Sekasortoinen elämä

Narsistinen vanhempi voi aiheuttaa lapsilleen puutteita itsetunnossa, itseluottamuksessa ja selviytymisestä elämässä aikuisiässä sekä haasteita luottaa toisiin ihmisiin.

Valvojat: Karju, Notavictim

Alueen säännöt
Keskustelufoorumin ylläpitäjä (NUT ry.) ei ole vastuussa foorumin sisällöstä, vaan jokainen kirjoittaja vastaa oman viestinsä sisällöstä.

Asiaton tai loukkaava kirjoittelu keskustelupalstalla tai yksityisviestein ei ole sallittua. Mikäli joudut loukkaavan kirjoittelun kohteeksi tai huomaat sellaista, tee siitä ilmoitus valvojille.
Asiattomasta tai toisia loukkaavasta viestityksestä seuraa varoitus. Mikäli varoituksen jälkeen häiriköinti jatkuu, käyttäjä poistetaan keskustelufoorumista. Ylläpidolla on oikeus sulkea törkeästi käyttäytyvän kirjoittajan käyttäjätunnukset ilman varoitusta. Toisten kirjoittajien ala-arvoinen nimittely ja haukkuminen johtaa välittömästi käyttäjätunnuksen poistoon.

Yritysten, yhteisöjen sekä henkilöiden nimien mainitseminen kirjoituksissa on kiellettyä. Keskustelu käydään yleisellä tasolla, voidaan puhua ”esimiehestä, alaisesta tms” nimiä mainitsematta. Henkilöt ja organisaatiot eivät saa olla tunnistettavissa kirjoituksesta. Säännön rikkomisesta seuraa kirjoituksen poisto sekä varoitus.

Tekstin suora kopioiminen muista julkaisuista on kiellettyä. Viestit, joihin on kopioitu koko artikkeli tai pitkä lainaus, poistetaan.Linkit ja sitaatit ovat sallittuja. Toisilta sivustoilta löydettyjä tekstejä saa siteerata omassa tekstissä kohtuullisesti, kunhan mainitsee lähteen. Muistathan,että sanoituksia, runoja ym. suojaa tekijänoikeus, laista tarkemmin http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1961/19610404.
Keskustelujen linkittäminen toisille foorumeille ei ole suotavaa foorumin luonteen vuoksi.
Foorumin tekstejä ei saa kopioida tai käyttää opinnäytetyön, artikkelin tai muun julkaisun materiaalina ilman lupaa. Aineiston keruuta varten, ota yhteys ylläpitoon, sillä jokaiselta kirjoittajalta pitää saada suostumus erikseen.
Ktp74
Viestit: 2
Liittynyt: 19 Touko 2021, 10:28

Sekasortoinen elämä

Viesti Kirjoittaja Ktp74 »

Hei!

Olen uusi täällä. Keski-ikäinen nainen. Elämäni äidin kanssa on ollut sekasortoa, kaaosta ja ristiriitaisuutta. En ole osannut sanoittaa asioita, vaikka kävin kolmekymppisenä kolmevuotisen psykoterapiankin. Psykoterapeutti väläytti jossain yhteydessä äidistäni sanan narsistisuus. Kielsin sen. Narsisti oli mielestäni diktaattorimainen maailmanjohtaja, menestynyt kylmä tyranni tai jotain muuta vastaavaa.

Äitini ei ole menestynyt työelämässä keskinkertaisuutta paremmin. Äitini on jopa eläinrakas ihminen, yliherkän oloinen vaikean elämän läpikäynyt ja uupunut ihminen. Se missä äitini loistaa ja on muita parempi, on kärsimys. Hyväksyin terapiassa, että äitini on epävakaa. Olihan lapsuuteni ilmapiiri aina vaihtuva ja hyvänä päivänä sai olla hyväntuulinenkin. Mutta se oliko hyvä vai huono päivä, siitä päätti äitini.

Olen lukenut persoonallisuushäiriöistä. Epävakaa persoonallisuushäiriö yleensä hieman laantuu keski-iässä. Äitini on kohta 70, laantumista ei ole nähtävillä.

Voisin kirjoittaa kokemuksistani kirjan. Mutta luettelen nyt muutamia asioita, jotka ovat jääneet mieleeni.

Kun olin aika pieni, ehkä 6-8 vuotias, äitini syyllisti minua jostakin asiasta, en tiedä mistä. Itkin. Silloin äitini huusi minulle, että "olet marttyyri! Haet sääliä!" En tiennyt mikä marttyyri on, mutta pyysin lopulta anteeksi. Asiaan ei palattu.

Äitini usein sanoi, että hänen ei olisi pitänyt saada yhtään lasta. Olisi helpompaa. Kerran menin isäni syliin tai selän taakse piiloon. Äitini sanoi, että "älä kuule mene kantelemaan isällesi. Kantelupukki." Isäni katsoi parhaakseen hävitä näissä tilanteissa ulos töihin. Sitten äitini sanoi, että "isäsi ei itkisi, vaikka kuolisit, mutta jos minä kuolisi niin itkisi".
Kyllä tuli selväksi kuinka turha ja ei-toivottu ihminen olin. Häpesin.

Voisin jatkaa näitä kertomuksia todella paksun kirjasarjan verran. Ehkä joskus jatkankin.

Monilla on lapsuutraumoja. Ja pääsevät niistä yli. Toivottavasti minäkin pääsen. Olen yrittänyt saada äitini näkemään, miltä minusta lapsena tuntui. Mutta se on sama kuin hakkaisi päätään seinään. Äiti ei kykene kohtaamaan minua. Saan takaisin vain syyllistämistä kiittämättömyydestäni. Ja sitten hän vertaa minua vaikka veljeni vaimoon (joka kasvoi sijaisperheessä), että "hän olisi ollut kiitollinen tällaisestakin äidistä. Häpeä!"

Ja kyllä häpeänkin... aina olen osannut hävetä.

Nyt silmäni ovat aukeamassa ja olen päättänyt olla häpeämättä enää. Kun en tiedä, mitä minun lopulta pitäisi hävetä niin paljon? Toivottavasti opin.
kukkanen4
Viestit: 4
Liittynyt: 15 Helmi 2021, 20:44

Re: Sekasortoinen elämä

Viesti Kirjoittaja kukkanen4 »

Hei!
Kuulostaa samanlaiselta käytökseltä kuin isälläni. Hän aina paasasi meille kun olimme pieniä kuinka ei olisi pitänyt hankkia lapsia ja alkaa seurustelemaan ensimmäisen naisen kanssa joka tuli kadulla vastaan. Hän syytti meitä siitä ettei voinut bilettää baareissa kun lapset syntyi yms. Tunsin oikeasti sääliä tuolloin lapsena isääni kohtaan ja syyllisyyttä vaikka myöhemmin olen tajunnut ettei hän edes ikinä hoitanut meitä pienenä vaan jätti kaiken kasvatuksen äidilleni. Kuvottavaa
Vastaa Viestiin