Häpeä

Narsistinen vanhempi voi aiheuttaa lapsilleen puutteita itsetunnossa, itseluottamuksessa ja selviytymisestä elämässä aikuisiässä sekä haasteita luottaa toisiin ihmisiin.

Valvojat: Karju, Notavictim

Alueen säännöt
Keskustelufoorumin ylläpitäjä (NUT ry.) ei ole vastuussa foorumin sisällöstä, vaan jokainen kirjoittaja vastaa oman viestinsä sisällöstä.

Asiaton tai loukkaava kirjoittelu keskustelupalstalla tai yksityisviestein ei ole sallittua. Mikäli joudut loukkaavan kirjoittelun kohteeksi tai huomaat sellaista, tee siitä ilmoitus valvojille.
Asiattomasta tai toisia loukkaavasta viestityksestä seuraa varoitus. Mikäli varoituksen jälkeen häiriköinti jatkuu, käyttäjä poistetaan keskustelufoorumista. Ylläpidolla on oikeus sulkea törkeästi käyttäytyvän kirjoittajan käyttäjätunnukset ilman varoitusta. Toisten kirjoittajien ala-arvoinen nimittely ja haukkuminen johtaa välittömästi käyttäjätunnuksen poistoon.

Yritysten, yhteisöjen sekä henkilöiden nimien mainitseminen kirjoituksissa on kiellettyä. Keskustelu käydään yleisellä tasolla, voidaan puhua ”esimiehestä, alaisesta tms” nimiä mainitsematta. Henkilöt ja organisaatiot eivät saa olla tunnistettavissa kirjoituksesta. Säännön rikkomisesta seuraa kirjoituksen poisto sekä varoitus.

Tekstin suora kopioiminen muista julkaisuista on kiellettyä. Viestit, joihin on kopioitu koko artikkeli tai pitkä lainaus, poistetaan.Linkit ja sitaatit ovat sallittuja. Toisilta sivustoilta löydettyjä tekstejä saa siteerata omassa tekstissä kohtuullisesti, kunhan mainitsee lähteen. Muistathan,että sanoituksia, runoja ym. suojaa tekijänoikeus, laista tarkemmin http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1961/19610404.
Keskustelujen linkittäminen toisille foorumeille ei ole suotavaa foorumin luonteen vuoksi.
Foorumin tekstejä ei saa kopioida tai käyttää opinnäytetyön, artikkelin tai muun julkaisun materiaalina ilman lupaa. Aineiston keruuta varten, ota yhteys ylläpitoon, sillä jokaiselta kirjoittajalta pitää saada suostumus erikseen.
Wreck
Viestit: 48
Liittynyt: 23 Heinä 2017, 12:22

Re: Häpeä

Viesti Kirjoittaja Wreck »

Shortlie, kamalaa luettavaa. Lasten seksuaalinen hyväksikäyttö, vallankäyttö näin sairaalla tavalla, lienee melko yleistä narsistiperheissä? Meilläkin sitä oli ja en millään haluaisi muistella! Meillä tyttäret olivat "isän morsiamia". Nämä asiat on tukahdutettu jonnekin todella syvälle, koska lapsenakin niiden kanssa piti vaan elää... On ihme, etten ole sairastunut bipoon tmv.
Shortlie
Viestit: 147
Liittynyt: 14 Loka 2017, 12:35

Re: Häpeä

Viesti Kirjoittaja Shortlie »

Wreck on karmeaa kuulla, että myös teillä on ollut vastaavaa, sairasta! Mun oli lähettävä puhumaan asiasta heti kun olin siitä kirjoittanut tänne..Olo on ihan turta kun tää asia yrittää tulla tietoisuuteen aktiivisesti.

Muistin tän asian uudelleen kunnolla vasta tänään. Voin kertoa, että tukahdutettua tää on tosiaan ollu mullakin..Niin syvälle, etten sitä haluaisi edes nyt muistaa. Lähinnä särkee päätä kun mieli blokkaa ja järki sanoo, että on muistettava, jotta voi päästä asiasta yli aikanaan.

Mä oon iloinen, ettei musta tullu hirviöä tai mitään aineiden käyttäjää. On ilmeisesti aika yleinen tapa miehille tän tyyppinen selviäminen..

Kaikesta en voi tännekkään kirjoittaa, mutta sitä näiden tekojen aiheuttamaa vihaa, nöyryytystä ja häpeää on ollut vaikeaa käsitellä yksin lapsena..Mahdotonta!
rajallinen
Viestit: 196
Liittynyt: 06 Huhti 2016, 20:20

Re: Häpeä

Viesti Kirjoittaja rajallinen »

Ne on asioita joita on tapahtunut mutta ei tapahdu nyt. Siinä on iso ero. Tässä ja nyt ei tapahdu yhtään mitään uhkavaa tai pelottavaa. Silloin tapahtui ja se oli väärin.

Ikävä kyllä luulen että varsin yleistä narsistisissa perheissä. Lasten käyttäminen pelivälineinä, seksuaalista kaltoinkohtelua, hyväksikäyttöä, pelaamista jne. Minua käytettiin välineenä: narsisti nukutti minua itsensä ja miehensä välissä "jotta ei tarvitsisi suorittaa aviovelvollisuuksia" vedoten siihen että lapsi on läsnä. Ja joka ikinen kerta, niinhän siinä kävi ettei minun nukkuma paikalla siinä välissä ollut mitään merkitystä vaan "aviolliset velvollisuudet" (kuten narsisti niin uhrimaisesti niitä kutsui) tapahtuivat silti, narsisti vain sysäsi vastuun tapahtuneesta miehelleen eli isälleni. Asunnossa olisi ollut rutkasti tilaa nukuttaa kaikki lapset omissa huoneissaan mutta narsisti ei kyennyt edes "aviollisia velvoitteitaan" hoitelemaan ilman lapsen läsnäoloa. Ajattelikohan se että lapsi näkee siinäkin tilanteessa äitinsä joten mielettömän hienosti ja ihailtavan uhrautuvasti hoitelevan velvollisuuksiaan siinä lapsiyleisön nähden? ;)

No seksuaalista rajattomuuttahan siitä seurasi, alle 10 vuotiaana oli mielestäni jo ihan "normaalia" että aikuiset ei kykene kantamaan vastuuta suurin piirtein yhtään mistään ja ne jättää lapsia heitteille milloin mihinkin tilanteeseen. Avoimesti lasten edessä myös kourittin sukulaisia, lasten kavereita jne. Ainoastaan tuntemattomien aikuisten, kavereiden vanhempien, naapureiden tms läsnäollessa olin huomaavinani että kaikki aikuiset eivät ehkä olekaan samanlaisia vaan joillain on jotain outoa auktoriteettiä, kenties jotain ihmeellistä rajojen kunnioitusta kun ottavat huomioon lasta ihan eri tavoin kuin kotona, huomasin myös että oma läsnäoloni huomattiin ja otettiin huomioon, olipa outoa ;) Aidosti myös oli useita suojaavia tekijöitä, aikuisia jotka välittivät eri tavoin. Malleja. Muistoja siitä että on olemassa aikuisia ihmisiä jotka tuntuivat pitävän itsestään ja muista huolta, aidosti. Meillä pidettiin huolta siitä että ei saa puhua, tuntea, kuulla, nähdä, vaan pitää olla kiitollinen siitä mitä on ja esittää kaikesta huolimatta reipasta menestyvää, aikuisten viihdyttäjää, käyttäytyä siten että narsisti saa kiillottaa sädekehäänsä eikä missään nimessä saanut näyttää tai ottaa esille mitään "ikäviä asioita".

Nämä on kipeitä muistoja mutta olen niin kurkkua myöten täynnä kaikkien mahdollisten muistojen tukahduttamista ja esittämistä ja teeskentelyä ja selittelyä etten vain jaksa enää kieltää -omia kokemuksiani- -muita suojellakseni-. En tietenkään usko hetkeäkään että omat kokemukseni olisivat mitenkään ainutlaatuisia kun ne eivät sitä ole. Mutta minulla ei ole mitään tarvetta enää suojella yhtä ainutta aikuista, ei omaa vanhempaa eikä kenenkään muunkaan, vain siksi "ettei vanhemmalle tulisi paha mieli" tai "ei menneitä sovi muistella" "olihan teillä sentään kaikki hyvin kuitenkin" ym mitä sain kuulla kun yritin tapahtumista kertoa naapurin vanhemmalle. Asioita on tapahtunut ja niistä pitää voida puhua ilman syyllisyyttä koska itse ei ole niitä tehnyt.

Joo: "Meillä oli katto pään päällä eikä ollut sota-aika enää". Se ei silti tarkoita että kaikki oli hyvin.

Jälleen kerran tulee yksi sama jännä asia mieleen joka palautuu todella usein muistista. Se että narsisti meidän perheessä voi aina hyvin. Narsisti on patologisen terve. Virkeä nauravainen, eläväinen, fiksu ja filmaattinen. Näennäisesti. Rajatun ajan. Mutta muut voivat huonosti. Muut kantavat narsistin taakat.
Shortlie
Viestit: 147
Liittynyt: 14 Loka 2017, 12:35

Re: Häpeä

Viesti Kirjoittaja Shortlie »

Rajallinen todella karmeaa luettavaa tuo sinunkin menneisyys. Mulla nuo muistikuvat tulee niin voimakkaina ekan kerran kun muistan, niin tipahdan ihan pienen lapsen tasolle ja en osaa materiaalia käsitellä yksin. Yleensä kun olen käynyt asioista keskustelemassa jonkun kanssa, niin rohkenen jatkaa ja rauhoitun. Kiitos kuitenkin myös noista sun rauhottavista sanoista, että ovat vain muistoja.

Jos koitan miettiä noita sun kokemuksia, niin teilläkään ei tosiaan ole kiinnitetty huomiota siihen, mitä sä koet ja miltä susta tuntuu. Kuulostat myös "pelinappulalta", mikä on mun kokemus lapsuudesta. Meillä myös huolehtiminen loppui ajoissa. Mun osalta lopullisesti 8v iässä, jonka jälkeen olin itte velvollinen käymään lääkärissä, hammaslääkärissä jne. Kaikki seksuaalinen rajattomuus on aika vahingoittavaa..Siitä on inhottavaa lukea ja se nostaa esiin voimakasta ahistusta.

Meillä ei myöskään negatiivisista asioista saa puhua. Niiden sijasta äitimme haluaa ihailua, kannustusta ja kehuja siitä, miten hän "uhrautui". En vaan tajua..Ton takia alunperinkin koko perhe halus pysyä kaukana hänestä. Patologinen valehtelija, tarpeeton marttyyri.

Sit on isä hermoraunio..Kaveri jolla oli alunperin sydän paikallaan, mutta joka meni aivan palasiksi ja hävisi kokonaan meidän elämästämme. Alkoholisoitui ja alkoi elämään kai itsesäälissä. Isää kohtaan en tiedä, mitä tuntea.
rajallinen
Viestit: 196
Liittynyt: 06 Huhti 2016, 20:20

Re: Häpeä

Viesti Kirjoittaja rajallinen »

Meillä myös isä alkoholisoitui. Hänellä oli taustalla paljon hylkäämistä ja perheettömyyttä. Traumasiirtymiä kerrakseen mutta niimpä se taitaa kaikilla olla, kellä mitäkin traumoja. Isäni kuoli ajat sitten ja monesti on tuntunut että olisipa niin kiva jutella sen kanssa nyt, ymmärtäen ihan toisella tavalla nyt senkin elämää. Isä yritti hahmottaa vastuutaan vanhempana, mietti surullisena ääneen millainen isä hän on mahtanut olla jne. Hänen vuokseen tuntuu pahalta moni asia koska hän oli empaattinen... Tuntuu niin pahalta omien vanhempien puolesta moni moni asia... ja vielä pahemmalta se että omien kokemusten kanssa jäänyt niin yksin perheessä, jäänyt näkymättä, kuulumatta.

Jostain syystä nuo omat lapsuuden kokemukset eivät enää tunnu niin pahalta muistaa kuin joskus aiemmin. Aikoinaan tuntuivat kyllä mutta toisaalta niistä on puhunut ja kirjoittanut ja sitten ymmärtänyt sen että se oli silloin ja nyt on nyt. Koen kyllä että oman seksuaalisuudenkin kanssa on ollut taipumusta kokea ettei minulla ole -minun- seksuaalisuutta vaan että olen ollut jotakin toista varten seksuaalinen. Eli aivan samoin kuin omien tunteiden ja tarpeiden kanssa kun nykyään opettelee tunnistamaan ne omiksi saati vielä ilmaisemaan niitä. Pelkästään se että tunnustaa ja hyväksyy menneisyydessä tapahtuneita asioita omien kokemustensa kautta, auttaa kyllä hyväksymään itseään ja jossain vaiheessa sitä ei ole enää niin kiinni niissä. Että kannattaa niitä mahdollisuuksien rajoissa muistaa ja käydä läpi ja hyväksyä tapahtuneiksi. Itselläni on sellainen kumma piirre että muistan "kaiken" tai ainakin todella paljon lapsuudesta, ihan pienestä asti. Monesti toivon etten muistaisi ;) mutta toisaalta siitä on oma ilonsakin :)
Shortlie
Viestit: 147
Liittynyt: 14 Loka 2017, 12:35

Re: Häpeä

Viesti Kirjoittaja Shortlie »

Kuulostaa siltä, että olet oikeesti kulkenut jo aika pitkään polullasi. On oikeastaan aika lohdullista lukea kun joku vaikuttaa löytäneen edes jonkinlaista rauhaa menneisyyden osalta. Itellä on vielä hyvin keskeneräinen vaihe menossa, kaikki ei ole vieläkään täysin muistissa.

En osaa sanoa, miten sulla asiat tuli eteen ja käsiteltäväksi. Mulla oli noin 3-17v ikäisen ajalta blackout. Muistikuvat olivat sekaisin ja unohduksissa. Kävin EMDR terapiassa, minkä avulla aloin muistaa. Muistikuvat piti pakottaa takaisin tietoisuuteen. Sitä kautta tässä ollaan asia kerrallaan menossa johonkin suuntaan. Mulla on tarve yrittää muistaa kaikki, koska se tuntuu auttavan erilaisten fyysisten ja psyykkisten ongelmien kanssa eteenpäin.

Seksuaalisuus se on hajalla täälläkin. Aihe on hyvin arka kuitenkin ja en pysty siitä kirjoittamaan vielä enempää. On helpompaa kirjoittaa suoraan traumoista kun kertoa, millaisia ongelmia ne tuo tähän päivään. Kuitenkin teema häpeä kuvaa hyvin tunnelmia. Häpeä, jonka joku muu asetti mun kannettavaksi.
rajallinen
Viestit: 196
Liittynyt: 06 Huhti 2016, 20:20

Re: Häpeä

Viesti Kirjoittaja rajallinen »

"On helpompaa kirjoittaa suoraan traumoista kun kertoa, millaisia ongelmia ne tuo tähän päivään. Kuitenkin teema häpeä kuvaa hyvin tunnelmia. Häpeä, jonka joku muu asetti mun kannettavaksi."
Hyvin kuvattu.

Häpeä ei ole sinun häpeä. Käytännössä omansalainen prosessi hyväksyä se, melkoista sulattelua.
Paljon on tapahtunut siinä prosessissa kun on tavoitellut irrottautumista tapahtumista joita itselle on tehty, irti samaistumisesta, tajuamista että on asioita joita on tapahtunut mutta minä en ole sama kuin ne asiat. Samaan aikaan kun tapahtuu kasvua ja laajenevaa näkemistä, samaan aikaan tuntuu välillä että meneekin taaksepäin ja on ihan jumissa jonkun tunteen tai tapahtuman tai koko sillisalaatin kanssa. Juuri nyt on noussut pintaan sellainen syvä arvottomuuden kokemus josta jossain ketjussa kirjoitinkin muistaakseni. Jotenkin tunnistan syvällä sisimmässä että perheessä on vähän yks jos toinenkin kokenut arvottomuutta, mitätöintiä, häpeä ja syyllisyys iloisesti sekaisin ja vuorovaikutus silkkaa teeskentelyä ja valhetodellisuuden vakuuttelua. Heh, tuli valheista mieleen että monenkohan muun narsistivanhempi on ollut ainakin paikallisella tasolla poliittisesti aktiivinen, hep?! :lol:

Mutta juu, itsestäni tuntuu että kaikki tunteet ja tarpeet, seksuaalisetkin, on narsistisesta ilmapiiristä irrottautuessa löydettävä omiksi jälleen. Ettei ne ole ikään kuin koskaan omia olleetkaan, täysin. Aika hurjaa. Toisaalta, en ole ihan varma kuinka paljon ihmiset ylipäänsä käy vastaavanlaisia prosesseja läpi, voihan olla monenlaista taustoista lähtöisin olevat aikuiset käy vastaavia kriiseilyjä läpi irrottautuessaan lapsuuden maisemistaan, mene tiedä. Tavallaan on koko irrottautumis prosessin aikana ollut uudelleen ja uudelleen tunne että "saanko irrottautua" "saanko olla oma itseni" "anteeksi että en enää halua jatkaa teeskentelyä ja valhetodellisuuden toitottamista" jne mutta en ole ihan varma keneltä sitä oikein tuntee välillä pyytävänsä anteeksi? Narsistiltako? En minä siltä mitään halua anteeksi pyytää mutta onko se sitten koko se kollektiivi jolta pyytelee anteeksi että a) ylipäänsä esitti omaa rooliaan siinä näytelmässä vai b) että lopulta sanoutuikin irti siitä ja myönsi että rooli on silkkaa valetta.

Tässähän tulee ihan mielleyhtymiä vaikka jostain uskonnollisesta yhteisöstä irtautumiseen tai uloslentämiseen kun on vihdoin alkanut ajatella omilla aivoillaan.

Tekee kyllä todella hyvää saada kirjoitella tänne, ihan terapeuttista.
Surutar
Viestit: 57
Liittynyt: 23 Joulu 2017, 19:01

Re: Häpeä

Viesti Kirjoittaja Surutar »

rajallinen kirjoitti:"
Tässähän tulee ihan mielleyhtymiä vaikka jostain uskonnollisesta yhteisöstä irtautumiseen tai uloslentämiseen kun on vihdoin alkanut ajatella omilla aivoillaan.
Sitähän se on! Itselläni on kokemus tiiviistä ja sairaasta uskonyhteisöstä irtaantumisesta. Myöhemmin narsusta irtaantuessani ajattelin, että meidän perhe oli pieni uskonlahko, jonka perustuksia ei ollut lupa kyseenalaistaa, jossa elettiin narsun todellisuudessa ja suojeltiin narsua.
Shortlie
Viestit: 147
Liittynyt: 14 Loka 2017, 12:35

Re: Häpeä

Viesti Kirjoittaja Shortlie »

Tuo uskonlahko on uskomattoman tuttu käsite. Sanoin eräässä tukiryhmässä, että mun äidin ja sisaren kanssa tulee sellainen olo, että pitäisi kuulua heidän uskonlahkoon ja uskoa samoihin asioihin kuin he. Silti en voi lopulta koskaan kuulua lahkoon, koska olen mies ja lahkon tärkein tehtävä on vihata miehiä..Etenkin mun isääni.

Mun äidillä on tapana sanoittaa menneisyys. Järkytyin kun viimeksi keskustelin hänen kanssa. Olin tiukka ja sanoin, jos jotain hänen kertomaansa ei ollut tapahtunut mun elämässä. Kerroin sitten, mitä tapahtumaa hänen tarinansa sivusi ja minkä muistin elävästi nauraen. Tähän hän vastaavasti sanoi ettei muista tuollaista tapahtuneen. Tuntui todella kylmältä, ettei voi naureskella vanhempansa kanssa asioille menneisyydessä.

Jäin silloin miettimään, että mitä tässä tapahtuu? Miksi hän haluaa kyseenalaistaa mun elämääni ja muistojani? Mitä hän hyötyy siitä, että en pääse eteenpäin asioitteni kanssa? Hänen tarinansa oli osalta oikea, mutta tapansa mukaan hän kertoi sen niin, että isäni olisi syyllinen ja tehnyt taas jotain pahaa mulle(vale). Tätä en jaksa hänen kanssaan: Hän yrittää kokoajan sabotoida mun ja isäni välejä. Ihan kokoajan, jos olen yhteydessä häneen. Se on kuin väsytystaistelua. Vaikka pyydät että hän lopettaisi, niin aina sama homma jatkuu..Ikäänkuin et olisi sanonut edes mitään asiasta. Kaikessa, äitini olettaa isäni tekevän vihamielisiä ja sairaita ratkasuja tarkoituksella.

Mulla ei vaan ole voimia kokoajan olla tarkkailemassa, milloin ihminen valehtelee mistäkin asiasta. Luultavasti harvemmin edes puhuu totta..Välillä isäni teki toki ilkeitäkin temppuja mulle(muistan ne itsekkin). En siis isääni pidä lainkaan virheettömänä ihmisenä. Myös hän aiheuttaa surua, mutta vähemmän pään sekoittamista siinä ohella.

Tää vihaamis ilmiö on läsnä myös mun sisaressani. Hän olettaa välillä ihan outoja vihamielisiä asioita, mitkä ei liity tähän päivään. Yhden ainoan kerran hän on ääneen sanonut, mitä hän kuvitteli. Järkytyin, miten mustavalkoisia asioita hän näki minussa. Sanoin kyllä suoraan, että nyt ymmärsit ihan väärin.

Mulla on myös sellainen fiilis, että pitäisi olla pahoillaan. Olen kai pahoillani, että tietyt ihmiset ovat sairaita ja joudun pitämään heitä etäällä ilman, että he itse välttämättä edes ymmärtävät syitä siihen. :|

Tää meni vähän ohi aiheen, mutta nousi pintaan uskonlahkosta lukiessa.
NeitiK
Viestit: 167
Liittynyt: 15 Joulu 2015, 22:54

Re: Häpeä

Viesti Kirjoittaja NeitiK »

Narsismista on sanottu, että se on lähempänä kulttidynamiikkaa kuin ns. tavallista perherakennetta. Kun sitä ajattelee näin, se itse asiassa selventää asioita aika paljon. Kultit ovat selkein ja näkyvin narsistisen ja psykopaattisen ihmisten hyväksikäyttämisen muoto. Monet narsismiin liittyvät termitkin ovat alunperin kulttien toimintaan liittyviä, kuten rakkauspommitus. Saman tyyppiset kuviot toistuvat narsistisen perheen sisällä. Kannattaa siis ottaa selvää kulttien vaikutuksesta ihmisen psyykkeeseen, ja katsoa esimerkiksi dokumentteja tai elokuvia myös siihen liittyen.

Oikeastaan se, kun rajoja ei ole, eikä toisen ihmisen kunnioitusta, narsisti voi tehdä melkein mitä vain. Ihmiset jostain syystä jaottelevat asioita, että tämä ja tämä (esim. fyysinen väkivalta ja seksuaalinen hyväksikäyttö) ovat niitä traumaattisia juttuja, ja muut eivät niin traumaattisia juttuja. Lopulta kyse ei välttämättä ole siitä tapahtumasta itsessään, vaan siitä, ettei ole rajoja. Minusta se trauman ydin piilee siinä rajattomuudessa ja lasten käyttämisessä pelinappuloina, ja siinä, että todellisuudentaju hämärretään, ettei paha enää olekaan pahaa vaan rakkautta. Shortlie, kirjoittele ja puhu muistoistasi turvallisissa paikoissa, sillä tavalla alat luottamaan niihin ihan vain itse, eikä muutama "ei näin tapahtunut" kommentti enää heiluta niitä. Jälkikäteen muistetut muistot ovat aina ongelmallisia, valemuistojen riski on ihan todellinen, siksi en itse uskoisi vaikka yhtäkkiä muistaisin jotakin menneestä. Pakko vain elää sen kanssa, että niitä muistoja ei niin selkeinä ole. Ne muistetut asiat mihin luotan on sellaisia, että olen tavallaan aina muistanut ne, mutta en ole vain ajatellut niitä aktiivisesti. Voisi olla helpottavaa, jos muistaisi tarkkaan tapahtumia, mutta lopulta sillä ei ole merkitystä. Ne kaikki muistot ovat sisälläni tuntemuksina kuitenkin, ja tunteita tutkimalla pääsee traumaankin käsiksi.

rajallinen kirjoitti: Tavallaan on koko irrottautumis prosessin aikana ollut uudelleen ja uudelleen tunne että "saanko irrottautua" "saanko olla oma itseni" "anteeksi että en enää halua jatkaa teeskentelyä ja valhetodellisuuden toitottamista" jne mutta en ole ihan varma keneltä sitä oikein tuntee välillä pyytävänsä anteeksi? Narsistiltako? En minä siltä mitään halua anteeksi pyytää mutta onko se sitten koko se kollektiivi jolta pyytelee anteeksi että a) ylipäänsä esitti omaa rooliaan siinä näytelmässä vai b) että lopulta sanoutuikin irti siitä ja myönsi että rooli on silkkaa valetta.
Tämä juuri! Jotenkin kokee, että tekee väärin, kun ei enää jatka sitä samaa tanssia, missä kaikilla oli omat paikkansa ja jokainen tiesi mitä tehdä milloinkin. Lapsena kuitenkin sai aina niitä pieniä palkkioita, hyvää oloa ja hyväksyntääkin, silloin, kun tanssi sitä tanssia. Jos yritti pois, sai niin kauan pikku hiljaa voimistuvaa syyllistystä ja rangaistuksia, kunnes tajusi palata takaisin tansiin. Välillä erehdyn myös ajattelemaan, että mitä jos narsisti olisikin ihan "tavallinen" ihminen, ja miten rajua tämä kaikki asennoitumiseni silloin olisi. Että teenkö sittenkin väärin. Ihan kuin taikaiskusta kaikki omat tuntemukset katoavat jonnekin ja miettii, että pitää olla "hyvä ihminen" ja niin edelleen. Ihan kuin kaikilla olisi jokin lokero, mihin on syntymässä tungettu, ja sieltä ei saisi lähteä pois, tai maailman kirjat menevät sekaisin.
Vastaa Viestiin