Juurettomuus

Narsistinen vanhempi voi aiheuttaa lapsilleen puutteita itsetunnossa, itseluottamuksessa ja selviytymisestä elämässä aikuisiässä sekä haasteita luottaa toisiin ihmisiin.

Valvojat: Karju, Notavictim

Alueen säännöt
Keskustelufoorumin ylläpitäjä (NUT ry.) ei ole vastuussa foorumin sisällöstä, vaan jokainen kirjoittaja vastaa oman viestinsä sisällöstä.

Asiaton tai loukkaava kirjoittelu keskustelupalstalla tai yksityisviestein ei ole sallittua. Mikäli joudut loukkaavan kirjoittelun kohteeksi tai huomaat sellaista, tee siitä ilmoitus valvojille.
Asiattomasta tai toisia loukkaavasta viestityksestä seuraa varoitus. Mikäli varoituksen jälkeen häiriköinti jatkuu, käyttäjä poistetaan keskustelufoorumista. Ylläpidolla on oikeus sulkea törkeästi käyttäytyvän kirjoittajan käyttäjätunnukset ilman varoitusta. Toisten kirjoittajien ala-arvoinen nimittely ja haukkuminen johtaa välittömästi käyttäjätunnuksen poistoon.

Yritysten, yhteisöjen sekä henkilöiden nimien mainitseminen kirjoituksissa on kiellettyä. Keskustelu käydään yleisellä tasolla, voidaan puhua ”esimiehestä, alaisesta tms” nimiä mainitsematta. Henkilöt ja organisaatiot eivät saa olla tunnistettavissa kirjoituksesta. Säännön rikkomisesta seuraa kirjoituksen poisto sekä varoitus.

Tekstin suora kopioiminen muista julkaisuista on kiellettyä. Viestit, joihin on kopioitu koko artikkeli tai pitkä lainaus, poistetaan.Linkit ja sitaatit ovat sallittuja. Toisilta sivustoilta löydettyjä tekstejä saa siteerata omassa tekstissä kohtuullisesti, kunhan mainitsee lähteen. Muistathan,että sanoituksia, runoja ym. suojaa tekijänoikeus, laista tarkemmin http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1961/19610404.
Keskustelujen linkittäminen toisille foorumeille ei ole suotavaa foorumin luonteen vuoksi.
Foorumin tekstejä ei saa kopioida tai käyttää opinnäytetyön, artikkelin tai muun julkaisun materiaalina ilman lupaa. Aineiston keruuta varten, ota yhteys ylläpitoon, sillä jokaiselta kirjoittajalta pitää saada suostumus erikseen.
Jatke
Viestit: 10
Liittynyt: 04 Tammi 2019, 09:48

Juurettomuus

Viesti Kirjoittaja Jatke »

Vasta aikuisena omien vanhempien tunnekylmyyden tajuaminen ja hyväksyminen on auttanut löytämään vastauksia moniin kysymyksiin, kuten miksi olen aina tuntenut itseni kaikkialla niin ulkopuoliseksi ja erilaiseksi. Tiedätte varmaan sen tunteen, kun muut ihmiset tuntuvat koko ajan olevan todella huolettomia ja avoimia, mutta se ilo ei tartu. Päinvastoin itse ei pysty muuta miettimään kuin sitä, etteivät he selvästikään koskaan ole olleet tekemisissä pahuuden kanssa. Etteivät he tiedä, miltä se tuntuu, kun omasta arvosta joutuu taistelemaan. Kun rakkautta ei saa vaan sitä joutuu ostamaan, eikä siltikään kelpaa. Etteivät he tiedä sitäkään, miten omat vanhemmat voivat olla pahoja ja tehdä omille lapsilleen pahaa. Minä tiedän, mitä se on, ja juuri se erottaa minut muista. En kuvailisi tätä tunnetta katkeruudeksi vaan pohjattomaksi yksinäisyydeksi... Toki olen onnellinen ja kiitollinen monestakin asiasta elämässäni ja ylpeä itsestäni ja lapsistani, mutta silti on tämä tumma pohjavire, josta en tunnu pääsevän yli. Onko teillä samanlaisia tuntemuksia ja miten olette käsitelleet niitä?

mrla
Viestit: 6
Liittynyt: 18 Helmi 2019, 08:28

Re: Juurettomuus

Viesti Kirjoittaja mrla »

Hei. Todella hienoa, että tunnekylmyys ja narsismi on valjennut sinulle. Se helpottaa ymmärtämään omaa toimintaasi. Minulle on myös viime vuosien aikana selvinnyt asioita, jotka ovat saaneet silmäni aukeamaan. Ajattelisin tuon yksinäisyyden tunteen siten, että ehkä kaipaat vertaistukea. Nämä asiat ovat vaikeita ja tuntuu että muut eivät niitä voi ymmärtää kuten he, joilla on itsellä kokemusta. Itse pyrin kääntämään sen katkeruuden siemenen empatiaksi ja ajatella siten, että vaikka olen kasvatukseni ja vanhemieni käytösmallin ”uhri”, niin ainakin tiedostan sen ja siksi voin tehdä toisenlaisia valintoja. Loppujen lopuksi me kaikki olemme olosuhteiden uhreja ja yritämme parhaamme. Narsismilla ja tunnekylmyydellä on varmaan usein myös pitkä historia suvussa ja sinä olet mahtavassa käännekohdassa ja voit katkaista sen historian. On ihan kamalaa yrittää ymmärtää narsistia, mutta itse koen sen ainoaksi vaihtoehdoksi. En ymmärrä tekoja tai sanoja, mutta yritän nähdä niiden taakse ja ajatella, että nuo kumpuavat jostain sieltä, minne minulla ei ole valtaa eikä ne ole minusta riippuvia. Ja keskityn siihen, että pidän tiukat rajat ja oman hyvinvoinnin ensi sijalla. Toivon että sinäkin löydät valon ja ymmärryksen ja ennen kaikkea empatian itseäsi kohtaan. Olet jo voittanut suurimmat esteet kun olet pystynyt ymmärtämään kokemasi tunnekylmyyden ja sen, että sellainen ei kuulu normaaliin lapsuuteen. Minua auttaa puhua ääneen näistä asioista jollekin. Oli se sitten ystävä tai terapeutti. Lisäksi kirjallisuus auttaa myös! Monet ovat suositelleet sata tapaa tappaa sielu-kirjaa.

Harmaus
Viestit: 202
Liittynyt: 06 Helmi 2017, 21:16

Re: Juurettomuus

Viesti Kirjoittaja Harmaus »

Kuvaat narsistivanhempien jättämää perintöä tosi hyvin Jatke.
Narsismista ollaan levitetty tietoa sukupolvien ajan, sanottu ettei tämä ole hyväksyttävää, mutta vieläkin ollaan siinä pisteessä ettei sille käytännössä tehdä yhtään mitään. Onko tästä siis hyötyä?

rajallinen
Viestit: 196
Liittynyt: 06 Huhti 2016, 20:20

Re: Juurettomuus

Viesti Kirjoittaja rajallinen »

Jatke kirjoitti:
15 Maalis 2019, 14:23
Vasta aikuisena omien vanhempien tunnekylmyyden tajuaminen ja hyväksyminen on auttanut löytämään vastauksia moniin kysymyksiin, kuten miksi olen aina tuntenut itseni kaikkialla niin ulkopuoliseksi ja erilaiseksi. Tiedätte varmaan sen tunteen, kun muut ihmiset tuntuvat koko ajan olevan todella huolettomia ja avoimia, mutta se ilo ei tartu. Päinvastoin itse ei pysty muuta miettimään kuin sitä, etteivät he selvästikään koskaan ole olleet tekemisissä pahuuden kanssa. Etteivät he tiedä, miltä se tuntuu, kun omasta arvosta joutuu taistelemaan. Kun rakkautta ei saa vaan sitä joutuu ostamaan, eikä siltikään kelpaa. Etteivät he tiedä sitäkään, miten omat vanhemmat voivat olla pahoja ja tehdä omille lapsilleen pahaa. Minä tiedän, mitä se on, ja juuri se erottaa minut muista. En kuvailisi tätä tunnetta katkeruudeksi vaan pohjattomaksi yksinäisyydeksi... Toki olen onnellinen ja kiitollinen monestakin asiasta elämässäni ja ylpeä itsestäni ja lapsistani, mutta silti on tämä tumma pohjavire, josta en tunnu pääsevän yli. Onko teillä samanlaisia tuntemuksia ja miten olette käsitelleet niitä?
Kuvailet hyvin minunkin tunteitani. Olen yrittänyt selittää ulkopuolisuuden tunteita muilla teorioilla mutta palannut tähän uudelleen ja uudelleen.

"Etteivät he tiedä, miltä se tuntuu, kun omasta arvosta joutuu taistelemaan."

Tämä. Se tunne ettei kelpaa ja että on vaikea luottaa ihmisiin, on musertava.

Taistelutahtoa minulle antaa se että juuri tuo tunne on se minkä narsisti haluaakin minun tuntevan. Siksi taistelen niin kauan kuin elän, päästäkseni irti tuosta tunteesta. Tunnistaakseni oman arvoni. Oppiakseni asettamaan rajoja ja olemaan omin, itselle lempein ehdoin myös joustava. Vielä en osaa.

Yksi suurimmista oivalluksista oli se että narsisti projisoi tunteitaan muihin ihmisiin: häpeä, syyllisyys ja mitättömyys, arvottomuus, on tunteita joita narsisti ei kykene itsessään tuntemaan joten pistää toiminnallaan muut tuntemaan niitä tunteita. Toistuvasti, uudelleen ja uudelleen. Tajuamattaankin, koska ei muuta osaa.

Olin hetken aikaa pitkän pitkän tauon jälkeen muutaman tunnin joulun aikana narsistin seurassa ja olen sinä aikana jo ikään kuin "sairastunut": turta pahoinvoiva olo ja yritän kirjoittaa itsenäni erilliseksi jälleen. Siihen menee muutama päivä mutta se tapahtuu kyllä. Sitä tunnetta on vaikea kuvata sanoin mutta siihen liittyy varmuus siitä ettei ole hyväksi olla narsistin kanssa tekemisissä. Kuvittelin voivani mutta fyysinen ja psyykkinen kuvotus ja se valheiden kaaos on jotain oksettavaa. On taisteltava itsensä kauemmaksi ja päästettävä sen jälkeen irti. Yök. Valheiden verkosta.

Palattava vielä tähän aiheeseen, juurettomuuteen. Olen saanut siihen kosketuksen, sinä aikana kun opettelin hyväksymään menneisyyttäni. Kyllä minulla on juuret, vaikken haluakaan olla tekemisissä kaikkien niiden ihmisten kanssa jotka menneisyyteeni liittyy. Minulla on oma tarinani joka on totta. Sitä ei voi kukaan minulta viedä. Minun tarinani ei ole narsistin tarina, ei vanhempani eikä sisarusteni tarina vaan minun tarina. Kukaan ei voi katkaista minun juuriani enää. Minun tarinani on totta ja työstän sitä niin kauan kuin elän. Tiedän etten ole yksin, en ole ainoa joka on kokenut vastaavia kokemuksia ja saan siitä voimaa että tiedän niin monen selvinneen ja siitä kun katselen omaa elämää taaksenpäin: olen jo kaukana siitä mitä olin aiemmin. Sekin auttaa jaksamaan tässä ja nyt. Antaa voimia. Tahtoa.

Harmaus
Viestit: 202
Liittynyt: 06 Helmi 2017, 21:16

Re: Juurettomuus

Viesti Kirjoittaja Harmaus »

Musta on edelleenkin vaikea uskoa että narsisti tiedostamattaan tekee ton kaiken pahan. Sitä vaan tulee semmonen fiilis kun on pitkään käsitellyt näitä "kuka kiusaa tietoisesti" vs "kuka vaan käyttäytyy välinpitämättömästi". Ja siinä mun mielestä on myös ero, jota ei tosin ole helppo huomata päällisin puolin. Ehkä kaikkea ei tarvitse voida selittää rationaalisesti vaan pitää luottaa siihen tunteeseen mikä itselle tulee, hyväksyivät toiset tai eivät. Helposti jää siihen ansaan "no tätä voi narsistikin käyttää väärin ja lavastaa uhrinsa samoista asioista" mutta sitten tiedostaa että mitä tahansa voi käyttää väärin jos siihen on motivaatiota. Kaikilla ei onneksi ole. Jossain vaiheessa jatkuva toisten korruptoiminen myös vaikuttaa sen tekijäänkin, yhteys autenttisiin tunteisiin vaan katoaa kun pitää jatkuvasti olla intellektualisoimassa tunteita tapahtumien rationalisointia varten/tekosyygeneraattorin ylläpitämiseksi. Juuri niillä narsisti keplottelee itsensä vastuusta, jonka uhrit ja vahvamoraaliset sivustakatsojat tuntevat.

Hiljattain tuli myös mietittyä tätä teemaa Juurettomuus. Vaikka meillä kaikilla on yleisesti samat kokemukset narsismista, toiset kokevat olevansa juurettomia. Mulle joku sanoi päinvastoin, mikä myös kosketti: vanhemmat koetti antaa mulle vahvat juuret muttei siipiä... ja vahvat on juuret, mutta niiden vahvuus on valheissa ja kokemusten intensiivisyydessä. Siivet auttaisivat lentämään kohti itsenäisyyttä joten niitä ei saa olla. Välillä edelleen tulee epäusko, mitä jos mun juuret on valheelliset, mitä itse olen? Koen silti että tunteeni ja vihani äidin kontrollipeliä ja manipulatiivisuutta ja isäni sokeaa tukea äidille, ovat aitoja. Siinä missä mulla ei saanut olla tunteita jotka olivat heistä ja heidän tavoitteistaan erillisiä. Jos mulla on tarpeita jotka eivät hyödytä äitiä, niitä ei ole ja niistä saa tehdä raporttia kuin jossain työpaikalla "miksi me tarvitaan tätä" ja huom "me" ei "minä". Mitenköhän kauan tää vitutus pysyy vaikka hajurakoa on pidetty jo hyvän aikaa?
Narsismista ollaan levitetty tietoa sukupolvien ajan, sanottu ettei tämä ole hyväksyttävää, mutta vieläkin ollaan siinä pisteessä ettei sille käytännössä tehdä yhtään mitään. Onko tästä siis hyötyä?

Vastaa Viestiin