Mieheni narsisti?

Narsistit parisuhteessa/avioliitossa. Täällä voit keskustella kaikista parisuhteeseen, avioliittoon yms. liittyvistä asioista.

Valvojat: Karju, Notavictim

Alueen säännöt
Keskustelufoorumin ylläpitäjä (NUT ry.) ei ole vastuussa foorumin sisällöstä, vaan jokainen kirjoittaja vastaa oman viestinsä sisällöstä.

Asiaton tai loukkaava kirjoittelu keskustelupalstalla tai yksityisviestein ei ole sallittua. Mikäli joudut loukkaavan kirjoittelun kohteeksi tai huomaat sellaista, tee siitä ilmoitus valvojille.
Asiattomasta tai toisia loukkaavasta viestityksestä seuraa varoitus. Mikäli varoituksen jälkeen häiriköinti jatkuu, käyttäjä poistetaan keskustelufoorumista. Ylläpidolla on oikeus sulkea törkeästi käyttäytyvän kirjoittajan käyttäjätunnukset ilman varoitusta. Toisten kirjoittajien ala-arvoinen nimittely ja haukkuminen johtaa välittömästi käyttäjätunnuksen poistoon.

Yritysten, yhteisöjen sekä henkilöiden nimien mainitseminen kirjoituksissa on kiellettyä. Keskustelu käydään yleisellä tasolla, voidaan puhua ”esimiehestä, alaisesta tms” nimiä mainitsematta. Henkilöt ja organisaatiot eivät saa olla tunnistettavissa kirjoituksesta. Säännön rikkomisesta seuraa kirjoituksen poisto sekä varoitus.

Tekstin suora kopioiminen muista julkaisuista on kiellettyä. Viestit, joihin on kopioitu koko artikkeli tai pitkä lainaus, poistetaan.Linkit ja sitaatit ovat sallittuja. Toisilta sivustoilta löydettyjä tekstejä saa siteerata omassa tekstissä kohtuullisesti, kunhan mainitsee lähteen. Muistathan,että sanoituksia, runoja ym. suojaa tekijänoikeus, laista tarkemmin http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1961/19610404.
Keskustelujen linkittäminen toisille foorumeille ei ole suotavaa foorumin luonteen vuoksi.
Foorumin tekstejä ei saa kopioida tai käyttää opinnäytetyön, artikkelin tai muun julkaisun materiaalina ilman lupaa. Aineiston keruuta varten, ota yhteys ylläpitoon, sillä jokaiselta kirjoittajalta pitää saada suostumus erikseen.
mitateen
Viestit: 1
Liittynyt: 28 Loka 2019, 23:29

Mieheni narsisti?

Viesti Kirjoittaja mitateen »

Hei.

Haluaisin kuulla muiden näkökannan asiaan. Olen siis seurustellut kohta kaksi vuotta mieheni kanssa. Aluksi tapailtiin, mutta edettiin suht. hitaasti, esimerkiksi seksiä harrastettiin ensimmäisen kerran vasta muutaman viikon päästä, sillä mies ei halunnut kiirehtiä. Tämän jälkeen alettiin edetä hieman nopeammin ja mies muutti luokseni. Hän osti minulle jatkuvasti lahjoja, kukkia ja järjesti yllätyksiä. Olin täysin rakastunut. Seksiä oli melkein 3 kertaa päivässä.
Suhde jatkui ja ensimmäiseksi ongelmaksi koitui minun juominen. Kävin baarissa, kerran pari kuukauden sisään, jota mies ei ymmärtänyt hänen ollessa täysin raitis. Baarista tullessani aina oli vastassa häneltä huutoa, jonka seuraksena minä itkin hysteerisesti mikä sitten taas aina johti seksiin. Seuraavana aamuna usein lähestyin halaamaan ja vastaukseksi sain, että älä koske. Tätä tapahtui useampaan otteeseen. Seksi myöskin hiipui.

Mieheni myöskin suhteen alkuaikoina kertoi minulle aina entisistä naisistaan, kuinka he olivat niin vaimomateriaalia ja hänellä on ollut niin erityisiä makuuhuonekokemuksia (mitkä eivät vastanneet siihen, minkä kaltainen hän minun kanssani oli makuuhuoneessa). Kantoi myöskin kädessä aina nominationia, missä oli kaikki entisten naisten etukirjaimet (rannetta koristaa tänäkin päivänä sama nomination). Kertoi myös, että haluaa pitää heihin yhteyttä koska ei halua olla kenellekkään ilkeä. Pikkuhiljaa kuullessani tarpeekseni kehuja näistä entisistä, pyysin hänen katkaisemaan kaikki yhteydenpidot heihin ja kovan vastustelun jälkeen hän tekikin niin. Meillä oli paljon riitoja siitä syystä, että mies ei puhu, enkä saa puhua minua harmittavista asioista koska kun puhun, se tarkoittaa sitä että syytän miestäni. Myöskin sain kuulla kuinka hänen mielestään minulle ei sovi x värinen paita, kuinka hän ihannoi naisia jotka omistaa x hiustenvärin, mutta minun on turha värjätä sen väriseksi, sillä se ei minulle sovi.
Jossain kohtaa mieheni kysyi minne meidän välinen seksi on kadonnut? Sanoin, että voidaan lisätä sitä jos tahdot. Taas seksielämä vilkastui.
Hain kouluun toiselle paikkakunnalle. Ehdotin, että muutettaisiin yhdessä toiselle paikkakunnalle, jonne kouluun hain. Hän kertoi erittäin selkeästi, että hän ei aio muuttaa, mutta jos minä muutan, hän ei tule mukaan ja meidän suhde ei tule onnistumaan jos sinne muutan (30km). Päätin, että muutan sitten yksinäni. Meillä meni tässä tilanteessa niin huonosti jatkuvien riitojen takia, että annoin asian olla ja sanoin että selvä, ei sitten jatketa suhdetta. Muutin, 2-3viikkoa asuin uudessa kodissa kuulematta tässä kohtaa entisestä miehestäni mitään, kunnes häneltä tuli viesti, että hän meinasi tappaa itsensä, sillä ei voi elää ilman minua.
Sovittiin asiat, tavattiin, kaikki oli hyvin ja olimme taas yhdessä. Sain paljon huomiota. Selvisi, että hän oli muuttanut samalle paikkakunnalle minun perässäni kaverinsa sohvalle. Ehdotin, että hän muuttaisi kanssani minun asuntoon. Ei käy, asunto on liian pieni. Luulisi, että jokainen nukkuisi mielummin sängyssä kumppaninsa vieressä kuin kaverin sohvalla?
Rakkauden osoitukset taas hiipuivat pikkuhiljaa, ja hän kävi luonani noin kerran viikossa nukkumassa, eikä seksiä ollut ollenkaan. Kysyin häneltä miksi, ”olen kasvanut siitä yli, en tarvitse sitä enää”.
Suhteemme oli ylä- ja alamäkeä, eroja, 2-3viikkoa puhumatta, sen jälkeen mies otti yhteyttä taas itkien minua takaisin. Tottakai joka kerta hänet otin takaisin, sillä kuulin asioita ja kehuja joita en koskaan normaalissa arjessa häneltä kuule. Kuulin ystävältäni,kun hän oli todistanut että näissä 2-3viikon puhumattomuuksien/näkemättömyyksien aikana hän on lisännyt entisiä naisystäviään takaisin sosiaalisessa mediassa, keskustelleet niille, soitellut ja selittänyt kuinka ei ole paikkaa mihin mennä yöksi kun sohvalla on kylmä nukkua. Tästä käytiin iso riita läpi, kertoi olevansa pahoillaan tietenkin selitellen tilannetta niin, ettei hän niin ole sanonut.
Minun tilanteeni romahti, sillä hän vaikutti elämääni niin vahvasti että tunsin itseni arvottomaksi. Kävin juttelemassa asiasta, ja samalla diagnosoitiin masennus. Tässä tilanteessa mieheni vietti entistä vähemmän aikaa kanssani, sillä ”on vaikeaa olla kanssasi, kun olet tuommoinen”. Silloin olisin tarvinnut eniten tukea ja ymmärrystä. Mieheni sanoi, että jos asuttaisiin yhdessä kaikki olisi paremmin (syyllisti minua, siitä että olen koskaan muuttanut yksinäni). Sanoin, että jos tehtäisiin niin, että hän muuttaisi luokseni hetkeksi ja katsottaisiin paraneeko tilanne ja siihen hän suostui mutta sanoi että hänen täytyy vielä kysyä ystävältään saako hän lähteä ystävänsä luota naisystävänsä luokse asumaan. Ihmettelin tuotakin, sillä hän on ilmaiseksi asunut kaverillaan, joten miten kaverinsa ei päästäisi häntä asumaan naisystävänsä kanssa?
Seuraavaksi kuulin että hänen kaverinsa oli löytänyt itselleen naisystävän ja sanoin miehelleni, että uskon että nyt olisi hyvä aika muuttaa sieltä minun luokseni, sillä tuore pari luultavasti haluaa keskeneräistä aikaa. Kertoi minulle, ettei se haittaa heitä, että hän asuu siellä. Parin viikon päästä hän oli muuttanut takaisin kaupunkiin jossa ihan ensimmäisenä asuimme, myös sohvalle koska ei halunnut olla pariskunnan tiellä. Tässäkin tilanteessa hän olisi voinut valita kumppaninsa, päästä hänen viereen sänkyyn nukkumaan?
Mielikuvitukseni heräsi jospa hänellä onkin joku toinen. Ystäväni kanssa kekseimme, että pyydämme jos meidän yhteinen ystävä voisi mennä juttelemaan hänelle sosiaalisessa mediassa, jotta tiedän miten hän suhtautuu uuden naisen tullessa juttelemaan.
Avoimesti mieheni oli uuden naisen ottanut vastaan ja kertonut, ystävämme kysyessä että ”ei naiset ole ainakaan tiellä” ja pyydellyt häneltä kuvia kasvoista jne. Pyysin miehen luokseni ja olin valmis ottamaan eron, kertoessani että tiedän mitä hän on tehnyt hän alkoi nauramaan ja sanoi että hän tiesi koko ajan, ja siksi juttelikin flirttailevalla tavalla ystävällemme. Ja selvennykseksi hän ei ole koskaan nähnyt kyseistä henkilöä, ei asu samalla paikkakunnalla ja hänestä ei ole koskaan puhuttu, joten hän ei olisi voinut millään tavalla yhdistää. En uskonut, sillä olin jo päättänyt erota. Kun vahvistin eron hän itki hysteerisesti ja kertoi minulle taas kaikki ne asiat jotka tietää että tahdon kuulla. Otin hänet jälleen takaisin. Jonka jälkeen asiat olivat taas hyvin.

Päätettiin kuitenkin, että etsimme yhteisen asunnon ja muutan takaisin alkuperäiselle paikkakunnalle. Minä etsin asuntoja, hän ei tee elettäkään siihen suuntaan. Käytännössä löysin asunnon ja kerroin että siihen muutetaan, vastenmielisesti hän muutti yhteiseen asuntoomme, josta saan vieläkin kuulla kuinka hän mielummin asuisi ilmaiseksi kaverinsa sohvalla kuin naisystävänsä kanssa yhteisessä asunnossa.
Hetken yhdessä asumisen jälkeen (kaikki todella hyvin) mieheni kertoi haluavansa lapsen kanssani, ja olen aina halunnut lapsia/lapsen, keskustelimme siitä paljon ja päätin lopettaa ehkäisyn. Seksiä tämän jälkeen oli usein noin parin viikon ajan, kunnes se väheni niin, että saan seksiä noin kerran kuukaudessa inttämällä, tai baarista kotiin tullessani (jolloin myös pyydän seksiä). Joka kerta hän kertoo olevansa väsynyt, ei nyt, ei kerkeä. Kerroin hänelle että on mahdotonta saada lapsi jos yritystä ei ole. Hän kohautti vain olkapäitään ja päiviä kului. Kysyin, että haluaako hän enää lapsia ”en ehkä tällä hetkellä”. Hänellä huomaan usein tällaisia ristiriitoja ja yhtäkkisiä mielenmuutoksia.

Kotona jos pyydän halia, pusua tai siirryn lähemmäksi häntä ”eii”. Kehun häntä, ei kuulu mitään takaisin. Kysyn kuulumisia, vastaa vain kysymykseen muttei kysy takaisin. Välillä joudun kysymään häneltä miksi olet kanssani, jotta saisin edes pientä huomiota ja kehuja häneltä, koska en tiedä mitä hänen päässään oikeasti tällä hetkellä liikkuu. Vastauksekseen hän inttää kuinka ei halua keskustella tuommoisista asioista, ja tarpeeksi useasti kysyessäni perä perään saan vastauksen ”olet kiva”.

Siinä pieni teksti näin ensi alkuun siitä mikä on tausta. Onko tämä terve suhde? Pitäisikö lähteä ja miten? Rakastan valtavasti mutta minuun sattuu tällainen varpaillaan olo etten sano jotain väärin, ja se etten kuule koskaan olevani hänelle tärkeä sekä kun asioista ei voida puhua. En saa myöskään minkäänlaista kannustusta, pikemminkin lannistamista. Jos joku harmittaa, hän ei osaa lohduttaa tai piristää eikä koe tarvetta sellaiseen, jos yrittää niin tulos on se että saa minut vielä surullisemmaksi. Jos olen vihainen olen sanonut että pelkkä hali riittää (hänellä tapana aloittaa mykkäkoulu ja esittää niinkuin kaikki olisi hänellä hyvin), niin kaikki on puolestani hyvin, mutta niin hän ei tee sillä hän ei ole sellainen ihminen. Vanhempiani hän ei halua nähdä, vaikka aluksi kehui kuinka tulee kaikkien vanhempien kanssa toimeen ja on aina tullut, vanhemmat rakastavat häntä.

Olen itse huomannut hänessä narsistisia piirteitä, mutta jos sitä ei tekstistäni huomaa niin voin kyllä kertoa lisää. Yhdeltä istumalta en joka yksityiskohtaa pysty muistamaan.
Tarvitsen apua olenko ihan täysin hullu?

Tinas
Viestit: 4
Liittynyt: 09 Tammi 2020, 00:25

Re: Mieheni narsisti?

Viesti Kirjoittaja Tinas »

Minulla on aika samanlaisia tilanteita ollut vaikka toinen osapuoli on nainen.
Olen myös kamppailut tunteen kanssa onko hän narsisti vai olenko peräti minä.

Lilja
Viestit: 18
Liittynyt: 02 Elo 2019, 21:31

Re: Mieheni narsisti?

Viesti Kirjoittaja Lilja »

Hyvin mahdollista että on narsisti, tosin omaan kokemukseeni nähden tarina kuulostaa vielä suht lievältä, tosin hyvinkin omituiselta. Mm tuo rakkekoru jossa exät, että anteeksi mitä?? Mutta, se ainakin narsisteilla taitaa olla yhteistä, että heillä on aina jokin "uhri" valmiina, esim juurikin exä. Jos hän ei sinulta saa sitä mitä kaipaa, hakee hän sitä muualta. Minäkin olen saanut kuulla miten esim hän luottaa exäänsä enemmän kuin minuun, ööö, kukas meistä ensinnäkin siihen exään pitää yhteyttä mikäli luottamuksesta puhutaan?! Mun neuvo on se, että ainakin nuo lapsi asiat kannattaa lopettaa samantien ennen kuin on mistään varma! Minä olen tuon takia joutunut tekemään abortin, kun silloin olin jo varma että en voi jatkaa tässä narsistisessa ja henkisesti väkivaltaisessa suhteessa ja vielä kasvattaa lasta siinä ympäristössä! Sitä päätöstä ET halua tehdä, joten sen pitää loppua. Selvitä ensin mitä itse haluat ja onko tuo ympäristö lapselle hyväksi?? Itse olen sitä mieltä että ei missään nimessä! Jos yhtään epäröit haluatko jatkaa ja jos tosiaan olet suhteessa onneton, miksi jatkaisit? Tiedän, minäkin rakastan miestäni ja olisin halunnut olla vuosikymmeniä vielä yhdessä, mutta narsistit ei muutu, eikä tilanteet helpotu, päinvastoin, henkisen väkivallan jälkeen tuli fyysinen, silloin lähdin. Mitä jos minulla olisi vielä ollut se 2,5 vuotias lapsikin olemassa?? Muista että silloin olet siihen ihmiseen kytköksissä lopun elämääsi, nyt voit vielä muuttaa asioita, saada paremmin tulevaisuuden ja perustaa perheen rakastavan kumppanin kanssa. Tätä toivon myös itselleni. Mitä pidemmälle jatkat, sitä vähemmän jää aikaa siihen "toiseen elämään".

Iuli
Viestit: 26
Liittynyt: 04 Loka 2019, 08:54

Re: Mieheni narsisti?

Viesti Kirjoittaja Iuli »

Sanot itsekin että on narsistisia piirteitä ja niitä kyllä on. Tosin, itsekin ajattelen, että jos suhteessa ei ole onnellinen, se on jo syy lähteä. Ei sillä oikeastaan ole väliä, onko narsisti vai ei. Mutta kyllähän teidänkin suhteessa on piirteitä, joista tulee heti mieleen että et ikinä voi olla tuossa suhteessa onnellinen. Voi olla, että et yksin saa voimia tarpeeksi lähtöön. Olisiko paikkakunnallanne jotain tahoa mistä voisit pyytää apua? Henkistä väkivaltaakin kun suhteessa on.

Tuli muuten mieleen, että monesta kirjoituksesta huomaa, että monet narsistit eivät juo alkoholia. Ei juo omakaan narsistini. Liittyyköhän se johonkin kontrollin menettämisen ja nolatuksi tulemisen pelkoon?

Sipuliina
Viestit: 1
Liittynyt: 18 Tammi 2020, 14:13

Re: Mieheni narsisti?

Viesti Kirjoittaja Sipuliina »

Älä hyvä tyttö pilaa elämääsi enempää. Miehesi on narsisti. Äläkä vaan hankkiudu raskaaksi koska se on kuin kahleet heitettäisiin sun päälle. Narsistille lapsi on vain pelinappula. Pelinappula joka ei merkkaa mitään ja sillä saa sut niin alistettua ja tuntemaan ettet osaa mitään.
Tiedän että on vaikeaa päästää irti mutta ota se rohkea askel ja riuhtaise itsesi irti. Hae ystävistä/perheestä tukea. Käy puhumassa terapeutille.
Narsisti sanoo aina oikeat sanat oikeaan paikkaan saaden sut tuntemaan itsesi tärkeäksi. Kun olet hyvillä mielin niin silloin hän lyö sut taas maanrakoon. Tuossa mitä kirjoitit niin aivan 100% varmaa on se että pyörityksessä on myös muita naisia. Narsistilla on aina varasuunnitelma/nainen.
Nyt rohkeutta ja lähde tuosta liitosta. Älä katso taaksesi. Tee asia kerralla selväksi,älä anna mahdollisuutta viestitellä/soitella sulle. Vaihda numeroa.Älä anna tilaisuutta selitellä ja pyytää sua takaisin. Tee itsellesi kaikki ensin selväksi,etsi uusi asunto,vaihda numero ym ja sitten vasta kerrot päätöksestä miehelle. Ole vahva,ota vaikka joku ystävä/perheenjäsen tueksi.
Tää kaikki sattuu ja tuntuu ettet jaksa mutta jos jatkat tuossa onnettomassa liitossa,se sattuu enemmän ja pilaa sun elämän. Olet ilmeisesti vielä kovin nuori joten elämä on täysin edessäpäin.
Nyt on sun aika toimia. Ole rohkea.Ansaitset onnellisen elämän!!! Ansaitset miehen joka arvostaa ja rakastaa sua aidosti.

Vastaa Viestiin