Minäkö hullu vai mieheni narsisti

Voit kirjoittaa oman tarinasi.

Valvojat: Karju, Notavictim

Alueen säännöt
Keskustelufoorumin ylläpitäjä (NUT ry.) ei ole vastuussa foorumin sisällöstä, vaan jokainen kirjoittaja vastaa oman viestinsä sisällöstä.

Asiaton tai loukkaava kirjoittelu keskustelupalstalla tai yksityisviestein ei ole sallittua. Mikäli joudut loukkaavan kirjoittelun kohteeksi tai huomaat sellaista, tee siitä ilmoitus valvojille.
Asiattomasta tai toisia loukkaavasta viestityksestä seuraa varoitus. Mikäli varoituksen jälkeen häiriköinti jatkuu, käyttäjä poistetaan keskustelufoorumista. Ylläpidolla on oikeus sulkea törkeästi käyttäytyvän kirjoittajan käyttäjätunnukset ilman varoitusta. Toisten kirjoittajien ala-arvoinen nimittely ja haukkuminen johtaa välittömästi käyttäjätunnuksen poistoon.

Yritysten, yhteisöjen sekä henkilöiden nimien mainitseminen kirjoituksissa on kiellettyä. Keskustelu käydään yleisellä tasolla, voidaan puhua ”esimiehestä, alaisesta tms” nimiä mainitsematta. Henkilöt ja organisaatiot eivät saa olla tunnistettavissa kirjoituksesta. Säännön rikkomisesta seuraa kirjoituksen poisto sekä varoitus.

Tekstin suora kopioiminen muista julkaisuista on kiellettyä. Viestit, joihin on kopioitu koko artikkeli tai pitkä lainaus, poistetaan.Linkit ja sitaatit ovat sallittuja. Toisilta sivustoilta löydettyjä tekstejä saa siteerata omassa tekstissä kohtuullisesti, kunhan mainitsee lähteen. Muistathan,että sanoituksia, runoja ym. suojaa tekijänoikeus, laista tarkemmin http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1961/19610404.
Keskustelujen linkittäminen toisille foorumeille ei ole suotavaa foorumin luonteen vuoksi.
Foorumin tekstejä ei saa kopioida tai käyttää opinnäytetyön, artikkelin tai muun julkaisun materiaalina ilman lupaa. Aineiston keruuta varten, ota yhteys ylläpitoon, sillä jokaiselta kirjoittajalta pitää saada suostumus erikseen.
Iuli
Viestit: 6
Liittynyt: 04 Loka 2019, 08:54

Minäkö hullu vai mieheni narsisti

Viesti Kirjoittaja Iuli » 04 Loka 2019, 11:07

Olen aina vähän naureskellut naisille, jotka pitävät entisiä miehiään narsisteina. Ikään kuin se antaisi luvan erota. Eihän kaikki voi olla narsisteja. Nyt kuitenkin mietin sitä itse... Viime kesänä ystäväni ajautui tekemisiin narsistin kanssa työkuvioissa, ja kun ystäväni luki juttuja narsisteista, tajusin, että tuliko mentyä naimisiin narsistin kanssa...

Nyt kerron koko tarinan. Olen nelikymppinen nainen, toista kertaa naimisissa.

Tapasimme 7 vuotta sitten. Asuimme eri paikkakunnilla, olimme etäsuhteessa. Seurusteluaikana mies oli ihana, antoi lahjoja, kehui minua, vei ihaniin paikkoihin... Miehellä oli takana hankala avioero, jossa nainen oli lähtenyt ja lapset jäivät hänelle. Pidin sitä mahtavana asiana, että wau, mies pitää lapsista hyvää huolta, kun nainen vain lähtee. Itselläni ei ole lapsia, takana lapsettomuuskriisi ensimmäisessä avioliitossa, joten olin iloinen että löysin miehen jolla lapset oli jo hankittu.

Vajaan vuoden jälkeen muutin miehen luo. Miehellä oli omakotitalo, lapset ja yritys, joten hänen oli vaikea muuttaa minnekään. Minulla taas ei mitään, mikä pitäisi aloillaan. Sain hienon työpaikankin, hyväpalkkaisista esimiestehtävistä. Kaikki meni hyvin, tulin hyvin toimeen lasten kanssa, kasvatin heitä kuin omiani. Lasten äiti oli kyllä mukana kuvioissa, mutta hän kärsi ilmeisesti jonkinlaisesta masennuksesta eikä jaksanut huolehtia lapsista. Päävastuu lapsista oli meillä, tai oikeastaan minulla, kun mies teki pitkää päivää yrittäjänä. Ne olivat onnellisia aikoja, nautin joka sekunnista kun sain olla äitipuolena.

Jossain vaiheessa parisuhde vähän kärsi, nuupahti, mies ei enää tykännyt seksistä. Tai minä en tykännyt joistain jutuista, joita hän olisi halunnut tehdä. Tilanne ajautui jotenkin siihen, että mies sai luvan hankkia tyttöystävän, jonka kanssa saisi harrastaa semmoista seksiä josta minä en tykännyt. Se oli tavallaan avoin suhde, mutta minulla ei ollut samaa oikeutta olla muiden kanssa. En olisi kyllä halunnutkaan olla muiden kanssa.

Kerran mies tuli tyttöystävänsä luota, katsoi minua ja sanoi, millon me hankitaan sinulle kunnon rinnat. Olin kyllä itsekin aiemmin puhunut, että en pidä pienistä rinnoistani. Puolen vuoden päästä minulla oli silikonirinnat. Eihän siinä, rakastan kyllä näitä tekorintojani, mutta jälkikäteen mietittynä tuo tapa, jolla ne hankittiin, oli jotenkin ehkä outo.

Tuo suhde ei kauaa lopulta kestänyt ja tietääkseni muita naisia ei ole ollut.

Kuuden vuoden jälkeen, vuosi sitten, menimme naimisiin. Meillä oli eräät perhejuhlat, joihin oli tulossa molempien sukua, ja mies oli hankkinut sinne papin joka vihki meidät samalla. Se oli kätevää, kun ei tarvinnut erillisiä juhlia järjestää. Mies ei kertonut minulle asiasta ennenkuin oli sopinut siitä papin kanssa joten en kehdannut kieltäytyäkään. Kukapa ei naimisiin haluaisi? Emme kertoneet kenellekään etukäteen, vaan se oli ikäänkuin yllätys. Jälkikäteen ajateltuna, ehkä mies oli ajatellut että kukaan ei pysty puhumaan minulle järkeä naimisiinmenosta kun kukaan ei tiedä...

Mies ei ollut ikinä tykännyt, että tapaan ystäviäni, mutta naimisiin menon jälkeen hän alkoi rajoittamaan niitä tapaamisia. Jos kävin jossain ystäväni kanssa, siitä alkoi monen päivän riita. Ensin hän huusi, sitten murjotti monta päivää, ja kun pyysin sovintoa, se tehtäisiin vain jos käyttäytyisin kunnolla. Vanhempiini olinkin jo katkaissut välini, se oli osittain siksi, että olin kyllästynyt vanhempieni asioihin mutta osittain siksi että mies aina haukkui heitä enkä jaksanut kuunnella sitä haukkumista.

Ostimme naimisiin menon aikaan uuden auton minun käyttööni. Kuskasin lapsia harrastuksiin, koska minulla oli aikaa miehen ollessa aina töissä, joten mies halusi minulla olevan kunnon auton. Se laitettiin miehen nimiin, koska hänellä oli paremmat vakuutukset. Minä otin kuitenkin lainan, koska minulla ei ollut lainoja, ja miehellä isot asunto- ja yrityslainat. Autossa on gps, ja puhelinsovellus, josta saa laitettua esim. auton lämmityksen päälle. Puhelinsovelluksesta näkee myös gps:n kautta auton sijainnin. Tämän kautta mies seuraa, missä ajan. Hän kyselee, missä kävin ja miksi kävin siellä, kenen kanssa. Puhelinsovellusta ei kuulemma saa laittaa minulle, vaikka minä sitä autoa käytän. Sen on oltava miehellä, onhan se hänen autonsa.

Naimisiin menon jälkeen hankimme yhteisen tilin, josta maksetaan yhdessä kaikki lainat ja lasten asiat. Sinne tulee lasten elatusmaksut, lapsilisät, mies laittaa sinne kuukausittain rahaa ja lopulta mies vaati että sinne laitetaan minunkin palkkani tulemaan. Ensin en halunnut suostua siihen, mutta lopulta suostuin, olihan se kätevää kun ei ollut monia eri tilejä. Sen jälkeen mies "unohti" siirtää sinne rahaa. Mieshän ei yrittäjänä saa varsinaista palkkaa, vaan siirtää haluamansa summan firman tilanteen mukaan perheen käyttöön. Tilanne ajautui siihen että minun palkkani käytettiin kokonaan perheen menoihin. En saanut ostaa itselleni vaatteita, mies syytti, että tuhlaan kaikki perheen rahat. Jos kävin ravintolassa syömässä ja maksoin kortilla, siitä alkoi monen päivän riita. Jos nostin käteistä, oli annettava selvitys mihin tarkoitukseen. Minulla ei ollut omaa rahaa laisinkaan, vaikka olin hyväpalkkaisessa työssä.

Kerran mies suuttui minulle siitä kun olin nostanut lapselle rahaa ruokaa varten häneltä ksyymättä, en kuulemma saa ilman sopimusta nostaa yhteisiä rahoja, en edes lapsien käyttöön. Siitä suutuin, koska nehän olivat suurimmaksi osaksi minun rahojani, joita käytän hänen lasten asioihin, ja käänsin suutuspäissäni palkkani tulemaan jälleen omalle tililleni. Sanoin miehelle, että siirrän yhteiselle tilille sitten rahaa, kun mieskin siirtää. Siitäkös mies suuttui, siitä alkoi monen viikon riita ja helvetti, että en kunnioita häntä. Lopulta käänsin palkkani jälleen tulemaan yhteiselle tilille.

Kaikkea pientä on ollut myös, joista en ole aiemmin tajunnut että niissä on jotain outoa. Esim. kävin ostamassa uudet silmälasit, mies suuttui ettei saanut olla valitsemassa niitä. Hänen kuulemma pitäisi saada valita ne koska hän joutuu niitä suurimmaksi osaksi katsomaan. Tai kun olemme reissussa, minä en saa koskaan ajaa autoa vaan minun pitää olla kartanlukijana, tehdä muistiinpanoja reitistä, ja kertoa hänelle nopeusrajoitukset.

Nyt kun olen lukenut narsismista, olen alkanut ottaa miehen kanssa puheeksi ongelmiamme. Hän ei kuitenkaan halua eroa missään nimessä, mutta terapiaankaan hänellä ei ole aikaa. Jos keskustelen jostain ongelmastamme, hän vetää lapset mukaan ja kysyy heiltä, mikä on oikein, vaikka asia liittyisi suoraan vain parisuhteeseemme eikä ollenkaan lapsiin. Sen takia olen alkanut vältellä keskusteluja. En halua lasten kärsivän, koska ensimmäinen avioero lasten vanhempien välillä oli hankala ja lapset käsittelevät sitä vieläkin.

En kyllä uskalla vain lähteäkään, koska en halua jättää lapsia pulaan. Isänä mies on hyvin tiukka ja ankara. Nyt teini-ikäiset lapset pelkäävät häntä, ja minä usein puolustelen lapsia jos mieheni raivoaa heille. Toinen syy, miksi epäröin eroa, on että pelkään että mies kääntää lapset minua vastaan, enkä näkisi heitä enää ikinä. Olenhan pitänyt heitä kuin ominani 7 vuotta. Koska lapset pelkäävät isäänsä, he haluaisivat muuttaa äitinsä luo, mutta äidillään on pieni asunto ja isompi talo vasta rakenteilla, joten sinne ei nyt mahdu. Lapsilla on hankala teini-ikä ja käyvät terapiassakin. Sekin vaikeuttaa lähtöä...

Jos jaksoit lukea, mitä mieltä? Olenko vain ollut liian kiltti, ja nyt vainoharhainen? :lol: Vai onko mieheni narsisti? :?: Mitä minun kannattaisi tehdä?

krassi
Viestit: 239
Liittynyt: 23 Syys 2013, 10:29

Re: Minäkö hullu vai mieheni narsisti

Viesti Kirjoittaja krassi » 05 Loka 2019, 23:01

Kun pohdiskelee, onko kumppani narsisti ja mitä pitäisi tehdä mielestäni asiaa vie parhaiten eteenpäin narsismin opiskelu ja siihen syvällisesti perehtyminen. Silloin saa varmuutta mahdolliseen eroon tai liitossa pysymiseen. Ulkopuolinen ei pysty antamaan selkeitä neuvoja monimutkaisiin asioihin.

Tilanteesta kirjoittaminen muille ja itselle selkeyttää ajatuksia ja on hyvä keino päästä hyvään lopputulokseen. Kaikenlainen keskustelu aiheesta auttaa.

Vastaa Viestiin