Ei ole paha ihminen, "eihän hän edes lyö"

Valvojat: Karju, Notavictim

Alueen säännöt
Keskustelufoorumin ylläpitäjä (NUT ry.) ei ole vastuussa foorumin sisällöstä, vaan jokainen kirjoittaja vastaa oman viestinsä sisällöstä.

Asiaton tai loukkaava kirjoittelu keskustelupalstalla tai yksityisviestein ei ole sallittua. Mikäli joudut loukkaavan kirjoittelun kohteeksi tai huomaat sellaista, tee siitä ilmoitus valvojille.
Asiattomasta tai toisia loukkaavasta viestityksestä seuraa varoitus. Mikäli varoituksen jälkeen häiriköinti jatkuu, käyttäjä poistetaan keskustelufoorumista. Ylläpidolla on oikeus sulkea törkeästi käyttäytyvän kirjoittajan käyttäjätunnukset ilman varoitusta. Toisten kirjoittajien ala-arvoinen nimittely ja haukkuminen johtaa välittömästi käyttäjätunnuksen poistoon.

Yritysten, yhteisöjen sekä henkilöiden nimien mainitseminen kirjoituksissa on kiellettyä. Keskustelu käydään yleisellä tasolla, voidaan puhua ”esimiehestä, alaisesta tms” nimiä mainitsematta. Henkilöt ja organisaatiot eivät saa olla tunnistettavissa kirjoituksesta. Säännön rikkomisesta seuraa kirjoituksen poisto sekä varoitus.

Tekstin suora kopioiminen muista julkaisuista on kiellettyä. Viestit, joihin on kopioitu koko artikkeli tai pitkä lainaus, poistetaan.Linkit ja sitaatit ovat sallittuja. Toisilta sivustoilta löydettyjä tekstejä saa siteerata omassa tekstissä kohtuullisesti, kunhan mainitsee lähteen. Muistathan,että sanoituksia, runoja ym. suojaa tekijänoikeus, laista tarkemmin http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1961/19610404.
Keskustelujen linkittäminen toisille foorumeille ei ole suotavaa foorumin luonteen vuoksi.
Foorumin tekstejä ei saa kopioida tai käyttää opinnäytetyön, artikkelin tai muun julkaisun materiaalina ilman lupaa. Aineiston keruuta varten, ota yhteys ylläpitoon, sillä jokaiselta kirjoittajalta pitää saada suostumus erikseen.
Uusperhe1990
Viestit: 1
Liittynyt: 28 Loka 2019, 12:44

Ei ole paha ihminen, "eihän hän edes lyö"

Viesti Kirjoittaja Uusperhe1990 » 02 Marras 2019, 08:11

Isä sanoi 14 vuotiaalle tyttärelleen, kun tapasi häntä asumiseromme aikana ensinmäistä kertaa kaksin. Mikä sillä äitillä oikein on? Eihän hän ole paha ihminen, kun ei ole edes lyönnyt, mitä nyt suutaan soittanut. Aivan
Luen, mietin, katson ja pohdin. Olen mielestäni ollut narsistin uhri jo 30 vuotta.
Kahden lapsen yksinhuoltajana tapasin miehen, jolla juuri vaikea erotilanne ja kolme lasta. Eron syynnä hänen vaimonsa sairas mieli. Vaimo otti ja lähti.
Siitä lähdettiin liikkeelle. Saimme jo heti vuoden kuluttua ensinmäisen yhteisen lapsen ja menimme naimisiin 1990. Seuraavana vuonna toinen lapsi 1991 ja tyttären syntymän jälkeen (2h) jo soitin sossuun kun kodistamme oli katkaistu sähköt. Miksi? No mies ajatteli että kyllä ne asiat hoituu vaikka laskut jättäisi maksamatta. Kolmas lapsi 1992 ja voi. Mamman keho ja mieli pyysi taukoa. Onneksi koska nuorin lapsemme vammautui 1993 8kk iässä ja taas meillä oli "vauva" talossa. Seuraavat lapset tulivatkin sitten vasta 1995 ja 2005. Minulla 7 miehelläni 8 ja yhteisiä 5. Matematiikkaa, ei 20 vaan vain 10 lasta. Taustalla kai hulluus, ei uskonnollista tämä lasten vääntö.
Elämä oli siis vauhdikasta. Otin vastuun perheen raha-asioista. Ajauduimme kahden asunnon loukkuun, hain velkasaneerausta. Hoidin vammaisen lapsemme asioita ja myös hänen pikkuveljensä lukuisat sairaala matkat. Itkin paljon, mutta ne hormoonit…
Mies ei jotenkin noussut koskaan tuosta velkajärjestelystä, ei saannut töitä vaikka on korkeasti koulutettu. Ei tainnut viihtyä työyhteisössä. Hän teki mitä halusi ja muut mitä uskalsi.
Itse yrittäjänä ajauduin uuteen yrityskuvioon ja äitiyslomien jälkeen ja välissäkin olin taas vahvasti kiinni yrittämiskuvioissa.
Elämä meni perhettä hoitaessa, töissä ja arjessa. Minulla ei ollut montaakaan ystävää. Ainakaan en saannut olla kenenkään kanssa tekemisissä. Kun kaikissa minun kavereissa oli jokin vika. Uskomattoman huono tuuri minulla. Sosiaalinen piiri siis pieni mies ja lapset sekä lasten kuviot.

Mies tuli mukaan minun yritykseeni tekemään ns. palkatonta työtä 2006. Hän antoi ymmärtää olevansa Johtaja, oli asiakaspalvelussa vahvasti esillä ja kehui kuinka hyvä hän on ihmisten kanssa. Tuli palkallisia työntekijöitä. Hän haukkui ja mollasi minua englanniksi heille, vaikka olin läsnä. No minä mitätön kun lukihäirikkö olalla ja en opi englantia. Kauhean huono.
Miehen elämä kun oli niin vaikea. Hän on avioliittomme aikana jättänyt minut kolme kertaa. Kaksi kertaa on itketty ja sovittu. Annettu anteeksi ja jatkettu.
Opin olemaan itkemättä ja välittämättä. Harjotus luo mestarin. Kymmenestä lapsestamme viisi käski minun heivata isänsä pellolle.
En ole tähän paneutunut, mutta vuosien mollaaminen, arvostelu, itsetunnon vienti kiristi ympyrää. En halunnut mennä hänen kanssaan kyläilemään enkä halunnut että kukaan tulee meille. Koska se arvostelu ja piilo mollaaminen oli pahinta kun oli "vieraita" läsnä. Välinpitämättömyys suojasi kotipiirissä hyvin. Aikuisilla lapsilla omat kuvionsa ja erot yms. ajattelin ettei minulla väliä, vanha ihminen.
Tuli se kolmas kerta kun mies jätti minut. 1½v sitten. Helpotus. Olin itse pohtinut jo yli vuoden eroa. Hän teki sen. Jaa tekikö sittenkään. Hän ei tietenkään omista mitään. Ei välitä maallisesta, kunhan tupakkaa ja kahvia on. Minulla kaksi asuntoa. Hän jätti minut, mutta ei omakotitaloani eikä muita etuja mitä kustansin. Mukava kun on ilmainen asunto, auto käytössä ja ruokaakin kannetaan kaappiin, lomamatkatkin maksettiin.
½ vuotta sitä kesti. Asuin työmaallani tyttären kanssa, joka oli ainut alaikäinen. Hoidin vammaisen lapseni asiat ja kotilomat.
Ongelma tuli kun aloin purkaa vihdoinkin pahoinvointiani työntekijääni. Heräsin onneksi ja saimme sovittua asian. Lupasin myös työntekiöilleni että 3kk sisällä tulee muutos asioihin. Tytär oli mennyt kotiin asumaan isänsä kanssa. Oli ollut siellä kuukauden, kun sai kerrottua minulle itkun kautta kuinka loppu hän on henkisesti. Tytölle 10+++ pistettä.
Minä olin turvassa työmaalla, mutta elätin miestäni, joka oli jättänyt minut. Pyysin asumiseroa. Hän ei sitä voinut ymmärtää. Mehän olimme jo erossa, kun minä asuin työmaalla ja hän miltein yksin isossa omakotitalossani. Koska on kiltti mies, hän sitten hankki alle 2 viikossa vuokra-asunnon ja lähti.
Vasta nyt, kun tieto levisi lähipiiriin ihmiset uskalsivat tulla ja onnitella. Sä teit sen. Minulla on jostain syystä onnistunut pysymään psykologi ystävä sekä lääkäri ystävä. Voi heitä parkoja. Ovat joutuneet terapioimaan minua oikein urakalla viime aikoina.
Hain myös avioeroa lapseni kehoituksesta. Hän oli lukenut tekstejä ja sanoi että olen elatusvelvollinen ex mieheeni vaikka olemme asumiserossa. Hän kun ei ole käynnyt lääkärissä yli 20 vuoteen ja terveys on mitä on. Tämäkin oli monen mielipahan aihe. Kun kehoitin häntä hoitamaan terveyttään. Kotimme kun haisi hoitamattomista hampaista ja kipuhiestä. Taisi tuo unohtaa usein peseytyäkkin. Tupakka, kahvi ja kalja on tenhyt työnsä hyvin.
Elämäni huippukohtia on ollut reilu vuosi sitten, kun mies lähti. Se henkinen vapaus. En edes itse tiennyt kuinka loppu olin.
Samoin tuo kun pyysin asumiseroa ja hain eroa. Sain myös tyttäreni yksinhuollon.
Nyt on monia mutkia taas ilmassa, koska tyttäreni voi henkisesti huonosti. Käy terapiassa ja ei halua tavata isäänsä. Lapsi vain ei pysty sitä sanomaan. Otin taakan tyttäreltä ja laitoin s-postia isälle. Pyysin tytölle tilaa. Siitähän tämä elämän riemu taas alkoi.
Nyt tiedossa ahdistelua, jossa tavoitteena kieltää minulta huoltajuus. Tytär itse ei halua tavata isäänsä. Miksi? Varmasti samasta syystä kuin minä ja kolme sisarusta, jotka ovat asunneet isän lähellä ennen muuttoaan omiin koteihinsa. Niitä alentavia sanoja, itsetunnon syömistä ja mollaamista sekä kaikkia henkisen kiusaamisen vivahteita ne me tunnetaan. Niitä ei vain pysty sanomaan. Ne tulee niin ihmeellisesti ja oudoissa kohdissa.

Epäilin että olen itse sairas. Tavallaan onneksi nämä kaksi ammattiauttaja ystävääni ovat tukeneet minua. Molemmat sanoivat että ex mieheni on vahvasti narsistinen. Hain juuri myös lähestymiskieltoa tyttäreni suojaksi, samaan hakemukseen laitoin myös itseni.
Jos hän olisi edes lyönnyt. Olisi tämä tarina päättynyt aikaisemmin. Ehkä hän tiesi sen hiuksen hienon rajan.

Nykyään liikun, tapaan ihmisiä ja käyn lapsillani kylässä. En verhoudu työkiireiden taakse. Opettelen olemaan onnellinen. Nautin tyttärestäni ja lapsenlapsistani.