Äitikin vielä...?

Narsistinen vanhempi voi aiheuttaa lapsilleen puutteita itsetunnossa, itseluottamuksessa ja selviytymisestä elämässä aikuisiässä sekä haasteita luottaa toisiin ihmisiin.

Valvojat: Karju, Notavictim

Alueen säännöt
Keskustelufoorumin ylläpitäjä (NUT ry.) ei ole vastuussa foorumin sisällöstä, vaan jokainen kirjoittaja vastaa oman viestinsä sisällöstä.

Asiaton tai loukkaava kirjoittelu keskustelupalstalla tai yksityisviestein ei ole sallittua. Mikäli joudut loukkaavan kirjoittelun kohteeksi tai huomaat sellaista, tee siitä ilmoitus valvojille.
Asiattomasta tai toisia loukkaavasta viestityksestä seuraa varoitus. Mikäli varoituksen jälkeen häiriköinti jatkuu, käyttäjä poistetaan keskustelufoorumista. Ylläpidolla on oikeus sulkea törkeästi käyttäytyvän kirjoittajan käyttäjätunnukset ilman varoitusta. Toisten kirjoittajien ala-arvoinen nimittely ja haukkuminen johtaa välittömästi käyttäjätunnuksen poistoon.

Yritysten, yhteisöjen sekä henkilöiden nimien mainitseminen kirjoituksissa on kiellettyä. Keskustelu käydään yleisellä tasolla, voidaan puhua ”esimiehestä, alaisesta tms” nimiä mainitsematta. Henkilöt ja organisaatiot eivät saa olla tunnistettavissa kirjoituksesta. Säännön rikkomisesta seuraa kirjoituksen poisto sekä varoitus.

Tekstin suora kopioiminen muista julkaisuista on kiellettyä. Viestit, joihin on kopioitu koko artikkeli tai pitkä lainaus, poistetaan.Linkit ja sitaatit ovat sallittuja. Toisilta sivustoilta löydettyjä tekstejä saa siteerata omassa tekstissä kohtuullisesti, kunhan mainitsee lähteen. Muistathan,että sanoituksia, runoja ym. suojaa tekijänoikeus, laista tarkemmin http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1961/19610404.
Keskustelujen linkittäminen toisille foorumeille ei ole suotavaa foorumin luonteen vuoksi.
Foorumin tekstejä ei saa kopioida tai käyttää opinnäytetyön, artikkelin tai muun julkaisun materiaalina ilman lupaa. Aineiston keruuta varten, ota yhteys ylläpitoon, sillä jokaiselta kirjoittajalta pitää saada suostumus erikseen.
Sara77
Viestit: 5
Liittynyt: 16 Kesä 2018, 22:44

Äitikin vielä...?

Viesti Kirjoittaja Sara77 »

Moi kaikki!

Mä elin 30 vuotta henkisesti julman ja väkivaltaisen isän kidutettavana. Ymmärsin vasta hänen kuolemansa jälkeen, että kyse oli väkivallasta, eikä normaalista käytöksestä. Olin uskotellut itselleni niin taitavasti, että hän ei oikeasti tarkoittaisi pahaa, etten edes tajunnut, miten syvältä hän onnistui rikkomaan mut.

Nyt kymmenen vuotta isän kuoleman jälkeen olen uskaltanut alkaa pohtia mun suhdetta äitiini. – En ole halunnut uskoa, että he molemmat olisivat narsisteja, mutta kun viikonloppuna luin Ilta-Sanomien artikkelia narsismista, niin tunnistin vain niin monta tuttua asiaa, joita näen äidissäni, että mun on pakko sanoa itselleni, että on parempi, etten ole myöskään hänen kanssaan tekemisissä. – Pelkään vain, että heikkona hetkenä uskottelen itselleni, että hän haluaisi minulle hyvää, vaikka jokainen kerta kun olen nähnyt häntä aikuisena tunnen oloni vähintään tyhjäksi – jos en täysin epäonnistuneeksi ihmiseksi.

Mä haluaisin pois tästä helvetistä ja toivon, että saan kirjoittaa täällä ainakin muistutukseksi itselleni, että jaksaisin välittää itsestäni ja pysyä erossa kaikista ilkeistä ihmisistä. Mulla ei ole perhettä ja kaikki sukulaiseni ovat aika lailla samaa sarjaa kuin vanhempani, enkä voi siksi olle tekemisissä kenenkään kanssa. Olen hakenut Kelan terapiatukea, mutta ilman sitä minulla ei ole mahdollisuutta käydä terapeutilla. Olen saanut aiemmin kolme vuotta tukea ja Kela ei välttämättä myönnä sitä enempää. Siksi pienikin tuki täällä olisi minulle kullanarvoista.

Aurinkoista päivää,
Sara
rajallinen
Viestit: 196
Liittynyt: 06 Huhti 2016, 20:20

Re: Äitikin vielä...?

Viesti Kirjoittaja rajallinen »

Tervetuloa <3

Jos aiemmasta 3 vuoden terapiasta on kulunut yli 5 vuotta aikaa, sinulla on mahdollisuus hakea uudestaan Kelan rahoittamaa psykoterpiaa. Ja jos ei ole kulunut sitä viittä vuotta, hakeudu omalle psyk polille asiakkaaksi. Kerro sinun tilanteesta ja oireista joiden takia haluat psykoterpiaa. On mahdollista että asuinkunnastasi riippuen voit saada muita rahoitusreittejä psykoterapiaa jos Kelan rahoittama ei tule kysymykseen. Kannattaa ihan ehdottomasti ottaa selvää asiasta, itsensä takia.

Se kun tajuaa että on kasvanut väkivaltaisessa perheessä, on aika traumaattinen kokemus. "Kuplan puhkeaminen" on toisaalta jopa mahtavaa mutta toisaalta traumaattista. Kun tajuaa että on sopeutunut väkivaltaan ja kuvitellut sitä normaaliksi ja uskonut että kyse on rakkaudesta. Ja tajuaa että kaikki on ollut silkkaa valhetta ja väkivaltaa.

Toisaalta. Ajoittain minua on helpottanut se ajatus että narsisti ei välttämättä tee tahallaan asioita joita tekee, vaan tekee niitä siksi että ei muuta osaa. Se ei tee niitä siksi että minussa olisi jotain vikaa vaan siksi että minussa on niin paljon hyvää: se on häneltä pois jos se hyvä ei kohdistu häneen. Mutta kun en voi olla olemassa vanhempaani varten vaan itseäni ja lastani varten. Meillä on oma elämä, irrallinen elämä narsistin tarpeista. Lapsellani on erillinen elämä minun elämästäni. Minä tiedän ikävä kyllä että lapseni ei ole minkään arvoinen narsistin silmissä koska minä en ole tekemisissä narsistin kanssa. Jos palvoisimme maata hänen jalkojen alla, seuraisi ainoastaan lisää sylkykuppina oloa mutta ei ihmisarvoa. Ei nyt eikä koskaan.

Juuri nyt en löydä muita lohdutuksen sanoja kuin että kirjoita ja puhu itseäsi esille. Anna itsellesi aikaa. <3
NeitiK
Viestit: 167
Liittynyt: 15 Joulu 2015, 22:54

Re: Äitikin vielä...?

Viesti Kirjoittaja NeitiK »

Yksi mahdollisuus terapialle on myös käydä harvemmilla käynneillä koulutuksessa olevan psykoterapeutin luona, jos mikään muu ei ole mahdollista. Heillä on yleensä halvemmat hinnat ja jos käyt harvemmin (esim 2-3 viikon välein), se maksaa käytännössä saman verran kuin Kelaterapian omavastuuosuus. Koulutuksessa olevat psykoterapeutit saavat paljon työnohjausta, eli kokeneempi psykoterapeutti käy hänen kanssaan läpi asiakastapauksia. Lopultahan psykoterapiatyö on suuresti kiinni henkilöstä, eli kenen terapeutin kanssa kokee yhteistyön hyväksi, sopivan löytämiseen kannattaa käyttää aikaa jos mahdollista. Ensisijaisesti suosittelisin kuitenkin kerran viikossa olevaa terapiaa näiden kokemusten työstämiseen, mutta jos muu ei ole mahdollista, tuokin on yksi vaihtoehto.

Rajallinen sanoitti jo tuossa monet asiat, mitä tässä mieleen herää. Niinhän se lopulta on, että vaikka toinen kykenee säätelemään itseään ainoastaan lapsen tasoisilla kyvyillä, ei omaa hyvinvointiaan voi hukuttaa siihen, että yrittää olla vanhempi omalle vanhemmalleen. Kaikki ne hetket, jolloin otat vastaan epäloogiset haukkumiset ja muut hänen pahasta olostaan oksennetut kontrollointivaatimukset, ne ovat hetkiä, jolloin autat häntä säätelemään ja rauhoittamaan itseään. Niin kuin ottaisit vastaan kiukuttelevan uhmaikäisen purkaukset, säilyttäisit ne itselläsi, jotta lapsen viha ei jää lapselle itselleen vahingoittamaan häntä. Olet ollut se sieni, joka imee itseensä kaikki ne ahdistavat asiat, joita hän ei ole kyennyt itse käsittelemään. Ja kun vihdoin lopetat tämän, saat kuulla kuinka itsekäs olet, kun et enää suostu olemaan vakauttavana sienenä. Vaikka emme siis olisikaan konkreettisesti peitellyt vanhempaamme sänkyyn, meidät on kuitenkin emotionaalisella tasolla pakotettu olemaan vanhempia heille. Se ei kuitenkaan ole meidän tehtävämme, emmekä voi pelastaa heitä siltä mitä he ikinä ovatkaan kokeneet ja siksi päätyneet tähän pisteeseen. Meidän ei tarvitsisi tuntea syyllisyyttä siitä, että haluamme ja temme itsellemme oman ja erillisen elämän, mutta silti niin helposti koemme. (Lisäyksenä vielä: Monesti tämä on aikamoinen soppa, josta on vaikea, ei varmaan koskaan kunnolla pysty ymmärtämään, milloin narsisti tekee jotakin nauttiakseen kaaoksesta tai kivun aiheuttamisen vallasta, milloin taas koska ei pysty käsittelemään omia tunteitaan, molempia näitä voi olla riippuen henkilöstä, ja ehkä ne liittyvät toisiinsa. Joka tapauksessa ajattelen niin, että kyse on emotionaalisesta kypsymättömyydestä (immature), sillä kyky säädellä omia tunteitaan ja olla kontaktissa muiden tunteisiin on rajoittunutta. Psykopatiakin on lopulta nautinnonhakua impulssien perässä, vaikka näiden impulssien tyydytystä tavoittelisikin kuinka fiksusti tahansa.)

Tervetuloa foorumille, ja kirjoita auki kaikkea mikä tuntuu solmuiselta! Se auttaa, pikku hiljaa.. Ja se helpottaa vielä jossain vaiheessa. Muuttuu helpommaksi, mieli alkaa selkeämmin näkemään ja tajuamaan asioita niiden sanojen alta, mitä hän sanoo. Oma elämä alkaa vahvistua, siitä tulee koti ja oma, täysi, ei enää puutu sitä jotakin, mikä oli tyhjää. Vaikka tämä prosessi onkin raskas, en sitä vaihtaisi pois, sillä oman elämän eläminen itse on lopulta aika mahtavaa.
Sara77
Viestit: 5
Liittynyt: 16 Kesä 2018, 22:44

Voiko narsisti muuttua?

Viesti Kirjoittaja Sara77 »

Hei, kiitos hyvistä ideoista! – Tuo harvempi käynti olisi kyllä parempi kuin ei mitään.

Kävin tuota aiempaa terapiaa jaksottain ensin kaksi vuotta 2011-12 ja myöhemmin 2016, mutta Kela katsoi tämän viiden vuoden alkaneen vasta tuosta vuodesta 2016, kun yritin alkuvuodesta hakea tukea. – Tein nyt kuitenkin uuden hakemuksen ja se on vielä käsittelyssä.

Olen ollut myös kaupunkini mielenterveyspolilla, mutta en oikein ole saanut sieltä asiallista tukea; Heillä ei ole psykoterapiaa ja ovat tarjonneet vain keskusteluseuraa, joka tuntui täysin yhdentekevältä, kun joskus siellä kävin. Sain kuitenkin sieltä suositukset Kelalle tuen jatkamiseksi.

Teidän vastaukset sai mut hyvälle mielelle ja haluan uskoa, että pääsisin tästä eteenpäin, vaikka tänään olen halunnut vain kuolla pois. Onneksi minulla on ollut aina vahva halu elää, ja vaikka olen halunnut kuolla monesti, niin en ole kuitenkaan aktiiviseti halunnut tappaa itseäni. – Tosin, elämänhalun katoaminen on näkynyt muutoin välinpitämättömyydessä itseäni kohtaan ja en jaksa välittää itsestäni useinkaan. Välillä se on näkynyt kohtuuttomana päihteiden käyttönä tai muuna itsetuhoisena käytöksenä, mutta nämä aiemmat terapiajaksot ovat olleet juuri tässä elintärkeää apua. Nyt kuitenkin tuntuu, että tarvitsisin kipeästi tukea, kun tunnen romahtavani.

Haluaisin kokea edes kerran elämässäni, että olisin rakastettu ja hyväksytty sellaisena kuin olen. Se toive on saanut mut antamaan anteeksi vanhemmilleni heidän ala-arvoisen kohtelunsa minua kohtaan, mutta aina vain olen törmännyt kiviseinään, kun olen kuvitellut saavani hyväksyntää.
– Rajallisen kommentti siitä, että narsisti ei voi itselleen mitään on hyvä! Tiedän, että en voi muuta kuin hyväksyä sen, että minulla ei ole perhettä eikä sukulaisia. - Mutta, mun äiti laittoi itse asiassa tänään tekstiviestin, että mitä minulle kuuluu. En ole vastannut siihen ja mietin, sanonko vain lyhyesti: "kaikki hyvin." – vai sanonko, että on parempi, ettei olla enää tekemisissä.
– Onkohan kellään tietoa, onko joku narsisti muuttunut vaikkapa terapian kautta? – Jokin osa minusta toivoo, että se olisi mahdollista...
Sara77
Viestit: 5
Liittynyt: 16 Kesä 2018, 22:44

Re: Äitikin vielä...?

Viesti Kirjoittaja Sara77 »

- Vastasin nyt äidilleni, että on parempi, ettemme ole enää tekemisissä toistemme kanssa. Hän vastasi muutaman viestittelyn jälkeen, että: "selvä".

Mulla on kurja ja tyhjä olo. Nöyryytetty. Tuntuu, että tämä on samanlainen tilanne, kuin jokainen kerta, kun mun tunteet ovat olleet yhdentekeviä toiselle. Mutta tuntuu myös helpottavalta. - Toisaalta, loputtoman yksinäiseltä. Ehkä juuri se tämä tyhjyyden tunne on saanut mut pitämään kiinni huonoistakin ihmissuhteista sukulaisiini.

Ymmärrän nyt ehkä hieman sitä logiikkaa, miten narsisti toimii. – Onkohan niin, että narsisti ei kestä mitään vikoja itsessään ja on siksi valmis tuhoamaan läheisetkin ihmiset, jotta nämä eivät pääsisi osoittamaan hänen heikkouksiaan? - Jäin miettimään tätä asiaa, kun toisessa viestiketjussa pohdittiin, miksi narsisti ei pyydä anteeksi. Mun sukulaisista ei kukaan ole koskaan pyytänyt mitään anteeksi mun kuullen. Sellaista sanaa ei ole mun perheessä käyttänyt tietääkseni kukaan muu kuin minä.

Mutta ymmärrän myös itseäni ehkä, miksi minun on vaikea pysyä erossa sukulaisistani, vaikka olen tiennyt, että minulle käy siinä aina huonosti. – Ja miksi huomaan tutustuvani usein ihmisiin, joilla on samoja narsismin piirteitä. – Olen aina tuntenut olevani yksin ja pelokas oloni saa minut tarrautumaan huonoihin ihmissuhteisiin.

Mä toivoisin, että mulla olisi ystäviä joihin voisin luottaa. Mulla on satoja hyvänpäiväntuttuja ja luulen, että moni pitää minusta ihmisenä, mutta mulla on ehkä vain kaksi ystävää, joihin voisin luottaa täysin. Heillä ei vain usein ole aikaa minulle, kun he ovat omien ongelmiensa vuoksi harvoin tavoitettavissa.

- Onkohan muilla samoja kokemuksia, että on vaikea rakentaa turvallisia ystävävyyssuhteita, kun ei ole koskaan ollut turvallista perhettä?
Shortlie
Viestit: 147
Liittynyt: 14 Loka 2017, 12:35

Re: Äitikin vielä...?

Viesti Kirjoittaja Shortlie »

Sara77 kirjoitti: 19 Kesä 2018, 12:55Onkohan muilla samoja kokemuksia, että on vaikea rakentaa turvallisia ystävävyyssuhteita, kun ei ole koskaan ollut turvallista perhettä?
Täällä bingo.

Voin kertoa, että epävarmuus on tosi iso ongelma kun tutustun uusiin ihmisiin. Koen sen johtuvan omista pohjistani lapsuuden perheessä. Kuvasit todella tutunkuuloisia juttuja ja voi samaistua kokemaasi tosi hyvin.

Mun sisko on tällä foorumilla hyvin todennäköisesti, joten en kommentoi julkisesti enempää omia kokemuksiani.
rajallinen
Viestit: 196
Liittynyt: 06 Huhti 2016, 20:20

Re: Äitikin vielä...?

Viesti Kirjoittaja rajallinen »

Sara77 kirjoitti: 19 Kesä 2018, 12:55 - Onkohan muilla samoja kokemuksia, että on vaikea rakentaa turvallisia ystävävyyssuhteita, kun ei ole koskaan ollut turvallista perhettä?
Ihan normaali haaste rakkaudettomassa ilmapiirissä kasvaneella. Voit alkaa tunnistamaan itsesi arvokkaaksi sinuna, opetella ajattelemaan itsestäsi toisin, luopumaan niistä virheellisista ajatuksista joita me kaikki ollaan kuultu läpi lapsuuden nuoruuden, aikuisuudenkin jos ollaan oltu tekemisissä narisistivanhemman kanssa. Mitätöinnit ja vähättelyt ja rajojen ylitykset. Niistä on väistämättä seurannut se että meillä on taipumus potea häpeää ja korostunutta syyllisyydentuntoa itsestämme, otamme vastuuta asioista jotka eivät ole meidän vastuullamme, koemme itsevihaa/itsetuhoisuutta ja meidän on vaikea opetella uskomaan että olemme arvokkaita. Ihan vain siksi että olemme olemassa. Mutta se on mahdollista jos sitä haluaa.

Näistä kaikista haasteista kuitenkin seuraa se että ihmissuhteissa tulee hämmentäviä tilanteita jatkuvasti koska omassa kokemusmaailmassa ei ole mallia siitä millainen ihmissuhde tuntuu hyvältä, mikä on turvallista ja rakentavaa ihmissuhteessa. Sitä vain aavistelee ja tunnistaa ulkoapäin mutta sitä on vaikea sisäistää, uskaltaa sisäistää osaksi omaa kokemusmaailmaa, antaa itselleen lupa siihen.
krizz
Viestit: 127
Liittynyt: 24 Joulu 2017, 05:18

Re: Äitikin vielä...?

Viesti Kirjoittaja krizz »

rajallinen kirjoitti: 29 Kesä 2018, 16:46
Sara77 kirjoitti: 19 Kesä 2018, 12:55 - Onkohan muilla samoja kokemuksia, että on vaikea rakentaa turvallisia ystävävyyssuhteita, kun ei ole koskaan ollut turvallista perhettä?
Ihan normaali haaste rakkaudettomassa ilmapiirissä kasvaneella. Voit alkaa tunnistamaan itsesi arvokkaaksi sinuna, opetella ajattelemaan itsestäsi toisin, luopumaan niistä virheellisista ajatuksista joita me kaikki ollaan kuultu läpi lapsuuden nuoruuden, aikuisuudenkin jos ollaan oltu tekemisissä narisistivanhemman kanssa. Mitätöinnit ja vähättelyt ja rajojen ylitykset. Niistä on väistämättä seurannut se että meillä on taipumus potea häpeää ja korostunutta syyllisyydentuntoa itsestämme, otamme vastuuta asioista jotka eivät ole meidän vastuullamme, koemme itsevihaa/itsetuhoisuutta ja meidän on vaikea opetella uskomaan että olemme arvokkaita. Ihan vain siksi että olemme olemassa. Mutta se on mahdollista jos sitä haluaa.

Näistä kaikista haasteista kuitenkin seuraa se että ihmissuhteissa tulee hämmentäviä tilanteita jatkuvasti koska omassa kokemusmaailmassa ei ole mallia siitä millainen ihmissuhde tuntuu hyvältä, mikä on turvallista ja rakentavaa ihmissuhteessa. Sitä vain aavistelee ja tunnistaa ulkoapäin mutta sitä on vaikea sisäistää, uskaltaa sisäistää osaksi omaa kokemusmaailmaa, antaa itselleen lupa siihen.
Miten voi opetella/oppia? :(
NeitiK
Viestit: 167
Liittynyt: 15 Joulu 2015, 22:54

Re: Voiko narsisti muuttua?

Viesti Kirjoittaja NeitiK »

Sara77 kirjoitti: 18 Kesä 2018, 22:54 Mutta, mun äiti laittoi itse asiassa tänään tekstiviestin, että mitä minulle kuuluu. En ole vastannut siihen ja mietin, sanonko vain lyhyesti: "kaikki hyvin." – vai sanonko, että on parempi, ettei olla enää tekemisissä.
Tämä on sinun valittavissasi, miten koet parhaimmaksi. Jos haluat pitää niukkaa yhteyttä yllä, voit joskus vastailla niukasti. Eli vaikka vastaisit hänelle edes uuden "parempi, ettei olla tekemisissä" alkuperäisen toiveesi jälkeen, sekin on yhteyden ylläpitämistä. Silloin kannattaa muistaa Gray Rock -tekniikka, eli vastailet niukasti, paljastamatta itsestäsi mitään syvällistä ja mikä tärkeintä - et anna hänelle polttoainetta näyttämällä tunnereaktioitasi (niitä narsistiset ihmiset yleensä hakevat ja ovat tyytyväisiä saadessaan esim. vihaisen reaktion). Voit myös valita yhteydenpidon katkaisemisen, joka tarkoittaa, ettet vastaa kyselyihin. Narsistiset ihmiset tyypillisesti eivät kunnioita, vaikka sanoisit heille, ettet halua heiltä yhteydenottoja. Heiltä tulee säännöllisin väliajoin kaikenlaista viattoman oloisista kyselyistä uhriutumisen kautta painostukseen, elleivät he löydä uusia tarpeeksi hyviä lähteitä, joihin keskittyvät täysin. Jos vastaat näihin, avaat kontaktin ja narsistinen ihminen kokee, että hänellä on taas vaikutuskanava sinuun auki. Yleensä suositellaan, että vaihdat numeroa ja blokkaat kaikki tiet, niin että et edes itse lue viestejä. Lukemalla viestin aivosi sukeltavat hetkeksi takaisin ja olet joka lukukerralla altis esim. traumasidoksen vahvistumiselle (halulle unohtaa ja palata takaisin), ahdistaville vihareaktioille tai muille traumareaktioille. Moni selviytyjiä valmentava sanoo, että oma toipuminen lähtee paremmin liikkeelle, kun ei edes lue viestejä. Tilanteita on kuitenkin monenlaisia, ja tämä on täysin sinun valittavissasi.
Sara77 kirjoitti: 18 Kesä 2018, 22:54 – Onkohan kellään tietoa, onko joku narsisti muuttunut vaikkapa terapian kautta? – Jokin osa minusta toivoo, että se olisi mahdollista...
Tähänhän kukaan ei voi mitään absoluuttisesti sanoa. Jokaisella ihmisellä on mahdollisuus muuttua, mutta VAIN JOS hän itse haluaa ja tekee töitä sen eteen. Tämä vaatisi 1) että hän kykenee näkemään itsessään ongelmallisia piirteitä, 2) että hän kykenee ymmärtämään toisen tuntemuksia ja välittää niistä ja 3) että hän kokee tarpeeksi motivoivana muuttumisen, että hän haluaa siihen ryhtyä ja pysyy sillä tiellä. Usein ainakin kohtien 1 ja 2 täyttymättömyyden voi nähdä selkeästi narsistisilla ihmisillä, ja jos näin on, ei kannata lähteä roikkumaan toivossa ("malignant optimism"). Kukaan ei voi sanoa, etteikö joku joskus haluaisi ryhtyä työskentelemään itsensä kanssa, mutta meidän ei tarvitse odottaa sitä oman hyvinvointimme kustannuksella. On hyvä myös ottaa huomioon, että tämä muuttuminen vaati todella paljon aikaa ja syvällistä työskentelyä. Monesti narsistiset ihmiset sanovat olevansa "muuttuneita", mutta rivien välistä lukemalla jo huomaa, että mikään ei ole muuttunut. Muutoksen täytyy siis todella näkyä, se on hyvä muistaa. Olemme niin tottuneet siihen, että katsomme sormien välistä kaikenlaista, jolloin voimme helposti sulkea silmämme ja vain haluamme uskoa, että hän olisi muuttunut.
rajallinen
Viestit: 196
Liittynyt: 06 Huhti 2016, 20:20

Re: Äitikin vielä...?

Viesti Kirjoittaja rajallinen »

krizz kirjoitti: 29 Kesä 2018, 18:27 Miten voi opetella/oppia? :(
Esimerkkejä: esim kesti pari vuotta välien katkaisemisen jälkeen että huomasin itsessäni nalkuttavan ääneen joka olikin äidin ääni kun hän mitätöi, syyllisti, häpäisi jne. Se "ääni" tai ennemminkin tunne tuli ja tulee esiin ihan missä vain tilanteissa jotka muistutti äidistä enkä ollut sitä tajunnut.

Esim ostin uuden harrastusvälineen joka oli kallis panostus omaan hyvinvointiin. Yks kaks ostamisen jälkeen tuli karmean paha olo enkä voinut käyttää ko välinettä. Tajusin että minulla on huono omatunto "törsäämisestä" "siitä että ostan jotain -itselleni-, -itseni/oman hyvinvointini takia-, siitä että tuote oli kallis (kaikki on suhteellista), ja lopulta siitä että ostin sen itselleni omalla työlläni ansaitsemillani rahoilla.

- Enkä narsistin rahoilla, narsistin lahjana, narsistin manipuloimana, narsistin omistamana, narsistin takia, narsistin määräämänä, narsistin käskemänä, narsistin syyllistämänä jne jne jne jne.

Olen siis joutunut kokemaan henkisen väkivallan lisäksi taloudellista väkivaltaa koko ikäni narsistin taholta myös, kuten meidän kaikki muutkin perheenjäsenet. Narsisti ei anna kenellekään mahdollisuutta "olla omillaan" vaan sitoi rahalla muut riippuvaiseksi itsestään. Eri tavoin. Ja aina kun narsisti tarjosi "lahjojaan", siitä seurasi aina ne lukemattomat draamat ja jälki syyllistämiset, kaikki mahdolliset riidat jne joiden jälkeen se "lahja" oli muuttunut muistutukseksi ja symboliksi siitä että en itse asiassa ansaitse yhtään lahjaa ja kaikki oli alunperinkin minun syytä vaikka se olisi ollut narsisti joka lahjaa tarjosi. Minun syytä siksi että -minä tarvitsin jotain itselleni-. Se on se suurin synti. Omat tarpeet. Omat toiveet. Narsisti omistaa ne ja narsistilla on oikeus päättää mitä sinä tarvitset tai et tarvitse, ansaitset tai et ansaitse. Ja mitä tahansa ansaitset, se on narsistin -ansiota-, narsistin mielestä.

Minulla on siis "kaikennielevä" narsistiäiti, niitä on siis eri tyyppisiä mutta tämä tyyppinen oli minun äitini enkä tiedä millainen olisi toisen tyyppinen narsistiäiti.

Mutta se oppiminen tapahtuu vaikkapa näin siis. Tajuan että se huono olo harrastusvälineestä ei tule siitä välineestä sinänsä vaan siitä mitä siitä tulee mieleen. Triggeristä. Että tajuan potevani syyllisyyttä ja huonoa omaatuntoa siitä että pidän huolta itsestäni ja panostan omaan hyvinvointiini. Sen tajuamisen myötä voin -muuttaa ajatteluani- , hyväksyä sen että ok, tällaisissa tilanteissa voi tulla triggereitä ja voin tunnistaa näitä nalkuttavia ääniä itsessäni mutta -silti- voin päästää irti niistä nalkuttavista äänistä, opetella muuttamaan niitä vaikka ihan päinvastaisilla ajatuksilla "minä saan voin hyvin, minä saan hankkia harrastusvälineen jonka tarkoitus on kunnon kohottaminen, saan hankkia itselleni omilla rahoillani mitä haluan tai olla hankkimatta, se ei ole narsistin päätäntävallassa mitä ostan tai miten elän". Saan nauttia siitä että pidän huolta itsestäni.

Jne jne jne.

Tässä yksi esimerkki, avasiko se yhtään? :))

Toinen on vaikka se että käyn omahoitajan kanssa keskusteluja jostain asiasta ja hän tarjoaa minulle vaihtoehtoisia ajatuksia jonkun toimimattoman tilanteen laukaisemiseen. Jotta huomaan että kas, häpeän itseäni ihan turhaan tässä tilanteessa, mitätöin itseäni ihan turhaan jne. Ja huomaan vaikka pysähtyväni ajattelemaan että hetkinen -ajattelenko minä näin vai onko nämä ajatukset sittenkin jonkun muun, kenen?- Esim itsensä mitätöinti, voin opetella pysähtymään ja miettimään ajattelenko itse oikeasti näin vai onko se taas se narsistin nalkutus/mitätöinti?
Vastaa Viestiin