Romahduksen partaalla 20 vuoden jälkeen

Narsistit parisuhteessa/avioliitossa. Täällä voit keskustella kaikista parisuhteeseen, avioliittoon yms. liittyvistä asioista.

Valvojat: Karju, Notavictim

Alueen säännöt
Keskustelufoorumin ylläpitäjä (NUT ry.) ei ole vastuussa foorumin sisällöstä, vaan jokainen kirjoittaja vastaa oman viestinsä sisällöstä.

Asiaton tai loukkaava kirjoittelu keskustelupalstalla tai yksityisviestein ei ole sallittua. Mikäli joudut loukkaavan kirjoittelun kohteeksi tai huomaat sellaista, tee siitä ilmoitus valvojille.
Asiattomasta tai toisia loukkaavasta viestityksestä seuraa varoitus. Mikäli varoituksen jälkeen häiriköinti jatkuu, käyttäjä poistetaan keskustelufoorumista. Ylläpidolla on oikeus sulkea törkeästi käyttäytyvän kirjoittajan käyttäjätunnukset ilman varoitusta. Toisten kirjoittajien ala-arvoinen nimittely ja haukkuminen johtaa välittömästi käyttäjätunnuksen poistoon.

Yritysten, yhteisöjen sekä henkilöiden nimien mainitseminen kirjoituksissa on kiellettyä. Keskustelu käydään yleisellä tasolla, voidaan puhua ”esimiehestä, alaisesta tms” nimiä mainitsematta. Henkilöt ja organisaatiot eivät saa olla tunnistettavissa kirjoituksesta. Säännön rikkomisesta seuraa kirjoituksen poisto sekä varoitus.

Tekstin suora kopioiminen muista julkaisuista on kiellettyä. Viestit, joihin on kopioitu koko artikkeli tai pitkä lainaus, poistetaan.Linkit ja sitaatit ovat sallittuja. Toisilta sivustoilta löydettyjä tekstejä saa siteerata omassa tekstissä kohtuullisesti, kunhan mainitsee lähteen. Muistathan,että sanoituksia, runoja ym. suojaa tekijänoikeus, laista tarkemmin http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1961/19610404.
Keskustelujen linkittäminen toisille foorumeille ei ole suotavaa foorumin luonteen vuoksi.
Foorumin tekstejä ei saa kopioida tai käyttää opinnäytetyön, artikkelin tai muun julkaisun materiaalina ilman lupaa. Aineiston keruuta varten, ota yhteys ylläpitoon, sillä jokaiselta kirjoittajalta pitää saada suostumus erikseen.
Emäntä
Viestit: 20
Liittynyt: 13 Touko 2019, 10:12

Re: Romahduksen partaalla 20 vuoden jälkeen

Viesti Kirjoittaja Emäntä »

Raha-asiat järjestyvät kyllä aina jotenkin. Tärkeintä on saada sinut ja lapset turvaan. Äideillä nyt onneksi on yleensä etulyöntiasema lähivanhemmuutta sopiessa. Jos miehen kanssa ei pysty sopimaan elatusavusta, oikeusavustajan kanssa haetaan elatuspäätös oikeudesta ja kela maksaa elatustuen.
Oletko jutellut lasten kanssa miltä riitely ja miehen raivoaminen heistä tuntuu?
Mikään miljoonatalo ei ole sinun itsetuntosi ja sielusi arvoinen. Sanoisin että äkkiä turvaan, vaikka ensin vuokralle, ja sieltä käsin alat järjestelemään asioita. Lastenvalvojaan ja kenties lastensuojeluunkin kannattaa ottaa yhteyttä ja kertoa tilanne rehellisesti.
LeylaB
Viestit: 14
Liittynyt: 15 Huhti 2019, 20:34

Re: Romahduksen partaalla 20 vuoden jälkeen

Viesti Kirjoittaja LeylaB »

Miehesi kuullostaa hyvin samanlaiselta kuin minun exä. Erosin hänestä alkuvuodesta. Parasta erota silloin kuin hänellä on toinen nainen. Helppoa se ei ole. Varaudu siihen että sinusta tehdään syntipukki ja hullu. (Suhteen aikana sitä on ollut aina syyllinen kaikkeen mutta vasta eron jälkeen kaikki muuttuu paljon pahemmaksi)

Juoksukengät kirja oli mulle hyvä apu eroon. Kerää käteistä johonkin piiloon, kerää korut yms kasaan myös, järjestele tilejä. Ota sitä rahaa kuitenkin jemmaan. Irtisano kaikki ylimääräinen kulu tai koita siirtää miehen nimiin.

Järjestele ero salassa. Ja jos on aseita, lukitse ne niin kauaksi aikaa kuin voit (eli ositukseen saakka), salaa osoitteesi yms. Et tiedä mikä oikea piru se voi olla. Todennäköisesti joudut luopumaan entisistä ystävistä, jos he ovat yhteisiä. Salaa some kaikilta joilla on yhteyksiä mieheesi, myös niiltä joiden et usko olevan yhteydessä. Hanki itsellesi luotettavia ystäviä.

Ja sitten vaan annat mennä ja pidä tiukka linja äläkä päästä häntä lähellesi enää koskaan. Saatat nähdä Oscar tason näytelmää kyynelsilmin ja kuulla kuinka olet rakkain maan päällä jne ja tätä kestää ja vuoron perään sut haukutaan ja uhataan tappaa. Ja hän saattaa myös yrittää tappaa itsensä. Vapaudu syyllisyyydestä (esim kirja energiavaras autto mua ymmärtämään miksi tunnen syyllisyyttä).

En tiedä millon mies lopettaa mun vainoamisen. Itsarin jo yritti tehdä. Mutta tämä vapaus on ihana ♥️ Oman näköinen pikku asunto ja rauha ♥️ Tämä kaikki on sen arvoista mutta pidä itsesi turvassa.
Lotta
Viestit: 8
Liittynyt: 07 Heinä 2020, 14:36

Re: Romahduksen partaalla 20 vuoden jälkeen

Viesti Kirjoittaja Lotta »

Päivitän taas kuulumisiani. Mieshän tosiaan oli päässään tehnyt (epärealistisia) osituslaskelmia ja yhtenä päivänä kun hän oli hyvällä tuulella sanoin, että milloin hän on ajatellut alkaa toimeenpanemaan eroa, ottaa juristiin yhteyttä jne jotta voin itse alkaa suunnittelemaan omaa elämääni. Siinä kohtaa mies alkoi vetämään takaisin puheitaan ja sanoi, että hän ei ole tehnyt lopullista päätöstä erosta vana katselee elämäämme päivä kerrallaan ja ei nyt kiirehdi asian kanssa. Eli vesiperä tuli.

Mies on ollut varsin hyvällä tuulella muutaman viikon. Kutsuin nyt sitten aiemmin mainitsemani "Pertsan" vaimoineen meille kylään illalliselle ja järjestin michelin- tason tajoilut, siivosin talon lattiasta kattoon ja kaikki oli tiotop. Ilta meni mielestäni mukavasti. Seuraavana iltana mies joi itsensä humalaan aikanasa kuluksi. Kysyin illalla että tykkäsikä hän "pertsan" ja hänen vaimonsa vierailusta ja korostin, että minusta oli mukavaa kun he olivat meillä kylässä ja minulla oli ainakin kiva ja onnistunut ilta. Mies sai kuin salaman iskusta hirvittävän raivokohtauksen, huusi silmät kiiluen että hän sai hävetä käytöstäni ja esiintymistäni iltana. Kysyin peloissani, että mikä nyt on vialla? Mies raivosi, että en kaatanut riittäävän aktiivisesti vieraille kahvia vaan joutuivat välillä olemaan tyhjän kupin kanssa. Mies raivosi, "Et osoittanut hyviä emännän taitoja, hyvä emäntä tarjoilee ja pitää huolen että vierailla on koko ajan ruokaa ja puhtaita astioita tarjolla. Sinun täytyy pystyä parempaan, sinun täytyy yrittää enemmän ja pystyä parempaan suoritukseen!!!" Olin ja olen edelleen shokissa :cry: Mikään ei riitä miehelleni.

Annoin pölyn laskea vuorokauden ajan ja sen jälkeen herättelin miehen kanssa uudelleen keskustelua illasta "pertsan" kanssa. Kysyin mieheltä miksi raivosi minulle, että minusta ilta onnistui ja hän liioitteli emännöintiäni. Mies vastasi "No mä vaan vähän purin patoutumia". Ei suostunut enempää keskustelemaan asiasta ja nyt hän on taas ns. hyvällä tuulella ja elää kuin normaalit ihmiset. Huoh!
krassi
Viestit: 324
Liittynyt: 23 Syys 2013, 10:29

Re: Romahduksen partaalla 20 vuoden jälkeen

Viesti Kirjoittaja krassi »

Entä jos lähtisit miehesi luota asumuseroon? Ei tule huoltajuuskiistoja eikä avioeron ositusta. Ota avioero sitten, kun lapset ovat täysi-ikäisiä.
Lotta
Viestit: 8
Liittynyt: 07 Heinä 2020, 14:36

Re: Romahduksen partaalla 20 vuoden jälkeen

Viesti Kirjoittaja Lotta »

Meillä on tapahtunut pieni-suuri yllättävä käänne. Mies ilmoitti, että on ajatellut mennä terapiaan yksin. Sanoi jopa, että on jo käynyt terapiassa yhden kerran. Vastasin että kiva juttu, mutta onko hän miettinyt pitäisikö meidän sen lisäksi mennä myös yhdessä terapiaan? Mies vastasi, että hän on miettinyt asiaa ja hänen mielestään hänen täytyy mennä terapiaan nyt yksin. Olen kovin yllättynyt. Mistä mies on nyt saanut kimmokkeen ja valaistumisen yksilöterapiasta? Mies ei nimittäin suostu puhumaan tuosta terapiasta minulle yhtään mitään. Olen yrittänyt varovasti, syyllistämättä, kysyä että missä hän käy terapiassa, minkälaisen henkilön kanssa hän juttelee (psykologi, psykiatri vai mikä?) ja mistä aiheista he keskustelevat mutta mies lopettaa puhumisen kanssani siihen. Hän ei suostu kertomaan minulle tästä terapiasta yhtään mitään. Miksi? Keksittekö te syyn?

En myöskään löydä meiltä mitään dokumentteja terapiakäyntien laskuista, mahdollisista lääkemääräyksistä (esimerkiksi masennuslääkkeet), en yhtään mitään. Jos mies maksaisi terapiasta aiheutuvia laskujaan pankkikortilla niin tapahtumat näkyisivät myös minulle. Olen ihmeissäni. Ja kun mitään konkreettista en näe eikä mies suostu puhumaan mitään tästä aiheesta kanssani niin väistämättä mieleeni tulee, että mahtaako mies valehdella minulle terapiassa käymisestä. Viimeksi kun kysyin terapiasta mieheltä niin hänen vastauksensa oli, että hän kertoo minulle sitten kun on valmista ja että minä en saa kysyä häneltä aiheesta sitä ennen mitään.
Kirsikkamustikka
Viestit: 17
Liittynyt: 18 Helmi 2020, 09:10

Re: Romahduksen partaalla 20 vuoden jälkeen

Viesti Kirjoittaja Kirsikkamustikka »

Hei,

Todennäköisesti olit syyn jo itsekin oivaltanut, eikö🤗ja miksi? No jotta voi hallita sinua tuolla asialla(sehän antaa sulle taas toivoa, että jokin muuttuu, eikö niin). Jos hän kävisi terapiassa, niin normaalissa ja vastavuoroisessa suhteessa:
- jaetaan asioita
- kerrotaan avoimesti
- kehoitetaan kysymään jos jotain haluaa tietää
- jos luottamus on mennyt, niin nämä on vielä tärkeäpiä asioita
-ym. Ym.

Usein myrkyllisessä ja tuhoavassa suhteessa oleva etsii jotain ns.normaalia ja hyvää mihin tarrautua. Fakta on, että näitä ei tarvitsisi etsiä....tämä illuusio, jota esim.narsistisia piirteitä omaavat luovat, on hallinnan keino. Ja se keino muuttuu merkityksettömäksi, kun vahvistuu sen verran, että alkaa taas luottamaan omaan arviointikykyyn. Tällöin aukeaa silmät sille, mikä se toinen on ja mikä on totta oikeasti ja mikä hänen luomaa illuusiota, jota itse todistaa oikeaksi hänelle ja itselleen.

Tsemppiä ja voimia irrottautumiseen, se on sen väärti, usko pois! Tuo asumusero oli hyvä ehdotus, jos ero kokonaan tuntuu liian vaikealta. Usein etäisyys saa silmät aukeamaan😍
Lotta
Viestit: 8
Liittynyt: 07 Heinä 2020, 14:36

Re: Romahduksen partaalla 20 vuoden jälkeen

Viesti Kirjoittaja Lotta »

Hei Kirsikkamustikka ja kiitos kommentistasi.

Rehellisesti sanottuna, olen jo niin sokeutunut mieheni toiminnalle ja toisaalta uskon ihmisen hyvyyteen ja kehittymismahdollisuuteen, että uskoin mieheni oikeasti menevän terapiaan omasta vapaasta halustaan. Luulin, että mies VIHDOINKIN ymmärtäisi että jotain täytyy tehdä jotta meidän elämä muuttuisi paremmaksi. Mutta surukseni joudun nyt kertomaan että olit, Kirsikkamustikka, oikeassa. Olen tosi onnellinen, että löysin tämän keskustelufoorumin avaamaan silmiäni.

Kysyin hyvin ystävällisesti ja varovasti mieheltäni kuinka hänen terapiansa sujuu. Mies sanoi minulle käyneensä siellä pari kertaa, mutta lopettaneensa sen nyt. Hän sanoi, että ei aio mennä terapiaan enää vaan se on loppu nyt hänen osaltaan. Pyysin miestä kertomaan minulle terapiasta, koska haluaisin ymmärtää ja tukea häntä ja mies vastasi "kerron ehkä joskus". Mies ei suostu puhumaan terapiasta mitään. En siis edelleenkään tiedä kävikö hän oikeasti missään, millaisessa terapiassa ja mistä asioista siellä on puhuttu. Pääsin myös tutkimaan miehen henkilökohtaisia tavaroita ja en löydä mistään minkäälaisia todisteita mahdollisesta terapiasta; ei käyntikortteja, lausuntoja, esitteitä, lääkemääräyksiä, ei mitään. Myöskään mitään maksutapahtumia mahdolliseen terapiaan liittyen en näe.

Olen vieläkin niin epäuskoinen. Kuinka joku voisi valehdella aviovaimolleen käyvänsä terapiassa ja antaa merkkejä, että haluaa parantaa ja kehittää itseään ja sitä kautta parisuhdettaan?!

Mieheni on luonteeltaan todella voimakas ja jos hän kävi oikeasti pari kertaa terapiassa niin voin kyllä kuvitella hänet hyvin argumentoimassa terapeutin kommentit olemattomiksi ja vääriksi. Koska sitähän hän tekee päivät työssään ja vapaa-ajalla kotona.

Mielestäni miehen yksilöterapia (pidempiaikainen kuin vain pari käyntikertaa!) olisi avannut mahdollisuuden pariterapiaan, mihin hän ei ole pyynnöistäni huolimatta koskaan suostunut. Toivoin oikeasti että yksilöterapiassa terapeutti olisi saanut vakuutettua miehen pariterapian hyödyistä ja olisi sitä kautta avannut meille tämän mahdollisuuden.
ruusunen876
Viestit: 4
Liittynyt: 05 Touko 2020, 11:32

Re: Romahduksen partaalla 20 vuoden jälkeen

Viesti Kirjoittaja ruusunen876 »

Hei,

ensinnäkin, paljon voimia!

Muistathan, ettei sun tarvitse pelastaa kumppaniasi. Helpommin sanottu kuin tehty, mutta silti sanoisin vaan että aseta itsesi ja lapsesi etusijalle, ja hanki rohkeasti apua. Turvakoti on tarkoitettu juuri henkisen ja / tai fyysisen lähisuhdeväkivallan uhreille. Itsellä on erittäin positiivisia kokemuksia kyseisistä paikoista. Saa hengähdyksen vaikeista tilanteista, jotka ovat pahimmillaan jatkuneet vuosia ja työntekijät auttavat eteenpäin sekä käytännön asioissa, että aktiivisen trauman työstämisessä ja toipumisen aloittamisessa. Itselle eräs työntekijä sanoikin omista kokemuksistani kerrottuani, että yleensä väkivallan uhrit ovat niin tottuneita tilanteeseen, että mitään erikoista tai huolestuttavaa ei omassa tilanteessa huomaakaan. On ikäänkuin omaksunut sen roolin, että tällainen elämä minulla nyt on, ja tämä on minun asemani. Olet itse huomannut huolestuttavia piirteitä kumppanissasi ja se on hyvä alku. Valitettavasti paljon narsistisia piirteitä omaavat ihmiset harvoin muuttuvat, sillä he eivät tunnista eivätkä tunnusta itsessään mitään ongelmia. Näennäisesti he saattavat hakea apua, jotta kyseisen asian saisi pois päiväjärjestyksestä, mutta mitään ei silti todellisuudessa tapahdu.
Tärkeintä olisi kuitenkin, että tietäisit ansaitsevasi paljon parempaa!
Kelluke
Viestit: 2
Liittynyt: 12 Syys 2020, 20:13

Re: Romahduksen partaalla 20 vuoden jälkeen

Viesti Kirjoittaja Kelluke »

Tää kuulostaa niin monin tavoin omilta kokemuksilta, että iskee ahdistus lukiessa. Olen ollut hyvin samankaltaisessa ihmissuhteessa 10 vuotta, saanut kaksi lasta tuona aikana. Viimeiset viisi vuotta olin myös miehen alainen. Olin toivonut eroa aika ajoin jo vuosia, mutta tunteet oli ristiriitaisia ja toisaalta halusin säilyttää ydinperheen. En tiennyt, miten lähteä. Pelkäsin miehen reaktiota ja samalla sitäkin, etten pärjää yksin. Erosta on nyt 5 vuotta. Ryhdyin etsimään vuokra-asuntoa itselleni ja lapsille heti, kun sain tietää miehen ihastuneen toiseen naiseen, ja jo parin viikon päästä pääsin muuttamaan. Päivät ennen muuttoa oli epävarmuuden täyteisiä. Jäin töistä sairaslomalle. Mies viestitteli jatkuvasti, ettei ole tehnyt mitään päätöstä, vaan hän saattaa valita minutkin. Minä aloin kuitenkin hiljalleen tajuamaan, että eihän tämä niin mene, että hän voi valita minut, jos minä itse sanon, etten ole enää valittavissa. Uudessa kodissa kaikki tuntui niin paljon helpommalla ja kevyemmältä. Tajusin, kuinka hirveän painostavassa ilmapiirissä olin ne 10 vuotta elänyt. Kuin jonkun palvelusväkenä, ja vieläpä erittäin huonosti arvostettuna sellaisena. Stressi, pelko ja ahdistus oli jokapäiväisiä. Ne varjosti ihan jokaista elämän osa-aluetta: työtä, kodinhoitoa, lastenhoitoa, seksiä, vapaa-aikaa. Erottuani tuloni tippuivat huomattavasti, enkä saa elatustukea. Silti koen tulevani paljon paremmin toimeen kuin ennen. Olen aika vaatimaton, en kaipaa kovin kummoista materiaa, ja elän mielestäni ihan hyvää elämää vaikka teenkin pienipalkkaista työtä. Ennen elämäni oli mitoitettu erittäin materialistisen miehen toiveiden mukaiseksi, ja maksoin kaikesta puolet. Lisäksi hoidin ruokaostokset lähes aina. Meillä ei ollut yhteistä tiliä, ja omat tuloni meni lainanlyhennykseen, lasten päivähoitomaksuihin (jotka tipahti paljon pienemmiksi eron jälkeen) ja ruokaan. Jotenkin koko kuvio oli ihan epäreilu,vaikkakin maksoimme kyllä perheen kulut puoliksi. Minun tulot nyt vaan oli sattumalta yli puolet pienemmät kuin hänellä.
Kymmenen vuoden jälkeen olin valmis eroamaan. Minulla oli vahva selviytymishalu ja hänen sikamainen käytös sai mun itsepuolustuksen heräämään. En suostunut särkymään,vaikka hän kyllä todella yritti. Lunta tulee tupaan edelleenkin, aika ajoin saan paniikin tunteita, mutta uskon itseeni ja siihen, että selviän. Tiedän aina, mikä on totuus ja se on jotain, mitä hän ei voi minulta viedä.
Kelluke
Viestit: 2
Liittynyt: 12 Syys 2020, 20:13

Re: Romahduksen partaalla 20 vuoden jälkeen

Viesti Kirjoittaja Kelluke »

Valehtelusta. Oma kokemus on, että ex-kumppanilta valehtelu sujui ilman minkäänlaisia tunnontuskia. Kun meillä oli rahasta melko tiukkaa ja odotin ensimmäistä lasta, mies sanoi usein jäävänsä ylitöihin. Tosiasiassa hän ajoi salaa moottoripyöräkortti aja sen saatuaan osti salaa moottoripyörän. Olin hämmentynyt kun hän kurvasi sillä pihaan ja kertoi ajaneensa salaa kortin. Sanoi vielä, ettei halunnut kertoa siitä minulle, koska olisin kuitenkin suuttunut. En tosiaan varmaan siinä taloudellisessa tilanteessa olisi riemusta kiljahdellut, mutta kyllä mun mielestä parisuhteeseen kuuluu se, että isoista menoista puhutaan yhdessä. Ja tuntui ikävältä, kun hän syyllisti mua asiasta. Piti myös netissä jotain deittiprofiileja, en tiedä tapasiko sitä kautta porukkaa fyysisesti. Itse oli tosi epäileväinen mun menemisistä vaikka mä en ole ikinä pettänyt ketään seurustelukumppania. Jälkiviisaana sitten tajusin, että hän reflektoi kaikki omat epäluotettavuutensa suoraan minuun. Ei ollut itse luotettava, ja siksi epäili etten minäkään ole.
Vastaa Viestiin