Minäkö hullu vai mieheni narsisti

Narsistit parisuhteessa/avioliitossa. Täällä voit keskustella kaikista parisuhteeseen, avioliittoon yms. liittyvistä asioista.

Valvojat: Karju, Notavictim

Alueen säännöt
Keskustelufoorumin ylläpitäjä (NUT ry.) ei ole vastuussa foorumin sisällöstä, vaan jokainen kirjoittaja vastaa oman viestinsä sisällöstä.

Asiaton tai loukkaava kirjoittelu keskustelupalstalla tai yksityisviestein ei ole sallittua. Mikäli joudut loukkaavan kirjoittelun kohteeksi tai huomaat sellaista, tee siitä ilmoitus valvojille.
Asiattomasta tai toisia loukkaavasta viestityksestä seuraa varoitus. Mikäli varoituksen jälkeen häiriköinti jatkuu, käyttäjä poistetaan keskustelufoorumista. Ylläpidolla on oikeus sulkea törkeästi käyttäytyvän kirjoittajan käyttäjätunnukset ilman varoitusta. Toisten kirjoittajien ala-arvoinen nimittely ja haukkuminen johtaa välittömästi käyttäjätunnuksen poistoon.

Yritysten, yhteisöjen sekä henkilöiden nimien mainitseminen kirjoituksissa on kiellettyä. Keskustelu käydään yleisellä tasolla, voidaan puhua ”esimiehestä, alaisesta tms” nimiä mainitsematta. Henkilöt ja organisaatiot eivät saa olla tunnistettavissa kirjoituksesta. Säännön rikkomisesta seuraa kirjoituksen poisto sekä varoitus.

Tekstin suora kopioiminen muista julkaisuista on kiellettyä. Viestit, joihin on kopioitu koko artikkeli tai pitkä lainaus, poistetaan.Linkit ja sitaatit ovat sallittuja. Toisilta sivustoilta löydettyjä tekstejä saa siteerata omassa tekstissä kohtuullisesti, kunhan mainitsee lähteen. Muistathan,että sanoituksia, runoja ym. suojaa tekijänoikeus, laista tarkemmin http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1961/19610404.
Keskustelujen linkittäminen toisille foorumeille ei ole suotavaa foorumin luonteen vuoksi.
Foorumin tekstejä ei saa kopioida tai käyttää opinnäytetyön, artikkelin tai muun julkaisun materiaalina ilman lupaa. Aineiston keruuta varten, ota yhteys ylläpitoon, sillä jokaiselta kirjoittajalta pitää saada suostumus erikseen.
Lilja
Viestit: 8
Liittynyt: 02 Elo 2019, 21:31

Minäkö hullu vai mieheni narsisti

Viesti Kirjoittaja Lilja » 25 Syys 2019, 18:10

Huh. Tänään sen tein. Kävin ensimmäistä kertaa avautumassa terveydenhoitajalle, kun koin että nyt ei voimat riitä ja tarvitsen sairaslomaa. Suositteli minua olemaan yhteydessä psykiatriin. Suositteli myös asunnon hakemista ja poismuuttoa. Ja nyt olen täällä. Edistystä, joka tuntuu voimaannuttavalta. Lohdulliselta. En ehkä olekaan hullu, enkä ehkä ansaitsekaan sellaista kohtelua, jota riidoissa saan kokea.
Tässä siis kohta 4 vuotta tallusteltu tätä polkua. 2015 löysin elämäni rakkauden. Karismaattinen, hellä, huomioiva, rakastava, nosti minut taivaisiin. Olin onnellisempi kuin koskaan. Muutama kuukausi sitä jatkui. Sitten tuli ensimmäinen riita. Pelkäsin henkeni edestä. En ollut koskaan kokenut sellaista raivoa, syyttelyä jne. Ystävät sanoivat kertomani perusteella narsistiksi. Nauroin ja ajattelin että ovat seonneet. 4 vuotta myöhemmin alan vähitellen uskoa heidän olleen oikeassa.
Tähän 4 vuoteen on mahtunut ihania hetkiä, rakkautta, yhteen muuttaminen, koiran hankkiminen, parhaita muistoja, syyttelyä,itsetunnon alas polkemista, uhkailua, kiristystä, abortti, elämäni kauheimpia hetkiä. Usko, toivo ja rakkaus, mutta suurin niistä on toivo, toivo paremmasta, josta minut aina herätetään todellisuuteen.
Vuosi sitten en olisi koskaan uskonut kirjoittavani tätä, jostain ne voimat vaan ovat hiljalleen taas löytyneet, yritän kerätä palaseni kasaan ja kerätä voimaa ja rohkeutta tehdä sen mitä järki sanoo, mutta mitä vastaan sydän taistelee.

Belle
Viestit: 28
Liittynyt: 13 Huhti 2019, 21:30

Re: Minäkö hullu vai mieheni narsisti

Viesti Kirjoittaja Belle » 25 Syys 2019, 21:23

En kohdista tätä suoraan sinuun vaan melkeinpä kaikkiin meihin, jotka täällä kirjoittelevat. Lähes kaikissa tarinoissa toistuu se, että järki sanoo että lähde, mutta sydän sanoo toista tai vähintään epäröi, kuten sinäkin taisit kirjoittaa. Jään vaan miettimään sitä, että mikä näissä suhteissa saa aikaan sen, että sydän haluaa jäädä. Mitä me heissä rakastamme? Tarjoavatko nämä mahdolliset narsistit jotain niin todella hyvää verrattuna kaikkiin muihin, että sydän haluaa jäädä? Kai sydän tunnistaa "aitouden", eikä haluaisi jäädä, jos ei saa jotain aitoa hyvää?

Vai onko se jokin oma "vammamme", minkä takia sydän haluaa jäädä? Haluaako sydän käydä tällaisessa suhteessa läpi jotain asiaa (ehkä jo lapsuudesta juontavaa, kenellä mitäkin), eikä siksi päästä irti? Onko tällä sydämen halulla jäädä lopulta mitään tekemistä rakkauden kanssa?

Mikä narsistisessa suhteessa saa suhteen tuntumaan niin "suurelta", että sydän haluaa jäädä kaikesta huolimatta? Miksi sydämenne haluavat jäädä..?

Lisbeth
Viestit: 4
Liittynyt: 17 Joulu 2018, 19:47

Re: Minäkö hullu vai mieheni narsisti

Viesti Kirjoittaja Lisbeth » 25 Syys 2019, 21:59

Hei Lilja

Oletko miettinyt, onko tunteesi miestä kohtaan pelkkää rakkautta vai riippuvuutta? Usein narskun uhrit omaavat huonon itsetunnon ja annamme narskun kohdella meitä todella huonosti. Mitä tapahtuu, jos vedät miehellesi rajat? Et saa huutaa mulle, et saa käyttää väkivaltaa muhun. Miten hän reagoi?

Kuvailemasi tilanteet eivät kuulu tasa-arvoiseen, toista kunnioittavaan parisuhteeseen. Jos miehesi rakastaa sinua aidosti, miksi hän raivoaa sinulle, satuttaa sinua?

Sinun kannnattaa tutustua aiheeseen ja englanniksi löytyy ainakin paljon tietoa riippuvuudesta narsistiin. Me usein riipumme kiinni siinä alkuvaiheen rakkauspommituksessa, se on meille kuin huumeannos ja janoamme sitä. Sekoitin itse tämän tunteen rakkauteen miestäni kohtaan. Ymmärsin myöhemmin, että en vain voi rakastaa niin kamalaa ja julmaa ihmistä. En sano, etten olisi rakastanut miestä jossain vaiheessa, mutta loppuaikana hänen kohtelu oli mua kohtaan niin kamalaa, että uskon olleeni vain riippuvainen hänestä.

Ja muista. Jos kyseessä on oikeasti narsistinen persoonallisuushäiriö, mies on siis kykenemätön empatiaan, hän ei välitä silloin kuin itsestään. Kaikessa on kyse hänestä. Ihan kaikessa.

Lilja
Viestit: 8
Liittynyt: 02 Elo 2019, 21:31

Re: Minäkö hullu vai mieheni narsisti

Viesti Kirjoittaja Lilja » 25 Syys 2019, 23:26

Kiitos molemmille vastauksista!
Olette kyllä ihan oikeassa ja vahvoja molemmat jos olette päässeet tästä noidankehästä pois!
Vahvasti uskon, että omalla kohdalla saattaa hyvinkin jo juontaa juurensa lapsuudesta. Nuoruudessa aina etsinyt miesten hyväksyntää, hinnalla millä hyvänsä. Parikymppisenä löysin miehen, joka oli todella hyvä minulle, juuri sellainen kun kumppanin tulee olla. Ymmärrän sen nyt, liian myöhään. Olimme yhdessä 13 vuotta, kunnes nykyinen vei jalat alta. Nyt voin todeta, että valitettavasti näin.
Kuten kuvailette, narsisti saa aikaan niin käsittämättömän eufoorisen tunteen alussa, joka on kuin huume. Järjellä tiedostamme sen pidemmän päälle olevan meille tuhoisa, mutta janoamme sitä yhä enemmän. Mutta miksi jää, kun ilmenee, että kaikki tosiaan on liian hyvää ollakseen totta? Miksi annamme kohdistua meihin sitä epäkunnioitusta? Ja käsittämätöntä kohtelua? Rakkaudella sokaistu ehkä, toivo siitä että hyvät kaudet jatkuisivat mahdollisimman pitkään? Meilläkin ollut melkein 6kk jaksoja, jolloin kaikki ollut hyvin. Elääkö toivo siitä, että toinen on muuttunut. Näitä olen tässä yrittänyt itselleni selittää,jotta ymmärtäisin itseäni paremmin, näitä "hukkaan heitettyjä" vuosia. Harmillinen tosiasia vaan näissä taitaa olla se tosiasia, että asiat eivät muutu. Totuus tulee aina ilmi jossain vaiheessa. Itse ainakin tiedostan sen, että kyllästyn suht helposti, onko tässä se asia mikä viehättää, ei koskaan tiedä tuleeko risuja vai ruusuja. Tässä on kyllä hyvä itsetutkinnan paikka, sillä itse koen että olen muuten fiksu ihminen, miten tässä suhteessa sitten voi olla niin tyhmä. Vai onko kyse vaan siitä, että toinen on niin hyvä manipuloimaan? Viisaammat vastatkoon näihin :)

Lilja
Viestit: 8
Liittynyt: 02 Elo 2019, 21:31

Re: Minäkö hullu vai mieheni narsisti

Viesti Kirjoittaja Lilja » 25 Syys 2019, 23:52

Ja jatkan vielä Lisbeth tuohon sinun raja kysymykseen liittyen. Viimeksi, kun oli iso riita, pakkasin tavarani ja lähdin pois viikoksi. Kun tulin kotiin, tunnelma oli aika jäätävä, mutta seuraavana päivänä, sain kauniin anteeksipyynnön ja selityksen. Sellaista ei ole tullut aikoihin. Siinä saman riidan yhteydessä, mainitsin erään päivämäärän jolloin sanoin että ellei asiat nyt muutu, lähden silloin. Olin siis jo katsonut vapautuvia asuntoja. Tuo päivämäärä on edelleen tulevaisuudessa ja on selvästi jäänyt häntä kaivelemaan, pelottamaan (?), sillä viimeksi eilen hän jälleen riidan yhteydessä asiasta mainitsi. Mutta, mikäli hän haluaisi minun jäävän, luulisi jokaisen "normaalin" yksilön yrittävän parhaansa, jotta jäisin. Eilisen riidan jälkeen, olen itse ollut hyvin etäinen, kun hän itse heti aamulla oli kuin ei mitään olisi tapahtunut ja halusi ottaa minut lähelle, josta riuhdoin itseni irti ja sain tavalliseen tapaan kommentin "vieläkö meinaat jatkaa". Siinä vaiheessa näin vielä niin punaista, että teki mieli kommentoida takaisin että "en jatka, tässä kun ei ole enää mitään jatkettavaa, missään suhteessa",mutta jätin väliin, jätimme kansskäymisen sivistyneelle tasolle. Sen muutoksen olen huomannut, että ennen jotenkin se menettämisen pelko oli suurempi, ja myönnyin melkein mihin vaan, jotta riita loppuisi ja kaikki olisi hyvin. Nykyään sanon hyvin suoraan ja puolustelevaan tyyliin takaisin, mikä tietty ärsyttää häntä suuresti ja valitettavasti toimii melkein kuin heittäisi bensaa tuleen. Tosin jälkeenpäin ainakin jää itselle se olo, että seisoin omilla jaloillani, enkä antanut hänen kävellä ylitseni, vaikka lopputulos olisikin kaoottisempi, kuin jos vaan antaisi olla. Tuntuu etten enää niin välitä hänen uhkailuistaan, enkä anna asioiden mennä yhtä herkästi pinnan alle. Olen ikäänkuin kasvattanut itselleni suojamuurin, mikä ikävä kyllä, myös pitää suuret hyvän olon tunteet loitolla. En uskalla enää ehkä tuntea yhtä vahvasti, mitään. Kai tuo rakkaus/riippuvaisuus on sitten hiipunut sen verran, että ei pelota se ero niin paljon, että uhraisi yhtään enempää itsetuntoaan hänelle tuhottavaksi.

Nikile
Viestit: 3
Liittynyt: 04 Syys 2019, 16:53

Re: Minäkö hullu vai mieheni narsisti

Viesti Kirjoittaja Nikile » 29 Syys 2019, 16:55

Minä jään, toistaiseksi- rahan ja asunnon takia. Mieheni ei varsinaisesti pahoinpitele, mutta henkisesti on rankkaa. Kyllä, sekaan mahtuu ihania päiviä, mutta tiedän ettei tämä muutu. Meillä ei ole pitkää historiaa ja olen joskus sanonut miehelleni riidan tuoksinnassa: nyt valitsit väärän naisen, minua et alista ( kaksi edellistä vaimoa on kuollut alkoholin myötävaikutuksella) Minä pistän hanttiin enkä suostu komentelulla tottelemaan, mutta myönnän- joskus tekee mieli itkeä...kaikki tietävä siippani on kodissamme kuin työmaapäällikkö ja oikeasti, viitsii puuttua ihan puhtaasti minun juttuihin, siivoamiseen jne...omia töitään ei kyllä saa tehtyä ( mm.listojen laitto) koska ei vielä tiedä onko hän hyväksynyt tämän muutoksen😂😂Tsemppiä kaikille, ette ole hulluja- otitte sellaisen ristiksenne

Lilja
Viestit: 8
Liittynyt: 02 Elo 2019, 21:31

Re: Minäkö hullu vai mieheni narsisti

Viesti Kirjoittaja Lilja » 29 Syys 2019, 19:59

Itselleni hankalin tilanne on se, että silloin kun asiat ovat hyvin haluan jäädä, mutta ne riidat ovat sellaista helvettiä, että vievät voimat. Fyysistä väkivaltaa ei onneksi ole, mutta henkistä kyllä, alaspolkemista, syyttelyä, haukkumista, uhkailua jne. Vaikka olenkin vuosien varrella kasvattanut itselleni paksumpaa suojakuorta, on se kaikin puolin todella uuvuttavaa. Olen myös hyväksynyt sen, ettei tilanne muutu, eli joko jatkan näin tai sitten on lähdettävä. Itselleni on hankalaa päästä yli niistä asioista mitä hän sanoo, en enää tiedä mikä on totuus, mikä ei, en pysty luottamaan. Huomenna pääsen ensimmäistä kertaa keskustelemaan ammattilaisen kanssa asiasta ja olen suht innoissani siitä. Puhuminen, myös täällä, helpottaa. Toivon myös vinkkejä ja jonkinäköisiä selviytymiskeinoja. Varmaan myös osittain vastauksia siihen, mitä oikein pitäisi tehdä, mikä on se oikea ratkaisu. Olisi niin helppoa jos vaan vihaisi sitä toista, hyvin helppo valita lähteä. Tosin en sitäkään oikein ymmärrä miten voi rakastaa ihmistä, joka välillä kohtelee minua kuten kohtelee. Vihaako sitten itseään niin paljon, että hyväksyy sen. Hankalia asioita :D

Vastaa Viestiin