Manipuloinnista...

Narsistinen vanhempi voi aiheuttaa lapsilleen puutteita itsetunnossa, itseluottamuksessa ja selviytymisestä elämässä aikuisiässä sekä haasteita luottaa toisiin ihmisiin.

Valvojat: Karju, Notavictim

Alueen säännöt
Keskustelufoorumin ylläpitäjä (NUT ry.) ei ole vastuussa foorumin sisällöstä, vaan jokainen kirjoittaja vastaa oman viestinsä sisällöstä.

Asiaton tai loukkaava kirjoittelu keskustelupalstalla tai yksityisviestein ei ole sallittua. Mikäli joudut loukkaavan kirjoittelun kohteeksi tai huomaat sellaista, tee siitä ilmoitus valvojille.
Asiattomasta tai toisia loukkaavasta viestityksestä seuraa varoitus. Mikäli varoituksen jälkeen häiriköinti jatkuu, käyttäjä poistetaan keskustelufoorumista. Ylläpidolla on oikeus sulkea törkeästi käyttäytyvän kirjoittajan käyttäjätunnukset ilman varoitusta. Toisten kirjoittajien ala-arvoinen nimittely ja haukkuminen johtaa välittömästi käyttäjätunnuksen poistoon.

Yritysten, yhteisöjen sekä henkilöiden nimien mainitseminen kirjoituksissa on kiellettyä. Keskustelu käydään yleisellä tasolla, voidaan puhua ”esimiehestä, alaisesta tms” nimiä mainitsematta. Henkilöt ja organisaatiot eivät saa olla tunnistettavissa kirjoituksesta. Säännön rikkomisesta seuraa kirjoituksen poisto sekä varoitus.

Tekstin suora kopioiminen muista julkaisuista on kiellettyä. Viestit, joihin on kopioitu koko artikkeli tai pitkä lainaus, poistetaan.Linkit ja sitaatit ovat sallittuja. Toisilta sivustoilta löydettyjä tekstejä saa siteerata omassa tekstissä kohtuullisesti, kunhan mainitsee lähteen. Muistathan,että sanoituksia, runoja ym. suojaa tekijänoikeus, laista tarkemmin http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1961/19610404.
Keskustelujen linkittäminen toisille foorumeille ei ole suotavaa foorumin luonteen vuoksi.
Foorumin tekstejä ei saa kopioida tai käyttää opinnäytetyön, artikkelin tai muun julkaisun materiaalina ilman lupaa. Aineiston keruuta varten, ota yhteys ylläpitoon, sillä jokaiselta kirjoittajalta pitää saada suostumus erikseen.
Lumous
Viestit: 22
Liittynyt: 10 Maalis 2016, 00:00

Re: Manipuloinnista...

Viesti Kirjoittaja Lumous »

Isän roolista...

Mun isä on kuin yhdistelmä näistä edellä mainituista. Isä tissutteli myös iltaisin. (En pitänyt tätä koskaan pahana). Se ei koskaan näkynyt isästä ulospäin. Harvoin oli kännissä. Mutta mun isä on aina ollut vahvasti äidin ykkös juoksupoika. Äiti on lähes aina pitänyt huolen etten pääse jälkeenpäin syyttämään jostain (nimenomaan manipuloiduista) asioista. Hän on aina laittanut isäni asialle, jotta voisi siirtää syyt isän niskoille.
Minä kuitenkin näin ja kuulin, miten isä sai puhelimitse ohjeita äidiltäni.

Karkasin nuorempana monesti. Se oli mulle miltei arkea sillä en koskaan saanut mennä mihinkään, ainakaan jos sielä olis tarkotus pitää hauskaa tai olis muuten kivaa tiedossa. Perhekodissa asuessani vain kapinoin. Kapinoin sitä vastaan ettei kukaan oikeasti välittänyt. Keskuksen työntekijöille olin vain asiakas, en sen enempää.

Kerran kun karkasin jäin kiinni ja karkasin uudelleen, kävi niin että isä etsiskeli mua ja mä olin menossa yhden kaverin luokse. Alaovi olikin lukossa. Huomasin isäni ajavan juuri pihaan ja juoksin toiseen rappukäytävään. En päässytkään sitäkautta pakenemaan ja sai mut kiinni. Isä otti kyytiin ja äiti oli laittanu sen matkaan vielä naapurin ex alkoholistin isän tueksi. (Äiti kovasti tuki ja auttoi miestä ja tämän vaimoa kun tämä lopetti juomisen. Jäi kai jotain velkaa). Auton ovet oli lukittu enkä päässyt pois. Muistan et mulla oli kova huoli poikakaverista, jolla taas oli omat ongelmansa. Syy kai miks alunperin jouduin karkaamaan.

No mut asiaan: Isä sai ohjeita puhelimessa äidiltä. Kuulin puhelimen läpi miten se huusi sille, että viet sen poliisilaitokselle ja käsket pistää putkaan. Ei se muuten opi. Hetkeä myöhemmin istuin poliisilaitoksella. Sisällä portailla. Eihän ne tietty sinne ketään ota kenenkää käskystä :D En muista että kukaan olis varsinaisesti halunnu jälkeenpäin jutella tapahtuneesta tai selvittää sitä edes perhetukikeskuksessa.

Luulis et ammattilaiset tajuais ettei se vika ole nuorissa vaan vanhemmissa ja kasvatuksessa. Toki mä itse tein ne virheeni ja kapinoin. Mut en ilman syytä. Se syy olis pitäny poistaa.

Tästä tulikin mieleen se, miten äiti joka käänteessä on yrittänyt sulkea mut jonnekkin. Kotona asuessani mulla oli haka ovessa, sekä sisä että ulkopuolella. Tulin siitä tottavie läpi oli se kumminpäin vaa lukossa :D Mut aina kun mun mitta on tullu täyteen ja mä oon "seonnu" , se on lukinnu mut jonnekkin, jotta sais todisteet että mä riehun ja oon väkivaltanen ja seonnu. Vaikka tosiasiassa oon vaan huutanu ja sitte suuttunu ku mut suljetaan ja oon puolustuskyvytön ja alistettu. Eli alistettu siihen lukittuun tilaan.

Tämän vuoksi mä en mene äitini kanssa enää samaan tilaan. Voin kertoa että tämän tajuttuani oon huomannut sen yrittävän sitä mitä ihmeellisimmillä tavoin. Oli tukkimassa väkisin sisään muutama kuukausi sitten. Sitte vähä läpätystä ja lerpatusta jotta mentäis niille. Sit suuttumus. Sitten vedotaan lapsiin (tämä jo taas isän kautta), että kun on tehty nyt leikkimökkikin kuulkaa teille sinne. Ja samaan hengen vetoon että eikö ne (lapset) voisi nyt tulla heille. (Syyllistää mua lapsille). Aargh...taas muistuu mieleen niin vahvasti kaikki.

Niin ja omasta taustasta vielä sen verran, että mä uskon äitini siis haluavan mun lapset täysin itselleen, koska mähän olen kykenemätön kasvattamaan ja hoitamaan omat lapseni. Ja sanon nyt tähän vielä että ihan kuivilla olen ollut jo 8 vuotta, että ei oo semmosta. Aivan normaali yh perhe ollaan. Äitini mielestä kuitenkin jopa vessani on niin saastainen, ettei voi kusella käydä ilman kyökkimistä.

Jotain mun piti vielä tähän laittaa mut ajatus katkes jo tossa aargh vaiheessa.

Mä ostin tänää seinätarran missä lukee: The Love Of a Family is Life's Greatest Blessing.

Mun perhe on nyt minä ja mun ihanat lapset. Vihdoinki voin keskittyy vain niihin. Ja tottavie meidän elämä onki muuttunu. Musta tuntuu ihanalle olla äiti. Enää päivät ei oo yhtä tuskaa vaan oon saanu auktoriteetin. Ilmeisesti äitini lyttäsi sen omansa alle. Mä oon niin vihanen sille ämmälle. Mulla on selkeesti tässä toipumisessani viha vaihe menossa. Siitä varmaan tää avautuminenki taas. En oo päässy mihinkää juttelemaan. 1.ei oo rahaa ja 2. Ei oo tukiverkostoa, enkä saa lapsia mihinkää. Lisäks stressaa ku tietää et on enää muutama viikko töitä. :(

Tuli vähä enemmän ku piti ja pointteja jäi tästä isä asiasta sanomatta, mut nyt pitää mennä jo nukkumaanki. Laitoin lapsille tänään omat huoneet ja nukun nyt olkkarissa :D Totesin tän olevan vähä sama ku opiskeluaikana asuin yksiössä ;D Voin kai mennä noitten huoneisiin sentään kylään XD Yyh...ne kasvaa niin nopee :(
Lumous
Viestit: 22
Liittynyt: 10 Maalis 2016, 00:00

Re: Manipuloinnista...

Viesti Kirjoittaja Lumous »

Nii sitä mun piti vielä ihmetellä, kun äidistä ei tosiaan oo kuulunu pitkään aikaan yhtään mitään. Laitoin sille kyllä aika selkeen viestin siitä miksi en halua olla tekemisissä ja miksen halua sitä edes lasten elämään. Sanoin vihdoin ne totuudet mitä ois pitäny sanoa jo vuosia sitten. Eli etten koskaan saanut hoivaa, rakkautta, sympatiaa ja empatiaa. Vastaukseksi sain vain että kyllä me ollaan sua rakastettu. Se sekotti taas pään hetkeksi.

Maaliskuun alussa laitoin välit lopullisesti poikki, eikä äiti ole nähnyt lapsia sen jälkeen. Isä on pari kertaa käynyt ja sisko kerran.

Tämän ajan oon etsinyt vahvuutta ja varmistusta siitä että kyse todellakin on narsistista. Miettinyt sitä että jospa minä oonkin vaan oikeasti niin seko ja kaipaan jotenkin erityisen paljon huomiota ja rakkautta. Kunnes muistan etten sitä tosiaan koskaan saanut.
rajallinen
Viestit: 196
Liittynyt: 06 Huhti 2016, 20:20

Re: Manipuloinnista...

Viesti Kirjoittaja rajallinen »

Meillä sama, isäni oli pääasiassa tissuttelija jonka kohtaloksi tuli narsistin mieheksi/heittopussiksi joutuminen. Taloudellisen itsemäärämisoikeuden menettäminen. Hyvin toimeentuleva joka hajosi ja joutui avuttomasti riippuvaiseksi vaimostaan. Samoin kuin yksi siskoistani. Ja minä. Kiva kierre! Voi helvtti... Sairasta, niin sairasta.

Kyllähän tämä "hulluksi" tekee, ei siitä mihinkään pääse. Vaikka tajuaa ettei ole hullu niin tämä "valaistuminen", kuvion näkeminen, narsistin manipulointi kuviot ja samalla kaiken esittäminen ikään kuin kaikki olisi "hyvin", on sairaan nerokkaan taitavaa.

Mä olen niiin musta lammas kuin olla ja voi. Jotenkin narsisti on onnistunut vuosien aikana tekemään musta avuttoman mustan lampaan jota kaksi sisarusta voi kiusata mielen määrin. Sitä turvattomuuden tunnetta ei voi sanoin kuvata. En tietenkään fyysisesti koe olevani turvaton koska en ole lähelläkään heitä mutta psyykkisesti. Ajoittain.

Syy on se että olen tajunnut joutuneeni, en fyysisesti eristetyksi lukkojen taakse, vaan psyykkisesti. Kuten kaikki muutkin narsistin piirissä elävät. Sairasta. Niin sairasta!

Parasta aikaa on yksi siskoista perheineen Suomessa ja huomasin käytännössä että en saa siskoihin enää kontaktia. Niinhän se on ollut niiiiin kauan, alkoi reilu kymmenen vuotta sitten kun muu perhe oli ulkomaan matkalla ja minä kiinni rankassa elämässä tilanteessa yh:na, töiden ja opiskelujen ja väkivaltaisen naapurin, taloudellisen katastrofin ym keskellä. Yksin. -Heikkona ja tarvitsevana-. Olin jo pitkään ollut siihen aikaan "kultalapsi" jota kadehti sekä narsisti että siskot. Tunsin nahoissani kateuden kohteena olon enkä ymmärtänyt syytä. Ei ollut mitään syytä olla kateellinen minun elämäntilanteesta, ei yhtään mitään mutta narsisti osasi hoidella kuviot niin että hän on keskiössä ja hänen "huomiostaan" ollaan kateellisia. Halusi sitä huomiota tai ei.

Ja yks kaks rooli vaihtui, toisesta siskosta tuli kultalapsi ja minusta musta lammas. Nyt vasta tajuan sen. Aiempi musta lammas oli aikaa sitten kuollut oman käden kautta :( Rakas siskoni. Sitä ennen edellinen musta lammas, isäni, syöpään. Samoihin aikoihin narsistin kehitysvammainen veli, jota suljettiin ulos sisarustensa taholta. Sydänkohtaus.

Kaikki yhdessä yhtä vastaan. Niinhän se menee. Aina.

Nyt on tilanne erityisen kriisiytynyt koska näen täysikäisen lapseni suorastaan imevän ja kerjäävän kontakia "heiltä", hän on selvästi kasvamassa kultalapsen rooliin... joka tarkoittaa käytännössä sitä että vaikka hän on nähnyt minun/meidän kiusaamista, hän silti hakee jollain tasolla turvaa ja kontaktia kiusaajista. Yrittää selvitä psyykkisen ristiriidan kanssa miten kuten. Sulkee mielestään niitä faktoja joilla häntäkin on kiusattu, manipuloitu jne. Ja näkee/tietää miten minua kiusattu mutta eristäminen on niin julmaa että pään sisäinen maailma on sekaisin. Sairasta narsismin vaikutuspiirissä elämistä.

Psyykkinen eristäminen on niin rajua, niin sairasta, narsisti on ulottanut lonkeronsa ihmisten pään sisään sellaisella volyymilla että huh huh. Näen jotenkin kristallinen kirkkaasti sen kuvion miten narsisti on saanut "kaikki toisiaan vastaan" tilanteen, jossa hän itse on keskiössä.

Miten tästä voi selvitä. Laittamalla "rajat kiinni". Minulta se onnistuu mutta tyttäreltä ei. Ja SE saa minut hulluksi. Lonkerot on olemassa elämässä vaikka itse pääsen niistä irti. Minun on hyväksyttävä etten voi täysikäistä lasta rajoittaa, hänen on itse löydettävä omat rajansa. Itse opittava tunnistamaan milloin häntä kohdellaan kaltoin. Miten voisin häntä tukea siinä? Muuta kuin tietenkin siten että itse kohtelen häntä kunnioittavasti, kunnioitan hänen rajojaan ja kohtelen ihmisenä. Ongelma on vain se että olen tämän oman irrottautumisprosessin myötä alkanut huomata miten rajaton hänkin on.. :( Meitä on eristetty niin kauan... "tukholman syndrooma" meneillään lapsessa, sen näen :(

KUN tästä selviän niin huh. On osattava pitää asiat yksinkertaisena, pysyteltävä faktoissa ja keskityttävä omaan elämään ja omaan hyvinvointiin, kaikin voimin, joka ikisellä solulla. Helpompaa ehkä olisi kun välimatkaa olisi sellaisen puolikkaan maapallon verran. Tai noh, helpointa olisi kun saisi tuntea tarpeeksi ihmisiä livenäkin jotka tietää mistä puhutaan. Narsismista. Ja jotka ovat selviytyneet irti. Oppineet elämään omilla ehdoilla eikä narsistin ehdoilla.

Odotan kuin kuuta nousevaa edelleen vertaisryhmän alkamista. Huh huh. Ja omahoitajan luona käyntejä. Niitä on liian vähän, toivoisin saavani terapeutin mutta en tule saamaan julkisin varoin (työkyvyttömyyseläke toistaiseksi) ja itselläni ei ole varaa maksaa.

Selvittävä niillä keinoin mitä on.
Lumous
Viestit: 22
Liittynyt: 10 Maalis 2016, 00:00

Re: Manipuloinnista...

Viesti Kirjoittaja Lumous »

Voih...mun pitkä viesti katos jonnekkin.

Mulle on nyt alkanut tulemaan semmosia hetkiä, että säälin äitiäni. Sitä ettei saa nähdä lapsiani ja kuinka rikki se vois siitä olla. En tiedä onko. Meillä on nyt niin hyvä olla. Tuntuu et nyt ollaan perhe. Meillä on omat jutut, eikä tarvitse elää ketään toista varten. Onko vähän outoa, että olen elänyt tosiaankin äitini elämää tavallaan. Luojan kiitos pääsin siitä eroon ennenkuin lapset kasvavat. Nyt ne alkaa muistamaan asioita ja on mukava tehdä niiden kanssa juttuja.

Nyt oon katsonut netflixistä Gilmore girlsiä melki ekan tuotantokauden. Pystyn samaistumaan. Yksinhuoltaja ja vähän hömppä :D Ja itsekeskeinen äiti. Tällä sarjan äidillä kyllä välillä tuntuu olevan ihan tunteetkin, mutta lopulta kyse on vaan omasta arvokkuudesta ja siitä miltä perhe ulospäin näyttää.

Tätä olen miettinyt muutenkin nyt kohta ainakin vuoden. Miksi pitäisi näyttää muille jotain. Miten ne eroaa ihmisinä, joilla on design sisustus ja paikat aina tiptop. Ovatko he parempia ihmisiä? Tekeekö menestyminen sinusta jotenkin paremman ja arvostetumman? Miksi? Miksi haluamme tavoitella sitä? Miksi pitää näyttää muille, että me tulemme hyvin toimeen, sillä meillä on hienot ja kalliit huonekalut ja uusi auto? Miksi vanhemmat ovat tämän vuoksi ylpeitä lapsistaan?

Itse pidän materiasta, mutta eri muodossa. Rakastan koristeellisia esineitä ja itsetehtyjä koristeita. Jos ne eivät ole designia niin olenko huonompi ihminen? En tietenkään. Vai olenko? Miksi valtavirta suosii tiettyjä juttuja ja jos et mene valtavirran mukana, et ole tarpeeksi hyvä tai menestyvä tai arvostettu? Surullista. En ole koskaan perustanut sellaisesta.

Toki minäkin haluaisin olla arvostettu ja ylpeä, mutten tarvitse sitä jos minun pitää asua kolkossa ja kalliissa omassa talossa. Juontaako tämä oma ajattelutapani tästä elämäntilanteesta ja äidin narsistisuudesta. Vihaanko äitiäni ja hänen suvaitsemattomuuttaan mua kohtaan niin paljon. En edes halua antaa hänelle aihetta ylpeyteen, sillä hän vetäisi siitä pojot kuitenkin itselleen.

Tämmöstä tänään.
rajallinen
Viestit: 196
Liittynyt: 06 Huhti 2016, 20:20

Re: Manipuloinnista...

Viesti Kirjoittaja rajallinen »

"En edes halua antaa hänelle aihetta ylpeyteen, sillä hän vetäisi siitä pojot kuitenkin itselleen."

Tuo tunne on kuin suoraan suustani.

Puhuin siitä joskus terapeutille (kauan aikaa siten) ja ajattelin että sehän on mitä itsetuhoisin tunne: sabotoin itse omaa elämääni. Nyt se tunne on palautunut mieleen ja suren miten olen heittänyt narsistin takia -omaa elämääni- hukkaan. Koin että mitä tahansa teen, se on joko "hänen ansiotaan tai häpeäksi". Luin yhdestä kirjasta tuosta että tuo tunne on täsmälleen päinvastainen kuin "kultalapsella" ja molemmilla lapsilla on pohjimmainen ongelma on sama, se vain ilmenee eri tavoin. Toinen menestyy, on kultalapsi, menestyminen on "lahja" äidille. Toinen on "luuseri" tai "musta lammas". Kumpikaan ei pohjimmiltaan tee sitä mitä itse haluaa ja nauti aikaansaannoksistaan vaan molemmat määrittelee arvonsa ulkoisen menestyksen pohjalta eikä kumpikaan ole tyytyväinen.

Tästä on mustaa valkoisella: narsistiäitini ei ole koskaan onnittelut minua mistään. Valmistujaisissa tms hän ei anna onnittelukorttia vaan kortissa lukee Kiitos! :o Miten sairas täytyy ihmisen olla kirjoittaakseen Kiitos! toisen ihmisen saavutuksista? No tietenkin patologisen narsistisen sairas.

Olen siis itsetuhoinen tässä mielessä, ollut jo kauan. En kaikessa. On luojan kiitos elämänosa-alueita joissa on mennyt hyvin ja ne on kaikki sellaisia joita narsisti ei arvosta. Koska ne on sellaisia mitä minä olen halunnut tehdä. Niimpä on tuntunut monesti siltä että en ole itsekään pitänyt niitä "minään". Oikeastaan viime keväänä vasta aloin yhdellä kurssilla miettiä miksi minulla on tunne kuin itsetuntoni olisi täysin pakkasen puolella. Kurssilla juteltiin siitä että ei ole olemassa hyvää itsetuntoa ja huonoa itsetuntoa vaan itsetunto voi olla "hyvä" lukemattomilla eri elämänosa-alueilla ja samaan aikaan olisi parannettavaa jollain toisella osa-alueella ja ne vaihtelee elämäntilanteesta riippuen. Tehtiin harjoituksia joissa huomasin ihmetyksekseni että hetkinen, eihän minulla olekaan joka ikisellä elämänosa-alueella huono itsetunto? Tajusin että vaikka näen ja koen olevani hyvä monissa asioissa, -ajattelen- silti olevani umpisurkea luuseri! Siitä seurasi ihmetys MISTÄ nämä ajatukset oikein tulevat? Miksi ihmeessä ajattelen niin negatiivisesti itsestäni? No jäljet johti sylttytehtaalle, lapsuuden perheeseen ja narsistiin. Kun mikään ei ole tarpeeksi.

Ajoittain olen paukuttanut itselleni puoli väkisinkin päivittäisiä harjoituksia joissa saisin edes yhden (mieluiten kolmen) ajatuksen onnistumisesta siltä päivältä joka on myönteinen ja josta kiitän itseäni. Tuntui täysin ufolta harjoitukselta. Mutta pakotin itseä silti. Huomasin että sillä oli vaikutusta, aloin kiinnittää huomiota ihanmihintahansa onnistumisiin. VAIKKA se olisi ollut vain roskien vienti ulos tai jopa hyvin menneet treenit. Tai ajoissa jossain olo. Ihan mitä tahansa mikä oli myönteinen palaute itselle. Aivan sairaan vaikeaa ja aivan sairaan tärkeää!
Nyt kun kirjoitan tätä, huomaan että harjoitus on taas jäänyt. Täytyy palata siihen taas! Sängyn viereen valkotaulu jossa lukee "kiitä itseäsi" ja siihen alle kolme asiaa joka päivä. Esimerkiksi näin.. Tuntuu ensin ihan pöntöltä mutta siinä tuo valkotaulu kuitenkin on.

Tässä on mun mielestä (ainakin tällä hetkellä tuntuu siltä) tärkein juttu: erottaa se mitä -itse- ajattelee itsestään ja se mitä narsisti on syöttänyt iät ja ajat ja joita ei tunnista itsessään. Ja tässä on myös koko patologisen sairauden julmuus. Miten kukaan ihminen VOI haluta saada lapsen/toisen ihmisen ihmisen kasvamaan ja kokemaan olevansa arvoton, mitätön, häpeään ja syyllisyyteen sidottu, tietämättä ja tajuamatta edes miksi. Niin sairasta!

Sen verran empatiaa minulla on että jokin minussa ajattelee että narsisti ei tee tätä "tahallaan". Vaan narsisti on sairas. Umpisairas. Ja MINÄ en voi häntä parantaa enkä pelastaa enkä saada häntä tajuamaan yhtään mitään. Hän (ehkä, ei aavistustakaan voiko oikeasti..) voisi tehdä sen ainoastaan itse, jos tajuaisi olevansa sairas. Mutta siinäpä se, narsisti on omasta mielestään "terve" kuin pukki, muut ovat sairaita. Mikähän logiikka narsistin mielestä siinä sitten on että aina hänen läheisensä ovat niin sairaita ja huonosti voivia. Ei itse asiassa edes kiinnosta ja tuskin kiinnostaa narsistiakaan.

Tekis mieli alkaa jonnekin kerätä linkkejä sivustoille joista kukakin ois saanut voimia irtautumiseen ja toipumisen tielle, selvitymään kuka mitenkin. Mulle on kolahtanut muutaman kerran paranemisenavain.fi , sitten on useita "myönteisen ajattelun" jne sivustoja joita olisi pitänyt laittaa talteen heti.. täytyy etsiskellä uudelleen.. Oon jotenkin kurkkua myöten jo täys narsismista lukemiseen, tuntuu että on pakko alkaa täysillä keskittyä vain siihen mitä voi tehdä selvitäkseen, askel kerrallaan.
panta
Viestit: 34
Liittynyt: 31 Loka 2015, 22:13

Re: Manipuloinnista...

Viesti Kirjoittaja panta »

Voi että kiitos rajallinen vinkistä. Mää aloitan heti kiittämään itteäni niin hassulta kuin se tuntuukin. Ja tuo kirjoittamasi asia että tosiaan ei se itsetunto välttämättä ole huono joka alueella. Vaikka aika surkea se toisinaan tuntuu olevankin.

Mietin tuota "kiitos" sanaa. Mun ex mieheni kiitti aina jotenkin omituisessa tilanteessa, esimerkiksi joku itsestään selvä perheen sisäinen asia jonka oli tehnyt ja hän kiitti. en pysty nyt antamaan noista erityistä esimerkkiä kun erostamme jo useita vuosia. Mutta juurikin eilen kävi niin että olin käynyt lapsemme kanssa erikoislääkärillä ja kerroin tästä ex miehelle nähdessäni lapsen hauan ohessa. Hän tuumasi että "kiitos" se ei oikein minusta sopinut tilanteeseen ja mulle tuli ulkopuolinen olo,esineellinen olo. En osaa selvittää. Ei sellainen olo että nehän on meidän lapsia ja todellakin teen kaikkeni heidän eteen että vika/syy löytyy...ei tuossa tilanteessa kiitetä mun mielestä. ihan niinkuin olisin sen tehnyt hänelle/häntä varten vaikka oli kyse lapsen tutkimisesta. Äh, kuvitelmaako?
rajallinen
Viestit: 196
Liittynyt: 06 Huhti 2016, 20:20

Re: Manipuloinnista...

Viesti Kirjoittaja rajallinen »

No panta kuvasit juuuuuuri niin kuin se tapahtuu: se kiitos tulee ihan kummallisissa tilanteissa ja saa aikaan tunteen ikään kuin olisit tehnyt jonkun asian HÄNTÄ varten. Eihän htto soikoon lapsen hammaslääkäriin vienti ole lapsen isää varten tehty vaan lasta varten :D Mutta noin se just menee! Narsisti kokee kaiken itsensä kautta ja saa muutkin kokemaan että itse asiassa tämäkin asia oli häntä varten tehty.

Viimeks tämmönen kummallinen kiitos tuli kuultua kun törmäsin äitiini yhdessä isossa puistojuhlassa. Meitä oli siinä enemmän ihmisiä paikalla ja siinä vaiheessa kun olin lähdössä kaverini kanssa pois, äitini sanoi "kiitos kun tulit".
Heh. Tosiasiassa olin tullut sinne kaverini kanssa sovitusti, katsomaan pari bändiä, äitiin törmäsin siellä sattumalta, en edes seurustellut hänen kanssaan siinä mutta niin vain sieltä narsistin mielestä pulpahti se "kiitos", ikään kuin mun pitäisi jotenkin muistaa että häntä varten loppujen lopuksi siellä olin. Nauratti.

Ja kyllä, on tosi hyvä huomata että itsetunto ei ole hyvä tai huono. Itsetunto on erilainen eri elämänosa-alueilla ja muuttuu läpi elämän. Aina on elämässä osa-alueita joissa voisi olla parempi itsetunto, ja se "hyvän itsetunnon" määritelmäkin on hyvä selvittää itselle, varsinkin jos on narsistin lapsi :D Riittävä hyvä, on tarpeeksi :)
Wreck
Viestit: 48
Liittynyt: 23 Heinä 2017, 12:22

Re: Manipuloinnista...

Viesti Kirjoittaja Wreck »

Narsistivanhempieni manipulointiin liittyy kylmäpäinen valehtelu. He voivat valehdella mitä vaan kirkkain silmin ja vielä perustellakin valheensa muilla valheilla. Kenelle tahansa, vaikka oikeudessa. Kun tätä on ollut lapsuudesta asti, vanhemman "viisautta ja ylivertaisuutta" alkaa usein kyseenalaistaa vasta aikuisena, jos silloinkaan.

Manipulointiin kuuluu myös asioiden kertominen ja liioittelu eri henkilöille, esim. lapsille, eri tavalla. Sillä tavalla kenelläkään ei ole hanskassa oikeaa totuutta, korkeintaan narsistin syöttämä valetodellisuus. Ja siitä itääkin lopulta siemen kaikelle eripuralle lasten välillä ja narsisti nauttii. Narsisti on taitava haukkumaan omaa lastaan toiselle lapselle. Puhe voidaan verhota ihmettelyksi (miten se nyt taas käyttäytyi niin, puhu sinä sille järkeä, kun ei se minua kuuntele) tai sitä ei verhota lainkaan (avoin pilkka, uhrille nauraminen EI nauraminen uhrin kanssa).

Kun narsisti satuttaa uhriaan, hän sanoittaa kohtauksen tai riidan aikana uhrinsa eleet, sanat ja (täysin luonnolliset) tunteet, mikä on myös manipulointia. "Sinä olet nyt liian herkkä. Sinä analysoit nyt liikaa. Älä liioittele." Tai minun suosikkini: "Sinä pelotat minua."

Sitten on minua henkilökohtaisesti eniten sekoittava uhrin persoonan varastaminen. Toistetaan uhrin käyttämiä sanoja, apinoidaan uhrin harrastukset, osaaminen, pukeutuminen, mikä vaan.

Viimeisenä mutta ei vähäisimpänä on mainittava narsistin uhriutuminen, mikä todella saa ihmisen epäilemään omaa arvostelukykyään ja järkeään. Narsisti voi esimerkiksi viedä silmätikultaan jotain henkilökohtaista, lyödä tai loukata tätä verbaalisesti tai lietsoa pelinappuloidensa välille kunnon riidan ja mennä sitten heti lepäämään, kun "heikottaa niin" tai koska "saan kohta jonkin kohtauksen". Tässä on vaan taivas rajana. Narsisti voi teeskennellä tarpeen tullen jopa "vakavasti sairasta" ja huolestunut hovi viimeistelee näytelmän puolustamalla narsistia uhrille: "Etkö sä nyt näe, että se on sairas!?"

Tässä vaan muutama kikka mainittuna :roll:

Ai niin, vielä yksi aika yleinen: "En minä muista mitään tuollaista. En minä ole sanonut noin."
Viimeksi muokannut Wreck 08 Elo 2017, 17:02, yhteensä muokattu 1 kertaa.
rajallinen
Viestit: 196
Liittynyt: 06 Huhti 2016, 20:20

Re: Manipuloinnista...

Viesti Kirjoittaja rajallinen »

Aina yhtä uskomatonta lukea muiden kirjoituksia kun esimerkit ovat sanasta sanaan ihan samoja kuin omatkin kokemukset :D Siis ihan hirveitä kokemuksia mutta tällaistahan tämä on, auttaa hahmottamaan mistä on kyse. Tuo toisen persoonan varastaminenkin, sairauksienkin varastaminen jne on niiiiiiin tuttua! Ihan kirjaimellisesti, olin aikoinaan yksissä tutkimuksissa joissa todettiin yksi helpottava diagnoosi, mitä teki narsisti kun kuuli tästä? Soitti koko suvun läpi ja kertoi että ko diagnoosi olisi hänellä itsellään! Sitten kun oli kertonut siitä, unohti koko asian ja tietenkin myös sen että minulla oli erityistarpeita ko diagnoosin johdosta. Eihän minulla voi olla tavallisiakaan tarpeita, saati erityistarpeita, sehän olisi huomioimista ja ainoa kenellä on huomioon oikeus on narsisti :lol:

Muistan kun ensimmäisen kerran soitin vertaispuhelimeen ja soittoon vastaaja kertoi että oli vuosikaudet tehnyt vapaaehtoistyötä vertaispuhelimessa ja kertoi että aina kun joku kertoo omaa tarinaansa hänestä tuntuu kuin kaikki puhuisivat samasta ihmisestä :D Tarinat ovat niin tunnistettavia ja samanlaisia mikä tietysti kertoo siitä että narsismi ilmiönä ja sairautena on -totta-. Samaan aikaan se tuntuu hirveältä ja vapauttavalta, hirveältä siksi että on aivan hirveää olla narsistin lapsi ja vapauttavalta siksi että tietää ettei ole "hullu", ettei kuvittele omia kokemuksiaan keksityiksi vaan tietää niiden olevan totta ja saa kuulla että siitä huolimatta voi selvitä, irti ja elämään omaa elämäänsä eikä sitä narsistin elämää.
rajallinen
Viestit: 196
Liittynyt: 06 Huhti 2016, 20:20

Re: Manipuloinnista...

Viesti Kirjoittaja rajallinen »

"Sinä olet nyt liian herkkä. Sinä analysoit nyt liikaa. Älä liioittele." Tai minun suosikkini: "Sinä pelotat minua."

Ihan kirjaimellisesti aivan samaa kuullut minäkin :lol:

Tosiasiassa nykyään narsisti/hovi pelottaa minua! Koska tiedän mitä helvettiä he saivat minun elämäni olemaan, kunnioitan sitä omaa pelkoani! Se tunne sai minut pitämään turvallista etäisyyttä ja irtautumaan koko kuviosta, tajuamaan että olisi itsetuhoista yrittää olla tekemisissä!
Vastaa Viestiin