Narsisti anoppi

Narsistinen vanhempi voi aiheuttaa lapsilleen puutteita itsetunnossa, itseluottamuksessa ja selviytymisestä elämässä aikuisiässä sekä haasteita luottaa toisiin ihmisiin.

Valvojat: Karju, Notavictim

Alueen säännöt
Keskustelufoorumin ylläpitäjä (NUT ry.) ei ole vastuussa foorumin sisällöstä, vaan jokainen kirjoittaja vastaa oman viestinsä sisällöstä.

Asiaton tai loukkaava kirjoittelu keskustelupalstalla tai yksityisviestein ei ole sallittua. Mikäli joudut loukkaavan kirjoittelun kohteeksi tai huomaat sellaista, tee siitä ilmoitus valvojille.
Asiattomasta tai toisia loukkaavasta viestityksestä seuraa varoitus. Mikäli varoituksen jälkeen häiriköinti jatkuu, käyttäjä poistetaan keskustelufoorumista. Ylläpidolla on oikeus sulkea törkeästi käyttäytyvän kirjoittajan käyttäjätunnukset ilman varoitusta. Toisten kirjoittajien ala-arvoinen nimittely ja haukkuminen johtaa välittömästi käyttäjätunnuksen poistoon.

Yritysten, yhteisöjen sekä henkilöiden nimien mainitseminen kirjoituksissa on kiellettyä. Keskustelu käydään yleisellä tasolla, voidaan puhua ”esimiehestä, alaisesta tms” nimiä mainitsematta. Henkilöt ja organisaatiot eivät saa olla tunnistettavissa kirjoituksesta. Säännön rikkomisesta seuraa kirjoituksen poisto sekä varoitus.

Tekstin suora kopioiminen muista julkaisuista on kiellettyä. Viestit, joihin on kopioitu koko artikkeli tai pitkä lainaus, poistetaan.Linkit ja sitaatit ovat sallittuja. Toisilta sivustoilta löydettyjä tekstejä saa siteerata omassa tekstissä kohtuullisesti, kunhan mainitsee lähteen. Muistathan,että sanoituksia, runoja ym. suojaa tekijänoikeus, laista tarkemmin http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1961/19610404.
Keskustelujen linkittäminen toisille foorumeille ei ole suotavaa foorumin luonteen vuoksi.
Foorumin tekstejä ei saa kopioida tai käyttää opinnäytetyön, artikkelin tai muun julkaisun materiaalina ilman lupaa. Aineiston keruuta varten, ota yhteys ylläpitoon, sillä jokaiselta kirjoittajalta pitää saada suostumus erikseen.
miniä
Viestit: 4
Liittynyt: 03 Marras 2017, 11:16

Narsisti anoppi

Viesti Kirjoittaja miniä »

Keskustelua on kovasti aiheesta "narsisti äiti", niin ajattelin nostaa esille vielä myös anopit. Anoppihan tietysti ihan jo peruskeskustelussa leimataan hankalaksi, anopin ja miniän hyvät välit lähtökohtaisesti mahdottomaksi. Anopeista vitsaillaan ikävään sävyyn ja miniät ovat hankalia nirppanokkia. Minä uskoisin kuitenkin, että anopin ja miniän suhde voisi olla myös ihan hyvä ja sellaisia suhteita varmasti on. Itseäni ei tällainen onni ole valitettavasti kohdannut, vaan sain narsistin anopin. Tähän diagnoosiin olen päätynyt vasta vuosien tutkiskelun jälkeen kun olen sadat kerrat jäänyt hämmentyneenä miettimään, mitä oikein tapahtui, mitä minä tein väärin, missä meni vikaan.

Narsistilla anopillani on kannoillaan hännystelijä appiukko. Tossukka joka ei uskalla itse ajatella, antaa puhelimen vaimolleen, kysyy ja varmistaa kaiken häneltä, tietää jo vaimonsa ajatukset, joten osaa jo hyvin opetetut mielipiteensä ulkoa. Palvelee ja passaa, kohtelee vaimoaan kuin kuningatarta, puolustaa ja räksyttää vieressä kun kuningatar saa itkupotkuraivarin ja haukkuu miniänsä, eli minut, maan rakoon. Hän kehuu ja ylistää kaikkea mitä vaimonsa on tehnyt ja vaimo omahyväisenä hymyilee vieressä.

Alkuun minä olin heille kaikkein ihanin mahdollinen miniä, minä ja minun perheeni ja sukuni olivat hirvittävän mielenkiintoisia, kehuttiin ja ylistettiin, voi mikä onni olikaan heidän poikaansa kohdannut kun oli minut löytänyt. Toki oli kummallista se tuppautuminen jo silloin, aina valmiina kaikkeen, kuskaamaan autolla tarvittaessa, lahjojakin sain ja puhuivat pitävänsä minua tottakai samanarvoisena kuin poikaansa. Mikä minusta oli kummallista, koska ymmärtäisin oman pojan olevan aina se tärkeämpi kuin joku vieras, muualta tullut. No, pikkuhiljaa sitten alettiinkin vaatimaan vastapalvelusta noille hyville teoille. "Aina olemme teitä auttaneet, tässäkö kiitos??!" Anoppi sai kuin tyhjästä raivareita, joiden syy jälkikäteen selvisi vaikkapa sellaiseksi, että olimme olleet minun vanhempieni luona pidempään kuin heillä. En enää saanut edes mainita omia sukulaisiani kun näin jo anopin naamasta, että nyt ollaan vaarallisilla vesillä. Hänestä tuli äärimmäisen mustasukkainen kaikille minun "omille ihmisille", piti laskea ajankäyttö tarkkaan tasan ja mieluummin niinpäin, että heille enemmän. Minut haukuttiin milloin miksikin, kiittämätön ja kiero, kun kerran aloin itkeä, minulle sanottiin halveksuen, että teeskentelen ja kerjään sääliä. Anopin itkut on aina otettu tosissaan ja itkulla on yritetty ostaa myötätuntoa. Appiukko on toiminut puhemiehenä, kun "Näethän kuinka hänellä on paha olla..." Kuulemma anopin silmille ei koskaan ole hypitty niinkuin minä olen tehnyt, kun koitin pitää puoliani, etten halua anopin sisustavan ensimmäistä yhteistä kotiamme mieheni kanssa. Sanoin nätisti, että kiitos, mutta jos saisin itse sisustaa. Ei käynyt, hän HYVÄÄ HYVYYTTÄÄN haluaa AUTTAA!

Alkuun asetuin puolustamaan, sanoin takaisin, yritin puhua, kuvittelin että puhumalla asiat selviää. Tajusin pian, että ei selviä, vaan menevät entistä hullummiksi. Hän takertui epäolennaisuuksiin, käsitti minut tahallaan väärin, paisutti pikkuasiat suuriksi ja homma oli loppujen lopuksi aivan päälaellaan. Sen jälkeen otin etäisyyttä sen mitä pystyin, koitin olla mahdollisimman vähän tekemisissä, vältin kertomasta mitään mitä ei ollut pakko jne, mutta aina niitä räjähdyksiä on tasaisin väliajoin tullut. Kunnes nyt viime vuosina päätin, että minuahan hän ei enää pompota. Erään itkukohtauksen taas tullessa minä sanoin hänelle suorat sanat. Sanoin, että itkeköön niin paljon kuin huvittaa, minä en ala myötäillä enkä tunne sääliä enkä pyydä anteeksi kun en mitään väärää ole tehnyt. En kertakaikkiaan enää jaksa tuollaista käytöstä. Hän aikansa nyyhkytti ja sitten lähti pois. Sen jälkeen piti mykkäkoulua pari viikkoa, kunnes pikkuhiljaa alkoi jälleen esittää kuin kaikki olisi ihan hyvin. Minä tein kuitenkin sen, etten enää hänen puheluihinsa vastaa, ja jos hän tulee meille, hommailen omiani enkä tule keskustelemaan ja pitämään seuraa. Ja tavallaan jopa odotan sitä, uskaltaako hän vielä jostain minulle räjähtää, vai säikäyttikö minun välinpitämättömyyteni hänet niin, että temppuilu loppui kokonaan. Aiemmin minulle vain on tullut hirvittävän paha mieli noista ja vaikka kuinka olen yrittänyt ajatella, etten välitä, niin kyllä se vain on mielen saanut matalaksi ja kuin ajattelematta sitten olen seuraavia räjähdyksiä varoen käyttäytynyt häntä kohtaan siten, että hän ei saisi syytä suuttua.

Moni varmaan ajattelee, että miksi mies ei ole sanonut äidilleen suoria sanoja. Samaa mietin minäkin ja ei ole helppoa miehenkään kanssa, hänessä alkaa iän myötä olla yhä enemmän äitinsä piirteitä, sitä manipulointia, omimista, kateutta jopa omia perheenjäseniä kohtaan jne. Meidän pitäisi olla yhtä, muut ovat vihollisia, muiden kanssa ei saisi liikaa omaa elämäänsä avata... Ja näissä anopin kanssa riitatilanteissa mies on lyönyt hanskat tiskiin, että hän ei sekaannu, hän ei jaksa, selvittäkää itseksenne kun kerta olette aloittaneetkin.
Shortlie
Viestit: 147
Liittynyt: 14 Loka 2017, 12:35

Re: Narsisti anoppi

Viesti Kirjoittaja Shortlie »

Moi, mun korvaan tuo HYVÄÄ HYVYYTTÄÄN AUTTAMINEN kuulostaa liiankin tutulta. Mulla harrastusporukassa tuli törmättyä tällaiseen auttajaan. Kaverin oli pakko auttaa asioissa, mitkä eivät hänelle edes kuuluneet. Eikä se edes aina ollut auttamista välillä hän arvosteli ihan julkisesti mun osaamistani ohjata naljailemalla ja vihjailemalla osaamattomuuttani.

Kun poistuin porukasta, niin olen jopa kavereiltani kuullut vihjauksia, etten osaisi ottaa apua vastaan. Tää tuntuu aika mustavalkoiselta, koska en ohjannut yksin ja kyselin todella usein apua muilta tutuilta, joilla oli kokemusta ohjaamisesta. En vaan kokenut, että olisin luottanut tähän "päällismieheen", joka olisi HALUNNUT VAAN AUTTAA kokoajan ja kaikessa.

Siinä vaiheessa kun aloin saada vihjauksia, että olisin narsisti aloin olla lopussa. Tutkin asiaa kyllä ja yritin syyllistääkkin itseäni narsistiksi, koska sitä vihjailua tuli monesta suunnasta. "Menikin monta vuotta yrittäessä parantua narsismista." Tajusin lopulta, että mua kiusattiin erittäin rajusti ja etten tosiaankaan ole narsisti vaan ihan päinvastoin.

En pystyisi manipuloimaan tai puhumaan pahaa toisesta, koska se saa mut itseni voimaan pahoin ja siihen en pysty. Mun maineeni luultavasti on mennyttä, sellaista viestiä olen saanut.

Tuo sun tilanne kuulostaa todella kurjalta. Näyttää siltä, että olet puun ja kuoren välissä. En voi kun toivottaa voimia ja että pidät rajoistasi kiinni. Kun kyse on anopista, niin et välttämättä täysin pääse pakoon tilannetta. Toivottavasti miehesi herää aikanaan ongelmaan. Oot kuitenkin ihan oikeassa paikassa. Mä alotin täällä tällä viikolla ja ihmset ovat tukeneet uskomattoman paljon mua.

Tsemiä.
miniä
Viestit: 4
Liittynyt: 03 Marras 2017, 11:16

Re: Narsisti anoppi

Viesti Kirjoittaja miniä »

Kiitos vastauksestasi.

Eikös se niin ole, että narsisti itse ei epäile olevansa narsisti, eikä asiasta millään lailla ole huolissaan.

Minäkään en anopin apua kelpuuta kun se ei ole pyyteetöntä, se on sitä että kiedotaan narua tiukemmalle, ollaan entistä suremmassa kiitollisuudenvelassa. Sillä "avulla" ostetaan toinen ihminen kokonaan omaan hallintaan. Joku toinen taas tarjoaa apuaan pyyteettömästi, auttaakseen toista helpottaakseen. Se apu on helppo ottaa vastaan, kiittää siitä vilpittömästi ja siitä jää hyvä mieli. Anopin avusta jää vain painostava ja ahdistava olo.

Lisäksi anoppi vetoaa omiin sairauksiinsa, aina vedonnut omaan ikäänsä ("Minäkin olen jo vanha ihminen, kyllä haluaisin edes vähän kunnioitusta!"). Näillä kaikilla syillä vaatisi jakamatonta huomiota itseään kohtaan. Kuitenkin on olevinaan niin kiltti ja vaatimaton. Aina "auttamassa" myös muita, oman aikansakin marttyyrina uhraten. Mutta jos tämä autettava on myöhemmin vaikka tullut jossain sattumalta vastaan ja käyttäytynyt anopin mielestä ylpeästi häntä kohtaan (tarkoittaa, että on esim. kiire eikä ehdi jutella), niin hän on kyllä haukkunut takanapäin kuinka on ihminen kiittämätön. Että eipä paljon paina, vaikka hän on kyllä auttanut ja ollut tukena... Hänen apuaan kohtaan siis pitäisi olla ikuisessa kiitollisuudenvelassa. Helposti tuomitsee muut ihmiset ylpeiksi, "ovat olevinaan", kuvittelevat olevansa parempia jne.

Lapsenlapset ovat ainoastaan hänen kullanmurujaan hänen mielestään. Monet kerrat on ollut verisesti loukkaantunut jos lapset ovatkin olleet toisessa mummolassa. Suuttunut sitten jostain epäolennaisesta ja vasta selviteltäessä on tullut ilmi, mistä kenkä oikeasti puristaa. Mustasukkaisuus minun sukulaisia kohtaan. Lapsenlapsia kehutaan ja ylistetään ulkopuolisille, lapsenlapsia lahjotaan rahalla ja tavaroilla, mutta sylissä ei juurikaan pidetä, ei halata eikä kosketa. Kun lapsi yrittää mummolle selittää jotain asiaansa, saattaa olla kokonaan kuulematta tai puolihuolimattomasti asiaan yhtään keskittymättä vastaa "joo". Silti loukkaantuu jos lapsi ei sitten mummon sopivalla tuulella ollessaan olekaan kiinnostunut kertomaan kuulumisia tai vastailemaan mummon kuulusteluihin.
suruinen
Viestit: 5
Liittynyt: 18 Tammi 2018, 12:29

Re: Narsisti anoppi

Viesti Kirjoittaja suruinen »

Kuulostaa niin tutulle.

Hän haluaa auttaa. Mutta mikään ei tule ilmaiseksi. Olet aina velkaa ja tunnet itse syyllisyyttä, ettet auta enempää. Aivan yhdentekevää kuinka paljon olet tehnyt. Mutta saat kuulla siitä yhdestä asiasta, jonka anoppi on tehnyt "hyväksesi" kymmenen vuotta takaperin.

Hännystelijät. Aviomies. Naapurit (ei tosin kaikki). Poikia ei ehkä voi hännystelijöiksi kutsua, mutta osaavat tehokkaasti pestä kätensä joka asiasta. Näennäisesti vastustavat äitiään. Mutta sitä ihmettä en nähnyt, että ( nyt ex-)mieheni olisi avoimesti asettunut minun puolelleni riitatilanteissa. Tai oikeastaan missään tilanteessa.

Lopullisesti pinna paloi loppuun kun hän alkoi julkisesti arvostella äitiyttäni. Löin välit poikki. Ja se oli HELPOTUS. Enää ei tarvinnut odottaa sitä päivän kolmatta puhelua hänen terveydestään, tai rankoista töistään, tai naapurista, joka on loukannut häntä verisesti, tai että sano sille *** että soittaa kun tulee töistä...jne.

Valitettavasti kasvatus tekee tehtävänsä ja nyt mieskin en entinen. Hänen kanssaan on kuitenkin ihan hyvät välit. Lasten asioista saadaan sovittua. Nyt kun aikaa on kulunut ja asioihin on saanut etäisyyttä, niin näkee asiat paljon selkeämmin.

Kuinka kauan jaksoin sitä paskaa. Anoppi syyttää ja mies hymistelee. Nyt se on loppu ja taivas ei pudonnut.
Miimi
Viestit: 8
Liittynyt: 22 Huhti 2018, 10:39

Re: Narsisti anoppi

Viesti Kirjoittaja Miimi »

Kuulostaa ihan mun miehen vanhemmilta. Paitsi, että tässä tapauksessa appiukko on se narsisti ja anoppi hänen nöyrä alamainen, joka passaa ja palvelee ja ylistää ja anelee. Alussa olin maailman paras miniä ja tulin varsinkin appiukon kanssa juttuun ihan erityisen hyvin. Lastemme syntymän jälkeen tilanne alkoi muuttua. Ensimmäistä lastamme hössöttivät ihan hurjana ja ajattelinkin, että pappa on niin kovin pienen lapsen lumoissa, että käyttäytyy sen takia kovin kummallisesti. Toinen lapsi, kun syntyi niin edelleen esikoista nostetaan jalustalle ja nuorempi lapsi työnnetään syrjään. Mummo toki antaa hänellekin huomiota, mutta pappan mielestä nuorempi lapsi on aina tiellä, kun haluaa antaa vaan isommalle huomiotaan.
Noin kuukausi sitten jouduimme olemaan mieheni vanhempien kanssa normaalia enemmän tekemisissä ja silloin mulla loksahti palat kohdilleen ja tajusin, että olen tekemisissä narsistin kanssa. Miehellenikin asiasta kerroin, mutta hän jotenkin haluaa sivuuttaa asian, vaikka sanookin, että uskoo mua. Ei olla kuukauteen oltu heidän kanssaan tekemisissä ja nyt tämä appiukko on alkanu soittelemaan mun isälle. Kysyy siltä meidän perheen kuulumisia ja yrittää saada mun isää puhumaan meille, että unohdettais koko asia ja oltais taas tekemisissä niin kuin ennenkin. Selittää mm. miten huonossa kunnossa anoppi on tän meidän välirikon takia ja yrittää sillä saada vedottua, et oltais heihin yhteydessä. Olen menossa juttelemaan asiasta psykologin kanssa, kun en tiedä varmaksi, mikä tässä tilanteessa olisi lapsien kannalta paras ratkaisu. Eli välit poikki kokonaan vai ollaanko jollain tapaa vielä tekemisissä ja, jos niin miten? Mieheni välttelee aihetta, mutta huomaan, että se oikeasti vaivaa häntä.
Tuo, mistä mainitsittekin, että tyrkytetään apua ja itsestä sitten tuntuu, että jää hirmuiseen kiitollisuudenvelkaan, niin on tuttua meidänkin kohdalla. Halutaan olevinaan vilpittömästi auttaa ja rahallistakin apua tarjotaan ja lapsille ostellaan jatkuvasti kaikenlaista. Tuntuu, että pelkkä "kiitos" ei riitä, vaan on kuin narsisti omistaisi meidät, kun on auttanut jossain ja kiukuttelee, jos ei tehdä niin kuin hän haluaa. Ilkeää piikittelyä on ollut myös varsinkin lastenkasvatukseen liittyen ja vaikka sanoo, että miten meidän pitäisi tehdä niin itse tekee kuitenkin toisin päin. Monesti olen vierailujen jälkeen tuntenut olevani ihan paska ihminen, joka ei osaa edes omia lapsiaan hoitaa, mutta nyt tiedän, mistä se on johtunut.
miniä
Viestit: 4
Liittynyt: 03 Marras 2017, 11:16

Re: Narsisti anoppi

Viesti Kirjoittaja miniä »

Hei Miimi!

Sinussa ei ole mitään vikaa, varmasti parhaiten tiedät, mikä lapsillesi on parasta.

Minä olen ottanut syksystä saakka tietoisesti etäisyyttä appivanhempiini. En ole vastannut puhelimeen, en käynyt kylässä, en ole edes juuri puhunut heille (mitä nyt pakolliset heit jne. joutuu sanomaan jos käyvät meillä). Sillä seurauksella, että anoppi ei ole enää saanut kohtauksia minun suuntaan, appiukko ei ole soitellut ja kertonut kuinka nyt on mummolla paha mieli siitä ja siitä... Minä oletan, että he tiedostavat muutoksen minussa ja ymmärtävät jollain tasolla, että heillä ei enää ole minuun otetta. Eivät hekään enää minulle soittele, vaan soittelevat pojalleen. Sen mitä käyvät, ovat pelkkiä piipahduksia jollain asialla.

Jos olisin tämän "tempun" tehnyt joskus aiemmin yllättäen, olisi siitä seurannut valtava syyttelyryöppy, soittelut aamusta iltaan ja haukut siitä kuinka olen olevinaan ja ylpeä, kuinka minun koko suku on niin ylimielistä ja kummallista ja kuinka heistä kaikki ovat tähän saakka pitäneet ja nyt MINÄ sitten muka en pidäkään ja se johtuu vain minusta, heissä ei ole mitään vikaa...

Etäisyyttä olen myös ottanut mieheeni, sattuneista syistä, eikä pienimpänä se että olen myös hänessä alkanut näkemään samoja piirteitä kuin vanhemmissaan. Tavallaan myös hänen aseensa minua vastaan ovat siinä samalla karisseet. Ei tämä elämä silti helppoa ole, vaan jatkuvaa varuillaan oloa eikä minulla ole ketään perhepiirissä, kenelle voisin uskoutua kun itsellä on vaikeaa. Onneksi on omat sukulaiset ja ystävät, ja enimmäkseen pyrin olemaan paljon kotoa poissa (harrastukset iltaisin ja aamulla aikaisin töihinlähtö), ettei tarvitse kohdata miestä. Eikä mieskään nyt ole sitten minua kritisoinut asenteestani häntä tai hänen vanhempiaan kohtaan, koska ei uskalla. Siitä seuraisi riita ja hän voisi menettää minut. Se olisi hänelle pahin mahdollinen painajainen, jos hän tulisi jätetyksi ja ihmiset sen saisivat tietää.

Voimia Miimi sinulle, sinun ajatuksesi ovat aitoja ja niihin on syy. Älä epäile itseäsi, äläkä pode syyllisyyttä. Minä olen siihen sortunut ihan liian kauan eikä siitä ollut minulle mitään hyötyä.
Miimi
Viestit: 8
Liittynyt: 22 Huhti 2018, 10:39

Re: Narsisti anoppi

Viesti Kirjoittaja Miimi »

Kiitos vastauksesta miniä! ❤️
Tuo on juuri hankalaa, kun suurin osa tuttavista ja sukulaisista ei uskoisi tästä henkilöstä mitään pahaa, koska osaa olla niin mukava kaikille. Se saa minut itsenikin kyseenalaistamaan ajatuksiani. Välillä ajattelen, että ylireagoin, mutta sitten taas muistan, mitä oikeasti on tapahtunut ja se on totta! Tältä foorumilta saa onneksi vertaistukea ja ihana tietää, että täällä ei kyseenalaisteta ja muutkin tietävät, mitä tarkoitetaan. Aikaisemmin syytin itseäni ja epäilin omaa mielenterveyttäni, mutta tajuttuani tämän narsistiasian niin ymmärsin, ettei tässä olla tekemisissä ns. normaalin ihmisen kanssa, joten normaali keskustelutapakaan ei silloin toimi. Avasinkin tuohon ihan omankin keskusteluaiheen, missä valaisen vähän enemmän tuota kuukausi sitten tapahtunutta. Mieheni kanssa olen onneksi saanut sen verran keskusteltua asiasta, että tiedämme molemmat, ettemme olisi voineet tehdä mitään toisin emmekä ole provosoineet narsistia mitenkään, vaan nyt tuli vaan vastaan tilanne, missä hänen todellinen luonteensa paljastui.
miniä
Viestit: 4
Liittynyt: 03 Marras 2017, 11:16

Re: Narsisti anoppi

Viesti Kirjoittaja miniä »

Hyvä jos miehesi on sinun puolella. Tilanne on vaikea jos niin ei ole ja vaikea myös siinä tilanteessa, jos itse pitää tavallaan "johtaa" sitä kamppailua appivanhempiaan ja heidän tahtoaan vastaan jos mies ei ota kantaa. Siinä tulee, ainakin minulle tullut, monesti tilanteista, joissa minua sitten syytetään surutta siitä, että "Kylläpä sen tietää, missä näitä ajatuksia kasvaa..." kun poikansa kuulemma ennen suhtautunut heidän ohjailuunsa ihan eri tavalla kuin sitten minun rinnalla ollessaan. Eikä siinä mitään kummallista minun mielestäni olekaan jos siinä vaiheessa asenne muuttuu, silloinhan asioita katsotaan ihan eri näkövinkkelistä kun on oma perhe ja oma elämä.

Minä kuvittelin alkuun hyvin pitkään, että mies on minun puolellani, mutta olen tajunnut vuosien varrella, että ei näin todellisuudessa olekaan. Hän vertaa omia vanhempiaan ja minun vanhempia, jos esimerkiksi minä sanon hänen vanhempiensa tekemisistä jotain, hän äkkiä ottaa esimerkiksi jonkin asian (mielestäni ihan oikeasti paljon mitättömämmän tai jopa sellaisen jonka mies on käsittänyt itse väärin) minun vanhemmistani siihen tyyliin, että "No kyllä sinun isäsiksin silloin..." ja nämä keskusteluthan on saaneet minut niin monesti miettimään, että mikä minä olen sanomaan jos hän kokee noin kuin sanoo ja minä vielä itse ylireagoin. Miehelläni myös on tapana kuitata asiat sanomalla "No ainahan hän on ollut sellainen!" Minusta se ei ole mikään peruste sille, että sitä käytöstä pitäisi aina jatkaa, saatika sitten että se pitäisi hyväksyä.

Miehelläni ja hänen vanhemmillaan on usein ollut riitoja keskenään ja minä alkuun olin niistä ihan järkyttynyt, millaista huutoa, nimittelyä, suoraa haukkumista ja aliarviointia. Sellaista käytöstä, mitä en ikinä ennen ollut kuullut ja minä itse kun sellaisia solvauksia olen saanut nyt tämän suvun kanssa ollessani osakseni, olen saanut niistä arvet loppuelämäkseni ja riita (tai anopin kohtaus) toisensa jälkeen minä olen etääntynyt kauemmas. En voi luottaa enkä suhtautua mitenkään myötämielisesti jos yhdessä vaiheessa minut ja minun suku haukutaan maanrakoon ja sen jälkeen pyydetään anteeksi (naurettavaa, että sitä on aina vaadittu jopa puolin ja toisin...). Sitten kaiken pitäisi olla kuin sormia napsauttamalla jälleen kunnossa. Tähän miehenikin pystyy, niin riidoissa vanhempiensa suuntaan, sekä minun kanssa. Minä en. Vaikka antaisin anteeksi, en kykene luottamaan. Varsinkin kun näitä tapahtuu liian monta kertaa. Anteeksipyyntö ei tunnu todelliselta jos mikään ei oikeasti muutu.
Miimi
Viestit: 8
Liittynyt: 22 Huhti 2018, 10:39

Re: Narsisti anoppi

Viesti Kirjoittaja Miimi »

Meillä on nyt tällä hetkellä sellainen tilanne, että appivanhemmat yrittävät luikerrella takaisin meidän elämään. Olen ilmoittanut, että anoppi saa halutessaan olla meidän kanssa edelleen tekemisissä ja nähdä lapsia, mutta appiukkoa emme halua elämäämme ainakaan tällä hetkellä ja tulevaisuudesta ei kukaan voi tietää. Painotin myös, että tämä päätös johtuu puhtaasti appiukon käytöksestä meitä kohtaan ja lasten nähden tapahtuneista sekoiluista, mitä emme voi hyväksyä. Appiukon kanssa emme ole enää puhuneet, mutta anoppi yrittää selitellä ja puolustella hänen tekemisiään ihan käsittämättömillä jutuilla! Mm. että on tapahtunut väärinkäsitys ja hän oli väsynyt ja stressaantunut ja se oli "leikkiä" jne. Eli millään tapaa ei halua myöntää tehneensä tai sanoneensa mitään väärää ja mistään ei ole pahoillaan. Kun nämä sadut eivät uppoa meihin niin sitten vedetään säälikortti esille. Anoppi kertoo, miten huonossa kunnossa appiukko on ja tilanne on vakava. Olevinaan sai sydänkohtauksenkin aikaisemmin, mutta kas kummaa, kun ei edes ambulanssia tarvinnut soittaa paikalle :?
Haluaisivat, että mentäisiin heidän kanssa keskustelemaan esim. perheneuvolaan, mutta itse emme usko sen johtavan mihinkään enkä kyllä ole tällä hetkellä edes valmis kohtaamaan appiukkoa. Hänellähän oli aikaisemminkin monta tilaisuutta keskustella, mutta käytti ne yksinpuheluun kehumalla omaa erinomaisuuttaan ja lyttäämällä meidät maan rakoon. Kun yritin väliin sanoa jotain niin asenne oli todella hyökkäävä ja kaikki sanomani käännettiin päälaelleen ja ymmärrettiin tahallaan väärin.
Vastaa Viestiin