Narsku isä käännytti lapseni minua vastaan.

Narsistinen vanhempi voi aiheuttaa lapsilleen puutteita itsetunnossa, itseluottamuksessa ja selviytymisestä elämässä aikuisiässä sekä haasteita luottaa toisiin ihmisiin.

Valvojat: Karju, Notavictim

Alueen säännöt
Keskustelufoorumin ylläpitäjä (NUT ry.) ei ole vastuussa foorumin sisällöstä, vaan jokainen kirjoittaja vastaa oman viestinsä sisällöstä.

Asiaton tai loukkaava kirjoittelu keskustelupalstalla tai yksityisviestein ei ole sallittua. Mikäli joudut loukkaavan kirjoittelun kohteeksi tai huomaat sellaista, tee siitä ilmoitus valvojille.
Asiattomasta tai toisia loukkaavasta viestityksestä seuraa varoitus. Mikäli varoituksen jälkeen häiriköinti jatkuu, käyttäjä poistetaan keskustelufoorumista. Ylläpidolla on oikeus sulkea törkeästi käyttäytyvän kirjoittajan käyttäjätunnukset ilman varoitusta. Toisten kirjoittajien ala-arvoinen nimittely ja haukkuminen johtaa välittömästi käyttäjätunnuksen poistoon.

Yritysten, yhteisöjen sekä henkilöiden nimien mainitseminen kirjoituksissa on kiellettyä. Keskustelu käydään yleisellä tasolla, voidaan puhua ”esimiehestä, alaisesta tms” nimiä mainitsematta. Henkilöt ja organisaatiot eivät saa olla tunnistettavissa kirjoituksesta. Säännön rikkomisesta seuraa kirjoituksen poisto sekä varoitus.

Tekstin suora kopioiminen muista julkaisuista on kiellettyä. Viestit, joihin on kopioitu koko artikkeli tai pitkä lainaus, poistetaan.Linkit ja sitaatit ovat sallittuja. Toisilta sivustoilta löydettyjä tekstejä saa siteerata omassa tekstissä kohtuullisesti, kunhan mainitsee lähteen. Muistathan,että sanoituksia, runoja ym. suojaa tekijänoikeus, laista tarkemmin http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1961/19610404.
Keskustelujen linkittäminen toisille foorumeille ei ole suotavaa foorumin luonteen vuoksi.
Foorumin tekstejä ei saa kopioida tai käyttää opinnäytetyön, artikkelin tai muun julkaisun materiaalina ilman lupaa. Aineiston keruuta varten, ota yhteys ylläpitoon, sillä jokaiselta kirjoittajalta pitää saada suostumus erikseen.
mustakukka
Viestit: 2
Liittynyt: 02 Marras 2019, 16:02

Narsku isä käännytti lapseni minua vastaan.

Viesti Kirjoittaja mustakukka »

Moi.

Viimein sain kerättyä voimia kirjoittaa tänne. Olen menettänyt lapseni hänen narsisti-isälleen. En ole tavannut poikaani lähes vuoteen. Hän vain katosi mitään selittämättä ja luulempa vahvasti että isänsä tähän kannustamana.
Tarina on pitkä, toivottavasti edes joku jaksaa lukea koska kaipaan kipeästi mielipiteitä, toivottavasti helpottamaan omaa tuskaani, sillä lähipiiristäni ei löydy ihmistä jolle tästä voisin puhua.

Kaikki alkoi siis 20 vuotta sitten, minun ollessa 16 vuotias. Olen siis käyttänyt koko aikuisikäni teinistä saakka tähän narskumieheen ja kaikkiin sen mukana tulleisiin lieveilmiöihin. Erosimme 12 vuotta sitten, poikamme ollessa 4 vuotias. Minulla ei ole koskaan päässyt kehittymään poikaani normaalia äiti-lapsi sidettä tai kiintymystä, kiitos isän. Hän piti siitä huolen synnytyslaitokselta saakka että poika on vain hänen poikansa. Muistan kuinka synnärillä hän istui poikamme sylissään ja kiitti minua kun annoin hänelle pojan. Muistan kuinka itkin synnärin suihkussa koska lähinnä ahdisti ja pelotti, tavallaan varmaan tiesin alitajuisesti mitä on tulossa. Poika on hänen, ei minun. Nyt vuosia myöhemmin ymmärrän noiden sanojen merkityksen.
Kaikki mitä isä teki vuosien aikana oli tähdännyt tähän hetkeen. Siihen että poikamme "itse" hylkäisi minut ja valitsisi vain isänsä.
Sain vaihtaa omalle vauvalleni vaipan vain isän nukkuessa tai ollessa poissa kotoa. Vauva oli pulloruokinnassa ja isä hoiti syöttämisen. Jos joku nyt ihmettelee tätä niin minä otin joka kerta turpaani jos yritin pitää puoliani äitinä. Jossain kohtaa oli vain helpompi luovuttaa.

Poikani täyttää tänä vuonna, loppukesästä siis 17 vuotta. Hän on aina ollut herkkä ja vietävissä, huonolla itsetunnolla varustettu arka ja hiljainen. Ohjailtavissa siis. Hän on kärsinyt isänsä ankaruudesta ja narsismista ja esiteininä hänellä olikin vaihe, jolloin hän ei olisi halunnut olla isän luona koska pelkäsi tätä. Kaikesta huolimatta isä on ollut auktoriteetti jota poikani ei uskalla uhmata vaan on hyvinkin lojaali isälleen. Olemme vuosien varrella olleet niin käräjäoikeudessa kuin lastensuojelussakin milloin mistäkin syystä mutta muutosta ei ole tullut. Ainakaan parempaan.
Poikani vaikenee tai puolustaa isäänsä viranomaisten edessä koska pelkää vaikka totuus olisikin jotain aivan muuta.

Nyt kesäkuussa tulee vuosi siitä kun poikani oli luonani viikonloppuna ja riitelimme jostain perusasioista kuten roskien viennistä ja pelaamisen rajoittamisesta. Hän on tempperamenttinen suuttuessa ja muistuttaa hyvin paljon isäänsä näissä hetkissä. Riitamme päätteeksi, minun ollessa suihkussa, hän lähti. Hän lähti sanomatta minulle sanaakaan. Perään tuli vain viesti että lähti isälleen. Tuntui kurjalta mutta ajattelin että teiniraivoa ja se siitä. No nyt on kohta kulunut vuosi tuosta riidasta enkä ole poikaani sen koommin nähnyt. Hän vastaileen välillä viesteihini, välillä ei. Hyvin harvoin hän vastaa puheluuni ja jos vastaa, hän on hyvin vaitonainen. Kunnon syytä hänen lähtöönsä, en ole saanut. Saatika muutakaan selitystä käytökselle. Isältä jos kysyn, kaikki on niin ruusunpunaista ja hyvin ja minun nyt vaan pitää hyväksyä roolini. Roolini maksajana (maksan siis elatusta) ja sijaissynnyttäjänä.
Olen kysynyt lastensuojelusta neuvoa ja he tarjoavat vain keskustelumahdollisuutta. Muuten he eivät kuulemma puutu koska kyseessä on näin vanha lapsi, 16v, kohta siis 17v. Rinnastavat jo aikuiseen jolla on oma tahto ja päätäntävalta.

Onko muilla vastaavaa? Onko muilla narskuvanhempi onnistunut kääntämään lapsen teitä vastaan? Miten selvisitte? Paraniko välinne lapseen vuosien kuluessa? Minuun tämä on vaikuttanut siten että en saa otetta omasta elämästäni. Olen jättänyt väliin hyviä työtarjouksia toisella paikkakunnalla koska en pysty jatkamaan omaa elämääni ja hyväksymään että tulin oman lapseni hylkäämäksi. En pysty hyväksymään että se narsku vei aiemmin multa kaiken ja nyt vielä lapsenikin. Valvon öitä ja ahdistaa koko ajan niin perhanasti. Ihmissuhteisiin en todellakaan ole kykenävä koska en halua tätä aihetta alkaa puimaan vieraiden kanssa.

Tiedän että vielä joskus tulee päivä että poikani ottaa yhteyttä. Mutta se että, tuleeko se viikon vai vuoden vai viiden vuoden kuluttua, on eria asia.