutta tämä johtui siitä, että hän vain ymmärsi asioista enemmän kuin muut. Muut eivät tajunneet hänen kokonaista suunnitelmaansa. Minulla oli usein epämukava olo ja välillä minun kävi sääliksikin vanhempaanikin, kun tajusin, että muut tulkitsevat hänet väärin. Minä kuitenkin itse tiesin millainen hän oikeasti on. Omaksuin ja uskoin hänen tarinansa siitä, miten hän oli väärinkohdeltu uhri, ja ajattelin hänen olevan vain kovan kohtalonsa uhri (jota hän tavallaan oikeastaan onkin).

En olisi teini-iässä millään pystynyt sulattamaan suoraa hyökkäystä vanhempaani kohtaan, vaan se olisi saanut minut vetäytymään tämän hyökkääjän luota pois, miettimään inhottavia asioita hänestä ja tarrautumaan tiukemmin kiinni narsistiin ja tämän ajatuksiin. Toistin mielessäni hänen totuuksiaan ja nojauduin niihin kuin rauhoittavaan mantraan. Tämänkaltaisia tilanteita lievemmässä mittakaavassa tapahtuikin, mutta yleisesti ottaen en pitänyt mistään tunkeiluksi kokemastani. Halusin olla vain rauhassa. Käytännössä olisin tarvinnut, että joku olisi jo aiemmin (kun olin pienempi lapsi) sanonut minulle, että hänen käyttäytymisensä ei ole ok. Teini-iässä se oli jo liian myöhäistä. Ristiriita eri todellisuuksien välillä oli liian suuri, enkä ollut valmis sitä silloin muutenkin herkässä kehitysvaiheessa kohtaamaan.

Miten sitten olisi ollut paras tapa lähestyä minua? Parhaimmiksi koin esimerkiksi ne opettajat, jotka olivat vilpittömästi kiinnostuneita minusta (ei perheestäni tai siihen liittyvistä erikoisuuksista, minkä koin tunkeiluksi) ja kysyivät yksinkertaisesti vain miten voin. En tietenkään vastannut mitään, vaan sanoin asioiden olevan hyvin, mutta muistan silti nämä hetket lämmöllä. Jokainen pieninkin kysymys tai viittaus siihen, että kysyjä suhtautuisi nihkeästi perheeseeni sai pitämään kysyjää vaarallisena. Omalla kohdallani parhain lähestymistapa olisi ollut istua rauhallisesti ja kärsivällisesti viereeni, kysyä miten voin, kuunnella, olla hiljaa, odottaa, yrittää myöhemmin uudelleen, keskittyä vain siihen, miltä minusta tuntuu. Tämä kaikki olisi antanut tunteen siitä, että minun tunteillani on merkitystä, joka taas olisi avannut tien ymmärtämään, miten olen oikeasti narsistisen vanhempani kokenut. Tätä kaikkea koin pienesti ja hetkellisesti jokaisen sellaisen ihmisen kohdalla, joka hetkeksi pysähtyi kohdalleni tuomitsematta perhettäni.

Sivusta katsojana voi olla vaikea antaa vain olla, kun katsoo lapsia kohdeltavan väärin. Monesti on kuitenkin parempi malttaa mielensä (ellei kyse ole hengenvaarasta tai muusta akuutista) ja lähestyä lasta erikseen, ja mahdollisesti lähestyä myös muita tilanteessa olleita aikuisia erikseen ja pyrkiä saamaan heiltä apua tilanteen muuttamiseksi. Sitä, että teini-ikäinen puolustaa vanhempaansa ei kannatta sanoittaa hänen kuullensa millään mikä kuulostaa tältä: "Tiedän kyllä että lapsi yleensä puolustaa vanhempaansa oli hän millainen tahansa, ei pysty muuhun." Teini-ikäinen on kuitenkin monella tapaa jo miettinyt asioita, ja keksinyt omia selityksiään asioille, niitä on tärkeä kunnioittaa ja arvostaa. Jokainen "totta kai puolustat häntä, koska hän on vanhempasi" -lähestyjä olisi tuntunut minusta hyvin epäkunnioittavalta (sekä vanhempaani, että myös omaa teini-iässä tärkeää aikuistumistani kohtaan).

Murmeli1
Viestit: 3
Liittynyt: 09 Syys 2019, 19:09

Re: Narsistin lapsi puolustaa vanhempaansa

Viesti Kirjoittaja Murmeli1 » 22 Syys 2019, 09:40

Kiitos NeitiK paljon ajatuksia herättävästä vastauksesta. Olen pahoillani että olet joutunut elämään tuossa tilanteessa.

Kuten hyvin kuvasit, uskon että että oleellista on lapsen huomioiminen ja lapselle tulee vähemmän vaurioita, jos muut aikuiset toimivat vastavoimana narsistille. Näin lapsi alkaisi hahmottamaan, ettei koko maailma kohtele häntä huonosti (se ei ole hänen vika eikä hän sitä ansaitse) vaan se liittyykin vain tähän vanhempaan.

Vaikka narsistin kritisointi on siinä mielessä turhaa, että hän ei sen perusteella tule miksikään muuttumaan, hän kuitenkin tajuaa (ehkä?) että joku ei ole hiljaa hänen huonosta käytöksestä.

Mutta millä tavalla voi vetää käytännössä narsistille rajat, onko kokemuksia? Yhteyttä en halua katkaista lasten takia. Entä ymmärtääkö lastensuojelu narsismista? Varsinkin jos laiminlyönti ei ole niin näkyvää.

krassi
Viestit: 251
Liittynyt: 23 Syys 2013, 10:29

Re: Narsistin lapsi puolustaa vanhempaansa

Viesti Kirjoittaja krassi » 27 Syys 2019, 19:42

Kiitos kirjoituksesta NeitiK. Se vahvistaa käsityksiäni siitä, miten toimia omassa tilanteessani.

rajallinen
Viestit: 195
Liittynyt: 06 Huhti 2016, 20:20

Re: Narsistin lapsi puolustaa vanhempaansa

Viesti Kirjoittaja rajallinen » 23 Marras 2019, 18:34

Itse kaipasin lapsena/teininä aikuista/aikuisia jotka ovat turvallisia eli minun silmissäni se tarkoitti sellaisia jotka pitävät itsestään huolta, pitävät omista rajoistaan huolta ja sitä myöten kunnioittavat muidenkin rajoja.

Se oli juuri se joka narsistisesta perheestä puuttuu. Toki rajojen sulautuminen ja osittainen puute on muunkinlaisissa perheissä tavallista ja osittain varmaan vähän jokaisessa perheessä mutta tarkoitan sellaista rajattomuutta jossa säännöllisesti uhataan ja syyllistetään rajoista eikä lapsi/teini siksi kasva hahmottaen omia rajojaan itsenäiseksi. Vasta aikuisena alkaa törmätä muiden rajoihin ja tulee ennen pitkää ongelmia ihmissuhteissa kun ei omat sisäiset rajat ole selvät.

Jos siis nyt pitäisi sanoa jollekin aikuiselle, mitä toivoisit minun tekevän, sanoisin että ole se aikuinen joka siltä lapselta puuttuu. Lapset ja teinit on erittäin selvänäköisiä ja tuntevat kyllä sanomattakin onko joku aikuinen totta. Vanhempien syyllistäminen ja osoittelu ei johda kuin sisäiseen ristiriitaan jota lapsi ei kykene ratkomaan mutta olemalla itse se aikuinen jollainen toivoisi vanhempienkin olevan, voi ulkopuolinen aikuinen omalla olemisellaan tuoda turvaa.

Muistan itse tällaisia aikuisia lapsuudesta jotka eivät kuuluneet perheeseen eikä myöskään sukuun mutta niitä oli ja ne "tuntui", heissä oli jotain "erilaista" joka tuntui herättävän kunnioitusta vain siksi että he olivat sellaisia kuin olivat. Turvaa ilman uhkaa. Läsnäoloa ilman pelkoa. Luotettavuutta. Ne kokemukset on varmasti olleet kuin siemeniä minussa, malleja jotka jääneet itämään.

Vastaa Viestiin