Kokemuksia (passiivis-agressiivisen) narsistin kanssa kommunikoinnista:
Miten joku voikin saada ajatukset käännettyä omassa päässä niin nurinkurin! Tulee riitaa siitä mitä olen sanonut tai en ole sanonut. Toinen väittää minun sanoneen jotain, mikä ei pidä paikkaansa. Miksi ihmeessä olisin sanonut jotain, mikä ei tunnu yhtään omalta? . En ole sitä mieltä enkä sanoisi mitään mitä en tarkoita. Silti toinen väittää puolustuksekseen minun sanoneen näin. Koska hänhän ei voi enää perua sanojaan, saatikka myöntää olevansa väärässä. Ja saa minut lopulta epäilemään omia sanojani. Enhän minäkään aina muista mitä olen sanonut, jonka toinen varsin hyvin tietää ja käyttää sitä tässä tilanteessa hyväkseen. Tietää myös sen, etten halua tapella ja inhoan ristiriita tilanteita, joten annan helpommin periksi. Tosin riippuu asiasta. Ja osaan kyllä myöntää olevani väärässä, jos näin on.
En silti tajua miksi olisin sanonut muka jotain myöntävästi, vaikka olen oikeasti sitä vastaan. Yritän epätoivoisesti taistella (omassa päässäni) toisen väittämistä vastaan, että itse tiedän mikä on totta ja mikä ei. Ja sen pitää tässä tilanteessa riittää, ainakin minulle itselle. Hoen sitä itselleni, kuin mantraa, jottei toinen pääsisi tekemään liian syvää haavaa.
Millä oikeudella toinen voi aina väittää minun sanoneen jotain, mikä ei pidä paikkaansa. Ja siten tekee minusta hullun. Sanoo, että puhun ihan sekavia. Puhun yhtä ja väitän toista. Ihan kun se tekisi minusta hullun, että puolustan itseäni. Mutta minähän en koskaan voi (enkä saa) olla oikeassa.. Enkä missään nimessä saa sanoa viimeistä sanaa, vaan viisaampana lopetan (=eli häviän).
Jos minä yritän joskus väittää hänen sanoneen jotain mikä pitää paikkansa, mutta ei hänen mielestään, syttyy ydinsota. Siihen vedetään sitten kaikki vanhat kaunat ja vedotaan minun huonoon muistiin. Joten häviän taistelun niinkin päin. Turhanpäiväisiä taisteluita.
Eniten ärsyttää se, että minä (ja joskus lapsetkin) joutuu aina kärsimään epäoikeudenmukaisesta kohtelusta ja henkisestä väkivallasta. Ja lisäksi, jo ennestään huono itsetunto kokee aina kolauksen. Ja kaiken kukkuraksi tämä toinen osapuoli väittää olevansa uhri ja tulleensa kaltoinkohdelluksi!
Tästä kuopasta on vielä matkaa ylöspäin, mutta onneksi olen jo ainakin puolessa välissä