Sivu 2/2

Re: 30 vuotta narsisti äidin hallussa.

Lähetetty: 14 Huhti 2018, 20:32
Kirjoittaja Harmaus
Tuo oli se hetki, jolloin tajusin, että elämässä täytyy olla 100% omillaan ja hyvä olisi jos olisi tilillä pientä puskuria. Vaikka narsku vanhemman tilillä olisi 100000 euroa, niin voit jäädä toisellepuolelle maailmaan lentokentälle kerjäämään matkarahoja suomalaisilta ja muilta avuliailta, jos oikein onnistut mokaamaan.
Toi on totta, narskun kasvatit kohtaavat tän melkeinpä väistämättä elleivät ite myös ala loisimaan muitten kyljessä kuten vanhemmat. Mutta se on motivoiva tavote mitä kohti kannattaa pyrkiä oli mitä tahansa menneisyydessä ja ties mitä psykologisia haavoja parannettavana. Ne on vapauttavia hetkiä kun saa tuntea että on täysin riippumaton muista ja voi itse määrätä suuntansa elämässä. Sitten tulee varmaan oikeat mittasuhteet sillekin miten paljon elämässä tarttee kantaa vastuuta. Narskun läheisyydessä vastuu omasta elämästä ja vastuu narskun valinnoista sekottuvat liian helposti, pahimmillaan on velvotettu kantamaan molemmat "yhteisen hyvän" nimissä (tai muuten "olet paha ihminen").
Tietyssä mielessä äitini oli oikeassa, sillä veljeni kalloon meni, ettei hänestä ole bisnesmieheksi, eikä easy moneyta ole olemassa. Opetuksen hinta olisi vain ollu turhan raju, jos minä ja vaimoni ei olisi saatu rahoja kasaan.
Samaa mieltä. Joskus rajat kyl pitää vetää rautanyrkillä koska lievemmät tavat ei toimi, mutta narskulla ei muuta tapaa olekaan kuin rautanyrkillä hallitseminen. Kyl koko jutun luettuani jäin miettii mitä ite tekisi jos joku lähipiiristä olis veljes asemassa. Ja mitä oma äiti tekis jos ite olisin tukalassa tilanteessa.

Re: 30 vuotta narsisti äidin hallussa.

Lähetetty: 30 Heinä 2018, 02:22
Kirjoittaja MyWayOrTheHighway
Nyt olen vihdoinkin päässyt hetkeksi eroon äidistäni. Muutin toiselle paikkakunnalle ja opiskelut alkaa nyt syksyllä. En ole laittanut osoitetta vielä salaiseksi maistraati turvakiellon kautta, mutta jos hän löytää minut ja tulee häiritsemään joudun sen tekemään. Myös vaihdan samalla nimeä vaikka se maksaa uuden muuton yhteydessä. Hinta välien poikkilaittamisesta on kova; samalla katkesi yhteys isääni joka oli erittäin läheinen tuntuu kuin narsistinen äitini pitää isää selkänsä takana kuin portinvartia. Minun täytyy kohdata hänet ensin jos haluan kontaktin isääni.

Re: 30 vuotta narsisti äidin hallussa.

Lähetetty: 09 Elo 2018, 06:38
Kirjoittaja krizz
Tosi hyvin kirjoitettu, aivan tuntui kuin olisi kirjaa lukenut :D Jäin miettimään että mitä tarkoitit tällä kohdalla:
MyWayOrTheHighway kirjoitti: 16 Maalis 2018, 18:21 Vuoden ehdin olemaan rauhassa kunnes vanhemmat muutti samalle paikkakunnalle. Makasin sängyssä, 20kg ylipainoisena, surkeassa vuokraluukussa jossa en jaksanut edes siivota.
Ei kavereita ja arkena kävin ainoastaan isän kanssa kaupassa ja kirjastossa. Illat ja yöt istuin tietokoneella vaikka en ollu mikään nörtti vaan tapoin siellä vain aikaa.
Että siis miksi meni niin huonosti että vain makasit sängyssä? Jos asuit jo yksin, ja olit päässyt "pois", niin mikä mättäsi? Anteeksi utelu, jäin vain miettimään tätä kohtaa.

Onnksi pääsit pois huh huhh

Re: 30 vuotta narsisti äidin hallussa.

Lähetetty: 09 Elo 2018, 16:20
Kirjoittaja MyWayOrTheHighway
Tarkoitan sitä että narsistinen äiti ajoi minut mielenterveys kuntoutujaksi ja makasin mieliala lääkkeillä huumattuna sängyn pohjalla eli sellasia 12 tunnin "yö" unia. Yritin myös 18 vuotiaana tökeröä itsemurhaa viiltelemällä se tapaus tuli kun keskustelin äidin kanssa puhelimessa ja tuli valtava ahdistuskohtaus. Vuosia tämän jälkeen koin siitäkin syyllisyyttää että olen ihan paska ajatuksella, vasta narsismi asian tullessa ilmi alkoi palat loksahdella kohdalle. en muista mitä äitini minulle puhelimessa sanoi kuin reagoin niin vahvasti mutta kova tuuppaus tekoon oli eikä luonnollisesti hän koe sitä pahana. lisäksi lääkkeet aiheutti ruoka addiktion eli aivot antoi koko ajan singaalia että on nälkä ja sen takia lihoin tämä vaikutti tietenkin itse tuntoon.

istuin kotona illat koska itsevarmuuteni sekä identiteettini oli vääristynyt johtuen syrjäytymisestä eli lapsena ei ollut ystäviä joista nämä puolet "peilaantuu" äitini ei nähnyt tässä ongelmaa :lol:
mutta heti kun terapiassa kerroin epäilyksistäni äitini narsismista koko homma muuttui ja vuodessa sain terveet paperit harmi että 10 vuotta meni elämästä hukkaan. silti jotkin asiat on vaikea korjata kuten psykiatrisessa loppulauselmassa identiteetin rakentaminen vaatii vielä työtä.

Re: 30 vuotta narsisti äidin hallussa.

Lähetetty: 09 Elo 2018, 18:34
Kirjoittaja Shortlie
Tää on aika pelottavan kuulosta, mutta täällä on myös yksi n. 7v kuntoutuja, jolla on kokemusta lääkkeillä huumaamisesta. Koin, että pahimmillaan oli hyvä olla hieman poissa tästä maailmasta. Oli musertavaa muistaa karmeita asioita ja olla täysin yksin. Ymmärtää, että tämä tie vie vain eteenpäin, jos irrottaudun. "Piti myös harkita syökö sinisen vai punaisen pillerin. Mä söin sen punaisen tietoisesti ja kaninkolo on ollut syvä"(Matrix vertaus).

Tällähetkellä todellisuuteen paluu ja narsismin(isä) + psykopatian - borderlinen(äiti), sosiopatia(sisko) ymmärtäminen on käynnissä. Peiliinkin on tullu katottua enemmän, mitä muualle. Ensisijaisesti etsin aina syytä itsestäni, mutta nyt pitkällä aikajänteellä oon huomannut myös lapsuuden ympäristön + asioita, mistä olen kirjoittanut.

Nuo termit, mistä kirjoitin on vienyt arviolta vuoden. En koe, että oloni paranee kun olen saanut sairaudet kirjoitettua ja ymmärrettyä. Olen silti pohjalla, koska läheiseni ovat sairaita ihmisiä. Sitä on vaikea hyväksyä.

Vertaiset on olleet mun pelastus, on tullut terveitä ihmissuhteita myrkyllisten tilalle.

En enempää kirjoita, mutta nuo mistä kerroit oli aivan kun joku olisi kirjoitellut paloja mun elämästä.

Tsemppiä irtaantumiseen,
Shortlie