Sivu 1/1

Miten selvitä narsisti-isän jättämästä tyhjästä aukosta?

Lähetetty: 31 Touko 2020, 23:51
Kirjoittaja Janna
Olen jo 58-vuotias ja vasta nyt tajusin, että isäni on narsisti. Olen 8-vuotiaasta asti kärsinyt siitä, että isä on tehnyt minusta perheen mustan lampaan. Sisareni oli kultalapsi, äiti sairaanloisen riippuvaisena isästä pönkitti hänen narsismiaan. En vain osannut nimetä sitä narsismiksi aiemmin. Vasta nyt kun ymmärsin mistä on kyse, näen selvänä sen valtavan tyhjän aukon, joka minussa on, koska en lapsena saanut vanhemmiltani ja erityisesti isältäni rakkautta, empatiaa enkä turvallisuuden tunnetta, vain käsittämätöntä syyllistämistä ja raivonpurkauksia.

Nuorempana yritin peittää sitä aukkoa shoppailuaddiktiolla ja viinin tissuttelulla. Avioliittoni myöskin epäonnistui jatkuvan henkisen kipuiluni takia. Nyt se aukko ammottaa sisälläni musertavan suurena. Tuntuu kuin olisin tyhjän päällä, en ole saanut lapsuudestani sitä pohjaa mikä olisi pitänyt saada. Millä keinoin te muut kestätte sen tyhjyyden ja turvattomuuden tunteen valtavan painon?

Re: Miten selvitä narsisti-isän jättämästä tyhjästä aukosta?

Lähetetty: 01 Kesä 2020, 23:19
Kirjoittaja Liina75
Kirjoittamalla.
Ja, vähän aikaa sitten aloin tehdä skeematerapiaa itekseni. Se puhdistaa syvältä, vaikka onkin ihan hirveetä ja raskasta. Mielenterveystalon sivuilla on hyvät ohjeet, joilla pääsee alkuun, jos sellanen kiinnostaa.
Aukkoa olen koittanut peittää jos jonkinlaisin keinoin, kunnes vaan lopetin kaikki ja tunteita alkoi heti nousta pintaan. Oon koittanut opetella tunnistamaan ja nimeämään niitä. Välillä ahdistus jyrää kaiken alleen, mutta usein saan niitä itsestäni uloskin. Päivä kerrallaan tätä kai on tehtävä.

Re: Miten selvitä narsisti-isän jättämästä tyhjästä aukosta?

Lähetetty: 02 Kesä 2020, 06:17
Kirjoittaja Janna
Kiitos neuvoista. Mä olen vasta niin alussa tällä matkalla omien tunteiden selvittelyssä. Raskasta on. Toisaalta on myös helpotuksen tunne, kun nyt selvisi syy isän täysin järjettömältä vaikuttaneeseen käyttäytymiseen. Minä en ollutkaan hullu enkä tuhma, kun en sitä millään voinut ymmärtää ja tuntui pahalta, vaikka äiti ja siskokin aina selittivät isän käytöksen parhain päin ja syyllistivät minut siitä että kipuilin ja kapinoin. Kun olisi heidän mielestään vain pitänyt alistua kaikkiin isän kohtuuttomiin vaatimuksiin, niin mitään ongelmaa ei olisi ollutkaan. Niin monta kertaa näin äidinkin silmissä kyyneleet isän julmista sanoista johtuen, ja sitten hetken päästä äiti oli taas itse sen isän raivonkohtauksen selittänyt pois ja hän oli taas ylistämässä isää kuin jumalaa. Koska minä en tähän leikkiin lähtenyt mukaan, minut leimattiin perheessä vaikeaksi ja tuhmaksi. Vaikka olin vain lapsi, joka ei millään ymmärtänyt miten tämä voi olla oikein. Tuntui ahdistavalta ja minut vielä syyllistettiin siitä ahdistuksestani niin kuin se olisi omaa syytäni.