Epävarma

Voit kirjoittaa oman tarinasi.

Valvojat: Karju, Notavictim

Alueen säännöt
Keskustelufoorumin ylläpitäjä (NUT ry.) ei ole vastuussa foorumin sisällöstä, vaan jokainen kirjoittaja vastaa oman viestinsä sisällöstä.

Asiaton tai loukkaava kirjoittelu keskustelupalstalla tai yksityisviestein ei ole sallittua. Mikäli joudut loukkaavan kirjoittelun kohteeksi tai huomaat sellaista, tee siitä ilmoitus valvojille.
Asiattomasta tai toisia loukkaavasta viestityksestä seuraa varoitus. Mikäli varoituksen jälkeen häiriköinti jatkuu, käyttäjä poistetaan keskustelufoorumista. Ylläpidolla on oikeus sulkea törkeästi käyttäytyvän kirjoittajan käyttäjätunnukset ilman varoitusta. Toisten kirjoittajien ala-arvoinen nimittely ja haukkuminen johtaa välittömästi käyttäjätunnuksen poistoon.

Yritysten, yhteisöjen sekä henkilöiden nimien mainitseminen kirjoituksissa on kiellettyä. Keskustelu käydään yleisellä tasolla, voidaan puhua ”esimiehestä, alaisesta tms” nimiä mainitsematta. Henkilöt ja organisaatiot eivät saa olla tunnistettavissa kirjoituksesta. Säännön rikkomisesta seuraa kirjoituksen poisto sekä varoitus.

Tekstin suora kopioiminen muista julkaisuista on kiellettyä. Viestit, joihin on kopioitu koko artikkeli tai pitkä lainaus, poistetaan.Linkit ja sitaatit ovat sallittuja. Toisilta sivustoilta löydettyjä tekstejä saa siteerata omassa tekstissä kohtuullisesti, kunhan mainitsee lähteen. Muistathan,että sanoituksia, runoja ym. suojaa tekijänoikeus, laista tarkemmin http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1961/19610404.
Keskustelujen linkittäminen toisille foorumeille ei ole suotavaa foorumin luonteen vuoksi.
Foorumin tekstejä ei saa kopioida tai käyttää opinnäytetyön, artikkelin tai muun julkaisun materiaalina ilman lupaa. Aineiston keruuta varten, ota yhteys ylläpitoon, sillä jokaiselta kirjoittajalta pitää saada suostumus erikseen.
Mimmi2019
Viestit: 2
Liittynyt: 29 Loka 2019, 13:28

Epävarma

Viesti Kirjoittaja Mimmi2019 » 02 Marras 2019, 23:31

Hei.
Haluaisin rohkaisua ja neuvoa tilanteeseeni.
Avioiduin 2010,siihen asti olin tyttäreni yh.
Muutimme yhteen, yhteinen poika syntyi vuoden sisällä. Siitä muuttui mieheni suhtautuminen minun tyttööni.
Mies alkoi kategorioimaan, mikä poikamme oli minun tytölle. Hänen mielestään velipuoli joka kovasti särähti korvaani kun asuttiin saman katon alla eikä tyttöni oma biologinen isä ole missään kuvioissa mukana.
Lapsemme ristiäiset tuli, tyttäreni ei kelvannut pyyhkimään vauvan päätå, sen piti tehdä pappi. Miehenia alkoi päivä päivältä enemmän ja enemmän näyttämään kielteisiä tunteita tytärtäni kohtaan. Hyviäkin päiviä oli mutta mitä isommaksi tyttöni tuli, sitä vähemmän mieheni oli hänen elämässään. Minä äitinä huolehdin, kasvatin ja rakastin, mieheni tuli kuvioon kun tarvitsi tulla komentaa ja silloin hyvin lasta alistavaan sävyyn. Kommunikaatio ongelmista johtuen olimme perheneuvolan asiakkaana, mutta emme saaneet pitkälle asti kantavaa apua. Mieheni petrasi kunnes palasi samaan kuvioon kun aika kului.
Päivät kului, totuin asetelmaan minä +tyttöni ja minä + muu perhe. Olimme kuin kaksi perhettä saman katon alla. Toki pidin asiaa pahana, mieheni ei oikeastaan ollut kun fyysisesti läsnä lapseni arjessa. Kävimme jopa pariterapiassa mutta sekään apu ei kantanut. En koskaan ymmärtänyt asian laitaa oikein, tai osannut ajatella voisiko se aiheuttaa ongelmia lapselleni.
Murrosikä kun alkoi, tyttäreni käytös muuttui uhmakkaaksi ja asiat kärjistyi siihen että hänet kiireellisesti sijoitettiin. Alkoi parin vuoden elämänkoulu, jossa kärsijänä ensisijaisesti oli tyttöni. Hän masentui ja muuttui itsetuhoiseksi ja hänet huostaanotettiin. Olin ainoa joka piti häneen yhteyttä, yhdessä kyllä kävimme perheellä katsomassa tyttöäni ja mieheni joutui perhetyön keskusteluihin mukaan. Mutta asia ei ollut henk koh hänelle kovinkaan elämää järisyttävä muutos. Meistä riippumattomista syistä lapseni sijoitus ko paikassa lopetettiin joka oli meille tottakai parasta pitkäämn aikaan. Tyttäreni pääsi kotiin ja on ollut nyt jo yli vuoden kotona ja huostaanotto on peruttu.
Mutta mieheni käytös ei ole muuttunut. Hän ei puhu lapselleni, ei ole kiinnostunut mitä hänelle kuuluu. Voi olla viikkoja puhumatta, muuta kun pakolliset. Kun mainitsen asiasta, mieheni kertoo että kyllä hän esim eilenkin puhui mutta minä en ollut vain kotona. Itse en kuule enkä näe mitään kommunikointia kunnes alan kyseenalaistaa meidän avioliiton, miettii asumuseroa niin mieheni käytös muuttuu. Hän petraa ja huomioi tyttöäni kunnes palaa samaan kuvioon takasin ajan saatossa.
Tämä turhauttaa ja ahdistaa ja kun asiasta puhun läheisilleni niin yleensä en saa tukea ajatuksilleni että tämä ei ole hyväksi lapselleni, toki voivat sen myöntää mutta samaan hengen vetoon vetoavat yhteisten lastemme kautta, miten heidän käy erossa ja saavat minut entistä epävarmemmaksi. Eivät he voi uskoa että mieheni oikeasti olisi niin paha tai ei välitä, pistävät kokemattomuuden ja oman lapsuuden kasvatuksen piikkiin. Jolloin minulle ei jää kun keino ymmärtää silläkin uhalla että tyttäreni kärsii ja kritisoi mieheni käytöstä kasvattaa yhteisiä lapsiamme mollaamalla ja pitää sitä kovin pahana. Hän kysyy miksi en suo hänelle normaalia perheelämää ja deb takia koen syyllisyyttä päivittäin. Nyt kun tyttärelläni on poikaystävä, mieheni suhtautui aluksi häneen positiivisesti mutta yhtäkkiä käytös muuttui ja nyt pojan vieraillessa meillä, mieheni on kuin ei huomaisi häntä. Hän ei suostu että poika tulee yökylään, kun hänen kotonaan ei pelehditä eli pelkää että nuoret harrastaa seksiä mutta tyttöni saa kyllä mennä pojan kotiin eikä häntä sen enempää kiinnosta mitä siellä tapahtuu. En tajua yhtään mikä logiikka.
Olen ihan hukassa, ja onneton. Koen itseni tyhmäksi ja jopa oman lapseni kustannuksella pidän tätä yllä. En vain tiedä mitä teen, minne muutan, pärjäänkö rahallisesti.
Pelkään. Minulla on pienet piirit täällå, oma suku ja perhe muualla. Ei ole ketään tukea. Kertokaa minulle miten te koette ja näette tilanteeni, hyväksynkö tosiasian että mieheni kaltoinkohtelee tytärtäni, pelkään tulevaisuutta mutta hyväksyn sen ajatukselka että eromme toisi todennäköisesti muita ongelmia ja pelkään vastaanottaa ne. Mutta samalla mietin miksi annan lapseni kärsiä, 😶

Venica
Viestit: 327
Liittynyt: 12 Tammi 2017, 09:12

Re: Epävarma

Viesti Kirjoittaja Venica » 04 Marras 2019, 22:58

Miehesi ei ole hyvä isä malli. Tyttösi tulee valitsemaan itselleen huonoja miehiä ja poikasi alkaa kohtelemaan omia tyttöystäviään huonosti.
Sinun j kannattaa erota mahdollisimman pian.

Minä itse vieläkin kolmekymppisenä mietin miksi äiti valitsi ennemmin isäpuoleni kuin minut. Hän halusi jäädä siihen suhteeseen, kun hän haluaa olla onnellinen, vaikka minä vihasin sitä ukkoa kun hän hakkui ja nosti kerran hiuksistakin ilmaan. Ja minä olen ollut jo ainakin kahdessa narsistisessa suhteessa. En edes tiedä mitä se on kun toinen kohtelee hyvin. Mitä oikea rakkaus on.

Jos et tee itsesi takia eroa tee edes lapsesi.

krassi
Viestit: 251
Liittynyt: 23 Syys 2013, 10:29

Re: Epävarma

Viesti Kirjoittaja krassi » 05 Marras 2019, 20:01

Venica sanoi asian hyvin ja perustellen. Jos keräät voimasi asumuseroon, näytät tyttärellesi hyvää esimerkkiä ja autat häntä. Vaikeuksia luonnollisesti tulee, mutta ne ovat sen arvoisia. Luota itseesi ja omiin tuntemuksiin. Sinä tiedät tilanteen parhaiten, usko itseesi.

Mimmi2019
Viestit: 2
Liittynyt: 29 Loka 2019, 13:28

Re: Epävarma

Viesti Kirjoittaja Mimmi2019 » 08 Marras 2019, 11:25

Kiitän vastauksista. Olen ottanut erilleen muuton puheeksi, sain vastauksen että minä saan muuttaa tyttäreni kanssa, nuorimmat yhteiset ei. Kysyin haluaako hän näin lapsilleen parasta, että olemme molemmat heidän vanhempia mutta hän totesi siihen "ainakin vielä.". Hän pelottaa että vie minulta huoltajuuden. :cry:

Kysyin häneltä vastausts miksi hän ei ole ottanut kontaktia tyttööni, sain vastaukseksi syyn joka tapahtui ennen syyslomaa. Tyttäreni poikaystävä oli meillä, olimme sopineet että hän lähtee klo 22. Itse lähdin yövuoroon, kun sain vihaisen viestin mieheltäni että poika on edelleen täällä, klo oli yli kymmenen ja he olivat peiton alla kun mieheni oli mennyt huoneeseen. Häb oli tehnyt johtopäätöksen että siellä oltiin harrastettu seksiä, asiasta hän ei heidän kanssaan jutellut, eikä asiaa selvitetty mitenkään. Mutta tämä on syy, poikaystävä on hänen silmissään huono ihminen eikä hän ole puhunut sen jälkeen hänelle.. Eikå tyttärelleni. En ymmärrä ollenkaan. Ymmärrän sen että mies aaa olla pettynyt että poika ei ollut lähtenyt sovittuun aikaan, olla pettynyt myös siitä jos koki että hänen kodissaan tapahtui jotain saastaista jolla mieheni asian ilmaisee. Mutta tämä tapa, hänelle ihmiset on kuin esineitä, hän valitsee kuka on hänen silmissään arvokas ja muut on roskasakkia.
Jos kysyn oliko tämä nyt nuoria opettava tapa jolla hän toimii, ei vastausta. Muissa on syy ja hän ei koe tehneensä ikinä väärin.
Tulen hulluksi kohta. Olrn katsonut vuokrakoteja, täällä pienellä kylällä niitä ei vapaana. Pitäisi muuttaa kaupunkiin, vaihtaa koulut. Tyttäreni käy pienluokkaa ja opettaja on erittäin tärkeä henkilö hänelle, en haluaisi vaihtaa koulua tämän takia. Olen umpikujassa.. Ahdistunut. Miten pääsen eteenpäin.

krassi
Viestit: 251
Liittynyt: 23 Syys 2013, 10:29

Re: Epävarma

Viesti Kirjoittaja krassi » 08 Marras 2019, 17:12

Vaikuttaa, että sinulle olisi tärkeää keskustella kasvokkain jonkun turvallisen ihmisen kanssa. Voisit purkaa ahdistustasi. Tärkeintä on, että luottohenkilösi ottaa sinut vakavasti ja kuuntelee. Ei ole väliä onko se ystävä, tökaveri tai terapeutti. Tärkeintä on, että saat puhua omana itsenäsi. Ääneen puhuminen selkeyttää myös ajatuksia siinä missä kirjoittaminenkin. Kun alat luottaa itseesi enemmän, pystyt myös toimimaan itsesi ja tyttäresi hyväksi.

Jos perustaa omat tekemiset pelkoon siitä, mitä toinen sanoo tai tekee, ei pääse pitkälle. Pelot ovat oikeita ja vakavasti otettavia, mutta ne on hyvä saada jotenkin oikeisiin mittasuhteisiin. Kun on hyvässä kunnossa, voi uhkakuvia miettiä realistisesti ja pohtia, mitä voi tehdä niiden suhteen? Moni on sanonut sitä samaa, oman kunnon ylläpito tai parantaminen on tärkeää.

Venica
Viestit: 327
Liittynyt: 12 Tammi 2017, 09:12

Re: Epävarma

Viesti Kirjoittaja Venica » 08 Marras 2019, 17:22

Ja anteeksi keskustelun aloittajalle jos ilmaisin omat sanani liika kovasti. Mulle vaan nousi joku syvä tunne tuolta syvältä. Meidän ulkopuolisten on vaam.helpompi Sanoa miten tilanne on ja mitä pitäisi tehdä kun meilöä ei ole nyt sitä tunnesidettö sun miestä kohtaan vaan sinulla.

En tarkoittanut loukata vaan avata tilanne vaikka sun tytön kohdalta koska hän on kuitenki oireillut voimakkaasti perheenne tilanteeseen.

Toivon että pääset eroon teidän kaikkien takia miehestäsi ette tappelisi lapsista vaikka varmasti hän.Siinä kapuloita rattaisiin tulee laittamaan.

krassi
Viestit: 251
Liittynyt: 23 Syys 2013, 10:29

Re: Epävarma

Viesti Kirjoittaja krassi » 08 Marras 2019, 18:09

Samaa mieltä siitä, että ulkopuolisen on helppo neuvoa, kun ei tiedä kaikkea. Ota neuvoista se, mikä sopii itsellesi. Koska olet havahtunut siihen, että kaikki ei ole kunnossa, kannattaa jatkaa parempaa kohti.

Iuli
Viestit: 11
Liittynyt: 04 Loka 2019, 08:54

Re: Epävarma

Viesti Kirjoittaja Iuli » 08 Marras 2019, 19:50

Joskus ne vaan käyttää sitä uhkailuna, että ottavat lapset... Taistele ja tee niinkuin parhaaksi näet, sinä tiedät parhaiten mikä on sinulle ja lapsillesi oikein.

Vastaa Viestiin