Narsistiset piirteet itsessä

Narsistinen vanhempi voi aiheuttaa lapsilleen puutteita itsetunnossa, itseluottamuksessa ja selviytymisestä elämässä aikuisiässä sekä haasteita luottaa toisiin ihmisiin.

Valvojat: Karju, Notavictim

Alueen säännöt
Keskustelufoorumin ylläpitäjä (NUT ry.) ei ole vastuussa foorumin sisällöstä, vaan jokainen kirjoittaja vastaa oman viestinsä sisällöstä.

Asiaton tai loukkaava kirjoittelu keskustelupalstalla tai yksityisviestein ei ole sallittua. Mikäli joudut loukkaavan kirjoittelun kohteeksi tai huomaat sellaista, tee siitä ilmoitus valvojille.
Asiattomasta tai toisia loukkaavasta viestityksestä seuraa varoitus. Mikäli varoituksen jälkeen häiriköinti jatkuu, käyttäjä poistetaan keskustelufoorumista. Ylläpidolla on oikeus sulkea törkeästi käyttäytyvän kirjoittajan käyttäjätunnukset ilman varoitusta. Toisten kirjoittajien ala-arvoinen nimittely ja haukkuminen johtaa välittömästi käyttäjätunnuksen poistoon.

Yritysten, yhteisöjen sekä henkilöiden nimien mainitseminen kirjoituksissa on kiellettyä. Keskustelu käydään yleisellä tasolla, voidaan puhua ”esimiehestä, alaisesta tms” nimiä mainitsematta. Henkilöt ja organisaatiot eivät saa olla tunnistettavissa kirjoituksesta. Säännön rikkomisesta seuraa kirjoituksen poisto sekä varoitus.

Tekstin suora kopioiminen muista julkaisuista on kiellettyä. Viestit, joihin on kopioitu koko artikkeli tai pitkä lainaus, poistetaan.Linkit ja sitaatit ovat sallittuja. Toisilta sivustoilta löydettyjä tekstejä saa siteerata omassa tekstissä kohtuullisesti, kunhan mainitsee lähteen. Muistathan,että sanoituksia, runoja ym. suojaa tekijänoikeus, laista tarkemmin http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1961/19610404.
Keskustelujen linkittäminen toisille foorumeille ei ole suotavaa foorumin luonteen vuoksi.
Foorumin tekstejä ei saa kopioida tai käyttää opinnäytetyön, artikkelin tai muun julkaisun materiaalina ilman lupaa. Aineiston keruuta varten, ota yhteys ylläpitoon, sillä jokaiselta kirjoittajalta pitää saada suostumus erikseen.
NeitiK
Viestit: 167
Liittynyt: 15 Joulu 2015, 22:54

Re: Narsistiset piirteet itsessä

Viesti Kirjoittaja NeitiK »

Surutar, minusta tuntuu, että se on lapsille jatkuva ja loputon taipumus yrittää tavalla millä tahansa lieventää vanhempansa psyykkisen tilan vakavuutta. Se on jotenkin automaattista, vaikka lapsuus oliskin jo kaukana takana, silti sitä jotenkin haluaa mielessään lieventää. Rajatila on hankala diagnoosi, koska sitä tai sen piirteitä voidaan jaella keskenään hyvin erilaisille ihmisille. Toiset ovat narsistisempia ja toisen eivät, ongelmia tulee siinä, jos yritetään kokea, että "ollaan samanlaisia", vaikka toiselta puuttuisikin omatunto ja toiselta ei (mikä on aika suuri ero). Periaatteessahan me olemme kaikki samanlaisia, mutta kuitenkin täysin erilaisia. Yhdestä ja samasta traumastakin voi lähteä lukuisia eri kehityspolkuja, eri valintoja, miten mennään eteenpäin. Koen, että jossain vaiheessa muiden hyväksikäyttäminen on myös tietoinen valinta (poislukien psykoottiset episodit), ei se ole pelkästään vanhan trauman kaikujen mukana ajautumista. Joka hetki meillä on mahdollisuus valita, kehitymmekö vai emme. Usein se vain on kovin kivuliasta ja vaikeaa lähteä kehittymään, mutta kuitenkin kaiken sen arvoista.
Surutar
Viestit: 57
Liittynyt: 23 Joulu 2017, 19:01

Re: Narsistiset piirteet itsessä

Viesti Kirjoittaja Surutar »

Neiti K, niin totta!

Kun on pienestä pitäen "ymmärtänyt" vanhempaansa, sitä helposti jatkaa. Kun se on niin traumatisoitunut raukkapieni. Joo. Olen minäkin traumatisoitunut, mutta ei traumatisoituminen silti oikeuta kohtelemaan muita huonosti. Päässä alkaa käydä varsinainen dialogi asian ympärillä. Yksi ääni sanoo: mutta kun se ei ymmärrä kohtelevansa toisia huonosti. Mihin toinen vastaa, että siinä tapauksessa voisi yrittää kuunnella sitä toisten antamaa palautetta. Vastaus tähän on, että ei se kykene, se on niiiiiin rikki.

Voi luoja. Älykäs ihminen kykenee kyllä edes vähän reflektoimaan omaa toimintaansa, vaikka olisikin rikki.

Aika olennainen pointti myös tuo, että toisella ei ole omaatuntoa. Tai empatiakykyä.

Onhan se aika kammottavaa ajatus, että vanhempi ei oikeasti kyennyt johonkin todella olennaiseen: rakkauteen. Mieluummin sitä haluaisi uskoa siihen, että toinen on vain niin kamalan hajalla. Jossain siellä kaiken alla oli kuitenkin se rakastava äiti.

Tätä "olemme kaikki samanlaisia" -asetelmaa tukee kyllä ympäröivä maailma aika paljon, myös tahot joiden pitäisi auttaa ja parantaa. Ei suostuta näkemään pahaa äidissä. Tässä "hyvä" esimerkki:

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2011/10/1 ... kin-trauma
NeitiK
Viestit: 167
Liittynyt: 15 Joulu 2015, 22:54

Re: Narsistiset piirteet itsessä

Viesti Kirjoittaja NeitiK »

Muistankin lukeneeni tuon jutun joskus. Kauheaahan se oikeastaan on, että apua hakiessaan edes ammattilaiset eivät usko. Paljon siinä tulee olo, että on vain sattuman armoilla, löytääkö oikeat ihmiset, jotka ymmärtävät. En tiedä ymmärtävätköhän monet oikeastaan sitä, että kun he yrittävät ymmärtää toista "asettumalla itse tämän asemaan", he itse asiassa oikeasti kuvittelevat itsensä toisen ihmisen tilanteeseen ja miettivät miten itse tuntisivat siinä tilanteessa. Sitä ei oikein voi yleistää kuvaamaan toisen ihmisen mieltä, sillä se kuvaa vain sitä, minne asti oma mieli kykenee yltämään.
Shortlie
Viestit: 147
Liittynyt: 14 Loka 2017, 12:35

Re: Narsistiset piirteet itsessä

Viesti Kirjoittaja Shortlie »

NeitiK kirjoitti: 15 Helmi 2018, 12:25 Yhdestä ja samasta traumastakin voi lähteä lukuisia eri kehityspolkuja, eri valintoja, miten mennään eteenpäin. Koen, että jossain vaiheessa muiden hyväksikäyttäminen on myös tietoinen valinta (poislukien psykoottiset episodit), ei se ole pelkästään vanhan trauman kaikujen mukana ajautumista. Joka hetki meillä on mahdollisuus valita, kehitymmekö vai emme. Usein se vain on kovin kivuliasta ja vaikeaa lähteä kehittymään, mutta kuitenkin kaiken sen arvoista.
Tää on se asia, mikä musta on olennaisinta koko prosessissa. Mitä pisemmällä on asioiden kanssa, sitä huonommin voi, jos törmää luonnehäiriöiseen käytökseen itsessään, mutta myös ympärillään.
NeitiK kirjoitti: 16 Helmi 2018, 13:40 Muistankin lukeneeni tuon jutun joskus. Kauheaahan se oikeastaan on, että apua hakiessaan edes ammattilaiset eivät usko. Paljon siinä tulee olo, että on vain sattuman armoilla, löytääkö oikeat ihmiset, jotka ymmärtävät.
Mä muistan myös lukeneeni tuon jutun. Se ei taida edes olla harvinaista, että sua hoidetaan väärin. Järjestelmä toimii avun piirissä sen mukaan, mitä koneella on kirjoitettu ylös. Näiden mukaan sitten useimmiten asiaa viedään eteenpäin. Joten väärän diagnoosin perusteella voidaan saada tuhoa aikaan.

Nyt jälkeenpäin jo vähän naurattaa, kun muistelen omaa huonointa kokemusta hoitosuhteesta. Kun huomasin hoitajani olevan ihan kassalla, niin hän oli kirjannut mustavalkoinen maailmankuva. Sen sain siitä kun yritin puhua, millaisia ihmisiä perheen meidän naiset ovat. Jälkeenpäin olen opetellut kuulostelemaan ja varomaan puhumasta heistä suurimmalle osalle ihmisistä.

Mä yritin aikanaan tehdä selväksi, etten kaikkia ihmisiä tulkitse samanlaisiksi. Ainoastaan vaikeiden ihmisten kanssa olen paranoidi tai pidän varani. Nyt jälkeenpäin keskustellessa sitä on kutsuttu terveeksi varovaisuudeksi..niin myös sen olen itse ajatellut. En vaan ymmärrä, miten hoitajan mieleen ei juolahtanut, että maailmassa on myös vaikeitakin ihmisiä olemassa.
Surutar kirjoitti: 15 Helmi 2018, 19:07 Aika olennainen pointti myös tuo, että toisella ei ole omaatuntoa. Tai empatiakykyä.

Onhan se aika kammottavaa ajatus, että vanhempi ei oikeasti kyennyt johonkin todella olennaiseen: rakkauteen. Mieluummin sitä haluaisi uskoa siihen, että toinen on vain niin kamalan hajalla. Jossain siellä kaiken alla oli kuitenkin se rakastava äiti.
Tää on se vaikein asia hyväksyä ainkin mulle. Tuntuu, että pitää oikein kamppailla, että pystyy näkemään tuon rikkinäisen kuvan. Mielummin sitä kuvittelisi mitä tahansa muuta.
Shortlie
Viestit: 147
Liittynyt: 14 Loka 2017, 12:35

Re: Narsistiset piirteet itsessä

Viesti Kirjoittaja Shortlie »

Mulle nousee suunnaton häpeä narsistisista piirteistä itsessäni. Oon nyt tunnistanut pahimmat, mitkä oli käytössä omassa parisuhteessani. Niukka empatiakyky, kyky manipuloida toista ihmistä saavuttaakseni oman päämääräni, lyhyt pinna, halu kokea ylemmyyttä suhteessa muihin ihmisiin. Nää on mun pahimmat luonteenpiirteet, mistä lyhyt pinna on nykyään pahin ongelma.

Tuohon päälle mulla on väkivaltainen puoli, joka on ollut syväunessa 9v eteenpäin. Silloin tein viimeisen tekoni raivon vallassa. Sen teon seurauksena mun sisko lopetti fyysisen väkivallan mua kohtaan. Pahin kiusaaminen kotona loppui.

Tuota väkivaltasta puolta yritän käsitellä tietoisesti, mutta ajaudun helposti jotenkin kostonhalun valtaan. Kaikki väkivalta, mitä oon kokenu on padottuna tähän puoleen, mikä on kuin joku piru minussa. Pidän tuota puolta tukahdutettuna. Pelkään puhua tästä, koska kirjoittelin joskus aikanaan todella väkivaltaisia asioita, kun törmäsin tähän puoleen itsessäni.
Harmaus
Viestit: 213
Liittynyt: 06 Helmi 2017, 21:16

Re: Narsistiset piirteet itsessä

Viesti Kirjoittaja Harmaus »

Palasin käsittelee aihetta avatessani tunnelukkojani ja yrittäessä päästää menneisyydestä irti. Huomaan että mulla on todella pikkumainen puoli. Päiväkotilapselle tyypillistä asennoitumista "jos noi saa tehdä, miksen mä saa tehdä?" viitaten esimerkiksi siihen miten narskut, sosiopaatit ja psykopaatit tekee eikä heille kukaan tee mitään, koen tolla puolella olevani automaattisesti (ilman heidän älykkyyttään vältellä seurauksia) oikeutettu samoihin asioihin kuin he vaikka jäisinkin kiinni. Etenki jos oon uhriutumisen jälkeen alkanut kokeilemaan (samassa) yhteisössä, saanko tehdä samoin mitä mulle ollaan tehty eli toisin sanoen, onko yhteisön säännöt tasapuoliset kaikille vai riippuuko se siitä kuka rikkoo niitä.
Ja sitte suutun että mut tuomitaan mutta heitä ei, kummiskin lähtökohtaisesti molemmat teki väärin. Tää puoli itessäni on muuttunut pahemmaksi toistuvan uhriutumisen myötä, vähän niinku "kostan sitte yhteisölle (ja yhteiskunnalle) koska en voi kostaa narsuille, massahan se kummiskin laulaa narskujen ja sosiopaattien kuorossa".
Ah, ihanaa kun ei voi päästää menneistä kaunoistakaan irti vaikka mielenterveys menis mukana (tää oli sarkasmia). Kapinoin melkeinpä samalla tavalla kuin lapsena kapinoin äitiäni vastaan, sen sijaan että opettelisin tekemään sen rakentavasti, osotan mieltäni jopa niin pitkälle että ammun itteäni nilkkaan. Välillä tulee niinkin voimakkaana ja itsetuhoisena että se menee yhteiskunnalliselle tasolle: en haluu hyödyttää yhteiskuntaa koska se ei anna mulle mahdollisuuksia hyötyä tai saada tehdä mitä haluun tehdä elämälläni. Siinä mielentilassa koen toisinaan taipuvani narsismiin sillä se tulee "hinnalla millä hyvänsä"-ääriajattelulla sen sijaan että aattelisin miten realistisesti parannan elämääni. Vaikkei yhteiskunta oo vastuussa mun henk koht virheistä tai siitä etten riitä, tietty asiat vois olla reilummin ja tiettyjä arvoja ei tartteis tuputtaa jos niitä ei oikeasti kaikkien tarttekaan noudattaa. Se on harhaanjohtamista.

Edit: Onneksi sentään paremmin tietonen tästä kuin nuorempana niin ei oo ihan niin itsetuhoista ja kontrolloimatonta kuin joskus. Vaikka itsehillintää ja varovaisuutta oli monesti liialtikin. Pelkäsin ottaa riskejä uusien sosiaalisten tuomitsemisten (tulee aina mieleen sosiaalinen neuvosto joka on päättänyt että kärsit) ja hylkäämisten seurauksina.
Kai sekin vähän vaikutti miten paljon mua kiusattiin lapsena joten ainut ihmiskontakti saattoi olla nimenomaan nuo vanhempani keistä ainakin on narsisti. Siinä mielessä koetan olla myötätuntoinen itteäni kohtaan, ettei oo ihmekään jos on vähän pallo hukassa siitä mihin tulee elämässä sopeutua ja mihin ei tartte, mitä vapauksia yksilöllä on ilman että huomauttamista tarttee ottaa tosissaan (koska se huomauttelu voi olla myös manipulointia) ja millon on oikeesti peiliin kattomisen paikka.
En koeta asiasta puhumalla kerjätä sääliä tai koeta erikseen pyydellä jotain sosiaalista "lupaa" olla öykkäri, mutta haluun päästää tän pahan olon ulos kirjottamalla siitä. Ettei mua aina tuomittas yrityksistä opetella elämään ilman sitä mustavalkosta standardia joka perheestä ja nuoruuden ympäristöstä on tullut, tai ettei aina olis niin pöyristyttävää jos joku ei yksinkertasesti ymmärrä ihan kaikkea mitä kolmikymppiselle pitäs olla itsestäänselvyyksiä.
Narsismista ollaan levitetty tietoa sukupolvien ajan, sanottu ettei tämä ole hyväksyttävää, mutta vieläkin ollaan siinä pisteessä ettei sille käytännössä tehdä yhtään mitään. Onko tästä siis hyötyä?
Vastaa Viestiin