Loputon kierre

Narsistit parisuhteessa/avioliitossa. Täällä voit keskustella kaikista parisuhteeseen, avioliittoon yms. liittyvistä asioista.

Valvojat: Karju, Notavictim

Alueen säännöt
Keskustelufoorumin ylläpitäjä (NUT ry.) ei ole vastuussa foorumin sisällöstä, vaan jokainen kirjoittaja vastaa oman viestinsä sisällöstä.

Asiaton tai loukkaava kirjoittelu keskustelupalstalla tai yksityisviestein ei ole sallittua. Mikäli joudut loukkaavan kirjoittelun kohteeksi tai huomaat sellaista, tee siitä ilmoitus valvojille.
Asiattomasta tai toisia loukkaavasta viestityksestä seuraa varoitus. Mikäli varoituksen jälkeen häiriköinti jatkuu, käyttäjä poistetaan keskustelufoorumista. Ylläpidolla on oikeus sulkea törkeästi käyttäytyvän kirjoittajan käyttäjätunnukset ilman varoitusta. Toisten kirjoittajien ala-arvoinen nimittely ja haukkuminen johtaa välittömästi käyttäjätunnuksen poistoon.

Yritysten, yhteisöjen sekä henkilöiden nimien mainitseminen kirjoituksissa on kiellettyä. Keskustelu käydään yleisellä tasolla, voidaan puhua ”esimiehestä, alaisesta tms” nimiä mainitsematta. Henkilöt ja organisaatiot eivät saa olla tunnistettavissa kirjoituksesta. Säännön rikkomisesta seuraa kirjoituksen poisto sekä varoitus.

Tekstin suora kopioiminen muista julkaisuista on kiellettyä. Viestit, joihin on kopioitu koko artikkeli tai pitkä lainaus, poistetaan.Linkit ja sitaatit ovat sallittuja. Toisilta sivustoilta löydettyjä tekstejä saa siteerata omassa tekstissä kohtuullisesti, kunhan mainitsee lähteen. Muistathan,että sanoituksia, runoja ym. suojaa tekijänoikeus, laista tarkemmin http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1961/19610404.
Keskustelujen linkittäminen toisille foorumeille ei ole suotavaa foorumin luonteen vuoksi.
Foorumin tekstejä ei saa kopioida tai käyttää opinnäytetyön, artikkelin tai muun julkaisun materiaalina ilman lupaa. Aineiston keruuta varten, ota yhteys ylläpitoon, sillä jokaiselta kirjoittajalta pitää saada suostumus erikseen.
kermaperuna
Viestit: 7
Liittynyt: 02 Touko 2019, 16:28

Loputon kierre

Viesti Kirjoittaja kermaperuna »

Lähes 20 vuotta mennyt. Aluksi henkinen väkivalta, eristäminen ja äärimmäinen mustasukkaisuus oli todella selkeää. Mutta olin liian nuori sitä ymmärtämään ja syytin siitä itseäni. Läheiset yrittivät kyllä jo parin vuoden seurustelun jälkeen sanoa, että kaikki ei ole ok. Muutama vuosi meni ihan ok, kun olin alistunut ja käyttäydyin hyvin. Varmaan tasaisinta aikaa koko 20 vuoden aikana. Sitten tuli lapsia ja toinen ihastui työkaveriinsa. Pahinta aikaa koko suhteessa. Niin hirveää etten sitä oikeastaan edes muista. Mikä on harmi, koska en muista kunnolla aikoja, kun lapset olivat ihan pieniä...

Yksin olen jäänyt jo suhteen alussa. Ei minua kielletty ketään tapaamasta, mutta seuraukset olivat välillä aika hurjiakin. Ja jos ei tullut seurauksia, niin jotain vikaa kaikista minun tutuistani joka tapauksessa löytyi. Voitte varmaan arvata, että jo ennestään lähes olematon sosiaalinen ympäristöni katosi kokonaan. Ja myöhemmin tätä yksinäisyyttä on myös käytetty lyömäaseena, hiljentämiskeinona, keinona lytätä minun argumentit, keinona osoittaa minun kelpaamattomuuteni. Enhän minä kelpaa kenellekään... Ja sitä on myös sanottu syyksi miksi en kelpaa hänellekään. Kun olen niin epäsosiaalinen ja yksinäinen...

Kun sitten vihdoin ymmärsin, että minua kohdellaan väärin, aloin nousemaan vastaan. Se johti vain siihen, että väkivalta muutti muotoaan ja oli hienovaraisempaa. Pystyin taas sulkemaan silmäni totuudelta.

Jossain vaiheessa sitten erosimmekin ensimmäisen kerran. Mutta pysyimme tiiviisti yhteydessä. Ja niinpä päädyimme taas yhteen. Siitä alkoi vuosikausien on-off-suhde. Sama kaava toistui ja toistui. Se alkoi aina sillä, että mies muuttui etäiseksi ja kylmäksi. Viihtyi omalla asunnollaan vain. Ja kun kysyin mistä tulee, niin jätti. Tekstiviestillä lähes poikkeuksetta aina. Kun en kelpaa hänelle. Minä menin aina rikki. Muutamassa kuukaudessa yleensä toivuin joten kuten ja olin jo menossa eteenpäin, kun sitten se toinen luikerteli jotenkin takaisin elämään. Ei siitä puhuttu ikinä. Se vaan tapahtui. Ja se kipeä kohta minussa, joka kokee sitä kelpaamattomuuden tunnetta, se tunsi taas jotain hivelevää, minä kelpaankin. Vaikka se toinen kyllä välillä ihan suoraan sanoikin, että otti minut takaisin vain siksi, kun ei muutakaan ole. En kuunnellut, sehän tuli takaisin, minä kelpaan sittenkin...

On- ja off-vaiheiden pituudet vaihtelivat. Yleensä off-vaihe kesti pari kolme kuukautta. On-vaiheet muutamasta kuukaudesta vuoteen. Välillä minusta tuntui, että erot olivat rangaistuksia. Rangaistuksia, jos puutuin hänen käytökseen. Viimeiset vuodet hän on kyllä oikeasti itsekin halunnut ulos tästä suhteesta. Mutta myöntänyt olevansa itsekin riippuvainen eikä vain kykene. Ja sekös tuntuu pahalta, kuinka kovasti minusta halutaan eroon. Ja kuitenkin halutaan myös pitää elämässä. Puhuu niin kauniita asioita. Kuinka olen niin tärkeä, en vain romanttisella tavalla... Miksi se sattuu niin kovasti?

Haki hän apuakin. Kävi terapiassa. Sieltä oppi sen, että häntä syyllistetään tässä suhteessa ja että hänen ei tarvitse sitä sietää. En siis voinut enää puolustautua miltään, kun se oli hänen syyllistämistään. Jopa se, että vaadin häntä kantamaan enemmän vastuuta perheestä oli aivan kamalaa. Hänhän yritti ja teki niin kovasti asioita, miten voin sanoa niin, hänen ei tarvitse sellaista sietää.

Välillä tuntui, että hän oikeasti kuunteli. Otti asian vastaan, kommentoi asiallisesti takaisin ja tuntui, että hei mehän oikeasti kommunikoidaan. Saattoi jopa tapahtua jotain. Vaikka useimmiten vain kävi niin, että käytöksessä sitten näkyi, että ei hän ollut joko ymmärtänyt ollenkaan, ei halunnut ymmärtää tai ei vaan välittänyt.

Onhan hän oikeasti yrittänyt. Ja on myös muuttunut paljon. Todella paljon. Kommunikointi parani, hän osallistui ainakin välillä enemmän, pyysi anteeksi usein, ei ollut sellaista selkeää henkistä väkivaltaa. Paitsi sitten kun off-vaihe lähestyi. Sitten se aina alkoi, päivittäinen kritiikki ja piikittely. Kun sillä toisella on niin huono olo ja minä en vaan millään kelpaa, vaikka hän kuinka haluaisi olla minun kanssa. Eikä se auta, vaikka sanoo, että tuo on loukkaavaa, en halua, että puhut noin. Silti sitä lausetta vaan heitetään ilmoille jatkuvasti.

Olen itsekin hakenut apua useaan otteeseen ja sitä myös saanut. Mutta olen silti halunnut sulkea silmäni totuudelta. Sillähän on vaan jotain korjattavissa olevia henkisiä ongelmia ja kyllä se siitä muuttuu. Sehän yrittää niin kovasti. Enhän minä nyt voi heittää pyyhettä kehään, kun se juuri on muuttumassa. Me voidaan olla vielä joskus onnellisia. Tämä menee ohi. Ei se voi olla narsisti, kun se niin kovasti yrittää ja myöntää virheensä.......

Täältä luinkin pari lausetta mitkä pitäisi itsekin sisäistää. Miksi minä mietin vain sitä mitä hän miettii? Miksi minä mietin vain sitä miltä hänestä tuntuu? Miksi en mieti itseäni? Miksi en rakasta itseäni? Miksi en voi päästää irti?

Minulla ei ole tietoa muusta elämästä. Olen koko aikuisikäni ollut tässä suhteessa. Minä en tiedä millaista se on, kun toinen välittää oikeasti. Millaista se on, kun on oikeasti tärkeä ja rakas. Millaista se on, kun minunkin tarpeilla on väliä.

Yksinäisyys on pahinta. Ja se pahin kompastus kivi irti pyristelyssä. Kun se toinen pääsee aina sinne pään sisälle. Kun ei ole ketään kenelle puhua niistä jutuista. Miltä ne tuntuu... Se toinen sanoo oikeastaan aika pahojakin asioita, loukkaavia asioita, jopa takaisin tullessaan. Ja silti minä otan sen. Nyt se sanoo, että tämä oli viimeinen kerta. Kun kaikki vaan kärsivät, että ei hänellä vaan ole niitä tunteita eikä niitä vaan tule yrityksistä huolimatta, vaikka kuinka on yrittänyt.

Rainy11
Viestit: 10
Liittynyt: 28 Marras 2019, 16:09

Re: Loputon kierre

Viesti Kirjoittaja Rainy11 »

Sama täällä. Jankattu tuhansia kertoja, samaa on/off rumbaa. En ole irti päässyt vaikka olen selkeästi yrittänyt erota, mutta kun nää osaa luikerrella takaisin. Manipulointia ja henkistä väkivaltaa. Ei tee terveydelle hyvää olla tekemisissä, joka kerta on vaan entistä rasittuneempi huono kuntoisempi :( . Silti olen jaksanut uskoa hyvyyteen sitkeästi, nyt siihen on tultava muutos. On kauhea olo mutta ei voi muutakaan.

kermaperuna
Viestit: 7
Liittynyt: 02 Touko 2019, 16:28

Re: Loputon kierre

Viesti Kirjoittaja kermaperuna »

Olen koko päivän katsellut Youtubesta videoita aiheesta. Ja nyt minä tiedän. Ei ole epäilystäkään. Enää en voi ummistaa silmiäni, toivoa. En voi muuta kuin pelastaa itseni.

Vastaa Viestiin