KESKUSTELUFOORUMI

Hei..
Kokemuksia kaipaisin narsistin kanssa eläneiltä.

Viime aikoina olen alkanut pohtimaan, onko mies jonka kanssa elän sittenkin narsisti. Suhteen alussa hän oli hurmaava, nosti minut jalustalle, osteli lahjoja. Tätä alkuhuumaa kesti puolitoista vuotta. Riitojakin oli, mutta ne pystyttiin selvittämään.

Ostettiin nyt vuoden alusta talo. Sen jälkeen riidat ovat pahentuneet ja nousseet aivan uudelle tasolle. Hänen käytöksensä on todella passiivis-aggressiivista. Hän huomauttelee kotitöistä, joita en ole tehnyt ( vaikka olisin siivonnut koko päivän, mutta en esim. vienyt roskia), asioista, joita en ole hoitanut hänen tavallaan, lasten kasvatuksesta, ulkonäöstä ym. Riita voi käytännössä alkaa mistä vain. Tuntuu, että saan olla varpaillani koko ajan. Viime viikonloppuna hän haukkui minut lyttyyn, koska vietin aikaa lapsuusperheeni kanssa. Hän oli kyllä tervetullut, muttei halunnutkaan osallistua yhteiseen ajanviettoon. Riidan aikana hän käski minun mm. Häipyä yhteisestä kodistamme. Riitojen aikana hänestä tulee täysin tunteeton. Muuten ulospäin hän on oikein viehättävä ja muita huomioiva mies.

Kodin ilmapiiri on hetkittäin todella ahdistava ja hyvät ja huonot hetket menee sellaista vuoristorataa, ettei perässä meinaa pysyä. Itse pyrin välttämään konflikteja viimeiseen asti, joten elämä on tällä hetkellä todella stressaavaa.

Riitojen jälkeen mies kyllä pyytää aina anteeksi, ja on hetken aikaa taas samanlainen kuin alussa. Itse kertoo muuttuvansa tunteettomaksi riitojen aikana, eikä pysty välittämään siitä, että loukkaa minua.

Onko mahdollista saada apua ja lieventää hänen oireitaan vai olisiko parempi vain pelastaa itsensä ja lähteä?

Niin tuttua. Olen itse yrittänyt kaikilla konsteilla, mutta...Selitykset on aina: en muista sanoneeni noin, en ole tehnyt niin, etkö vain voisi noydattaa ( hänen ) sääntöjä niin kaikki olisi helpompaa, jne.
Järjettömiä raivokohtayksia, törkeitä puheita ( humalassa) mökötystä, aliarviointia selvinpäin....
Onneksi olen kovapäinen, sillä muuten tämä arvottomuus ottaisi ylivallan omassa päässäni.
Hän ei koskaan tee mitään väärin, tietää kaikesta kaiken, on komea ja vetreä jne...todellisuudessa on keskiverto, duunariasemassa, alkoholisoitunut pikku- ukko, lähes 70 vuotias...
Hienoa, jos jonkun läheinen on muuttunut ( ei niin pahasti narsisti) itse en usko, että omani muuttuu. Toki hetkittäin tajuaa, että nyt menee huonosti, mutta nopeasti narsismi ottaa vallan ja taas mennään...