Mikä on se "viimeinen pisara"?

Narsistit parisuhteessa/avioliitossa. Täällä voit keskustella kaikista parisuhteeseen, avioliittoon yms. liittyvistä asioista.

Valvojat: Karju, Notavictim

Alueen säännöt
Keskustelufoorumin ylläpitäjä (NUT ry.) ei ole vastuussa foorumin sisällöstä, vaan jokainen kirjoittaja vastaa oman viestinsä sisällöstä.

Asiaton tai loukkaava kirjoittelu keskustelupalstalla tai yksityisviestein ei ole sallittua. Mikäli joudut loukkaavan kirjoittelun kohteeksi tai huomaat sellaista, tee siitä ilmoitus valvojille.
Asiattomasta tai toisia loukkaavasta viestityksestä seuraa varoitus. Mikäli varoituksen jälkeen häiriköinti jatkuu, käyttäjä poistetaan keskustelufoorumista. Ylläpidolla on oikeus sulkea törkeästi käyttäytyvän kirjoittajan käyttäjätunnukset ilman varoitusta. Toisten kirjoittajien ala-arvoinen nimittely ja haukkuminen johtaa välittömästi käyttäjätunnuksen poistoon.

Yritysten, yhteisöjen sekä henkilöiden nimien mainitseminen kirjoituksissa on kiellettyä. Keskustelu käydään yleisellä tasolla, voidaan puhua ”esimiehestä, alaisesta tms” nimiä mainitsematta. Henkilöt ja organisaatiot eivät saa olla tunnistettavissa kirjoituksesta. Säännön rikkomisesta seuraa kirjoituksen poisto sekä varoitus.

Tekstin suora kopioiminen muista julkaisuista on kiellettyä. Viestit, joihin on kopioitu koko artikkeli tai pitkä lainaus, poistetaan.Linkit ja sitaatit ovat sallittuja. Toisilta sivustoilta löydettyjä tekstejä saa siteerata omassa tekstissä kohtuullisesti, kunhan mainitsee lähteen. Muistathan,että sanoituksia, runoja ym. suojaa tekijänoikeus, laista tarkemmin http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1961/19610404.
Keskustelujen linkittäminen toisille foorumeille ei ole suotavaa foorumin luonteen vuoksi.
Foorumin tekstejä ei saa kopioida tai käyttää opinnäytetyön, artikkelin tai muun julkaisun materiaalina ilman lupaa. Aineiston keruuta varten, ota yhteys ylläpitoon, sillä jokaiselta kirjoittajalta pitää saada suostumus erikseen.
Sammalsi58
Viestit: 4
Liittynyt: 03 Touko 2020, 14:09

Re: Mikä on se "viimeinen pisara"?

Viesti Kirjoittaja Sammalsi58 »

Olen miettinyt tätä paljon, miksi en vain lähde. Aina kuitenkin tapahtuu jotakin mikä sen päätöksen siirtää. Tavallaan uskoo että jospa tämä nyt taas menisi ja kaikki yhtäkkiä muuttuisi hyväksi, mutta kyllä se vain harhaa on. Jotenkin minulle tämä koti on rakas, mutta mietin tai olen alkanut ajatella että tämä on vain talo jossa minulla seinät kaatuu päälle ja ahdistaa niin että tekisi mieli kirkua ääneen. Tämä on minun kotini, enkä silti saa sanottua toiselle että lähtee nyt vain pois. Nytkin minua kytätään koko ajan, kohta varmaan tulee katsomaan olan takaa mitä luen ja kirjoitan. Siispä nukkumaan vaan, niin huominen tulee joutuummin.

Kirsikkamustikka
Viestit: 13
Liittynyt: 18 Helmi 2020, 09:10

Re: Mikä on se "viimeinen pisara"?

Viesti Kirjoittaja Kirsikkamustikka »

Jäin miettimään, että mikä/mitkä ovat ne asiat ja tapahtumat, joiden takia tuntuu että ei voi erota? Itse koin, että minun vaan piti avata silmät ja hyväksyä sekä tunnustaa todellisuus. Tehdä päätös tai sitten siten, että kun mies sanoi taasen "ei tästä mitään tule jne " niin tartuin siihen ja tein siitä erosta julkista. Ja miksi mies niin sanoi, johtui osaksi siitä, että en enää suostunut olemaan kynnysmattona. Mies ei ollut väkivaltainen(agressiivinen kyllä), ja tiesin sen, että jos kerrankin lyö lähden samantien. Joten ei ollut yhtään syytä olla pistämättä vastaan=RAJAT miehelle. Ja tämän seurayksena siirryin pikkuhiljaa hovista pois omaksi itsekseni. Suosittelen miettimään, mikä on se kohta itsessä, joka aiheuttaa epätasa-arvon, kaltoinkohtelun ja väkivallan sietämisen? Miten sitä kohtaa itsessä voisi rakastaa ja helliä sekä arvostaa? Voisiko se haava mennä umpeen kun itse sen parantaa? Haittaako se toinen tuon haavan parantumista? Mitä jos mahdollistaisikin oman parantumisen sen sijaan että mahdollistaa narsismin toimet itseään kohtaan? Siirtäisi siis katseen itseen;mitä minä haluan, kuka olen jne.❤

Peikotar
Viestit: 5
Liittynyt: 28 Touko 2020, 20:54

Re: Mikä on se "viimeinen pisara"?

Viesti Kirjoittaja Peikotar »

Minulle se viimeinen pisara tuli tavallaan yllättäen eteen. Olimme juuri muuttaneet (taas) toiselle paikkakunnalle kun hän alkoi mesomaan kotona. Lähdin karkuun lasten kanssa paitsi nuorinta en saanut mukaan koska oli ottanut lapsen viereensä mennessään ns nukkumaan, ja soitin viranomaisneuvoa tilanteeseen. Vein muut lapset turvaan ja palasin kotiin. Parin pv päästä jouduin kuitenkin tuoda lapset kotiin ja siitä alkoi countdown- olin varuillani koko ajan mutta nyt olin jo aivan kylmä kala kaikille tunteille. Itkeskelen ruokaa laittaessa ja yritin pitää lapset pois tieltä. Siitä kuitenkin jostain taas äityi, joku teki taas jotain väärin ja alkoi ahdistelu ja kiusanteko lasta kohtaan joka oli nyt mokannut hänen mielestä. Tilanne alkoi olla jo niin räjähdysherkkä että annoin itseni räjähtää- huusin ja raivosin aivan vaikka järkeä niin kauan että hän suostui lähtemään ja jättämään avaimenkin. Tuli katumapäälle pari tuntia myöhemmin ja tuli ovelle vaatimaan sisään pääsyä. Pysyin kerrankin julmasti päätöksessäni että se hulluus saa nyt loppua. 8 vuotta siihen menikin , monta poliisikäyntiä, pahoinpitelytuomioita, turvakotia, lasten viemistä turvaan....

En voi kuin syyttää itseäni, minähän tämän kaiken mahdollistin kun en saanut lähdettyä silloin kun asiat alkoivat mennä dramaattisesti päin persettä, eli aikalailla jo suhteen alussa, mutta lopullisesti yhteisen lapsen synnyttyä.

Joudun elää syyllisyyteni kanssa ja joudun olemaan tekemisissä tämän ihmisen kanssa lapsen takia.

Willow74
Viestit: 34
Liittynyt: 24 Tammi 2020, 09:25

Re: Mikä on se "viimeinen pisara"?

Viesti Kirjoittaja Willow74 »

Sammalsi58 kirjoitti:
28 Touko 2020, 21:35
Olen miettinyt tätä paljon, miksi en vain lähde. Aina kuitenkin tapahtuu jotakin mikä sen päätöksen siirtää. Tavallaan uskoo että jospa tämä nyt taas menisi ja kaikki yhtäkkiä muuttuisi hyväksi, mutta kyllä se vain harhaa on. Jotenkin minulle tämä koti on rakas, mutta mietin tai olen alkanut ajatella että tämä on vain talo jossa minulla seinät kaatuu päälle ja ahdistaa niin että tekisi mieli kirkua ääneen. Tämä on minun kotini, enkä silti saa sanottua toiselle että lähtee nyt vain pois. Nytkin minua kytätään koko ajan, kohta varmaan tulee katsomaan olan takaa mitä luen ja kirjoitan. Siispä nukkumaan vaan, niin huominen tulee joutuummin.
Tunnistan tuon itsessäni, milloin se syy jäädä oli lasten rippi -tai ylioppilasjuhlat, tuleva varattu lomamatka, pätkätyö miehelleni, joulu tai mikä tahansa muu juhlapyhä, syitä jäädä oli ennen enemmän kun syitä lähteä. Nyt olemme olleet kahden jo nelisen vuotta, kun lapset ovat muuttaneet omilleen joten syyt eivät enää liity heihin. Minäkin olen asunut yli kaksi vuosikymmentä tuossa talossa mutta voiko sitä kutsua kodiksi? Jos siellä vapauttani olla oma itseni ja hyvä sellaisenaan rajoitetaan koko ajan, jossa en saa tehdä mitään...ja jossa minun ei ole hyvä, eikä turvallinen olo. Niin, lopulta ne on vain seiniä ja laastia. Jaksamista!

Kirsikkamustikka
Viestit: 13
Liittynyt: 18 Helmi 2020, 09:10

Re: Mikä on se "viimeinen pisara"?

Viesti Kirjoittaja Kirsikkamustikka »

Hei,

Kirjavinkki, vaikkapa äänikirjana. Laura Mannisen Kaikki anteeksi. Hieno kirja, kuvaa upeasti parisuhdeväkivaltaa. Tätä kirjaa en malttanut laskea käsistäni, kuuntelin äänikirjana lenkillä, ruokaa tehdessä jne. Vei mukanaan!

Willow74
Viestit: 34
Liittynyt: 24 Tammi 2020, 09:25

Re: Mikä on se "viimeinen pisara"?

Viesti Kirjoittaja Willow74 »

Kirsikkamustikka kirjoitti:
02 Kesä 2020, 21:48
Hei,

Kirjavinkki, vaikkapa äänikirjana. Laura Mannisen Kaikki anteeksi. Hieno kirja, kuvaa upeasti parisuhdeväkivaltaa. Tätä kirjaa en malttanut laskea käsistäni, kuuntelin äänikirjana lenkillä, ruokaa tehdessä jne. Vei mukanaan!
Komppaan, kuuntelin tämän itse ennen vuoden vaihetta, ja se oli uusi sysäys tai muistutus mulle siitä minkälaisen ihmisen kanssa olen tekemisissä. Sen jälkeen löysin tänne palstalle ja tietoisuus kasvaa joka päivä.

Joskus
Viestit: 23
Liittynyt: 25 Kesä 2018, 14:47

Re: Mikä on se "viimeinen pisara"?

Viesti Kirjoittaja Joskus »

Kirsikkamustikka kirjoitti:
02 Kesä 2020, 21:48
Hei,

Kirjavinkki, vaikkapa äänikirjana. Laura Mannisen Kaikki anteeksi. Hieno kirja, kuvaa upeasti parisuhdeväkivaltaa. Tätä kirjaa en malttanut laskea käsistäni, kuuntelin äänikirjana lenkillä, ruokaa tehdessä jne. Vei mukanaan!
Luin tämän kirjan aivan muutamassa päivässä. Kiitos suuresti vinkistä! En voi olla havahtumatta kaikkiin yhtäläisyyksiin, ja tunteisiin, joita tässä kirjassa kuvattiin. Tuntuu, että luetun sulattelussa menee hyvinkin päiviä. Minua on uhattu tappamisella "vain" kerran, mutta Manninen sanoittaa kyllä tarkasti kirjassaan ne kaikki tunteen kirjot, joita tällaisessa suhteessa voi kokea muutoinkin. Meillä "väkivalta" on pääosin henkistä, ja ilmenee nykyään monesti minun vähättelynä ja syyllistämisenä muiden vieraiden ihmisten kuullen. Toisaalta oma käytökseni myös provosoi häntä; kuten Manninen kirjassaan Lauran oloa kuvaa: "...niin syvälle mustiin kaivoslampiin, etten jaksanut enää tuntea. Olin tasainen ja turta."

Tämän kirjan luettua on hyvä ja jo aiheellista kysyä itseltään olisiko 16 vuodessa jo tarpeeksi? Toisaalta olen jo päättänyt kesän jälkeen kertoa, että haluan erota. Kerään siis rohkeutta, ja teen suunnitelman elääkseni omaa elämääni...Jälleen kerran. Loppu on kiinni vain minusta itsestäni.

krassi
Viestit: 318
Liittynyt: 23 Syys 2013, 10:29

Re: Mikä on se "viimeinen pisara"?

Viesti Kirjoittaja krassi »

Toistan varmaan itseäni, mutta kerron taas. Kun narsistille sanoo, että haluan erota, sillä ei ole vaikutusta. Vain teot ratkaisevat. On kerättävä kamppeensa, lähdettävä ja otettava ero. Narsisti ei ota eroa.

Lilja
Viestit: 19
Liittynyt: 02 Elo 2019, 21:31

Re: Mikä on se "viimeinen pisara"?

Viesti Kirjoittaja Lilja »

Minulle se lähtemiseen vaikuttanut viimeinen pisara tuli loppiaista edeltävänä yönä. Mutta, tämä "viimeisen pisaran" prosessi, oli alkanut jo 6kk aiemmin. Oli syntymäpäiväni ja jostain syystä avopuolisoni sai raivarit, uhkasi siinä sitten heittää työläppärini seinään ja lyödä autoni paskaks. Tämän lisäksi oli lukita minut ulos kun oli lähdössä töihin, ilman kenkiä, autonavaimia jne. Silloin tuntui kun jokin olisi herättänyt minut unesta ja kysynyt, tällaisenko syntymäpäivälahjan haluat itsellesi?? Tämän jälkeen hakeuduin terveyskeskuksen kautta mielenterveyshoitajalle juttelemaan joka toinen viikko. Tämä auttoi minua aloittamaan itseni jälleenrakentamisen.
Samanlainen tilanne sattui viikko ennen joulua, silloin hän työnsi minua ulko-ovesta lumeen, pelkät sandaalit jalassa. Hän myös tönäisi minua niin lujaa, että olin lentää selälleni kuistin kaiteen yli.
Loppiaista edeltävänä yönä, olimme riidelleet, hän pakotti minut siirtymään sohvalla nukkumaan, jolloin peittoa vetäessäni totesin että hän on täysin hullu, jolloin hän tarttui minua takaata kiinni ja oli aikeissa lyödä.
Kun tilanne oli ohi, ylleni laskeutui outo rauha, nyt oli tullut se viimeinen niitti, nyt oli syy lähteä, nyt lähteminen tuntui ainoalta vaihtoehdolta, oli helpottavaa kun hän oli tavallaan tehnyt päätöksen puolestani, minähän en olisi osannut lähteä kun ei kerran useamman vuoden henkinen väkivalta riittäänyt syyksi lähteä, nyt kun ne fyysiset pahoinpitelyn merkit olivat läsnä, tuli aika viimein vetää raja siihen.
Seuraavana päivänä hänen ollessaan töissä, pakkasin autoni täyteen tavaraa ja ajoin viimeisen kerran pois pihasta.
Onhan tässä tuota jälkipeliä ollut, kun en vieläkään saa osaa tavaroistani, mutta jotenkin oma vapaus on mennyt niidenkin edelle ja voin sanoa että olen jatkanut elämääni. Vihdoin. Jatka sinäkin, vielä kun voit.

Vastaa Viestiin