Psykopaatti äiti

Narsistinen vanhempi voi aiheuttaa lapsilleen puutteita itsetunnossa, itseluottamuksessa ja selviytymisestä elämässä aikuisiässä sekä haasteita luottaa toisiin ihmisiin.

Valvojat: Karju, Notavictim

Alueen säännöt
Keskustelufoorumin ylläpitäjä (NUT ry.) ei ole vastuussa foorumin sisällöstä, vaan jokainen kirjoittaja vastaa oman viestinsä sisällöstä.

Asiaton tai loukkaava kirjoittelu keskustelupalstalla tai yksityisviestein ei ole sallittua. Mikäli joudut loukkaavan kirjoittelun kohteeksi tai huomaat sellaista, tee siitä ilmoitus valvojille.
Asiattomasta tai toisia loukkaavasta viestityksestä seuraa varoitus. Mikäli varoituksen jälkeen häiriköinti jatkuu, käyttäjä poistetaan keskustelufoorumista. Ylläpidolla on oikeus sulkea törkeästi käyttäytyvän kirjoittajan käyttäjätunnukset ilman varoitusta. Toisten kirjoittajien ala-arvoinen nimittely ja haukkuminen johtaa välittömästi käyttäjätunnuksen poistoon.

Yritysten, yhteisöjen sekä henkilöiden nimien mainitseminen kirjoituksissa on kiellettyä. Keskustelu käydään yleisellä tasolla, voidaan puhua ”esimiehestä, alaisesta tms” nimiä mainitsematta. Henkilöt ja organisaatiot eivät saa olla tunnistettavissa kirjoituksesta. Säännön rikkomisesta seuraa kirjoituksen poisto sekä varoitus.

Tekstin suora kopioiminen muista julkaisuista on kiellettyä. Viestit, joihin on kopioitu koko artikkeli tai pitkä lainaus, poistetaan.Linkit ja sitaatit ovat sallittuja. Toisilta sivustoilta löydettyjä tekstejä saa siteerata omassa tekstissä kohtuullisesti, kunhan mainitsee lähteen. Muistathan,että sanoituksia, runoja ym. suojaa tekijänoikeus, laista tarkemmin http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1961/19610404.
Keskustelujen linkittäminen toisille foorumeille ei ole suotavaa foorumin luonteen vuoksi.
Foorumin tekstejä ei saa kopioida tai käyttää opinnäytetyön, artikkelin tai muun julkaisun materiaalina ilman lupaa. Aineiston keruuta varten, ota yhteys ylläpitoon, sillä jokaiselta kirjoittajalta pitää saada suostumus erikseen.
Vastaa Viestiin
Shortlie
Viestit: 147
Liittynyt: 14 Loka 2017, 12:35

Re: Narsisti/psykopaatti äiti

Viesti Kirjoittaja Shortlie »

Mitä tulee mun isääni, niin mä itse koin lapsena, että mun äitini etäännytti mut mun isästäni. Koen myös, että tuota luottamusta ei koskaan saatu rakentumaan takaisin isän kanssa. Muistan äidistäni sen, että hän jatkuvasti hautoi mua vihaamaan mun isääni. Se kiusa ja hulluus oli ihan pienissä ja järjettömissä jutuissa läsnä.

Isäni lopulta luovutti aikanaan äidin erottua hänestä ja vietyä lapset. Hän totesi mulle, ettei häntä todellakaan tarvita täällä, eikä hänellä ole enää mitään täällä. Äitini taas sai siitä vaan lisää energiaa ja yritti väkisin viedä mielenterveyden lisäksi lapset(kokonaan) ja rahat...oli kokoajan vainoa muistuttavia oikeusjuttuja mun isäni suuntaan...Milloin epäiltiin isäni virallisia tuloja, milloin mitä tahansa muuta. Se oli ihan sairasta ihmisvainoa, jonka oon yrittänyt unohtaa.

Kuka tahansa pyrkisi eroon ja kauas yhtä sairaasta ihmisestä. Tästä syystä mä en osaa täysin vihata isääni, että hän poistui kokonaan. Hänelle ei kyllä lopulta jäänyt juurikaan mitään. Ei edes mielenterveyttä. En ymmärtäisi asiaa, jos en olisi itse joutunut kokemaan outoja asioita ympäristössäni, kun en enää halua olla tekemisissä äitini tai sisareni kanssa.
Shortlie
Viestit: 147
Liittynyt: 14 Loka 2017, 12:35

Re: Narsisti/psykopaatti äiti

Viesti Kirjoittaja Shortlie »

Linkkaan tänne omaan tarinaani erään osuvan artikkelin: https://www.google.fi/amp/s/www.psychol ... ther%3famp

Oon aika paljon pallotellu narsismin ja psykopatian välillä, kun olen äitiäni + siskoani yrittänyt ymmärtää.

Luultavasti molemmilla on psykopatiaa ongelmanaan + piilonarsismia. En osaa ainakaan itte vetää viivaa, mihin toinen sairaus loppuu ja mistä toinen alkaa heillä..ikäänkuin jossain välimaastossa menevät ja viitteitä molemmista on.

Tässä on asioita, missä olen onnistunut jo välillä, koska en ole täysin pystynyt päästämään irti näistä ihmissuhteista. Ehkä nuo on myös jonkinasteisia muistuksia ittelleni.

- Oon opetellut pitämään kommunikointia minimissä ja kylmän asiallisena.

- En hyväksy manipuloivia yrityksiä ja pyrin gray rock tekniikkaan.

- Joten provosoidun keskustelujen ulkopuolella ja kirjoitan tunteeni ylös(voin kertoa, että ne on voimakkaita välillä).

- Hajoan tietoisesti siitä, että omaan sairaita läheisiä.

- Hyväksyn, etten ole psykologi(en voi auttaa heitä paranemaan).

- Yritän säilyttää uskoni inhimillisyyteen hyvien ystävyyssuhteiden avulla.
Shortlie
Viestit: 147
Liittynyt: 14 Loka 2017, 12:35

Re: Narsisti/psykopaatti äiti

Viesti Kirjoittaja Shortlie »

NeitiK, en tiedä, miten pelkkä nimi linkataan, mutta tän kappaleen muiston palautumiseen tarvitsin apua ja sä huomautit aivan oikeista jutuista, joten haluan kiittää sua heti kärkeen.
Nyt sain tosiaan kiinni muutaman muistonpätkän, mitkä olivat olennaisia äitisuhteeni osalta. Äitini puolelta seksuaalinen hyväksikäyttö on ollut sitä, että hän käytti väkisin kuumeenmittausta liian myöhäiseen ikään asti. Muistikuvat on eräästä erittäin väkivaltaisesta kuumemittarin survomisesta hanuriin, mikä teki kipeää ja oli äärimmäisen nöyryttävää. Luultavasti vihapäissään kuumeenmittausta..joten NeitiK iso kiitos muistutuksesta valemuistojen suhteen, aloin ehkä tietoisestikin hieman tarkentaa syyniä näiden muistojen kanssa.

Toinen asia, mikä mua vaivasi ja minkä koin hyväksikäyttönä..Oli mun käyttäminen asioissa, millä sai mun isän vihaseks. Tuntu tosiaan, että äiti käytti sitä vaihetta väärin hyväkseen, milloin poika on ihastunut äitiinsä. Myönnettäköön, ettei isänikään siihen aikaan osannut olla aikuinen. Tuo aika tais synnyttää osiltaan vihaa äitiäni kohtaan.

Tuntuu kyllä tosi piinaavalta, ettei näitä asioita saa sillätavalla stoppaamaan kun haluaa. Etenkin kun on takana älyttömän huonot unet. 😔

Haluan kuitenkin mehuttaa loppuun ihmisiä täällä foorumilla. Te ootte oikeasti aivan mahtavia ihmisiä kaiken sen jälkeen, mitä tosi monella on takanaan. Kirjoittaminen tänne on välillä alastoman tuntuista, mutta kuitenkin eheyttävää.
NeitiK
Viestit: 167
Liittynyt: 15 Joulu 2015, 22:54

Re: Narsisti/psykopaatti äiti

Viesti Kirjoittaja NeitiK »

Olen iloinen, jos sanani onnistuivat auttamaan. Se näissä keskusteluissa on hienoa, että joistakin sanoista voi herätä jotakin tärkeää mieleen.
On ymmärrettävää, että koet tuon kuumemittariasian voimakkaasti, se rikkoo kehosi rajoja voimakkaalla (ja välinpitämättömällä) tavalla. Toivottavasti sinulla on netin ulkopuolellakin joitakin kontakteja tai ihmisiä, joiden kanssa voit rauhoittaa mieltäsi ja saada kierroksia vähän laskemaan, jos tuntuu ahdistavalta. Ja vaikka ei olisi, me täällä foorumilla kuitenkin luemme ajatuksiasi, niin että saat ainakin viestittyä niitä meille. Ehkä joku aivojen nollaus voisi välillä olla paikallaan, tekemällä jotain ihan muuta (esim. katsomalla jotain komediaa tai harrastamalla liikuntaa, mikä tuntuu sinulle hyvältä vaihtoehdolta)?
Shortlie
Viestit: 147
Liittynyt: 14 Loka 2017, 12:35

Re: Narsisti/psykopaatti äiti

Viesti Kirjoittaja Shortlie »

NeitiK kirjoitti: 20 Maalis 2018, 22:36Ehkä joku aivojen nollaus voisi välillä olla paikallaan, tekemällä jotain ihan muuta (esim. katsomalla jotain komediaa tai harrastamalla liikuntaa, mikä tuntuu sinulle hyvältä vaihtoehdolta)?
En tiedä minkä takia, mutta tuli jotenkin rauhallinen fiilis tuon edellisen tuskaisen päivityksen jälkeen. Hyviä ajatuksia noi on kyllä aivojen nollaamiseen, joten kiitokset niistä.

Päivä kerrallaan...Päivä kerrallaan.
Shortlie
Viestit: 147
Liittynyt: 14 Loka 2017, 12:35

Re: Narsisti/psykopaatti äiti

Viesti Kirjoittaja Shortlie »

Mä mietin taas näitä asioita ja mun on oikeasti tosi vaikea käydä tuossa ekassa muistossa, mitä äitini teki. Se pääsee alitajuisesti läpi mun defensseistä. Pystyn siis puhumaan tapahtuneesta, mutta mun keho tekee pakkoliikkeitä ja jäykistyy. En saa kosketusta siihen, mitä tunnen. En tunne mitään tai olen raivoissani ja peloissani.

Yhden kerran olen itkenyt, mutta vaan toisesta silmästäni. Jos olen käynyt muistossa, niin saatan ajautua päiviksi täydellisen raivon valtaan. Raivo kohdistuu äitiini, mutta heijastuu kaikkeen ympärilläni.

Olo on todella yksinäinen, sairas ja ahistunu. Tuntuu, että muidenkin on yhtä vaikeaa uskoa, mistä kerron kuin mitä itsekkin koen. Juuri tästä syystä mulla on split personality, mikä laittaa kaikki pahat asiat piiloon raivon ja sairaiden mielitekojen(jotka liittyy äitiini) viereen.

Tunnistan splitin, mutta en tiedä miten käsitellä asioita, mitkä saa mut muuttumaan raivoavaksi ja sairaaksi. Olen tavannut onneksi ihmisen, jolla on samanlainen äiti kun minulla.

Tajusin eilen todella, mistä psykopatiassa on kyse ja mikä on ollut mulle "tavallista". En nyt liioittele kun kerron, että meidän lemmikkieläimen sairastuttua äitini halusi katsoa vierestä kun eläin avattiin eläinlääkärissä, jotta hän näkisi itse mistä on kyse. Hän nauttii tuollaisista asioista ja on aina nauttinut. Asioista, mitkä sais tavallisen ihmisen oksentamaan.

Muistan lapsuudesta kun hän pakotti mut katsomaan kauhua ja hän nautti siitä hetkestä, kun ajauduin kauhun valtaan ja jouduin turvautumaan häneen. Ensin kommentoiden katso "miten nätisti viiltää" ja sitten rauhoitellen, että "elokuvaahan tuo vain on"..olet vain liian herkkä kauhulle. Alle 7v iässä.

Tää pelottelu muuttu brutaalimmaksi ja alko sisältämään väkivaltaa, koska en tosiaan halunnut olla äitini sylissä. Valitettavasti isäni oli viikot reissutyössä, joten häneen en voinut turvautua.

Valitettavasti tää keissi alkaa kiikkumaan psykopatian suuntaan. Psykopaattien teot ovat monesti taas luokkaa, tuon ihmisen täytyy olla hullu tai väärässä, kun noin uskomattomia kirjoittelee. Ne on tekoja, mitä ei edes moni narsisti tekisi, koska menevät luokkaan "really messed up".
Shortlie
Viestit: 147
Liittynyt: 14 Loka 2017, 12:35

Re: Psykopaatti äiti

Viesti Kirjoittaja Shortlie »

Mun osalta isoin esimerkki siitä, että järki ja tunteet on tällöhetkellä erillään on, että vaikka oon lukenut psykopaateista, niin silti palaan siihen, että haluisin ajaa tuon ihmisen täysin nurkkaan ja vaille puolustuskykyä kuten itse koin. Haluaisin pelotella häntä ja kostaa, kiusata tehdä hänelle pahaa kuten hän teki minulle. Nöyryyttää, nolata, nauraa!

Samalla mulla on tiedossa, että hän oikeasti voisi tehdä väkivaltarikoksen vihoissaan, mutta minä luultavasti en. Tää tuntuu niin sairaalta. On tosi vaikea pukea ajatuksia ja tunteita sanoiksi, niin että ne ovat julkaisukelpoisia. Ahistaa ja raivostuttaa yhtäaikaa.
krizz
Viestit: 127
Liittynyt: 24 Joulu 2017, 05:18

Re: Narsisti/psykopaatti äiti

Viesti Kirjoittaja krizz »

Shortlie kirjoitti: 02 Huhti 2018, 15:22 Mä mietin taas näitä asioita ja mun on oikeasti tosi vaikea käydä tuossa ekassa muistossa, mitä äitini teki. Se pääsee alitajuisesti läpi mun defensseistä. Pystyn siis puhumaan tapahtuneesta, mutta mun keho tekee pakkoliikkeitä ja jäykistyy. En saa kosketusta siihen, mitä tunnen. En tunne mitään tai olen raivoissani ja peloissani.

Yhden kerran olen itkenyt, mutta vaan toisesta silmästäni. Jos olen käynyt muistossa, niin saatan ajautua päiviksi täydellisen raivon valtaan. Raivo kohdistuu äitiini, mutta heijastuu kaikkeen ympärilläni.

Olo on todella yksinäinen, sairas ja ahistunu. Tuntuu, että muidenkin on yhtä vaikeaa uskoa, mistä kerron kuin mitä itsekkin koen. Juuri tästä syystä mulla on split personality, mikä laittaa kaikki pahat asiat piiloon raivon ja sairaiden mielitekojen(jotka liittyy äitiini) viereen.

Tunnistan splitin, mutta en tiedä miten käsitellä asioita, mitkä saa mut muuttumaan raivoavaksi ja sairaaksi. Olen tavannut onneksi ihmisen, jolla on samanlainen äiti kun minulla.

Tajusin eilen todella, mistä psykopatiassa on kyse ja mikä on ollut mulle "tavallista". En nyt liioittele kun kerron, että meidän lemmikkieläimen sairastuttua äitini halusi katsoa vierestä kun eläin avattiin eläinlääkärissä, jotta hän näkisi itse mistä on kyse. Hän nauttii tuollaisista asioista ja on aina nauttinut. Asioista, mitkä sais tavallisen ihmisen oksentamaan.

Muistan lapsuudesta kun hän pakotti mut katsomaan kauhua ja hän nautti siitä hetkestä, kun ajauduin kauhun valtaan ja jouduin turvautumaan häneen. Ensin kommentoiden katso "miten nätisti viiltää" ja sitten rauhoitellen, että "elokuvaahan tuo vain on"..olet vain liian herkkä kauhulle. Alle 7v iässä.

Tää pelottelu muuttu brutaalimmaksi ja alko sisältämään väkivaltaa, koska en tosiaan halunnut olla äitini sylissä. Valitettavasti isäni oli viikot reissutyössä, joten häneen en voinut turvautua.

Valitettavasti tää keissi alkaa kiikkumaan psykopatian suuntaan. Psykopaattien teot ovat monesti taas luokkaa, tuon ihmisen täytyy olla hullu tai väärässä, kun noin uskomattomia kirjoittelee. Ne on tekoja, mitä ei edes moni narsisti tekisi, koska menevät luokkaan "really messed up".
MIkähän juttu se kauhun ja kuvottavuuden ihannointi on? Minäkin muistan lapsuudesta kun äiti kertoi jotakin aivan sairaita juttuja. Oksettavia/kuvottavia/pelottavia. Ehkä tää ei liity mitebkääh tähän..? tuli vaan mieleen tosta.

Edit: Ei helv tajusin että sulla ja mulla on perheissä tapahtunut melkein sama juttu. Meilläkin oli lemmikki ja se leikattiin. Ja leikkauksen jälkeen yksi yö ne leikkaustikit aukesi jne. Ja mun äiti rakastaa kertoa tätä tarinaa. SIis ne tikit aukesi ja kaikki suolet ja elimet levisi keittiön lattialle. Ja äiti vaan äkkiä käänsi koiran ylös alaisin ja kaapi kaikki jutut lattialta takaisin koiran sisään ja lähti jollakin kyydillä eläinlääkäriin.

En muista itse tätä, en tainnut edes nähdä, kun tää tapahtui yöaikaan
Shortlie
Viestit: 147
Liittynyt: 14 Loka 2017, 12:35

Re: Psykopaatti äiti

Viesti Kirjoittaja Shortlie »

krizz kirjoitti: 02 Huhti 2018, 18:07 MIkähän juttu se kauhun ja kuvottavuuden ihannointi on? Minäkin muistan lapsuudesta kun äiti kertoi jotakin aivan sairaita juttuja. Oksettavia/kuvottavia/pelottavia. Ehkä tää ei liity mitebkääh tähän..? tuli vaan mieleen tosta.

Edit: Ei helv tajusin että sulla ja mulla on perheissä tapahtunut melkein sama juttu. Meilläkin oli lemmikki ja se leikattiin. Ja leikkauksen jälkeen yksi yö ne leikkaustikit aukesi jne. Ja mun äiti rakastaa kertoa tätä tarinaa. SIis ne tikit aukesi ja kaikki suolet ja elimet levisi keittiön lattialle. Ja äiti vaan äkkiä käänsi koiran ylös alaisin ja kaapi kaikki jutut lattialta takaisin koiran sisään ja lähti jollakin kyydillä eläinlääkäriin.

En muista itse tätä, en tainnut edes nähdä, kun tää tapahtui yöaikaan
Mulla nous kyyneleet silmiin. Hyi helkkari tuo juttu, todella kuvottava. :cry: Musta tuo mistä kirjoitit liittyy kyllä hyvinkin aiheeseen. Minusta se on äärimmäinen merkki pahasti sairaasta ihmisestä.

Vaikka mun isä on voimakkaan narsistinen, niin se ei tuota rajaa ikinä ylittänyt lasten seurassa. Jopa kommentoi jos oli paikalla, että elä suotta pelottele.
Viimeksi muokannut Shortlie 02 Huhti 2018, 19:30, yhteensä muokattu 2 kertaa.
Shortlie
Viestit: 147
Liittynyt: 14 Loka 2017, 12:35

Re: Psykopaatti äiti

Viesti Kirjoittaja Shortlie »

Mulla alkaa olla myös muistikuvia siitä kuumemittarista. Mun äiti siis väkivalloin työnteli kuumemittaria mun pyllyyn. Se oli käytännössä raiskaus..se tapahtu niin väkivalloin ja sen tarkoitus oli opettaa mulle, mitä on olla homo. Olin noin 5v iässä. Hän sanoi, että tällaista se on ja jos siitä tykkäät, niin sitten olet sellainen.

Tää on mun äidin väkivaltainen puoli, se napsahtaa päälle ja pois. Kun se napsahtaa päälle, niin hän on aivan sairas.

En edes osaa itkeä, se oli täydellinen nöyryytys, mun pyllyyn sattu tosi paljon, kun en olis halunnu kenenkään työntävän mitään mun pyllyyn.

Isommat pojat oli siis ennen tuota vastikään tehnyt seksuaalisia tekoja mulle arvio 5v iässä ja haukkuivat mua homoksi(niin tyhmältä kun se kuulostaa, niin siksi luulin olevani sellainen). Koska olin antanut jonkun hipasta mun pyllyä kikkelillään. Lisäksenä vielä, että koin sen jälkeenpäin hyvin nöyryyttävänä, että mua reilusti vanhempi naapurin poika ylipuhu mut silloin riisumaan ja kosketti mua tuolla tavalla. En vaan voinu puhua asiasta kenellekkään silloin. Mulla ei ollu sanoja, miks mulla oli outo ja häpäisty olo.

En osannut ymmärtää, mitä oli homous joten tein ison virheen kun kysyin asiaa äidiltäni peloissani. En tajua, miten joku voi olla niin väkivaltainen.

En osaa sanoa, että puettiinko mua just myös tän jälkeen tytöksi ja mun sisko ja äiti nauroivat mulle sitten siitä. Se häpeän ja raivon yhtäaikanen tunne ole kuolettava silloin kun tämä tapahtui. Olisin voinut **** molemmat heistä silloin, jos olisin ollut vanhempi. Niin syvälle tuo tapahtuma meni mun sisälläni.

En muistaakseni puhunut tarkalleen mitä pihalla tapahtui, koska tiesin jo pelkästään sen aiheuttavan äärimmäistä kiusaa ja lisänautintoa äidilleni, koska tarviisin hänen apuaan jossain. En halunnut 3v eteenpäin olla hänen lähellään enempää, mitä oli pakko enkä nojata hänen varaansa. Nojasin isääni ja siihen, miten ajattelin hänen miettivän asioista. Koen siksi kasvaneeni orpona, mutta väkivaltaisten ihmisten keskellä.

Äiti vaan käytti psyykkistä, henkistä ja fyysistä väkivaltaa niin paljon, etten enää uskaltanut kuin oikeastaan istua paikallani olohuoneessa tuijottaen telkkaria. Tätä jatkui vuosia, kunnes koulu alkoi. Koulussa olin heti ongelmissa, koska en ollu juurikaan viettänyt aikaa muiden lasten kanssa. Olin todella väkivaltainen muita lapsia kohtaan.

Äitini oli ylpeä siitä, että olin väkivaltainen, mutta 2luokan aikoihin oppi sen, että voisi itse joutua vielä ongelmiin jos jatkaisi tätä. Silloin hänen persoonallisuus muuttui passiivisaggressiiviseen kiusaan. Antaen luvan kaikille sukulaisille, siskolleni ja hänen ystävilleen rangaista mua fyysisesti, mutta hän itse ei enää tehnyt sitä. Tässä asetelmassa mä jouduin nojaamaan taas häneen vasten tahtoani, koska en ymmärtäny, miks kaikki tukistaa, lyö lusikalla tai raivoaa mulle. Hän esiintyi ainoana, joka välittää, vaikka kertoi ääneen, että muilla on nyt lupa tukistella jne, jos näkevät sen aiheelliseksi.

Jouduin käymään siis psykologilla aika pitkään 2luokalla, että onnistuin patoamaan väkivaltaani. Pimeys leimahti ainoastaan, jos joku onnistui härnäämään kunnolla. Siitä tuli mun kannalta vaarallista, koska jos suutuin, niin toinen lapsi todella pelästyi mua, ne oli totaalisia mustia hetkiä. Toteutin raivoissani ensimmäisen väkivaltaisen ajatuksen, mikä mieleeni tuli. Jos siis raja oli ylitetty, niin en ikinä voinnut paeta vaan toimin heti sen impulssin mukaan mikä tuli. Tiesin alitajunnassani siinä iässä, että nuo lapset eivät edes voi kuvitella, miten synkäksi voin mennä, jos mut saa raivon valtaan...tää mun suuttuminen muistuttaa mua äitini totaalisen flippaavasta persoonasta. Siihen oli koteloitu kaikki hänen tekonsa. Myös tukehduttaminen, joten silloin lapsena koin myös, että voisin pahimmillaan viedä hengen..ja että olin armollinen, jos en sitä tehnyt(en ole kuitenkaan tappanut ketään, mutta se oli (lapsena) mielessäni aina viimeinen tapa, jos joku todella ärsyttää mua).

Oon ihan raivoissani, kun kirjoitan tätä. Ymmärrän, että jos tätä tarinaa on vaikeaa lukea tai ymmärtää. Sitä se on minullekkin, se oli elämää, missä ei ollut mitään järkeä. Missä oli pakko etääntyä kotona elävistä ihmisistä, mutta sekin aiheutti vain kiusaa..koska kaikessa oli kyse tuosta sairaasta naisesta, joka istui yksin sohvalla..ja jonka päähänpistoja ei koskaan voinut arvioida. Ei mitenkään.
Vastaa Viestiin